Onko sinua syyllistetty kiusatuksi joutumisesta?

Kaikkia kiusattuja syyllistetään siitä.

Ap ei ole varmasti ainoa, varsinkin ennen vanhaan koulukiusaamista pidettiin yksilön ongelmana ja syynä ja jopa opettajat saattoivat kiusata oppilaitaan

Onpas ap:n äiti sanonut tökerösti :/  Koskaan ei tuollaista saisi sanoa eikä kiusaaminen ole uhrin vika vaan niiden kiusaajien! Suututtaa, että vieläkin moni kokee, että vika on juuri siinä kiusatussa

Kiusaajien kotona ei ole opetettu oikeita arvoja, lapset kyllä imevät itseensä huonon ilmapiirin, jossa haukutaan ihmisiä, arvostellaan heitä, raivotaan ratissa jne. , kun luullaan että kaikki onnhyvin, kun seinät on ympärillä eikä,kukaan kuule.

Luonteessa tuskin on vikaa. Mutta jos hän näin näkee, niin sopii kysyä takaisin mistä se vika mahtoi tulla...

Meillä meni vielä astetta pidemmälle. Olin tällaisen sannatyyppisen pyörityksen uhrina koko kouluaikani, kaikki tekemäni ruodittiin, siitä keksittiin valheita, huomautettiin sellaisista asioista, mitkä toisten tekemänä oli hienoja juttuja.

Äitini oli sitä mieltä, että minua ei kiusata, mutta minä kiusaan muita.

Joopa joo.

Lähinnä aikuiset kiusaajat aikoinaan tuntui syyttävän siitä kun kiusaamiseni ei ole tarpeeksi nautinnollista.

Olin koulukiusattu koko perus- ja ammattikoulun ajan. Jo ala-asteella puolustauduin mutta seurauksena oli se, että minä olin henkilö joka sai joka kerta rangaistuksen. Kiusaajat olivat opettajan suosikkeja paremmista perheistä, mutta duunarin kakaroilla (en ollut ainoa kiusttu luokallani) ei ollut minkäänlaista ihmisarvoa. Jälkeenpäin ajateltuna eräskin opettajista oli kiusaamisen mahdollistaja ja se pääkiusaaja.

M 47

Olen tullut tilanteeseen toisen entisen kiusatun toimesta työelämässä. Kun hän kuuli, että minua on kiusattu, hän kommentoi juurikin kiusaamisen johtuvan kiusaajasta itsestään ja alkoi välttelemään seuraani.

Tiedän, että muita kiusattuja on kohdeltu itseäni pahemmin ja kiusaamista tapahtui itseäni kohtaan aika vähän aikaa, koska minulla oli ystäviä ja harrastin sekä joukkueurheilua että musiikkia. Minua on koetettu kiusata kahdessa eri koulussa, mutta osa minusta aina näki näiden ihmisten pahan olon läpi, joten osasi sanoa takaisin sieltä kylkien välistä pahemmin kuin mikään tölväisy tai fyysinen kiinni pitäminen oli itseäni satuttanut. Nolasin kiusaajani julkisesti, kun sain tietää heidän pahan olonsa syyn.

Tunnistan kuitenkin itsessäni vetäytyvän ihmisen tilanteissa, joissa joku hakee kiusattavaa. Jotenkin he kuitenkin minut aina huomaavat. Työelämässä vain välttelen heitä ja hoidan työni. Jokin meissä varmasti on, ja varmaan takaisin antaminen on auttanut, minkä vuoksi en ole kärsinyt vastaavalla tavalla.

Jotain mustaa se silti jättää, kun pää on veden alla ja kokee, että tilannetta ei voi kiusaajien vuoksi hallita. Sitä tulee jotenkin harkitumman kyyniseksi ja viha jää sisälle - minä ja muut. Onneksi tuon kuoren alle on päästänyt ihmisiä, joiden vuoksi on antanut itsensä taas tuntea aitoja tunteita.

Alistava ja vähättelevä kommentti ap:n kärsimyksille...Omalla ala-asteella opettaja, vanhempi naishenkilö, suosi juurikin niitä kiusaajia jotka olivat hänen lellikkejä. Tiesi kiusaamisesta, mutta ei puuttunut mitenkään, vaan syyllisti uhreja tyyliin "älkää provosoiko niitä poikia" jne pas kaa

Eli ennen vanhaan oli ilmeisesti normi, että kiusattu oli muiden mielestä se "provosoija" milloin mistäkin syystä ja näinollen oli vapaata kiusattavaa riistaa. Harmi, että moni kiusattu on lopulta päätynyt itsemur haan jossain vaiheessa

Vierailija kirjoitti:

Alistava ja vähättelevä kommentti ap:n kärsimyksille...Omalla ala-asteella opettaja, vanhempi naishenkilö, suosi juurikin niitä kiusaajia jotka olivat hänen lellikkejä. Tiesi kiusaamisesta, mutta ei puuttunut mitenkään, vaan syyllisti uhreja tyyliin "älkää provosoiko niitä poikia" jne pas kaa

Eli ennen vanhaan oli ilmeisesti normi, että kiusattu oli muiden mielestä se "provosoija" milloin mistäkin syystä ja näinollen oli vapaata kiusattavaa riistaa. Harmi, että moni kiusattu on lopulta päätynyt itsemur haan jossain vaiheessa

Myös "rakkaudesta se hevonenkin potkii"!

Minä ajattelin jo silloin ala-asteikäisenä, että jos mulla olisi potkiva hevonen, veisin sen makkaratehtaalle.

Vanhempani sanoivat "jos et olisi niin ujo ja hiljainen ehkä muut eivät sinua kiusaisi" kun kerroin heille että minua kiusataan koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Alistava ja vähättelevä kommentti ap:n kärsimyksille...Omalla ala-asteella opettaja, vanhempi naishenkilö, suosi juurikin niitä kiusaajia jotka olivat hänen lellikkejä. Tiesi kiusaamisesta, mutta ei puuttunut mitenkään, vaan syyllisti uhreja tyyliin "älkää provosoiko niitä poikia" jne pas kaa

Eli ennen vanhaan oli ilmeisesti normi, että kiusattu oli muiden mielestä se "provosoija" milloin mistäkin syystä ja näinollen oli vapaata kiusattavaa riistaa. Harmi, että moni kiusattu on lopulta päätynyt itsemur haan jossain vaiheessa

Kuuden koulukiusaamisvuoden jälkeen luokanvalvoja saatiin vanhempien toimesta tekemään jotain asian suhteen. Yhden tunnin alussa tämä sanoi luokalle: "Älkää viitsikö kiusata ******a kun se niin kovasti välittää siitä."

Koko luokka räjähti nauramaan ja arvatkaa vaan oliko sen jälkeen heIvetti valloillaan...?

N 52

Olen äiti. Lapsissani on eroa.

Sinun on opittava antamaan anteeksi äidillesi varomaton ja väärin ymmärrettävissä ollut lausahdus. Hän on ehkä tuntenut voimattomuutta ja turhautuneisuutta itse, kun on yrittänyt ratkoa kiusaamisongelmaa kohdallasi ja siinä tullut sanoneeksi, että veljesi  selviytyy kiusaamisesta paremmin kuin sinä?  Tämähän voi olla tottakin, mutta se ei ole sinun vika, koska olemme yksilöitä ja kiusaaminen ei ole normaalia hyväksyttävää käytöstä.

Jotenkin on vain opittava elämään ja kasvettava. Syyllisyys on saatava poistumaan sinusta ja voit tulla ihmisenä vahvemmaksi. Tunnistat kiusaamiskokemuksesi ja se on hyvä alku. Jatkossa osaat puolustaa itseäsi ja ehkä myös toisia kiusattuja. Hyvä että saat terapiaa. Luota siihen, että et joudu käyttämään koko elämääsi kiusaamisesta toipumiseen, vaan kykenet tekemään jotain hyvää sekä itsellesi että toisille.

Heikko vetää toista turpaan. Kyse ei ole enää itsepuolustuksestakaan, kun kiusaaja ei ole enää mukana arjessasi. Itsepuolustuksen tasokin on mitoittava oikein, ei ylireagoiden. Pako on usein parempi vaihtoehto, kuin suora fyysinen taistelu.

Hanki terapiaharrastus? Itsepuolustuslaji ryhmässä, jossa ihmiset ovat henkisesti tasapainoisia?

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut tilanteeseen toisen entisen kiusatun toimesta työelämässä. Kun hän kuuli, että minua on kiusattu, hän kommentoi juurikin kiusaamisen johtuvan kiusaajasta itsestään ja alkoi välttelemään seuraani.

Tiedän, että muita kiusattuja on kohdeltu itseäni pahemmin ja kiusaamista tapahtui itseäni kohtaan aika vähän aikaa, koska minulla oli ystäviä ja harrastin sekä joukkueurheilua että musiikkia. Minua on koetettu kiusata kahdessa eri koulussa, mutta osa minusta aina näki näiden ihmisten pahan olon läpi, joten osasi sanoa takaisin sieltä kylkien välistä pahemmin kuin mikään tölväisy tai fyysinen kiinni pitäminen oli itseäni satuttanut. Nolasin kiusaajani julkisesti, kun sain tietää heidän pahan olonsa syyn.

Tunnistan kuitenkin itsessäni vetäytyvän ihmisen tilanteissa, joissa joku hakee kiusattavaa. Jotenkin he kuitenkin minut aina huomaavat. Työelämässä vain välttelen heitä ja hoidan työni. Jokin meissä varmasti on, ja varmaan takaisin antaminen on auttanut, minkä vuoksi en ole kärsinyt vastaavalla tavalla.

Jotain mustaa se silti jättää, kun pää on veden alla ja kokee, että tilannetta ei voi kiusaajien vuoksi hallita. Sitä tulee jotenkin harkitumman kyyniseksi ja viha jää sisälle - minä ja muut. Onneksi tuon kuoren alle on päästänyt ihmisiä, joiden vuoksi on antanut itsensä taas tuntea aitoja tunteita.

Muuten ihan tärkeää tekstiä, mutta ensimmäisestä lauseesta ei ihan saa selkoa mitä sillä tarkoitetaan.

mitämitä? sensuuri poisti aivan samanlaisen kertomuksen kuin muillakin? hoi mode, mitä tää on?

uituttaa kirjoittaa pitkä ja itselleni hiton rankka historiapätkä- jonka sitten mode sensuroi ties miksi? pitäis lähettää lasku turhautumisesta ja näppäimistön kulumisesta modelle.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani sanoivat "jos et olisi niin ujo ja hiljainen ehkä muut eivät sinua kiusaisi" kun kerroin heille että minua kiusataan koulussa.

Kamala kommentti omilta vanhemmilta :( 

Vierailija kirjoitti:

Heikko vetää toista turpaan. Kyse ei ole enää itsepuolustuksestakaan, kun kiusaaja ei ole enää mukana arjessasi. Itsepuolustuksen tasokin on mitoittava oikein, ei ylireagoiden. Pako on usein parempi vaihtoehto, kuin suora fyysinen taistelu.

Hanki terapiaharrastus? Itsepuolustuslaji ryhmässä, jossa ihmiset ovat henkisesti tasapainoisia?

Siis en ole (enää) vetämässä ketään turpaan, olen jo lähes keski-ikäinen nainen ja peruskouluajoista on jo aikaa...

ap