Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisitko valmis muuttamaan rakkauden perässä ulkomaille?
N34
22.03.2021 |
Uteliaisuudesta kysyn, olen itse tehnyt näin kahdesti ja jälkimmäisessä tapauksessa päättyi jopa avioliittoon asti. Suomessa ei minua varsinaisesti aikuisiällä ole pidellyt mikään - olen enemminkin pitänyt vapaudesta ja itsenäisyydestä vaihtaa maisemaa kun siltä tuntuu.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tämä itse asiassa ajankohtaisena nyt. Miesystäväni on täällä Suomessa vain expattina, ja pitäisi ensi lokakuuhun mennnessä päättää muutanko hänen kanssa hänen kotimaahansa, vai eroaako tiet. Mulla ei muuten olisi mitään muuttoa vastaan, saan esim. suoraan nykyiseltä työnantajaltani sisäisen siirron ko. maan konttorille jos haluan eli työ olisi, tykkään maasta, mutta... Me ollaan siinä vaiheessaa oltu alle vuosi yhdessä, ja mikä vielä pahempaa, minä olen kohta viisikymppinen. Jotenkin ei enää jaksaisi sopeutua uuteen maahan ja kieleen ja kulttuuriin. Toisaalta en haluaisi menettää miestäkään joten paha rako.
Luin hetki sitten viisauden: "Sitten kun ihminen lakkaa oppimasta uutta, hän alkaa tehdä kuolemaa." Minun mielestäni 50v on ihan turhan varhainen ikä aloittaa kuoleminen
Mutta mä olen huomannut 40 ikävuodesta alkaen tulleeni enemmän kotihiireksi ja muutosten vastustajaksi. Työpaikallakin ottaa nykyisin todella koville kaikki muutokset, vaikka en haluaisi että se on niin.
Ei se kyllä minusta tunnu kuoleman tekemiseltä vaan tyytyväisyydeltä pieneen, tavalliseen arkeen. Olisin tosin kolmekymppisenä itsekin kavahtanut tällaisia ajatuksia että en enää haluaisi ikinä muuttaa, vaihtaa työpaikkaa tai mitään, mutta se tuntuu nykyisestä perspektiivistä erilaiselta. Se tuntuu hyvältä eikä säälittävältä pystyyn kuolemiselta.
Minä kavahdan tuollaisia ajatuksia viisikymppisenä. Olin vähän alle 50v, kun aloin opiskella uutta ammattia.
En. Asuin nuorempana useammassakin eri maassa, mutta juureni ja kotini ovat Suomessa. En halua enää muuttaa muualle. Voisin kyllä vuoden pari asua muuallakin jos on hyvä syy, mutta vakituisen kodin haluan täältä, missä on perheeni, ystäväni, harrastukseni, kesämökkini, kotikaupunkini ja muut rakkaat paikat ja yhteisöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tämä itse asiassa ajankohtaisena nyt. Miesystäväni on täällä Suomessa vain expattina, ja pitäisi ensi lokakuuhun mennnessä päättää muutanko hänen kanssa hänen kotimaahansa, vai eroaako tiet. Mulla ei muuten olisi mitään muuttoa vastaan, saan esim. suoraan nykyiseltä työnantajaltani sisäisen siirron ko. maan konttorille jos haluan eli työ olisi, tykkään maasta, mutta... Me ollaan siinä vaiheessaa oltu alle vuosi yhdessä, ja mikä vielä pahempaa, minä olen kohta viisikymppinen. Jotenkin ei enää jaksaisi sopeutua uuteen maahan ja kieleen ja kulttuuriin. Toisaalta en haluaisi menettää miestäkään joten paha rako.
Luin hetki sitten viisauden: "Sitten kun ihminen lakkaa oppimasta uutta, hän alkaa tehdä kuolemaa." Minun mielestäni 50v on ihan turhan varhainen ikä aloittaa kuoleminen
Mutta mä olen huomannut 40 ikävuodesta alkaen tulleeni enemmän kotihiireksi ja muutosten vastustajaksi. Työpaikallakin ottaa nykyisin todella koville kaikki muutokset, vaikka en haluaisi että se on niin.
Ei se kyllä minusta tunnu kuoleman tekemiseltä vaan tyytyväisyydeltä pieneen, tavalliseen arkeen. Olisin tosin kolmekymppisenä itsekin kavahtanut tällaisia ajatuksia että en enää haluaisi ikinä muuttaa, vaihtaa työpaikkaa tai mitään, mutta se tuntuu nykyisestä perspektiivistä erilaiselta. Se tuntuu hyvältä eikä säälittävältä pystyyn kuolemiselta.
Minä kavahdan tuollaisia ajatuksia viisikymppisenä. Olin vähän alle 50v, kun aloin opiskella uutta ammattia.
Miten ihmeessä pystyt rinnastamaan uuden ammatin opiskelun ja ulkomaille muuttamisen?
Vierailija kirjoitti:
En. Asuin nuorempana useammassakin eri maassa, mutta juureni ja kotini ovat Suomessa. En halua enää muuttaa muualle. Voisin kyllä vuoden pari asua muuallakin jos on hyvä syy, mutta vakituisen kodin haluan täältä, missä on perheeni, ystäväni, harrastukseni, kesämökkini, kotikaupunkini ja muut rakkaat paikat ja yhteisöt.
Täsmälleen näin. Voisin käväistä ulkomailla vaikka parin kuukauden ajan, mutta asumaan en edes miettisi lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri osa kahden kulttuurin liitoista päättyy eroon. Mitä isommat kulttuurierot, sitä suurempi todennäköisyys. Ero vielä menee, mutta kun soppaan tulee lapset niin voi voi. On nähty ja on koettu. Nostan hattua niille jotka onnistuvat. Good luck. Voisin muuttaa vieläkin rakkauden perässä ulkomaille, mutta sen verran ikää että ei enää lapsia.
Muutan opiskelujen jälkeen ulkomaalaisen naisystäväni luokse. 😊 En ole koskaan rakastanut ketään niin paljon kuin häntä, joten ei ole vaikea päätös. Tekisin mitä vain hänen vuoksensa.❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rantalomilla moni tyttö löytää sen tosirakkauden ja muuttaa.
Normaali kuvio siis, nainen menee miehen perässä.
Vierailija kirjoitti:
En. Asuin nuorempana useammassakin eri maassa, mutta juureni ja kotini ovat Suomessa. En halua enää muuttaa muualle. Voisin kyllä vuoden pari asua muuallakin jos on hyvä syy, mutta vakituisen kodin haluan täältä, missä on perheeni, ystäväni, harrastukseni, kesämökkini, kotikaupunkini ja muut rakkaat paikat ja yhteisöt.
Miksi useammassa maassa? poikkis vaihtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muuttanut maasta toiseen kymmenisen kertaa rakkauden perässä. Rakastamani mies on pysynyt koko ajan samana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin ollut sen jälkeen, kun lapseni oli kasvanut aikuiseksi ja muuttanut omilleen. En kuitenkaan aktiivisesti hakenut ulkomaalaista miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Asuin nuorempana useammassakin eri maassa, mutta juureni ja kotini ovat Suomessa. En halua enää muuttaa muualle. Voisin kyllä vuoden pari asua muuallakin jos on hyvä syy, mutta vakituisen kodin haluan täältä, missä on perheeni, ystäväni, harrastukseni, kesämökkini, kotikaupunkini ja muut rakkaat paikat ja yhteisöt.
Miksi useammassa maassa? poikkis vaihtui?
Työkomennuksen paikka vaihtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kysymys. Juttelen tällä hetkellä Italiassa asuvan naisen kanssa ja lähinnä toivon kovasti että hänellä olisi intressejä muuttaa Suomeen.. Mutta eiköhän jokin ratkaisu aina löydy jos molemmat tykkää toisistaan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys. Juttelen tällä hetkellä Italiassa asuvan naisen kanssa ja lähinnä toivon kovasti että hänellä olisi intressejä muuttaa Suomeen.. Mutta eiköhän jokin ratkaisu aina löydy jos molemmat tykkää toisistaan tarpeeksi.
Miksi hänen pitäisi muuttaa Suomeen?
Ehkä mutta sen pitäisi olla aika ihmeellinen mies, jotta lähtisin enää keski-ikäsenä kokeilemaan. Riippuu myös sitä, saisinko töitä jne. Enkä muuttaisi minäkään mihinkään persläpimaahan.
Lähtöhaluja laskee mun osalta sekin, että olen lähes puolet aikuiselämästäni asunut ulkomailla. Siinä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, lisäksi joka maassa on omat haasteensa. Jos toki hyvätkin puolensa.
Asun ulkomailla, muutin ulkomaisen miehen perässä (Eurooppa). Olen miettinyt pari kuukautta eroa ja muuttoa takaisin Suomeen. Puhun kieltä sujuvasti, mutta tunnen silti itseni aina ulkopuoliseksi.
Naiselle huomattavasti helpompaa ja hyväksytympää muuttaa sen tosirakkauden perään loisimaan.
Muutan Venäjälle heti kun löytyy Tatjana tai Ludmila.
Alue: Aihe vapaa
Sama juttu, olen liki viisikymppinen. Nautin tavallisesta hyvästä arjesta omieni kanssa. Minulla on Suomessa 80 vuotiaat rakkaat vanhempani, lapseni, ystäväni, työni ja ihan kaikki, myös ikioma kotini, josta en lähde kirveelläkään.
Ja siitä uuden oppimisesta: opin joka ikinen päivä uutta. Opin uutta esimerkiksi elävästä elämästä, luonnosta ja varsinkin itsestäni. Minun ei tarvitse vouhottaa muissa maissa katsomassa muiden maiden juttuja, sillä jo oman pihan kevät on todella kiinnostava asia seurata. Olen matkustanut ihan yllin kyllin ulkomailla ja hinkua sinne ei ole.