Lapsi sanoo jatkuvasti tyhmäksi, idiootiksi ym
Eli aina kun vähän ärsyttää tai ei saa jotain mitä haluaa, puhuu minulle (eli äidilleen) tuohon tyyliin tosi rumasti ja sanoo minua tyhmäksi, idiootiksi, paskiaiseksi.
On nyt alakouluikäinen, mutta tätä rumien puhumista oli jo 3-vuotiaana jolloin huusi suuttuessaan minulle mm. että olen ruma, ei rakasta minua ym. 
Mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa, miten tuollaista puhetta saisi suitsittua?
Olen puhunut lapsen kanssa tästä monesti, mutta hän ei oikein ota edes tosissaan vaan naureskelee ja jatkaa samaan malliin.
Itse inhoan tuollaista puhetyyliä, eikä lähipiirissämme ole ketään jolla olisi tapana puhua muille ihmisille noin, joten en tiedä mistä on edes oppinut tuollaisen puhetavan?
Lapsi on temperamenttinen ja käyttää helposti dramaattisia ilmauksia, mutta rumien puhumista ja jatkuvaa haukkumista en jaksa.
Lapsi ei myöskään tee kotona yhtään mitään, eli ei kai vaan kunnioita minua juurikaan. 
Jotain kasvatusvinkkejä kai tarvisin, nyt voisi vielä ennen murrosikää ottaa niskalenkkiä tästä touhusta?
Lapsi käyttäytyy kodin ulkopuolella hyvin, mutta kotona on tuollainen huonosti kasvatettu laiska ja äidille rumia puhuva tyyppi.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Supernanny
Tarkoittaa mitä? Siis käytännössä.
Psykologille. Eikö lapsesi ole ollut päiväkodissa jossa vierailee eltot ja keltot. ?????
Vierailija kirjoitti:
Psykologille. Eikö lapsesi ole ollut päiväkodissa jossa vierailee eltot ja keltot. ?????
On ollut, mutta päiväkodissa ja koulussa on mennyt aina hyvin.
Lapsi on luonteeltaan sellainen, että pahishahmot kiinnostaa ja on aina rakastanut esim. Hirveää Henriä.
Hän toteuttaa tuota piirrettä leikeissä ja näytelmissä ottamalla niissä pahiksen roolia, mutta sen lisäksi sitten käyttäytyy säännöllisesti äitiä kohtaan epäkunnioittavasti eli ei tee kotona mitään ja haukkuu helposti.
Tuon epäkunnioittavan käytöksen taustalla voi olla alunperin minun syyllisyys (olen kokenut vuosien ajan syvää syyllisyyttä siitä, että toin lapsen maailmaan ja tällaiselle äidille) joka on voinut olla omiaan ruokkimaan lapsen epäkunnioitusta, mutta jotenkin tuo pitäisi saada katkaistua ihan jo lapsen itsensä vuoksi.
Lapsella menee kodin ulkopuolella hyvin, mutta jos en saa huonoa käytöstä loppumaan, niin ongelmia voi tulla viimeistään aikuisena seurustelusuhteissa, jos on tottunut puhumaan ja käyttäytymään lähisuhteessa noin.
Ap
Voisko sitä laittaa vankilaan hetkeksi miettimään tekosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisko sitä laittaa vankilaan hetkeksi miettimään tekosiaan.
Oppisi ainakin että rumien puhumisella saa ikävää kohtelua.
Niin, ihmiset ovat erilaisia. Ja jostainhan ne kriminaalit ja narsistitkin alkunsa saavat. Jo lapsissa on mätämunia ja onnistuneempia, ei vain aikuisissa. Tämä ei lohduta ap:tä, mutta totuus tämä kuitenkin on.
Kuinka reagoit kun lapsi haukkuu sinua? Sinun tulee tehdä selväksi, että se haukkuminen loppuu nyt tai sitten seuraa rangaistus. Ne rangaistusuhkaukset pitää myös totetuttaa, sillä muutoin lapsi kyllä ymmärtää, että pelottelut rangaistuksella ovat tyhjää puhetta.
Juttelimme asiasta leikki-iässä. Keskustelimme ihan rauhassa esimerkiksi siitä, olisiko ok jos äiti myös haukkuisi idiootiksi. Samat säännöt pitää olla kaikille. Nimittelyä voi verrata lyömiseen. Se on kiellettyä. Millainen on lapsen mielestä kiva ja turvallinen perhe? Miltä tuntuisi kuunnella, jos äiti ja isä nimittelisivät toisiaan?
Poikani on luonteeltaan jäärä ja tulinenkin, mutta tuo yksi keskustelu riitti.
Pitää toki pitää huoli siitäkin, että itse ei lapsen kuullen puhu rumasti muista.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka reagoit kun lapsi haukkuu sinua? Sinun tulee tehdä selväksi, että se haukkuminen loppuu nyt tai sitten seuraa rangaistus. Ne rangaistusuhkaukset pitää myös totetuttaa, sillä muutoin lapsi kyllä ymmärtää, että pelottelut rangaistuksella ovat tyhjää puhetta.
Kysyn miksi puhuu sillä tavalla, miltä se hänestä tuntuisi jos hänelle puhuttaisiin niin ja kerron, että minusta se tuntuu pahalta kun hän puhuu minulle niin.
Eli ei ole ollut puhetta rangaistuksista, mutta mietin, että pitäisikö?
Ja mitähän voisi olla sopivat ja kohtuulliset rangaistukset tuollaisesta?
Tuo kuulostaisi sinänsä hyvältä, että ilmoittaisin vaan jämäkästi, että tuollaiset puheet loppuu nyt ja jos ei lopu, niin seuraa asia x.
Ap
Minkälainen isä lapsella mahtaa olla ja missä hän on?
Hyvä, että olet puhunut ja yrittänyt. Nyt laitettava loppu tuollaisella, sinun on oltava tosi jämäkkä. Voitte kokeilla palkintosysteemiä, tarra tai joku muu merkki silloin, kun pystyy hillitsemään itsensä, eli kiukustuessaan ei als haukkumaan. Sovitusta määrästä merkkejä saa jonkun pienen palkkion ( huom. pienen).
Jos ei tehoa, niin sitten seuraamuksia, esim. peliajan menetys, kännykkä pois tietyksi aikaa tms. Nämä seuraukset etukäteen kerrottu lapselle.
Vietä aikaa lapsesi kanssa, kaikki lähtee lopulta teidän suhteesta. Vaikkei sillä ei heti näy olevan vaikutusta,se kuitenkin kannattaa. Jos olette etäisiä etkä saa yhteyttä lapseesi, kaikki ponnistelut on turhia.
Uskalla olla tiukka ja vaatia, tuottaa pettymyksiäkin, se on rakkautta.
T. Perheneuvolan täti
Surkuttelisin että raukka on samoista geeneistä. Ainakin omat on lopettaneet tohon
Sulla on vissiin auktoriteetti ihan hukassa? Tietenkin kiellät lasta niin kauan että uskoo! Teet selväksi että ei nimitellä. Lapsi varmasti tietää että se on väärin mutta ei kunnioita sinua. Etuuksia pois jos ei ala mennä perille - ei karkkipäivää, ei pelejä ym mikä nyt on lapselle mukavaa ekstraa niin se viedään pois jos ei osaa käyttäytyä. Kyse on kuitenkin jo kouluikäisestä, olet lähivuosina ongelmissa jos et saa siihen kuria nyt.
Tuollaista käytöstä ei pidä katsoa sormien välistä yhtään. Muuten auktoriteettisi on aivan mennyttä, sillä ei ole pahempaa keinoa pilata omaa auktoriteettiaan kuin se, että sallii nimittelyn ja muun pilkallisuuden.
Ei ole yhtään liioittelua, että rankaisee joka kerta, kun lapsi tekee tuota. Ja kunnolla, eli niin, että saat kitkettyä lapsesta uhman merkit pois sillä rangaistuksella. Ja rangaistuksen jälkeen sitten keskustelu, että miten sen rankaisun voi välttää jatkossa.
Kunnon perinteiset rangaistukset käyttöön. Esim. pistää sen nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni ja kädet sivuilla noin 10 – 30 min ajaksi. Jos ei pysy paikallaan nurkassa tai ääntelee siellä tms. niin pidentää seisomisaikaa.
Ei kannata alistua ajattelemaan, että et mahda mitään lapsen käytökselle. Aikuisena sinulla on ylivoima ja saat kyllä lapselta luulot pois jos haluat.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että olet puhunut ja yrittänyt. Nyt laitettava loppu tuollaisella, sinun on oltava tosi jämäkkä. Voitte kokeilla palkintosysteemiä, tarra tai joku muu merkki silloin, kun pystyy hillitsemään itsensä, eli kiukustuessaan ei als haukkumaan. Sovitusta määrästä merkkejä saa jonkun pienen palkkion ( huom. pienen).
Jos ei tehoa, niin sitten seuraamuksia, esim. peliajan menetys, kännykkä pois tietyksi aikaa tms. Nämä seuraukset etukäteen kerrottu lapselle.
Vietä aikaa lapsesi kanssa, kaikki lähtee lopulta teidän suhteesta. Vaikkei sillä ei heti näy olevan vaikutusta,se kuitenkin kannattaa. Jos olette etäisiä etkä saa yhteyttä lapseesi, kaikki ponnistelut on turhia.
Uskalla olla tiukka ja vaatia, tuottaa pettymyksiäkin, se on rakkautta.
T. Perheneuvolan täti
Meillä oli ennen korona-aikaa käytössä sellainen systeemi, että aina viidestä luetusta kirjasta referaatteineen pääsi Duudson parkiin, Korkeeseen tai vastaavaan huvitukseen, ja se toimi hyvin.
Mitähän palkkioita näin koronarajoitusten aikaan voisi keksiä?
Tai sitten laittaisi vaakalaudalle ihan vaan vaikka perjantaiherkut, eli esim. jokaisesta päivästä ilman äidin haukkumista saa tarran, ja jos ma-pe on tarrat kerääntyneet niin saa perjantaiherkut?
Vai kannattaako tuollaiseen syömistä sotkea...?
Ei nyt korona-aikaan oikein palkintovaihtoehtoja kyllä kauheasti ole.
Mutta kiitos tästä, tarrasysteemi lähtee kokeiluun!
Tuo ma-pe haukkumatta ja perjantaiherkut riippuu siitä, oiskohan se hyvä? Mitä mieltä olette?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, ihmiset ovat erilaisia. Ja jostainhan ne kriminaalit ja narsistitkin alkunsa saavat. Jo lapsissa on mätämunia ja onnistuneempia, ei vain aikuisissa. Tämä ei lohduta ap:tä, mutta totuus tämä kuitenkin on.
Lapsella on kyllä empatiakyky olemassa ja on hoivaava esim. pienempiä lapsia ja eläimiä kohtaan, myös minua kohtaan on huolehtiva jos olen kipeänä.
Koulussa on huolehtinut, ettei kenenkään tarvi jäädä yksin, ryntää paikalle auttamaan jos joku on pulassa, on surullinen kaverin puolesta jos kaveri on surullinen jne., eli ei ole merkkejä siitä ettei lapsella olisi normaalia empatiakykyä, vaikka kohteleekin minua säännöllisesti huonosti ja tuo rumien puhuminen on jonkinlainen sokea piste jolle täytyy tehdä jotain.
Toki hän kohtelee minua myös kauniisti ja hyvin, mutta vinkkejä tarvin nimenomaan tähän rumien puhumiseen joka on se huono puoli ja selvästi kasvatuksellisesti retuperällä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kunnon perinteiset rangaistukset käyttöön. Esim. pistää sen nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni ja kädet sivuilla noin 10 – 30 min ajaksi. Jos ei pysy paikallaan nurkassa tai ääntelee siellä tms. niin pidentää seisomisaikaa.
Ei kannata alistua ajattelemaan, että et mahda mitään lapsen käytökselle. Aikuisena sinulla on ylivoima ja saat kyllä lapselta luulot pois jos haluat.
Missähän päin tuollaiset on perinteisiä rangaistuksia?
Ei ole itselle ollenkaan tuttuja. 
Minkälaisia palkintoja olette käyttäneet tai käyttäisitte lapsille näin koronarajoitusten aikaan?
Supernanny