Lapseni eivat ole tavanomaisia pulliaisia. Siksi saivat nimekseen kauniit ja harvinaiset nimet. Onko muita, jotka kunnioittavat lapsiaan ja uskaltavat antaa heille

t. ap

Vierailija:

arvostaako lapsesi sitä harvinaista nimeä, ap.

Minulla on harvinainen nimi ja omille lapsilleni olen halunnut antaa ns. normaalit nimet, sillä rakastan ja arvostan heitä.

Sinun nimesi on varmaan sekä harvinainen että ruma.

Vierailija:

- hieman tosin yleisyys kasvaa, kun mennään erääseen Aasian maahan (isänsä kotimaahan), jossa nimiä varmaan kymmenillä tai sadoilla tuhansilla. Pääasia, että on kiva nimi ja suomalaiseenkin suuhun sopii, ei tarvitse kehitellä lempinimeä, jonka kaikki osaisivat sanoa.

En tiedä, minusta olisi yhtä suloinen poika, vaikka nimi olisi Matti. Ja voisi olla aika erikoinen isänsä kotimaassa.

että se, että joutuu aina ja kaikkialla tavaamaan nimensä ihmisille ellei halua, että siitä vääntyy jotain ihan muuta, on todella kypsää. Oma nimeni löytyy kalenterista, mutta on silti sieltä harvinaisemmasta päästä ja mieheni nimisiä on Suomessa vain muutama, joten kokemusta tästä ilmiöstä löytyy.. Kun sadannen tuhannen kerran kuulee, kuinka vastapuoli toistelee omaa nimeä ja toteaa ettei tunnekaan ketään sen nimistä, alkaa toivoa, että oma nimi herättäisi edes vähän vähemmän huomiota. Masentavaa on myös saada jatkuvasti mainospostia ym. väärällä nimellä... Tästä syystä lapsillamme on nimet, joita kukaan ei kuule eikä kirjoita väärin. Kauniit ja lapsillemme täydelliset silti. :)

En puhunut vain pitkän nimen lyhentyvän vaan muokkautuvan suuhun sopivammaksi. Esim. Valosta tulee Valtsu hyvin nopeasti. Mikään ei estä antamasta erikoista nimeä jos sukunimi on virtanen mutta esim. Useat erikoiset nimet tavallisen sukunimen kanssa kuulostaa hölmöiltä. Esim. Myrsky Virtanen, Kaisla Laine tmv.



Nimet ei muokkaudu vain aikuisten suussa vaan myös lapsen. Jos lapsella on erikoinen ja hankalasta lausuttava nimi niin siitä tulee lempinimi väännös vaikka olisi lyhyt.

olis tosi tyhmää, jos kaikille virtasille pitäis antaa nimeks matti. Sitten ne vasta sekasin menis. Kyllä nimi voi olla harvinaisempi, vaikka ei olisikaan erikoinen. ainoastaan kovin ulkomaalaisen kuuloset nimet ei musta sovi suomalaisen sukaunimen kanssa.

lapset eivät. Minulla oli lapsena mielikuvitushenkilö, jonka nimi oli Minna. Minna siksi, että se oli yleinen nimi ja " kuului joukkoon" .

Itselläni siis on hieman harvinaisempi nimi. Rakastan nimeäni nyt aikuisena, mutta lapsena oli siistiä olla samanlainen kuin muut.

almanakasta ei löydy yhtään mutta kuulostavat kyllä ihan oikeilta nimiltä

jos hänelle jo ristimisestä asti kasataan paineita olla niin erikoinen, niin erottuva, niin yksilö. Uskon (alan ammattilaisena)että suuri osa tämän päivän pahoinvoinnista johtuu ajan individualismin ihannoimisesta, MINUN asiani, MINUN ongelmani jne. ovat lähtöisin vanhempien opettamasta näkökulmasta ja erikoisuuden tavoittelusta. Tämä oireilee masennuksena, persoonallisuushäiriöinä yms. Voipi olla että olen väärässäkin, mutta itse pyrin kasvattamaan lapsia yhteisöllisempiin arvoihin ja siihen, että ovat omana itsenään arvokkaita kuten muutkin, nimiin tai titteleihin katsomatta.

jota ei löydy kalenterista. Ei ole yleinen. On tosi kaunis ja lyhyt nimi. Ei mikään ihmeellinen väännös. Eikä siitä juurikaan lempinimiä väännetä. Lempinimi kyllä löytyy, mutta ei sitä kauheasti käytetä. Ja nimi annettiin , kun se tuntui lapselle sopivalta. Ihan hyvin olisin myös voinut antaa " tavallisen" tai yleisen nimen, jos vaan olisi ollut lapselle sopiva ja vanhemmille mieleinen.