"En uskaltanut ottaa opintolainaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin sanovat he, joilla on pienikin mahdollisuus pärjätä ilman lainaa. Eivät tosiaankaan ole etuoikeutettuja.

Ovat niihin verrattuna, joilla ei ole mitään mahdollisuutta opiskella velkaantumatta. Eivät kaikilla vanhemmat avusta opiskeluaikana.

Ei avustakaan, ja siksi tehdään kaikki työt mitä voidaan ja kituutetaan vähällä.

Jos saat toimeentulotukea, voivat "velvoittaa" ottamaan opintolainan. Näin käynyt enkä vitsaile. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin sanovat he, joilla on pienikin mahdollisuus pärjätä ilman lainaa. Eivät tosiaankaan ole etuoikeutettuja.

Ovat niihin verrattuna, joilla ei ole mitään mahdollisuutta opiskella velkaantumatta. Eivät kaikilla vanhemmat avusta opiskeluaikana.

Ei avustakaan, ja siksi tehdään kaikki työt mitä voidaan ja kituutetaan vähällä.

Esimerkiksi masentunut opiskelija ei hirveästi töitä opintojen ohessa yleensä pysty tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”En halunnut ottaa opintolainaa” - maksoin Hoasin solusta vuokraa 180e ja käytin opintorahani harkitusti. En esimerkiksi syönyt opiskelijaravintolassa, koska omat eväät tulivat halvemmaksi.

Eli yhteiskunta sponssasi avokätisesti asumistasi? Etuoikeutettu.

Sponssaa kyllä muidenkin, jotka sattuvat saamaan soluasunnon. Ne vain eivät oikein kelpaa nykyajan nuorille. 

Yleensä soluasunnot ovat paljon kalliimpia kuin 180 euroa kuukaudessa. Noin halvalla ei yleensä opiskelupaikkakunnilla tai missään muuallakaan pääse asumaan.

Tottakai hinnat ovat nousseet omista opiskeluajoistani, mutta edelleen Hoasilla on soluja alle 250e hintaan. Opiskelijoiden siirryttyä yleisen asumistuen piiriin harvalla on enää syytä etsiä korkeintaan 250e hintaista huonetta opintojen ajaksi, kun voi saada maksimiasumistuen yksiöön.

Otin opintolainaa, sillä se oli järkevin ja edullisin tapa saada alkupääoma hyödyllisiin hankintoihin, kuten sijoituksiin. Opintolainalla hankitut sijoitukset realisoin 12 vuotta myöhemmin ja siirsin varat ensiasunnon hankintaan. Järkevästi käytettävää lainarahaa ei pidä pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Otin opintolainaa, sillä se oli järkevin ja edullisin tapa saada alkupääoma hyödyllisiin hankintoihin, kuten sijoituksiin. Opintolainalla hankitut sijoitukset realisoin 12 vuotta myöhemmin ja siirsin varat ensiasunnon hankintaan. Järkevästi käytettävää lainarahaa ei pidä pelätä.

No onko järkevää ostaa opintorahalla ruokaa? Monella se menee sijoitusten sijaan ihan elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos saat toimeentulotukea, voivat "velvoittaa" ottamaan opintolainan. Näin käynyt enkä vitsaile. 

Miksi yhteiskunnalta pitäisi saada lypsää mielen määrin rahaa ilman, että pitää itse osallistua omiin elämiskuluihinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin sanovat he, joilla on pienikin mahdollisuus pärjätä ilman lainaa. Eivät tosiaankaan ole etuoikeutettuja.

Ovat niihin verrattuna, joilla ei ole mitään mahdollisuutta opiskella velkaantumatta. Eivät kaikilla vanhemmat avusta opiskeluaikana.

Ei avustakaan, ja siksi tehdään kaikki työt mitä voidaan ja kituutetaan vähällä.

Esimerkiksi masentunut opiskelija ei hirveästi töitä opintojen ohessa yleensä pysty tekemään.

Ei välttämättä. Mutta en siltikään käsitä, miten se tekisi minimibudjetilla ilman lainaa elävistä etuoikeutettuja. Opintolainan suhteen ainoat etuoikeutetut ovat heitä, joilla on varaa nostaa laina kokonaan sijoitettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin sanovat he, joilla on pienikin mahdollisuus pärjätä ilman lainaa. Eivät tosiaankaan ole etuoikeutettuja.

Ovat niihin verrattuna, joilla ei ole mitään mahdollisuutta opiskella velkaantumatta. Eivät kaikilla vanhemmat avusta opiskeluaikana.

Ei avustakaan, ja siksi tehdään kaikki työt mitä voidaan ja kituutetaan vähällä.

Esimerkiksi masentunut opiskelija ei hirveästi töitä opintojen ohessa yleensä pysty tekemään.

Ei välttämättä. Mutta en siltikään käsitä, miten se tekisi minimibudjetilla ilman lainaa elävistä etuoikeutettuja. Opintolainan suhteen ainoat etuoikeutetut ovat heitä, joilla on varaa nostaa laina kokonaan sijoitettavaksi.

On töitä ja työkykyä. Eikö se jo ole aika hyvä tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin sanovat he, joilla on pienikin mahdollisuus pärjätä ilman lainaa. Eivät tosiaankaan ole etuoikeutettuja.

Ovat niihin verrattuna, joilla ei ole mitään mahdollisuutta opiskella velkaantumatta. Eivät kaikilla vanhemmat avusta opiskeluaikana.

Ei avustakaan, ja siksi tehdään kaikki työt mitä voidaan ja kituutetaan vähällä.

Esimerkiksi masentunut opiskelija ei hirveästi töitä opintojen ohessa yleensä pysty tekemään.

Ei välttämättä. Mutta en siltikään käsitä, miten se tekisi minimibudjetilla ilman lainaa elävistä etuoikeutettuja. Opintolainan suhteen ainoat etuoikeutetut ovat heitä, joilla on varaa nostaa laina kokonaan sijoitettavaksi.

On töitä ja työkykyä. Eikö se jo ole aika hyvä tilanne?

Onhan se ihan hyvä tilanne, kun nykyään työpaikan saaminen ei ole itsestäänselvyys, mutta kukaan nollasopimuksella työskentelevä opiskelija ei ole etuoikeutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin sanovat he, joilla on pienikin mahdollisuus pärjätä ilman lainaa. Eivät tosiaankaan ole etuoikeutettuja.

Ovat niihin verrattuna, joilla ei ole mitään mahdollisuutta opiskella velkaantumatta. Eivät kaikilla vanhemmat avusta opiskeluaikana.

Ei avustakaan, ja siksi tehdään kaikki työt mitä voidaan ja kituutetaan vähällä.

Esimerkiksi masentunut opiskelija ei hirveästi töitä opintojen ohessa yleensä pysty tekemään.

Ei välttämättä. Mutta en siltikään käsitä, miten se tekisi minimibudjetilla ilman lainaa elävistä etuoikeutettuja. Opintolainan suhteen ainoat etuoikeutetut ovat heitä, joilla on varaa nostaa laina kokonaan sijoitettavaksi.

On töitä ja työkykyä. Eikö se jo ole aika hyvä tilanne?

Onhan se ihan hyvä tilanne, kun nykyään työpaikan saaminen ei ole itsestäänselvyys, mutta kukaan nollasopimuksella työskentelevä opiskelija ei ole etuoikeutettu.

Etuoikeutettu = paremmassa asemassa verrattuna johonkin toiseen samankaltaisessa tilanteessa olevaan. On esimerkiksi mahdollisuus päättää siitä opiskeleeko ottamatta lainaa vai ei. Joillain toisella opiskelijalla ei tätä vaihtoehtoa ole käytettävissään. Laina on pakko ottaa, jos aikoo tehdä opinnot loppuun.

En koe olevani etuoikeutettu, muutoin kuin että olen perusterve. Lisäksi meille lapsille opetettiin rahan arvo ja että lainaa ei oteta elämistä varten. Pelkäsin kuollakseni opintolainaa.

Siksi asuin vuokrahuoneessa vanhan rouvan luona, maksoin 175e/kk ja tein kevyttä kotityötä. Opiskeluaikana toimin kielten opettajana, olin baarissa töissä, sihteerinä jne. jne. Opintoaikaiset työt eivät liittyneet mitenkään tulevaan työhöni, mutta niistä oli kovasti apua töitä hakiessa.

Opiskeluaikana kämppä maksoi 400€/kk. Sen ja ruoan kattoi tuilla. Ylimääräiseen tein hanttihommia; puhelinmyyntiin pääsee kuka tahansa ja lisäksi jotain markkinointitutkimusta jne. Eihän ne kivoja duuneja toki ole.

Joka tapauksessa valmistuin ilman lainaa. Suhteita ei ole joten ensimmäiset työpaikat sain ulkomailta suomenkielisissä asiakaspalvelutöissä. Siitä etenin oman alan hommiin.

Nykyään olen hyvätuloinen. Ne, jotka olivat krantumpia eivätkä huolineet muita kuin täysin oman alan hommia jäivät työttömiksi. No sitten oli tietenkin ne suhteilla työnsä saaneet mutta he nyt eivät tarvinneet lainaakaan.

Hoasista höpöttäjille: soluasuntoja ei riitä kaikille. Itse maksoin yksiöstä 430 € muutama vuosi sitten.

Vierailija kirjoitti:

En koe olevani etuoikeutettu, muutoin kuin että olen perusterve. Lisäksi meille lapsille opetettiin rahan arvo ja että lainaa ei oteta elämistä varten. Pelkäsin kuollakseni opintolainaa.

Siksi asuin vuokrahuoneessa vanhan rouvan luona, maksoin 175e/kk ja tein kevyttä kotityötä. Opiskeluaikana toimin kielten opettajana, olin baarissa töissä, sihteerinä jne. jne. Opintoaikaiset työt eivät liittyneet mitenkään tulevaan työhöni, mutta niistä oli kovasti apua töitä hakiessa.

Etuoikeutettuna oleminen verrattuna johonkin toiseen tarkoita sitä, että kokisi elämän välttämättä olevan hillitöntä luksuselämää. Se tarkoittaa sitä, että on sillä hetkellä paremmat kortit kädessä kuin jollain toisella vastaavantapaisessa tilanteessa. On käytössä enemmän vaihtoehtoja kuin joillain toisella, esimerkiksi sattuu löytymään töitä helposti (ei mikään itsestäänselvyys!).

Vierailija kirjoitti:

Jos tuet eivät riitä opiskeluun, on siihen yksinkertainen ratkaisu johon itse turvauduin koska tykkäsin törsätä tukirahoja bilettämiseen ja matkusteluun: MENKÄÄ TÖIHIN. Osa-aikaisia hommia on tarjolla vaikka millä mitalla, ei varmasti mitään alan töitä välttämättä mutta sellaisia joista saa rahaa eikä tarvitse olla käsi ojossa vanhempien tai yhteiskunnan suuntaan.

Jos elää säästeliäästi ja suorittaa opintonsa asianmukaisesti, ei ole mitään ongelmia.

Ai sinne töihin voi vaan mennä? Hyvä tietää, seuraavan kerran kun saan "kiitos mutta ei kiitos"-sähköpostin vastaan että "ei kun kyllä mä nyt vaan tulen teille töihin, milloin voisin aloittaa?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuet eivät riitä opiskeluun, on siihen yksinkertainen ratkaisu johon itse turvauduin koska tykkäsin törsätä tukirahoja bilettämiseen ja matkusteluun: MENKÄÄ TÖIHIN. Osa-aikaisia hommia on tarjolla vaikka millä mitalla, ei varmasti mitään alan töitä välttämättä mutta sellaisia joista saa rahaa eikä tarvitse olla käsi ojossa vanhempien tai yhteiskunnan suuntaan.

Jos elää säästeliäästi ja suorittaa opintonsa asianmukaisesti, ei ole mitään ongelmia.

Ai sinne töihin voi vaan mennä? Hyvä tietää, seuraavan kerran kun saan "kiitos mutta ei kiitos"-sähköpostin vastaan että "ei kun kyllä mä nyt vaan tulen teille töihin, milloin voisin aloittaa?"

Työelämä ei ole reilua. Kun vapaita paikkoja on vähemmän kuin työnhakijoita, voi moni fiksu ja ahkera joutua hakemaan pitkään töitä tuloksetta. Ihminen voi tehdä kaiken ihan oikein, mutta silti vastassa voi olla järkyttävän paljon huonoa tuuria. Tilastollisesti tarkasteltuna vain joku joutuu olemaan se, joka jää ilman töitä, jos paikkoja on niukasti tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuet eivät riitä opiskeluun, on siihen yksinkertainen ratkaisu johon itse turvauduin koska tykkäsin törsätä tukirahoja bilettämiseen ja matkusteluun: MENKÄÄ TÖIHIN. Osa-aikaisia hommia on tarjolla vaikka millä mitalla, ei varmasti mitään alan töitä välttämättä mutta sellaisia joista saa rahaa eikä tarvitse olla käsi ojossa vanhempien tai yhteiskunnan suuntaan.

Jos elää säästeliäästi ja suorittaa opintonsa asianmukaisesti, ei ole mitään ongelmia.

Ai sinne töihin voi vaan mennä? Hyvä tietää, seuraavan kerran kun saan "kiitos mutta ei kiitos"-sähköpostin vastaan että "ei kun kyllä mä nyt vaan tulen teille töihin, milloin voisin aloittaa?"

Työelämä ei ole reilua. Kun vapaita paikkoja on vähemmän kuin työnhakijoita, voi moni fiksu ja ahkera joutua hakemaan pitkään töitä tuloksetta. Ihminen voi tehdä kaiken ihan oikein, mutta silti vastassa voi olla järkyttävän paljon huonoa tuuria. Tilastollisesti tarkasteltuna vain joku joutuu olemaan se, joka jää ilman töitä, jos paikkoja on niukasti tarjolla.

Ja kyllähän opiskelijat tämän ymmärtävät. Monella alalla työllistyminen vaihtelee paljon, joten ylipäätään opiskelujen aikana voi mietityttää onko koulutukseen käytetystä ajasta myöhemmin hyötyä vai ei. Laina lisää vielä entisestään huolta tulevaisuudesta, koska sitä pitäisi myöhemmin kyetä lyhentämään.

Vaihtoehtoja: dyykkaa kaikki ruoka minkä pystyt. Varasta kaupasta. Myy seksiä tai tee viikonlopputöitä strippibaarissa. Satunnaisia pätkätöitä vuokratyöfirman kautta. Että ei se välttämättä kauhean hohdokasta ole, jos ei uskalla ottaa lainaa. Kaikki esimerkit ihan elävästä elämästä tuttavapiiristäni.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtoja: dyykkaa kaikki ruoka minkä pystyt. Varasta kaupasta. Myy seksiä tai tee viikonlopputöitä strippibaarissa. Satunnaisia pätkätöitä vuokratyöfirman kautta. Että ei se välttämättä kauhean hohdokasta ole, jos ei uskalla ottaa lainaa. Kaikki esimerkit ihan elävästä elämästä tuttavapiiristäni.

Henkilöllä isoja ongelmia itsensä kanssa, jos vaihtoehtona opintolainan ottamiselle on varastaminen kaupasta.