Lue keskustelun säännöt.
Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut lapsena?
21.03.2021 |
Minä olin noin 12-vuotias kun odotin koulupöivän jälkeen linja-autoa mennäkseni kotiin. Olin yksin pysäkillä ja muutenkaan lähistöllä ei näkynyt ketään kun paikalle tuli mies, joka alkoi kyselemään minulta kaikkia henkilökohtaisia asioita. Huomasin heti, että hän oli joko juovuksissa tai näin jälkikäteen ajateltuna huumeiden vaikutuksen alaisena. Hän alkoi vaatimaan minua mukaansa kun hän ja hänen ystävänsä tarvitsevat apua. Minä vaistosin, että kaikki ei ole kunnossa jos aikuiset miehet tarvitsevat lapsen apua vaikka muuten olinkin melko lapsellinen ja herkkäuskoinen lapsi. En muista kaikkea mitä sanoin syyksi, että en voi lähteä mukaan. Ainakin sanoin, että äiti odottaa minua kotona (mikä oli totta) ja ehdotin, että hän pyytäisi jonkun aikuisen apua. Mies hermostui ja tarttui kiinni käteeni mutta jotenkin sain puhuttua itseni ulos tilanteesta kun hän päästi irti ja lähti pois paikalta. Linja-auto tuli kohta ja minä pääsin onnellisesti kotiin mutta en ole vielä tänäkään päiväbä kertonut tästä esim. perheelleni. En voi olla ajattelematta, että mitä minulle oli käynyt jos olisin lähtenyt silloin kyseisen miehen mukaan. Silloin vieläbelettiin aikaa ennen kännyköitä eli en olisi voinut hälyyttää itsellenivapus.
Kommentit (53)
Ne kaikki kerrat, kun äiti raivostui jostakin. Huusi, paiskoi tavaroita ja raivosi monta tuntia.
Siskon kanssa värjöteltiin meidän huoneessa peloissamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin kaverin kanssa lähimetsässä leikkimässä kun vastaan tuli 3-4 aikuisen miehen porukka jotka osoittivat meitä aseilla. juoksimme kaverin luokse taakse päin katsomatta. en ole koskaan pelännyt niin paljon kuin tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
ValoPallo kirjoitti:
Vanhempani jättivät minut yksin kotiin viikoksi, kun olin 5 vuotias. Lähtivät itse ulkomaille. Nykyisin toi olis selvä huostaanotto, mutta 70-luvulla tapahtui vielä kaikenlaista. Se oli helvetin pelottava viikko.
Minutkin jättettiin 8vuotiaana, papan piti käydä katsomassa minua mutta oli juoppo eikä käynyt. Kun vahemmat tuli kotiin olin syönyt pelkkää karkkia ja ranskanleipää ja koettanut pestä pyykkiä niin että kellariin oli tullut vesivahinko.
Ja miettikää että tämä sukupolvi arvostelee meitä nykyvanhempia. Meilläkään ei koskaan ollut lastenvahtia kun isä ja äiti lähti baariin.
Pikkuveli tippui portaat alas ja meni tajuttomaksi, juoksin naapuriin joka soitti hätäkeskukseen vai mihin nyt soitettiin 80-luvulla.. isä ja äiti olivat töissä. Veli vietiin sairaalaan ja muistona tuosta tapahtuneesta on änkyttäminen sekä toisen silmän karsastaminen, silloin puhuttiin aivotärähdyksestä mutta minusta tuntuu että kyse oli jostain vakavammasta. Kun alkoi tuon jälkeen änkyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ValoPallo kirjoitti:
Vanhempani jättivät minut yksin kotiin viikoksi, kun olin 5 vuotias. Lähtivät itse ulkomaille. Nykyisin toi olis selvä huostaanotto, mutta 70-luvulla tapahtui vielä kaikenlaista. Se oli helvetin pelottava viikko.
Minutkin jättettiin 8vuotiaana, papan piti käydä katsomassa minua mutta oli juoppo eikä käynyt. Kun vahemmat tuli kotiin olin syönyt pelkkää karkkia ja ranskanleipää ja koettanut pestä pyykkiä niin että kellariin oli tullut vesivahinko.
Ja miettikää että tämä sukupolvi arvostelee meitä nykyvanhempia. Meilläkään ei koskaan ollut lastenvahtia kun isä ja äiti lähti baariin.
Jep. Meitä ei jätetty yksin, mutta ohjattiin pihalle keskenämme, kun olimme siskon kanssa 4-5 - vuotiaita. Ärähdettiin, että sisällä ei nyhjätä.
Ja oltiin siis vain lapset keskenämme, ei puhettakaan että vanhemmat olisivat vavtineet edes ikkunasta katsoen.
On vaan ihme, ettei mitään sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse nousuin aivan kodin lähellä yhden auton kyytiin alle kymmenen vuotiaana 90-luvulla. En silloin pelännyt muistaakseni ja mies jätti minut koti pihalleni mutta en vieläkään tiedä kuka se oli. Asuimme vankilan lähettyvillä. Nyt jälkeenpäin olen miettinyt mitä kamalaa olisi voinut sattua...
Muistatko miksi nousit kyytiin? Kai sua oli vanhemmat varoittaneet, ettei vieraiden mukaan mennä? Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään. Jos olisit ollut Jenkeissä, olisit varmasti vainaa.
En todellakaan muista miksi ja niin lähellä kotiani. Yleensä kuljin vieläpä koulukyydillä mutta tuona kertana lähdin kävelemään koska pelkäsin kiusaajiani niin paljon. Koulussa minua kiusattiin ja kotona oli väkivaltaista, ehkä sen takia olin jotenkin sekaisin ja nousin kyytiin? Niin en todellakaan tiedä kuka se oli, se vaivaakin välillä. Onneksi ei tosiaan käynyt mitään.
Onhan näitä muutamia. Tässä ennen kymmenvuotispäivääni sattuneita.
Meinasin tukehtua vahingossa nielaisemaani kovaan karkkiin (isäni nopea toiminta pelasti minut).
Olin etupenkillä kyydissä kun auto suistui tieltä (tussahdettiin pehmeään lumipenkkaan, ei käynyt mitään ihmisille eikä autolle, mutta säikähdys oli hurja).
Agressiivisesti käyttäytyvä taskuvaraskopla ryösti isäni lompakon kun oltiin ulkomailla matkoilla, hän talutti minua kädestä juuri silloin, joten jouduin keskelle tilannetta.
Pelkään pimeää edelleen ja yksi joulu oltiin vanhempieni kanssa tuttavaperheellä kylässä parin kilometrin päässä kotoa (valaisematon hiekkatie), minulle nousi kova kuume, mutten osannut sitä ilmaista ja kun marisin että halusin kotiin, minulle sanottiin että saa kävellä kotiin mutta että vanhempani eivät vielä lähde. Kuumetta oli varmaan 38 tai 39 astetta, joten todellisuudentaju oli vähän hämärä, oli kova tuuli ja tien kummallakin puolella synkkä kuusimetsä (oli kuutamo niin näin kuitenkin kävellä lumipeitteisellä tiellä). Itkin koko matkan kun pelkäsin pimeää metsää niin hirveästi. Mitään vaaraa ei siis ollut, irrationaalinen lapsen pelko vain.
Kouluretkellä läheisen järven jäälle putosin (onneksi hyvin rannassa) jään läpi. Opettajalla oli mukana huopa ja hän teki nuotion, minkä ääressä housuni ja kumisaappaani kuivattiin ennen kuin lähdettiin takaisin koululle (käveltävää olisi ollut pari kilometriä), mutta sillä hetkellä kun jää petti alta, uskoin kuolevani.
Nämä kaikki 1980-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaari oli tehnyt minulle nukkekodin. Onneksi äiti otti sen minulta viime hetkellä pois, sillä se oli maalattu myrkkymaalilla (Miranol tms.)
Useana kesänä olin isän kanssa isän kesäloman aikaan kaksin mökillä, äiti oli kaupungissa ja kävi töissä. Isällä oli alkoholismia ja vaikka äiti oli sanonut, että minun kanssani kaksin mökillä ollessaan isä ei saa juoda alkoholia niin silti sitä oli hänellä siellä mukana ja hän oli humalassa. Onneksi lähellä asunut sukulaismies kävi katsomassa, että minä pääsin turvallisesti nukkumaan ja kaikki oli muutenkin kohtalaisen hyvin niin silti ne olivat pelottavia hetkiä. Pahimmillaan isä makasi sängyssäänvsammuneena ja minä valvoin katsellen häntä. Ajattelin, että niin vähänkö hän minusta välittää että juo itsensä humalaan ja eikö äitikään välitä minusta kun päästi meidät kaksin mökille vaikka tietää isän juovan itsensä humalaan.
Vasta myöhemmin selvisi, että äiti ei tiennyt isän juopottelusta eikä olisi päästänyt meitä kaksin mökille jos olisi tiennyt siitä. Isä taas uskotteli itselleen, että minä en huomaa mitään vaikka hän on humalassa.
Ehkä nuo mökkireissut eivät olleet niin kamalia kokemuksia kuin joidenkin muiden tähän ketjuun kirjoittaneiden kokemukset mutta minulle ne olivat pelottavia kokemuksia. Toisaalta niistä ja muista vastaavista kokemuksista on seurannut jotain hyvääkin sillä kun jo lapsena näin kuinka aikuiset sekoilivat humalassa niin olen nyt itse absolutisti enkä ole juonut alkoholia yli 10 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme melko huonomaineisella seudulla ja siellä sattui ja tapahtui. Isä puuhasteli autotallilla kun naapurin juoppo mies vaati isää aseella uhaten antamaan hänelle pontikkaa (isällä oli tapana keitellä sitä)
Olin 7-vuotias.
Toinen tapaus oli kun olin ehkä 8-vuotias. Läheisessä puistossa leikin kaverin kanssa kiipeilytelineellä kun minut koppasi syliin joku mies ja alkoi kouria (minulla oli jo rinnat alkaneet kasvaa) Kai se oli jossain huumeissa kun silmät seisoivat päässä ja mölisi itsekseen. Lopulta kun itkin, päästi menemään. Kerroin kotona ja isä kävi etsimässä tyyppiä, muttei löydetty. Myöhemmin lehdessä oli juttu ja kuva tästä äijästä ja selvisi että hän oli vankilassakin istunut ped ofiili. Äiti pelästyi niin että alkoi huutoitkeä.
Minuakin tuntematon mies yritti houkutella pakettiautoonsa. Silloin ei niin paljon pelottanut, mutta nyt tuntuu kamalalta kun tajuaa että se on varmaan yrittänyt muitakin ja ehkä onnistunutkin.
Tapauksessani oli tuuria, ja kieltäytyminen sattui juuri silloin olemaan helpompaa kuin kyytiin hyppääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä nyt on pientä kun varsinaista vaaraa ei ollut, mutta kuumehoureissa joskus 8veenä heräsin ja seinällä oleva nallekello olikin pilkallisesti naurava pikkupiru. Melkein tipuin turvalleni sieltä kerrossängyn yläpunkasta ja yhä muistan sen kauhun.
Se kun joyduin 6-vuotiaana olemaan 3 viikkoa sairaalassa. Pelkäsin silloin paljon sairaaloita, lääkärwitä, sairaanhoitajia ja esim. verikokeita mitä siellä otettiin mrlkein joka päivä. Sairaaloita pelkäävälle lapselle siellä olo oli todella pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puuvajan takana vaani Akakapuutto, jäin jumiin juoksuhiekkaan, kaapissa oli mörkö ja myöhästyn koulusta.
Olisi vaikuttanut siihen, että kyllä se vauhti on sitä kovempi mitä suurempi massa on
Kyllä se on varmaan se kun oma mielipuolinen isä oli väkivaltainen äitiä kohtaan ja jouduimme lähtemään karkuun omasta kotoa. Tämä hullu saattoi lähteä perään ja piilottelimme äitini kanssa milloin missäkin, parkkipaikalla autojen takana ym. Traumat jäi ja naen painajaisia edelleen.
Äiti huusi pää punaisena, isän reaktioita en muista. Halusin vaan yllättä iloisesti ja pestä ne pyykit...