Miltä tuntuu maksaa asuntolainaa? Hircittääkö korkojen nousu tms?

Etenkin kun ostamamme asunto osoittautui hometaloksi ja nyt joudumme maksamaan noiden laina- ja asumiskulujen lisäksi vielä vuokraa...

ja tuskin euroalueella nousevatkaan enää markka-aikojen lukemiin. Että siinä mielessä ei hirvitä. Kun otimme ensimmäisen lainan, korot olivat samat kuin nyt, ja pidimme niitä hyvin matalina.

Tällä hetkellä saa 3 vuodeksi 5,5% korolla ja 5 vuodeksi 5,7% korolla.

Hinnat on olleet pitkään pilvissä eivätkä vielä ole tulleet alaspäin. Jatkuvaa nousua ei ole olemassa. Välillä hinnat sahaavat alaspäinkin. Siinä tilanteessa ei ole paljon hurrattavaa, jos sattuu omalle kohdalle tilanne, jossa velkaa on enemmän kuin mitä asunnon arvo! Kokemusta on!

vaikka laina on kohtuullinen (emme asu pk-seudulla) ja asunto on mielestämme hyvä löytö.



Mahdollinen asuntojen hintojen notkahdus ei meitä sinänsä haittaa, koska meillä on lainaa vain noin 50% ostohinnasta. Enemmän huolestuttaa korkokehitys, josta ei ole mitään takeita. Onneksi osassa lainasta on valtion korkotuki.

kKannattaa aina myös muistaa se, että pakko on asua jossain. Ja jos se ensiasunnon ostaja nyt löytää mielekkään, itselleen sopivan asunnot, niin tottakai hänen kannattaa siihen sijoittaa.



Asunnon reaalihinnalla on merkitystä vasta siinä tilanteessa, kun asuntoa ollaan myymässä. Ei ole mitään väliä, miten asunnon hinta vaihtelee 10 vuoden aikana, jos ei ole aikeissa sitä myydä.



Sijoitusasuntoon sijoittaminen onkin sitten ihan eri juttu

Mutta ehkä se jos tulisi jotain työttömyyttä, tosi huonoja aikoja, joka koskisi meitäkin. Tai jos jompikumpi meistä sairastuisi... Olemme molemmat yrittäjiä joten mitään lainaturvaa on aika vaikea ottaa! Muuten kyllä uskon, että selviämme lyhennyksistä jotka ovat runsaat 1100 €/kk. Ainakin on oma ihana talo, jossa viihtyy ja mahtavalla paikallakin vielä!

koron ollessa 4,5% valtio maksaa korkotukea 70% ylimenevältä osalta. Jos nyt oikein muistan, en ole lainapapereita katsonut pitkään aikaan kun kyseinen laina otettiin ensiasuntoon muutama vuosi sitten.

Valtio tukee asunnonostajia kahdella tavalla: takaamalla ja verovähennyksillä.



Valtion takauksen voi saada max. 25000 euron lainaosuudelle, kunhan laina-aika on max. 25v.



Asuntolainan korot taasen saa vähentää verotuksessa (ensiasunto 31%, muu asunto 30%)

Vuokran maksamisessa ei ole järjen hiventäkään. Sama kuin pyyhkis perseensä niillä rahoilla.



Suosittelen KORKOKATTOA! Pankissa kyllä neuvovat. Rohkeesti vaan.

että teimme juuri lainaan 40 000 euron ylimääräisen lyhennyksen. Sen jälkeen lainaa on nyt jäljellä "enää" 70 000 euroa. Tähän sakka olimme miettineet sijoittamista muuten mutta nyt petti hermot ja lyhennettiin lainaa. Toki säästöjä jäi vielä yli 50 000, mutta suunnitelmissa on myös toisen auton vaihto, ulkomaanmatka ja lisäksi on tulossa lahjaveroja maksuun kun vanhemmat lahjoittivat kesämökin seuraavalle sukupolvelle joten kaikkea ei uskalla laittaa menemään.



Samalla kyllä kysyttiin puhelimessa uusi laina mahdollista sijoitusasuntoa varten jos asuntojen hinnat lähtevät tulemaan alaspäin. ;)

MITEN olette päässeet tuohon tilanteeseen? Ostitteko ensiasunnon joskus 10-20 vuotta sitten? Oletteko hyötyneet asuntojen hintojen noususta? Oletteko saaneet rahallista tukea vanhemmilanne? Rahalahjoja tai perintöä? Optioita IT-huuman aikaan?

Olisin kiinnostunut ihan vaan siksi, kun tällaisilla juuri 3-kymppisillä akateemisesti koulutetuilla kävi vaan niin paska tsägä, että se ensiasunnon ostaminen oli mahdollista vasta n. 5 vuotta sitten, jolloin asuntojen hinnat olivat jo lähes huipussaan. Ja toisaalta, meillä ei kummallakaan ole rikasta sukua, jolta olisi tullut tai tulossa perintöjä tms..

Tasan ei käy onnen lahjat.

että teimme juuri lainaan 40 000 euron ylimääräisen lyhennyksen. Sen jälkeen lainaa on nyt jäljellä "enää" 70 000 euroa. Tähän sakka olimme miettineet sijoittamista muuten mutta nyt petti hermot ja lyhennettiin lainaa. Toki säästöjä jäi vielä yli 50 000, mutta suunnitelmissa on myös toisen auton vaihto, ulkomaanmatka ja lisäksi on tulossa lahjaveroja maksuun kun vanhemmat lahjoittivat kesämökin seuraavalle sukupolvelle joten kaikkea ei uskalla laittaa menemään.

Samalla kyllä kysyttiin puhelimessa uusi laina mahdollista sijoitusasuntoa varten jos asuntojen hinnat lähtevät tulemaan alaspäin. ;)

että teimme juuri lainaan 40 000 euron ylimääräisen lyhennyksen. Sen jälkeen lainaa on nyt jäljellä "enää" 70 000 euroa. Tähän sakka olimme miettineet sijoittamista muuten mutta nyt petti hermot ja lyhennettiin lainaa. Toki säästöjä jäi vielä yli 50 000, mutta suunnitelmissa on myös toisen auton vaihto, ulkomaanmatka ja lisäksi on tulossa lahjaveroja maksuun kun vanhemmat lahjoittivat kesämökin seuraavalle sukupolvelle joten kaikkea ei uskalla laittaa menemään.

Samalla kyllä kysyttiin puhelimessa uusi laina mahdollista sijoitusasuntoa varten jos asuntojen hinnat lähtevät tulemaan alaspäin. ;)

-- Mikä tuossa teidän tilanteessa nyt on niin hirvittävää? Kellä muka on säästöjä 50 000 €? Eikö sitten olisi kannattanut maksaa niillä rahoilla pois lisää lainaa jos noin hirvittää?

t. eräs jolla 200 000 € lainaa ja vain vähän säästöjä

Olen akateeminen 35-v, eli hieman vanhempi kuin sinä. Ostimme ensiasuntomme vajaat 11 vuotta sitten, ja omakotitalon rakennutimme 7 vuotta sitten. Olemme saaneet molempien vanhemmilta tukea asunnon ostoihin, ja olemme hyötyneet asuntojen hintojen noususta. Lainaa on ollut maksimissaan 70 000 euroa (noin, laina oli markkoina), nyt ei enää yhtään.



Mutta säästimme myös asuntoon heti töihin päästyämme, ja opiskelimme nopeasti, molemmat valmistuimme 23-vuotiaina, mies väitteli 25-vuotiaana, joten olemme ehtineet töitäkin tehdä.



Luulen, että nykyään on aika yleistä se, että varakkaat vanhemmat pyrkivät tukemaan lapsia asunnonostossa, ainakin meidän tuttavapiirissämme.

- vanhempien rahallinen tuki

- ensiasunnon osti viim. 10 vuotta sitten ja asuntojen hintojen noususta hyötyminen

Nämä meiltä ikävä kyllä puuttuvat ja siksi olemme ikuisessa valkataakassa vaikka mekin opiskelimme ja valmistuimme nopeasti (ja koko ajan töitä tehden tietenkin). Palkkamme loistavaa tasoa keskimääräiseen verrattuna.

Olen akateeminen 35-v, eli hieman vanhempi kuin sinä. Ostimme ensiasuntomme vajaat 11 vuotta sitten, ja omakotitalon rakennutimme 7 vuotta sitten. Olemme saaneet molempien vanhemmilta tukea asunnon ostoihin, ja olemme hyötyneet asuntojen hintojen noususta. Lainaa on ollut maksimissaan 70 000 euroa (noin, laina oli markkoina), nyt ei enää yhtään.

Mutta säästimme myös asuntoon heti töihin päästyämme, ja opiskelimme nopeasti, molemmat valmistuimme 23-vuotiaina, mies väitteli 25-vuotiaana, joten olemme ehtineet töitäkin tehdä.

Luulen, että nykyään on aika yleistä se, että varakkaat vanhemmat pyrkivät tukemaan lapsia asunnonostossa, ainakin meidän tuttavapiirissämme.

35-v akateeminen äiti, jolla köyhät vanhemmat, pitkä opiskeluaika ja näistä syistä johtuen myös asuntovelkaa loppuiäksi. Mutta sinsänsä outoa, että näitäkin jotka ovat saaneet taloudellista tukea ja selvinneet pienillä lainoilla, hirvittää nykytilanne???

- vanhempien rahallinen tuki

- ensiasunnon osti viim. 10 vuotta sitten ja asuntojen hintojen noususta hyötyminen

Nämä meiltä ikävä kyllä puuttuvat ja siksi olemme ikuisessa valkataakassa vaikka mekin opiskelimme ja valmistuimme nopeasti (ja koko ajan töitä tehden tietenkin). Palkkamme loistavaa tasoa keskimääräiseen verrattuna.

35-v akateeminen äiti, jolla köyhät vanhemmat, pitkä opiskeluaika ja näistä syistä johtuen myös asuntovelkaa loppuiäksi. Mutta sinsänsä outoa, että näitäkin jotka ovat saaneet taloudellista tukea ja selvinneet pienillä lainoilla, hirvittää nykytilanne???

35-v akateeminen äiti, jolla köyhät vanhemmat, pitkä opiskeluaika ja näistä syistä johtuen myös asuntovelkaa loppuiäksi. Mutta sinsänsä outoa, että näitäkin jotka ovat saaneet taloudellista tukea ja selvinneet pienillä lainoilla, hirvittää nykytilanne???

- vanhempien rahallinen tuki

- ensiasunnon osti viim. 10 vuotta sitten ja asuntojen hintojen noususta hyötyminen

Nämä meiltä ikävä kyllä puuttuvat ja siksi olemme ikuisessa valkataakassa vaikka mekin opiskelimme ja valmistuimme nopeasti (ja koko ajan töitä tehden tietenkin). Palkkamme loistavaa tasoa keskimääräiseen verrattuna.

-- 37v ja opiskelin pitkään. Sitten siihen vielä kolme lasta päälle. Pitkät hoitovapaat ovat verottaneet meidän talouttamme. Nyt vasta olemme uskaltaneet ostaa sellaisen asunnon kun haluamme koska olen työelämässä takaisin. Kiva ajoitus tosin tämäkin kun jatkuvasti peloitellaan lamalla ja työttömyydellä:(((. Mutta minkäs sille voi, jossain pitää asuakin!!!

Kyllä ja ei. Rahallista tukea vanhemmiltamme emme ole saaneet koskaan. Ainut mitä olemme saaneet oli tänä vuonna tuo mökki puoliksi veljeni kanssa, josta siis menee noita lahjaveroja mutta koskaan aiemmin ei mitään tukea. Myöskään perintöjä tai optioita ei ole tullut.



Sen sijaan asuntokauppamme ovat kyllä olleet hyvin ajoitettuja. Ostin ensimmäisen asuntoni vuonna -92 vain 23-vuotiaana opiskelijana (175 000 mk) ja maksoin sen säästämilläni kesätyörahoilla ja silloisella halpakorkoisella opintolainalla. Asunto oli huonokuntoinen ja remppasin sen itse opintojen ohessa. Seuraavan asunnon ostin vuonna -96 Helsingin keskustasta (650 000 mk) ja rahoitin sen pääosin säästöillä, vanhan asunnon myynnillä (240 000 mk) ja pienehköllä lainalla (140 000 mk) jonka maksoin pois parissa vuodessa. Myös tämä asunto oli remontin tarpeessa ja remontoin sen itse.



Ostimme tontin pääkaupunkiseudulta vuonna 2000 jolloin ne olivat vielä suht' edullisia. Tontti rahoitettiin säästöillä. Vuonna 2001 myimme tuon asunnon ja saimme siitä yli kaksinkertaisena hinnan minkä olimme aikanaan maksaneet (220 000 €). Talon rakentamiseen tarvitsimme lainaa kaiken kaikkiaan vain noin 150 000 euroa vaikka talosta tontteineen saisi tällä hetkellä todennäköisesti noin miljoonan. Talon hinnaksi tontteineen tuli noin 540 000 euroa.



Toki onnistuneiden asuntokauppojen lisäksi on tarvittu säästäväisyyttä, ahkeraa työntekoa ja paljon omaa työtä rakentamisessa ja remontoinnissa. Olen elänyt säästäväisesti koko ikäni alkaen lukioaikaisista kesätyörahoista ja aina pyrkinyt sijoittamaan rahat järkevästi. Jo 90-luvun alun devalvaatioiden aikaan säästöni olivat järkevästi valuuttatilillä. Varsinkin ennen lapsia paahdoin töitä todella paljon ja tein oman työn lisäksi paljon ylitöitä ja lisätöitä. Lasten saamisen jälkeen onkin sitten vähän voinut höllentää ja nauttia elämästä. Matkustettu meillä ollaan aina paljon, mutta sekin on tehty budjettitietoisesti.



t. 20

Jotain tuollaista ajattelinkin. Olet ollut tosi onnekas (ja oikeaan aikaan syntynyt - itse olin 14-vuotias vuonna -92 ;-) ja päässyt hyötymään tuosta asuntojen hintojen noususta oikein urakalla.



Toki tiedän, että moni muu ei olisi saanut rahaa poikimaan tuolla tavalla edes samassa tilanteessa. Harmittaa vaan, kun omalla ikäluokallani ei ole ollut tuota mahdollisuutta edes ahkeruuden ja säästäväisyyden avulla. Olen itsekin tehnyt töitä 14-vuotiaasta lähtien ja ahkeruudella nykyisen paikkani työelämässä ansainnut. Siitä olen sentään iloinen.