Lue keskustelun säännöt.
Eronneet: kuinka olette jaksaneet pakata omat tavaranne erossa?
21.03.2021 |
Minua väsyttää henkisesti ja fyysisesti tämä prosessi. Aion ottaa lasten piirustukset jne, koska tiedän toisen vanhemmat mitä luultavimmin hävittävän ne tilaa viemästä. Ei hän niitä ikinä katso kuten ei lasten valokuviakaan.
Kun toisen kanssa puhumisen yrittäminen menee siihen, että toinen valittaa olleensa vuosia onneton ja nyt masentunut siksi, että on joutunut olemaan naimissa kanssani niin käy raskaaksi selittää että hänkin olisi voinut puhua jo aikaisemmin. En edes ymmärrä, että mitä hän tuolla valituksellaan hakee kun kerran asiat ovat nyt liikahtamassa parempaan päin ja pian hänen ei tarvi nähdä tai kuulla minusta enää ikinä.
Tekisi mieli sanoa suorat sanat siitä, että hän on aiheuttanut lapsillekin henkistä kärsimystä mökötyksellään ja sillä, että on raivoamalla raivonnut haluavansa minusta eron aina kun jokin asia ei ole mennyt mielensä mukaan.
Nyt hän on viikonlopun vietossa jossain. Jotenkin kypsymätöntä jättää edes vaikka valehtelematta lapsille, että on vaikka kaverinsa luona viikonloppua viettämässä. Lapset hätäilevät kun eivät saa häneen yhteyttä.
Kysyn muilta kohtalotovereilta, että mistä te saitte voimia kaiken pakkaamiseen ja selvittämiseen? Eihän kiukkupussilta voi joka ikisestä aterimestakaan kysyä. Jäätävät, naapuriin asti kuuluvat raivarit, pilaavat muidenkin kuin minun päiväni. Mököttäisi vaikka koko ajan minulle eikä kehittäisi välillä tuollaisia tyhjänpäiväisiä raivokohtauksia päivänsä piristeeksi.
Nuo vievät minulta todella paljon voimavaroja. Välillä tulee jo mieleen antaa samalla mitalla takaisin, että lopettaisi.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut lapsia erotessa. En todellakaan jaksanut miettiä mitään tavaroita ja vaikka ne olikin yhdessä ostettuja, annoin miehen pitää kaikki ja vain lähdin. Oli jotenkin helpompaa niin, että mikään yhdessä ostettu esine ei ollut muistuttamassa hänestä vaan ostin uusia.
Tähän vaikutti paljon sekin, että hän oli tosi pihi ja tiesin että hän alkaa riidellä siitä mikä kuuluu hänelle ja mikä minulle, mutta itseäni ei kiinnostanut siinä kohtaa mitkään hiton tavarat. Surin vain eroa.
Ja mulla oli myös tuo tilanne, että mies ei ollut tyyliin koskaan ollut kanssani onnellinen kuulemma, no miksei sitten voinut sanoa mitään? Tuli todella huijattu olo.Miksi ihminen on sitten Suomessa väkisin yhdessä toisen kanssa kun kerran ei ole onnellinen? En voi käsittää. Mieluummin aukaisee suunsa ja sanoo asiansa ja lähdetään eri suuntiin sovinnolla.
Näillä oman onnettomuutensa säälijöillä on sellainen piirre, että he pitävät itsekkäästi toisesta kiinni niin kauan kuin toisesta on jotain hyötyä. He eivät ajattele, että toinen osapuoli voisi hyvinkin tulla onnellisemmaksi paremmin suhteeseen henkisesti sitoutuneen ihmisen seurassa tai vaikka ihan yksin vapaana ihmisenä.
Raha, raha ja raha.
Suomessa todella suuri määrä "järkiliittoja", asunto, auto, mökki, vene yms -50% kun olet jonkun kanssa "yhdessä".Elämänlaatu muuttuu kohtuu nihkeäksi ihan keskiluokkaisellakin, jos maksat kaiken yksin.
Omat porukat nukkuneet viimeiset 15 vuotta erillään, ei minkäänlaista rakkautta / läheisyyttä, mutta 2 tilinauhaa ja arkiporsastelu pitää heidät kiinni toisissaan.
Monesta tutusta parista huomaa myös, että järkiliiton tielle ajauduttu.
Samassa makuuhuoneessa voi olla samassa sängyssä pakon sanelemana pari, jonka välillä ei ole minkäänlaista tunneyhteyttä. Kun kerran rikkoo peilin niin se ei ole edes palat uudelleen liimaamalla se sama peili.
Jokaisen aikuisen pitäisi pysähtyä miettimään, että minkälaisia törkeyksiä latelee. En ihmettele, että monessa liitossa on seksiongelmia jos toista haukutaan kuin vierasta sikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keitä kahvia ja ala pakata. Mikään ei edisty jauhamalla täällä.
Olen ollut samassa tilanteessa sillä erotuksella, että piti keskeneräinen talokin viimeistellä ja siivota ympäristö rakennusjätteestä.
Äijänkäpy ei vaivautunut edes kuntotarkastukseen paikalle.
Tee se mikä on tehtävä ja märehdi myöhemmin. Nyt ei ole sen aika.
Pidän taukoa. Heräsin jo aamuviideltä. En minäkään mikään tunteeton kone ole. Sitä vain ihmettelen, että onko muilla ollut ikinä näin älytöntä kuviota kuin meillä?
Vierailija kirjoitti:
Exäni lusmuili eroon 2016, hänellä oli venakko valmiina tuolloin. Avioituivat 2018 ja erosivat 2020. Nyt äijä asuu Matinkylän slummissa taas uuden naisen kanssa, hautoo itsesääliä ja juo.
Mietin vain montako naista hän käy läpi ennenkuin tajuaa olevansa itse suurin ongelmansa, ja samalla läheistensä. Naisparat.
Lapsiaan hän on pahimmin loukannut, minun elämäni parani kun hän lähti.
Osa vielä palaa hetkeksi exän luokse nuolemaan haavojaan kun tulee riitaa nyxän kanssa. Lapset kärsivät eniten. Exää pitäisi sitten lohdutella kun paras teko olisi potku takalistoon ja ovesta ulos!
Vaimo vei koiran ja lapset.Otti kaiken mitä tarvitsee myös.Loput jäi minulle mitä ei tarvinnut.
Kukaan ei voi olla puolisonsa terapeutti. Ei ainakaan aggressiivisen puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä edes puhu pakkaamisesta vaan kaikista muista pettymyksistä, suruista ja peloista, nytkään mies ei ole siellä mutta vellot silti tunteissasi pakkaamisen sijaan miehen tekemisissä ja odotat häntä piinaamaan itseäsi jotta tunnet edes kipua.
Liittonne ei ole huonekaluissa, pakkaa nyt vaan ne kamasi.
Ja teinien kuormittamisesta sen verran että abin yksikin huonompi arvosana saattaa estää hänen tulevaisuuden haaveet lopullisesti joten todella varovaisesti heidän kanssa nyt, 12 vuoden työ tulee abina päätökseen etkä voi miehen käytökselle mitään mutta säilytä itse järkesi, ne lapset on siinä nyt, kuviaan voit katsella tulevat 40 vuotta.
Kuule: juuri abin pärjäämisen vuoksi olen tässä tilanteessa, että kerään vaivihkaa omia tavaroitani ja vaatteita pahvilaatikoihin ja roskasäkkeihin. Sanon konmarittavani.
Minulla oli itsenäinen elämä ennen puolisoa ja lapsia. Tavaraa on sen mukaisesti eli suurin osa astioista jne ovat minun omin rahoin ostamiani.
Minulla ei ole ketään, kenen kanssa puhua tästä, koska kaikki ovat koronan vuoksi ahdingossa tavalla tai toisella. Minulla alkaa kohta jaksaminen loppua ja etsin jonkun auttavan puhelimen numeron ja soitan sinne.
Minua raivostuttaa puolisoni käytös suunnattomasti. Normaaleissa perheissä kai tuetaan abia eikä lähetä luuhaamaan kaupungille viikonlopuksi vastaamatta puhelimeen? Alkuun teinit pelkäsivät, että puolisolle olisi sattunut jotain kun ei kuulu minkäänlaista elonmerkkiä. Sitten kun tulee kotiin on taas kaikki niin järjettömän vaikeaa, että on aivan pakko päästä karjumaan vaikka väärinpäin telineeseen laitetusta vessapaperirullasta. Ymmärrykseni alkaa olla lopussa!
Alkuun säälin häntä kun luulin, että hän olisi ihan oikeasti masentunut. Sen vuoksi tein osan hänen hommistaan ja hän sai makoilla ja somettaa rauhassa. Ajattelin, että hänellä on jokin burnout tai vastaavaa tulossa. Ja ketut! Aavistan nyt, mitä ne somettamiset ovat.
Miehen käytös kuulostaa siltä, että käy tapaamassa sivusuhdettaan ja kotiin tullessa tietysti kaikki ärsyttää ja muille raivotaan. Aivan tyypillistä pettäjän käytöstä. Ei yksikään masentunut jaksa käydä kaupungilla luuhaamassa muuten vain. Kyllä miehellä on siellä selvä focus. Samoin tuo netissä roikkuminen viittaa siihen, että viestittelee salarakkaan kanssa ja/tai on etsimässä uusia seikkailuja.
Ap: tilanne on kuin meillä . Minäkin ole kuulemma pilannut miehen elämän, kuulemma 10 vuotta hän on kärsinyt (yhdessä 23 vuotta). Haluaa alkaa elämään omaa elämää. Kun sanon, että avaimet voi jättää pöydälle ja hän voi jättää omatoimisesti erohakemuksen niin mitään ei tee. Kunnes taas huutaa ja raivoaa. Eilen pyysi seksiä , en tosiaankaan antanut.
Olen marittanut huone kerraallaan, kaappi kerrallaan koko talon. Lähden teinien kanssa kirjoitusten jälkeen, miehelle en kerro etukäteen. Nyt kun kaapit on maritettu tiedän mitkä kaapit on täynnä vain mun tavaraa ja pakkaamisen menee vain peri tuntia.
Mikä hitto noihin 40+ miehiin tulee? Tosi monella sama tarina. Miehet sekoaa, haukkuu vaimon maan rakoon ja aloittavat sitten sen naisrumban ja elämä menee niillä viduiksi. Ei kelpaa kunnollinen tasainen elämä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä edes puhu pakkaamisesta vaan kaikista muista pettymyksistä, suruista ja peloista, nytkään mies ei ole siellä mutta vellot silti tunteissasi pakkaamisen sijaan miehen tekemisissä ja odotat häntä piinaamaan itseäsi jotta tunnet edes kipua.
Liittonne ei ole huonekaluissa, pakkaa nyt vaan ne kamasi.
Ja teinien kuormittamisesta sen verran että abin yksikin huonompi arvosana saattaa estää hänen tulevaisuuden haaveet lopullisesti joten todella varovaisesti heidän kanssa nyt, 12 vuoden työ tulee abina päätökseen etkä voi miehen käytökselle mitään mutta säilytä itse järkesi, ne lapset on siinä nyt, kuviaan voit katsella tulevat 40 vuotta.
Kuule: juuri abin pärjäämisen vuoksi olen tässä tilanteessa, että kerään vaivihkaa omia tavaroitani ja vaatteita pahvilaatikoihin ja roskasäkkeihin. Sanon konmarittavani.
Minulla oli itsenäinen elämä ennen puolisoa ja lapsia. Tavaraa on sen mukaisesti eli suurin osa astioista jne ovat minun omin rahoin ostamiani.
Minulla ei ole ketään, kenen kanssa puhua tästä, koska kaikki ovat koronan vuoksi ahdingossa tavalla tai toisella. Minulla alkaa kohta jaksaminen loppua ja etsin jonkun auttavan puhelimen numeron ja soitan sinne.
Minua raivostuttaa puolisoni käytös suunnattomasti. Normaaleissa perheissä kai tuetaan abia eikä lähetä luuhaamaan kaupungille viikonlopuksi vastaamatta puhelimeen? Alkuun teinit pelkäsivät, että puolisolle olisi sattunut jotain kun ei kuulu minkäänlaista elonmerkkiä. Sitten kun tulee kotiin on taas kaikki niin järjettömän vaikeaa, että on aivan pakko päästä karjumaan vaikka väärinpäin telineeseen laitetusta vessapaperirullasta. Ymmärrykseni alkaa olla lopussa!
Alkuun säälin häntä kun luulin, että hän olisi ihan oikeasti masentunut. Sen vuoksi tein osan hänen hommistaan ja hän sai makoilla ja somettaa rauhassa. Ajattelin, että hänellä on jokin burnout tai vastaavaa tulossa. Ja ketut! Aavistan nyt, mitä ne somettamiset ovat.
Miehen käytös kuulostaa siltä, että käy tapaamassa sivusuhdettaan ja kotiin tullessa tietysti kaikki ärsyttää ja muille raivotaan. Aivan tyypillistä pettäjän käytöstä. Ei yksikään masentunut jaksa käydä kaupungilla luuhaamassa muuten vain. Kyllä miehellä on siellä selvä focus. Samoin tuo netissä roikkuminen viittaa siihen, että viestittelee salarakkaan kanssa ja/tai on etsimässä uusia seikkailuja.
No, pitäisi edes suunsa kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Ap: tilanne on kuin meillä . Minäkin ole kuulemma pilannut miehen elämän, kuulemma 10 vuotta hän on kärsinyt (yhdessä 23 vuotta). Haluaa alkaa elämään omaa elämää. Kun sanon, että avaimet voi jättää pöydälle ja hän voi jättää omatoimisesti erohakemuksen niin mitään ei tee. Kunnes taas huutaa ja raivoaa. Eilen pyysi seksiä , en tosiaankaan antanut.
Olen marittanut huone kerraallaan, kaappi kerrallaan koko talon. Lähden teinien kanssa kirjoitusten jälkeen, miehelle en kerro etukäteen. Nyt kun kaapit on maritettu tiedän mitkä kaapit on täynnä vain mun tavaraa ja pakkaamisen menee vain peri tuntia.
Mikä hitto noihin 40+ miehiin tulee? Tosi monella sama tarina. Miehet sekoaa, haukkuu vaimon maan rakoon ja aloittavat sitten sen naisrumban ja elämä menee niillä viduiksi. Ei kelpaa kunnollinen tasainen elämä .
Eroamiset menevät aaltoina kaveripiireissä. Kun nähdään kuinka näppärästi kaveri sai hommattua uuden entisen tilalle niin aletaan itsekin haaveilla samasta, jopa ylisuurin unelmin.
Kaverien uudet nyxät ja vapaus (erossa pääsee myös lapsista eroon) vaikuttaa sivusta kateellisena katsottuna paratiisilta ilman ikäviä velvollisuuksia.
Ensin kadehditaan. Sitten aletaan kiukutella, koska koetaan jäävänsä itse uusjaossa jostain ilman. Ei uskalleta kunnolla erota ja tehdään kaikkensa, että saisi vieritettyä eron puolison niskoille. Mielellään maistellaan jo sitä ”vapautta” vaikka sellaisen kanssa, joka ei varsinaisesti edes täytä koko toivelistaa.
Harvemmin nämä uusjakoon osallistuvat menevät itseensä ja kykenevät arvioimaan puolueettomasti oman luonteensa plussia ja miinuksia sekä muita avujaan. He eivät tajua, että aina saa seuraa niin kauan kuin on rahaa tarjoilla skumpat, viskiä ja konjakit. He eivät tajua, että arki koittaa uusjakoon osallistuneellikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap: tilanne on kuin meillä . Minäkin ole kuulemma pilannut miehen elämän, kuulemma 10 vuotta hän on kärsinyt (yhdessä 23 vuotta). Haluaa alkaa elämään omaa elämää. Kun sanon, että avaimet voi jättää pöydälle ja hän voi jättää omatoimisesti erohakemuksen niin mitään ei tee. Kunnes taas huutaa ja raivoaa. Eilen pyysi seksiä , en tosiaankaan antanut.
Olen marittanut huone kerraallaan, kaappi kerrallaan koko talon. Lähden teinien kanssa kirjoitusten jälkeen, miehelle en kerro etukäteen. Nyt kun kaapit on maritettu tiedän mitkä kaapit on täynnä vain mun tavaraa ja pakkaamisen menee vain peri tuntia.
Mikä hitto noihin 40+ miehiin tulee? Tosi monella sama tarina. Miehet sekoaa, haukkuu vaimon maan rakoon ja aloittavat sitten sen naisrumban ja elämä menee niillä viduiksi. Ei kelpaa kunnollinen tasainen elämä .
Otan osaa! Mielestäni on käsittämätöntä syyttää toista siitä, että itse on ollut vuosikausia onneton. Suomessa olivat mielenterveyspalvelut olemassa ennen koronapandemiaa. Siellä olisi voinut käydä hakemassa apua eikä lennättää kaikkea p...aa syyttömän perhe niskaan.
Tuo erolapun kanssa pelaaminen johtuu vain siitä, että haluaa toisen hoitavan lapun eteenpäin, jotta saisi itselleen yhden lisäsyyn itkeä ja valittaa surkeaa kohtaloaan tulevaisuudessa. Saada ehkä lohduttajankin siinä samalla?
Ap, palkkaa muuttofirmasta pakkauspalvelu. Olet sen ansainnut.
Ei kiinnosta elintaso niin kauan kuin omillani pärjään. Eivät kaikki edes ole mitään autoista, kesämökeistä, veneistä tai matkoista kiinnostuneita ihmisiä.