Miltä tuntuu maksaa asuntolainaa? Hircittääkö korkojen nousu tms?
Kommentit (44)
Ostin juuri ensiasunnon, sellaisen mihin rahat riittää ja tätä remppaillaan itse pikkuhiljaa. Asuntojen hinnat nyt seilaavat edestakaisin aina, niitä en jaksanut jäädä kyttäämään kun en kuitenkaan ainakaan 15 vuoteen ole myymässä. Lainaan otettiin korkokatto niin nouskoon korot miten tahtoo, maksaapa silloin ainakin korkokatto itse itsensä takaisin. Jos emme olisi lainaa nyt ottaneet olisimme joutuneet muutamaan isompaan vuokra.asuntoon jossa vuokra olisi ollut suunnilleen samaa luokkaa kuin mitä nyt maksamme asumisesta.
sitä mitäkin pakollista menoa maksaa. Korkojen nousu ei hirvitä - ne ehtivät nousta ja laskea todella monta kertaa laina-ajan aikana.
aina kuinka edellisellä on ollut helpompaa ja toisinpäin.
Totuus on kuitenkin se, että säästäväisyydellä ja järkevällä sijoittamisella nuoresta lähtien jokaisella sukupolvella on mahdollisuus kunnon asuntoon. Jos lorvii nelikymppiseksi ja yrittää sitten tyhjätaskuna ruveta asuntoa hankkimaan niin tottakai se on vaikeaa.
3-kymppisillä ja 4-kymppisillä on ollut AIVAN erilaiset lähtökohdat asunnon ostamiseen ja asuntokaupoilla rikastumiseen. Jos vaikka 4-kymppinen osti ensiasuntonsa 25-vuotiaana 15 vuotta sitten, olivat hinnat tosi alhaisia. Muutaman kerran kun vaihtoi isompaan, on helposti näiden 15 vuoden aikana hyötynyt kymmeniä - ellei jopa satoja - tuhansia euroja.
Jos 3-kymppinen osti ensiasuntonsa niin ikään 25-vuotiaana eli 5 vuotta sitten, olivat hinnat jo lähes huipussaan. Pienestö kaksiostakin jouduit maksamaan yli 100 000 euroa, ns. huonoimmiltakin alueilta. Jos taas perheasuntoa halajit, oli hinta väkisinkin yli 200 000 euroa. Jos ei rikkaita vanhempia ja/tai perintöjä ollut, oli pakko ottaa lainaa melkein tuo saman summa.
Eipä siinä säästäväisyys paljon auta, kun ei jää mistä säästää. Itse olen tosi ylpeä siitä, että sentään valmistuin jo 25-vuotiaana eikä penniäkään opintolainaa tarvinut ottaa, koska tein koko ajan opintojen ohella töitä. Miehelläni sama tilanne. Mutta karu totuus iski sitten vasten kasvoja, kun sitä asuntoa alettiin hankkia.
aina kuinka edellisellä on ollut helpompaa ja toisinpäin.
Totuus on kuitenkin se, että säästäväisyydellä ja järkevällä sijoittamisella nuoresta lähtien jokaisella sukupolvella on mahdollisuus kunnon asuntoon. Jos lorvii nelikymppiseksi ja yrittää sitten tyhjätaskuna ruveta asuntoa hankkimaan niin tottakai se on vaikeaa.
teille jotka pähkäilette kun ei onnistu talon ostot tai isompien asuntojen hankinta.
Me teimme radikaalin päätöksen muuttaa maalle kaksi vuotta sitten. Itse olen akateemisesti koulutettu, olen ollut nyt kotiäitinä neljä vuotta. Asuimme Espoossa vuokralla, mieheni on tavallinen duunari. Mietimme päämme puhki mitä tehdä tulevaisuutemme kanssa. Olisimme saaneet jonkun kerrostalokolmion ostettua, omakotitalosta oli turha haaveilla. Muutenkin se oravanpyörä ei vaan innostanut, postimerkin kokoiset tontit ja ruuhkat joka paikkaan.
Nyt nautimme luonnon rauhassa, järven rannalla sympaattisessa 55 rakennetussa rintamamiestalossa elämästämme. Pärjäämme mieheni palkalla kivasti, voin olla kotona lasten kanssa pitkään. Itsellä tällä kylällä ei töitä löydy, ainakaan oman alan hommia. Joko alan tehdä jotain aivan muuta, menen vaikka kaupan kassalle töihin, tai teen jotain alaan liittyvää etänä. Myöskin jatko-opiskelut kiinnostavat.
Mitä tahdon sanoa, on se että jos vaaka-kupissa painaa se asumisen laatu, kiireettömyys, puhdas luonto niin miettikää vaihtoehtoa jos muuttaisikin jonnekin maaseudulle. Jos se ura ei ole niin tärkeä, vaan se itse elämä, on valmis tekemään muitakin töitä niin kannattaa laskea plussat ja miinukset tarkkaan.
Me maksoimme talostamme 54 000€. Uskomatonta, mutta sitä tämä täällä maaseudulla on. Palvelut ovat 12km päässä, isompi kaupunki 30km päässä.
Miksiköhän me emme tajunneet lähteä jo aiemmin.
Katsoin lainalaskurista, että jos korot nousee 2 %-yksiköllä niin lainan kuukausierä nousee 80-90 euroa. Ei se meidän taloutta kaada, ja jos kaataa niin lainan maksuaikaa on varaa pidentää.
Onko teillä miten monta lasta? Rohkea veto. Etkö koskaan kaipaa aivoillesi haastetta? Tyydytätkö sen jollain muulla tavalla kuin töissä?
Onko teillä miten monta lasta? Rohkea veto. Etkö koskaan kaipaa aivoillesi haastetta? Tyydytätkö sen jollain muulla tavalla kuin töissä?
Lapsia on kolme, neljäs toiveissa. Muutimme Lappeenrannan lähelle, terkkuja tutuille!
Rakastan olla kotona lasten kanssa, en ole ollenkaan ura-orientoitunut ihminen, en ole koskaan ollut. Jotenkin sitä on vain tullut opiskeltua eteenpäin.
Luen paljon, kirjoitan, ja saan todella paljon luonnosta ja luonnossa liikkumisesta. En kaipaa sen suurempaa haastetta aivoilleni ;)
No jatko-opintoja mietin, mutta nautin kyllä tästä hetkestä täysillä. Tärkeintä on kuitenkin meidän perheen hyvinvointi ja näin se maksimoituu.
Suosittelen miettimään vaihtoehtoa.
Meillä on kaksi alakoululaista, joten kyllä me molemmat työpaikka tarvittaisiin. Ja itse olen sieltä päin kotoisin, niin tiedän siellä olon nurjat puoletkin, joten mikä tahansa paskaduuni ei montaa vuotta motivoi...
Muutittekohan sinne, mistä minä muutin pois 17 v sitten? Suomen Monacoon?
Me maksoimme talostamme 54 000€. Uskomatonta, mutta sitä tämä täällä maaseudulla on. Palvelut ovat 12km päässä, isompi kaupunki 30km päässä.
Miksiköhän me emme tajunneet lähteä jo aiemmin.
[/quote]
vaan joka kerta ilahtuu, kun huomaa, että taas on velka lyhentynyt n. 1000 eurolla. Enää 5,5 vuotta laina-aikaa jäljellä. No, parin vuoden päästä ostetaan isompi, kun palaan töihin perhevapailta.
Ei olisi töitäkään. En ole erityisen uraorientoitunut, vaikka joskus esimies asemaan olisi kiva päästäkin joskus ehkä 15-vuoden päästä. Lapsetkin on sitten jo aikuisia.
Lainoista sen verran, että ihmiset kestää stressiä ihan eri tavoilla. Siinä vaiheessa kun toiselta menee hermot niin toinen ei välttämättä edes tajua pitäisikö stressata.
Asunnon hankkiminen edessä joskus 3 vuoden päästä täältä tai oikeastaan rakentaminen. Mikä mahtaa olla korkojen kehitys. Nouseeko vaan?
Olemme miettineet omistusasunnon ostoa ajatellen sen olevan fiksu veto. Tanaan sitten tutustuimme pankin lainalaskuriin. Asuntolainan korko on 23%. Pankki myos tarjoaa 5 vuoden kiinteaa korkoa, mutta se ei paljoa lohduta. Jaa talla eraa asuntokaupat tekematta. Tuolla korolla on kannattavampaa laittaa rahat vuokraan (kankkulan kaivoon lentaisi joka tapauksessa) ja pyrkia saastamaan mahdollisimman paljon, jotta asunnon pystyisi ostamaan saastoilla. Vuokra kun on kolme kertaa pienempi kuin kuukausittain lainalyhennys.
Olisipa taallakin Suomen korot!
Niin, olisipa Suomen korot...
Meillä on koronnousun lisäksi asunnon arvo laskenut vuodessa n. 20-30%. Luojan kiitos emme ostaneet asuntoa ihan hintojen huipulla. Mutta melkein...
Kaikesta huolimatta maksamme edelleen asumiskuluja, korkoja ja lainanlyhennystä vähemmän kuin vuokraa pitäisi maksaa vastaavankokoisesta asunnosta.
Mua on hirvittänyt laina siitä asti kun se tuli otettua. Vaikka järkeilisi, että sama summa (ja enemmänkin) menisi sitten vuokraan, asua on kuitenkin pakko jne...
Mua ei hirvitä, mutta johtuu siitä, että lainaa on mulla varsin maltillisesti. Jos olisin nyt ensiasuntoa ostamassa, niin pidättäytyisin kyllä pari vuotta vähintään säästämisessä ja katsoisin, että mihin suuntaan asuntojen hinnat lähtee. Mulla on vahva fiilis, että jos nyt säästää, niin asuntojen hinnat tulee vielä vastaan...
Meillä täällä maaseudulla ei nuo hinnat nyt hirveesti elä. Siispä huoletta ostimme ensiasunnoksi viime kuussa omakotitalon ja pari hehtaaria metsää. Hinta nyt ei tuosta hetkahtaisi ainakaan alaspäin, metsän arvo nousee ja talonkin kun sitä hiljakseen remppaamme.
Eli nämä mahdolliset hinnanalenemiset pätevät varmaan jossain päin Suomea, mutta pitää muistaa että ihmisiä asuu myös muualla.
Ja tuntui muuten tosi hyvältä maksaa ensimmäinen erä :) Puolethan meni vielä korkoihin, mutta näillä maaseudun hinnoilla kohta maksamme itsellemme enemmän kuin pankille.
Niin ja ei hirvitä, olen vain onnellinen että tämän päätöksen teimme.
Juuri katsoin kaupunkimme perheasuntojen vuokria, samankokoisesta asunnosta samalta alueelta meidän pitäisi maksaa vuokraa 800€. Tällä hetkellä asumiskustannuksemme ovat 1000€ sisältäen lainan, vastikkeen ja sähkön. Eli maksamme vain 200€ enemmän omasta kuin mitä joutuisimme maksaa vuokraa... Ja koko ajan kuitenkin kertyy omaisuutemme samalla. Niin ja nuo vuokra-asunnot ois kaupungin kerrostaloissa asuntoalueen laitamilta (rauhatonta) , oma asuntomme on rivari isolla omalla pihalla kauempana rauhallisella ja lapsiystävällisellä paikalla.
meillä on lainaa jäljellä enää vajaa 10 000 €...
Lainaa on reilusti, mutta asunnon arvo on noin kaksinkertainen lainan määrään nähden. Kk-erä on tuloihimme nähden kohtuullinen, rahaa jää säästöön ja teemme lainaan ylimääräisiä lyhennyksiä silloin tällöin (pari kertaa vuodessa).
Kulutustottumuksemme ovat maltilliset, lainasta selviämme hyvin vaikka korko nousisi vielä aika selvästikin. Olen tyytyväinen, että koron noustessa lainamme kk-erä nousee - ei pääse laina-aika huomaamatta venähtämään.
Työttömyyden, sairauden tms. iskiessä voisi tulla ongelmiakin, jos tilanne jatkuisi yli puoli vuotta. Sellaista en kuitenkaan murehdi etukäteen.