Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sanoo jatkuvasti tyhmäksi, idiootiksi ym
21.03.2021 |
Eli aina kun vähän ärsyttää tai ei saa jotain mitä haluaa, puhuu minulle (eli äidilleen) tuohon tyyliin tosi rumasti ja sanoo minua tyhmäksi, idiootiksi, paskiaiseksi.
On nyt alakouluikäinen, mutta tätä rumien puhumista oli jo 3-vuotiaana jolloin huusi suuttuessaan minulle mm. että olen ruma, ei rakasta minua ym.
Mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa, miten tuollaista puhetta saisi suitsittua?
Olen puhunut lapsen kanssa tästä monesti, mutta hän ei oikein ota edes tosissaan vaan naureskelee ja jatkaa samaan malliin.
Itse inhoan tuollaista puhetyyliä, eikä lähipiirissämme ole ketään jolla olisi tapana puhua muille ihmisille noin, joten en tiedä mistä on edes oppinut tuollaisen puhetavan?
Lapsi on temperamenttinen ja käyttää helposti dramaattisia ilmauksia, mutta rumien puhumista ja jatkuvaa haukkumista en jaksa.
Lapsi ei myöskään tee kotona yhtään mitään, eli ei kai vaan kunnioita minua juurikaan.
Jotain kasvatusvinkkejä kai tarvisin, nyt voisi vielä ennen murrosikää ottaa niskalenkkiä tästä touhusta?
Lapsi käyttäytyy kodin ulkopuolella hyvin, mutta kotona on tuollainen huonosti kasvatettu laiska ja äidille rumia puhuva tyyppi.
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa hänelle "höpsis, äiti ei ole tyhmä tai idiootti. Sinusta tuntuu nyt vain pahalta." Sitten voitte puhua siitä asiasta, mikä aiheuttaa hänelle ikävän olon, miltä se tuntuu.
Lapsi varmaan kokee, että saa sinulta reaktion tuolla voimakkaalla haukkumisella. Osoita hänelle, että se ei osu, mutta että ei myöskään ole hyväksyttävää käytöstä.
Meillä oli sama ongelma, paitsi että lapsi myös löi minua samalla kun haukkui. Kroppa oli melkein alvariinsa mustelmilla sen lyömisen takia. Ongelma ratkesi sillä, kun aloin antaa lapselle tarran joka päivä, kun hän ei lyönyt eikä haukkunut minua.
Vierailija kirjoitti:
Vastaa hänelle "höpsis, äiti ei ole tyhmä tai idiootti. Sinusta tuntuu nyt vain pahalta." Sitten voitte puhua siitä asiasta, mikä aiheuttaa hänelle ikävän olon, miltä se tuntuu.
Lapsi varmaan kokee, että saa sinulta reaktion tuolla voimakkaalla haukkumisella. Osoita hänelle, että se ei osu, mutta että ei myöskään ole hyväksyttävää käytöstä.
Niinpä! Sanoitus auttaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma, paitsi että lapsi myös löi minua samalla kun haukkui. Kroppa oli melkein alvariinsa mustelmilla sen lyömisen takia. Ongelma ratkesi sillä, kun aloin antaa lapselle tarran joka päivä, kun hän ei lyönyt eikä haukkunut minua.
Oho! Hieno juttu, että auttoi.
Minun lapseni on jo sen verran iso, että ei oikein innostu pelkistä tarroista (hänellä on muutenkin paljon erilaisia tarroja).
Eli joku palkinto tietystä määrästä tarroja olisi hyvä, ja taidan kysyä itse lapselta mikä se hyvä palkinto hänen mielestään olisi. Eli voisi sen itse päättää.
Kesällä toimii varmasti hyvin joku ”ole viikko haukkumatta äitiä, niin mennään sitten telttailemaan” eli lapselle toimii parhaiten kaikki toiminnallinen/elämyksellinen palkkiona, mutta nyt talviaikaan koronarajoituksineen saa vähän enemmän miettiä, että mikä olisi hyvä.
Lapsi varmaan itse keksii kyllä mieluisen.
Ap
Varmaan rikollisetkin pitäisi palkita siitä jos ne ovat vähän aikaa tekemättä rikoksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkään nurkassa seisottamiset, suun pesemiset ja vastaavat ei kuulu arvoihini, eli niitä turha ehdottaa.
Ylipäätään rangaistukset on vähän kyseenalaisia, eli käytän niitä vasta aivan viimeisenä vaihtoehtona jos malliesimerkki, keskustelu ja hyvästä käytöksestä palkitseminen ei riitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Varmaan rikollisetkin pitäisi palkita siitä jos ne ovat vähän aikaa tekemättä rikoksia?
Tuoko on asenteesi lapsiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologille. Eikö lapsesi ole ollut päiväkodissa jossa vierailee eltot ja keltot. ?????
Luitko aloitusta? Siellähän lukee, että lapsi käyttäytyy kodin ulkopuolella hyvin.
"Lapsi varmaan itse keksii kyllä mieluisen".
Haloo! SINÄ olet aikuinen, sinä päätät. Otat takaisin menetetyn auktoriteettisi. Miten voit olla noin pihalla?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan rikollisetkin pitäisi palkita siitä jos ne ovat vähän aikaa tekemättä rikoksia?
Tuoko on asenteesi lapsiin?
Aikuiset rikolliset olivat pieninä kurittomia lapsia. Se rikollisuus ei ole mikään mikä tulee ihmiseen kuin taikaiskusta 15v syntymäpäivänä rikosoikeudellisen vastuun myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lapsi varmaan itse keksii kyllä mieluisen".
Haloo! SINÄ olet aikuinen, sinä päätät. Otat takaisin menetetyn auktoriteettisi. Miten voit olla noin pihalla?!
Minusta on aivan kohtuullista, että lapsi saa itse kertoa mikä hänestä olisi kivaa ja minä sitten määritän ehdot sille, että se kiva voi toteutua (täytyy puhua kauniimmin äidille).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan rikollisetkin pitäisi palkita siitä jos ne ovat vähän aikaa tekemättä rikoksia?
Tuoko on asenteesi lapsiin?
Aikuiset rikolliset olivat pieninä kurittomia lapsia. Se rikollisuus ei ole mikään mikä tulee ihmiseen kuin taikaiskusta 15v syntymäpäivänä rikosoikeudellisen vastuun myötä.
Aikuiset rikolliset tainneet kasvaa useimmiten kovien arvojen ja rangaistusten keskuudessa...
Annat kunnon tiltin käkättimeen niin oppii olemaan..tätä se nykypäivä on kun ei saa edes ojentaa äidin pikku kakkatykkiä.Kuulostaa tulevalta mummojen hakkaajalta.
Suuttumuksen tunnetta ei missään tapauksessa saa piilottaa ja patouttaa vaan sitä pitää oppia käsittelemään. Ensin pitää tietää mitkä asiat suututtavat ja mitä suuttumus saa tekemään. Aggressiota oppii hallitsemaan tuntemalla ensin sen luonteen ja kaavan.
Mikään alistaminen, nöyryytys tai väkivalta ei ole ratkaisu, vaan rakentavat tavat rangaista tahallisista rikkeistä ja palkinnot sekä kehumiset hyvästä käytöksestä. Selkeät rajat ja lapsen tukeminen + ohjaaminen vaikeiden tunteiden käsittelyssä on tärkeää.
Vihan tunnetta käytetään yleensä korjaamaan epäkohtia elämässä, joten se pitää suunnata oikeisiin käyttötarkoituksiin ja rakentavalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Suuttumuksen tunnetta ei missään tapauksessa saa piilottaa ja patouttaa vaan sitä pitää oppia käsittelemään. Ensin pitää tietää mitkä asiat suututtavat ja mitä suuttumus saa tekemään. Aggressiota oppii hallitsemaan tuntemalla ensin sen luonteen ja kaavan.
Mikään alistaminen, nöyryytys tai väkivalta ei ole ratkaisu, vaan rakentavat tavat rangaista tahallisista rikkeistä ja palkinnot sekä kehumiset hyvästä käytöksestä. Selkeät rajat ja lapsen tukeminen + ohjaaminen vaikeiden tunteiden käsittelyssä on tärkeää.
Vihan tunnetta käytetään yleensä korjaamaan epäkohtia elämässä, joten se pitää suunnata oikeisiin käyttötarkoituksiin ja rakentavalla tavalla.
Tämän päivän kasvatuslinjausten peruskaanonin mukaan mennään siis. Ensin sanoitetaan tunteita, ja jos se ei auta, niin äärimmäisessä hädässä voidaan ottaa kännykkä takavarikkoon tai asettaa pelikielto. Mutta huom! Ei muita mitään rangaistuksia, sillä ne ovat väkivaltaa ja alistamista ja lasun peruste.
Miksi lasta pitäisi rangaista siitä, että hän ilmaisee tunteitaan? Tuolla keinolla ei luoda muuta kuin patoumia ja traumoja lapselle.
Kaikkeen ei aina pelkkä pihe ja tunteisiin vetoaminen auta. Lapselle voi ja pitää myös suuttua tarvittaessa. Ei tietenkään saa käyttää väkivaltaa, mutta rehellinen suuttuminen aiheesta on ajoittain paikallaan. Eli seuraavan kerran lyöt nyrkin pöytn, toteat rauhallisella, mutta vihaisella äänellä että nyt tälläinen kerta kaikkiaan LOPPUU, sinä et saa kutsua ketään idiootiksi missään tilanteessa, tuliko tämä nyt selväksi vai tarvitaanko rautalankaa.