Lue keskustelun säännöt.
Eronneet: kuinka olette jaksaneet pakata omat tavaranne erossa?
21.03.2021 |
Minua väsyttää henkisesti ja fyysisesti tämä prosessi. Aion ottaa lasten piirustukset jne, koska tiedän toisen vanhemmat mitä luultavimmin hävittävän ne tilaa viemästä. Ei hän niitä ikinä katso kuten ei lasten valokuviakaan.
Kun toisen kanssa puhumisen yrittäminen menee siihen, että toinen valittaa olleensa vuosia onneton ja nyt masentunut siksi, että on joutunut olemaan naimissa kanssani niin käy raskaaksi selittää että hänkin olisi voinut puhua jo aikaisemmin. En edes ymmärrä, että mitä hän tuolla valituksellaan hakee kun kerran asiat ovat nyt liikahtamassa parempaan päin ja pian hänen ei tarvi nähdä tai kuulla minusta enää ikinä.
Tekisi mieli sanoa suorat sanat siitä, että hän on aiheuttanut lapsillekin henkistä kärsimystä mökötyksellään ja sillä, että on raivoamalla raivonnut haluavansa minusta eron aina kun jokin asia ei ole mennyt mielensä mukaan.
Nyt hän on viikonlopun vietossa jossain. Jotenkin kypsymätöntä jättää edes vaikka valehtelematta lapsille, että on vaikka kaverinsa luona viikonloppua viettämässä. Lapset hätäilevät kun eivät saa häneen yhteyttä.
Kysyn muilta kohtalotovereilta, että mistä te saitte voimia kaiken pakkaamiseen ja selvittämiseen? Eihän kiukkupussilta voi joka ikisestä aterimestakaan kysyä. Jäätävät, naapuriin asti kuuluvat raivarit, pilaavat muidenkin kuin minun päiväni. Mököttäisi vaikka koko ajan minulle eikä kehittäisi välillä tuollaisia tyhjänpäiväisiä raivokohtauksia päivänsä piristeeksi.
Nuo vievät minulta todella paljon voimavaroja. Välillä tulee jo mieleen antaa samalla mitalla takaisin, että lopettaisi.
Kommentit (52)
Tämä koko tilanne ja etenkin ilmapiiri on toivottoman raskas. Välillä sitä toivoo, että olisi olemassa jokin vapaaehtoisesti auttava palvelu tällaisiinkin tilanteisiin. Olisi edes joku, jonka kanssa jutustella iloisemmista aiheista kun pakkaa. Ymmärrän kyllä, ettei tuo ole koronan vuoksi mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai hän nyt joskus joutuu kuulemaan sinusta ja ehkä näkemäänkin, lasten asioiden merkeissä.
Kyllä hän on sen verran raivonnut, että jatkossa haluan minimaaliset kontaktit hänen kanssaan. Lapset ovat jo teinejä, jotka osaavat mennä isälleen omin neuvoin. Toisella ovat nyt kirjoitukset meneillään. Siksi olen valehdellut konmarittavani kun en halua pilata toisen ylioppilaskirjoituksia.
Me molemmat olemme olleet vuoden etätöissä kotona. Tämä tilanne on sen aikana kiristynyt äärimmilleen. Ensimmäisen raivokohtauksen jälkeen ajattelin, että puoliso alkaa sekoamaan tai on seonnut kun istuu yli 16 tuntia koneellaan.
Ikävä tilanne sulla ja voin kuvitella, että on raskasta pakata sekä omat että lasten tavarat. Mä en ole koskaan asunut asunnossa, josta juuri mun pitäisi muuttaa pois. Eli kun mulla suhde on päättynyt, mies on ollut se, joka on kerännyt kamansa ja lähtenyt. Toki se on tarkoittanut, että en ole asunut niin leveästi kuin kahden ihmisen tuloilla olisi ollut mahdollista, mutta eipähän ole tarvinnut muuttaakaan eron vuoksi.
Voisitko pyytää kavereilta edes etäapua?
tai esim. seurakunnan diakonilta?
Koska sinun pitää muuttaa? Muutako kerralla ( yhtenä päivänä), vai vietkö pikkuhiljaa tavaroita toiseen asuntoon?
Tee jonkinlainen lista:
Ensin ne korvaamattomat esineet kuten valokuvat, koulutodistukset, työtodistukset, lasten piirrustukset, muut muistot, passit, terveyspaperit, vakuutuspaperit, sijoituspapert yms.
Toiseksi keittiötarvikkeet
kolmanneksi liinavaatteet
naljänneksi lasten lelut
omat vaatteet
lasten vaatteet
Pakkasin omat tavarani ja huonekalut, jotka olin saanut ystävältäni. Melkein kaikki oli minun ostamiani, mutta koska lapset jäivät isälleen niin keittiötarvikkeet ym jäivät sinne lapsille. Ostin kotiini uudet.
Pakkasin innolla. Muutto oli helpotus. Kaikki surutyö oli tehty jo viimeisten kahden vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai hän nyt joskus joutuu kuulemaan sinusta ja ehkä näkemäänkin, lasten asioiden merkeissä.
Kyllä hän on sen verran raivonnut, että jatkossa haluan minimaaliset kontaktit hänen kanssaan. Lapset ovat jo teinejä, jotka osaavat mennä isälleen omin neuvoin. Toisella ovat nyt kirjoitukset meneillään. Siksi olen valehdellut konmarittavani kun en halua pilata toisen ylioppilaskirjoituksia.
Me molemmat olemme olleet vuoden etätöissä kotona. Tämä tilanne on sen aikana kiristynyt äärimmilleen. Ensimmäisen raivokohtauksen jälkeen ajattelin, että puoliso alkaa sekoamaan tai on seonnut kun istuu yli 16 tuntia koneellaan.
Kannattaisi olla rehellinen. Kyllä se abi tietää, että teillä menee huonosti. Ne kirjoitukset menevät joka tapauksessa huonosti,kun isä luuhaa viikonloput poissa marttyyrina, saa raivokohtauksia yms.
Täsmennän vielä, että juuri henkisesti raskas ilmapiiri vaikuttaa selvästi pakkaustehooni. Jotenkin tunnen olevani täysin turta kun pakkaan. Vain valokuva-albumit ja muistot lasten lapsuudesta liikuttavat minua.
Minua suututtaa se, että puoliso on voinut monta vuotta hautoa tätä eroasiaa ja olisi voinut aukaista suunsa aiemmin. Oliko aivan pakko juuri toisen lukion viimeisenä vuonna menettää malttinsa? Tämän olisi voinut hoitaa järkevästi puhumalla kuin aikuinen ja aikaisemmin.
Tuossa eilen raivosi minulle siitä, ettei ole ollut ikiaikoihin onnellinen kanssani. Viime kesänäkin teimme paljon yhdessä. Nyt on p:n maku suussa kun tiedän, että sekin oli hänelle vastenmielistä. Minä vielä tyhmänä lähdin toteuttamaan aktiviteetteja hänen ilokseen, että hän nauttisi kesästä ja kesälomasta.
Kaikkeen turhaan sitä aikuinen ihminen joutuukin kun yrittää parhaansa kun toinen ei sano suoraan, ettei touhu ole mistään kotoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunto on miehen nimissä eli minun on muutettava. Olkoon tämä opiksi muille siitä, ettei kannata eurollakaan tukea vain toisen nimiin menevää omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko pyytää kavereilta edes etäapua?
tai esim. seurakunnan diakonilta?
Koska sinun pitää muuttaa? Muutako kerralla ( yhtenä päivänä), vai vietkö pikkuhiljaa tavaroita toiseen asuntoon?
Tee jonkinlainen lista:
Ensin ne korvaamattomat esineet kuten valokuvat, koulutodistukset, työtodistukset, lasten piirrustukset, muut muistot, passit, terveyspaperit, vakuutuspaperit, sijoituspapert yms.
Toiseksi keittiötarvikkeet
kolmanneksi liinavaatteet
naljänneksi lasten lelut
omat vaatteet
lasten vaatteet
En voi pyytää ainakaan kavereitani. Heillä on riskiryhmään kuuluvia ihmisiä perheissään. Tuskin diakonikaan saa puolisoani käyttäytymään asiallisesti. En ymmärrä, miksi aikuinen ihminen ei pure hammasta ja pidä mölytä mahassaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se homma on raskasta, mutta myös vapauttavaa.
Samassa tilanteessa kuuntelin Susanna Haaviston laulua Elämä kassiin. Ja itkin. Ja purin hammasta ja pakkasin.
Otan osaa. Maksoin x vaimolle omakotitalon. Nyt kyyhötän vuokrakämpässä prse auki ja ihmettelen kuinka tässä näin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai hän nyt joskus joutuu kuulemaan sinusta ja ehkä näkemäänkin, lasten asioiden merkeissä.
Kyllä hän on sen verran raivonnut, että jatkossa haluan minimaaliset kontaktit hänen kanssaan. Lapset ovat jo teinejä, jotka osaavat mennä isälleen omin neuvoin. Toisella ovat nyt kirjoitukset meneillään. Siksi olen valehdellut konmarittavani kun en halua pilata toisen ylioppilaskirjoituksia.
Me molemmat olemme olleet vuoden etätöissä kotona. Tämä tilanne on sen aikana kiristynyt äärimmilleen. Ensimmäisen raivokohtauksen jälkeen ajattelin, että puoliso alkaa sekoamaan tai on seonnut kun istuu yli 16 tuntia koneellaan.
Kannattaisi olla rehellinen. Kyllä se abi tietää, että teillä menee huonosti. Ne kirjoitukset menevät joka tapauksessa huonosti,kun isä luuhaa viikonloput poissa marttyyrina, saa raivokohtauksia yms.
En jaksa keskustella abin kanssa asiasta. On jotenkin surullista kun toinen kertaa matematiikkaa ja kaipaisi minua paremman matematiikan numeron saanutta puolisoani mukaan ratkaisemaan kimuranteimpia kysymyksiä kuten aiemmin. Puoliso ei vastaa edes hänelle ja abi on hädissäänkin, että puolisolle on tapahtunut jotain.
Toisaalta abi ei edes halua ottaa kantaa vanhempiensa väliseen suhteeseen, koska on kyllä kuullut raivarit ja saahan puoliso välillä samanlaisia raivareita lapsillekin. Huutaa vielä enemmän jos ja kun menen väliin. Ei ota ymmärtääkseen, ettei vasta ajokortin saanut voi tietää kaikkea autoista jne.
Sanonta, etten ole ollut aikoihin onnellinen kanssasi = minulla on uusi, jonka kanssa olen onnellinen ja rakastunut.
Näin se valitettavasti vaan menee.
Voimia ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että abi on tehnyt nuoresta lähtien töitä ja säästänyt itse auto- ja ajokorttirahansa.
Meillä ei ollut lapsia erotessa. En todellakaan jaksanut miettiä mitään tavaroita ja vaikka ne olikin yhdessä ostettuja, annoin miehen pitää kaikki ja vain lähdin. Oli jotenkin helpompaa niin, että mikään yhdessä ostettu esine ei ollut muistuttamassa hänestä vaan ostin uusia.
Tähän vaikutti paljon sekin, että hän oli tosi pihi ja tiesin että hän alkaa riidellä siitä mikä kuuluu hänelle ja mikä minulle, mutta itseäni ei kiinnostanut siinä kohtaa mitkään hiton tavarat. Surin vain eroa.
Ja mulla oli myös tuo tilanne, että mies ei ollut tyyliin koskaan ollut kanssani onnellinen kuulemma, no miksei sitten voinut sanoa mitään? Tuli todella huijattu olo.
Vierailija kirjoitti:
Sanonta, etten ole ollut aikoihin onnellinen kanssasi = minulla on uusi, jonka kanssa olen onnellinen ja rakastunut.
Näin se valitettavasti vaan menee.
Voimia ja jaksamista!
Minua suututtaa kaksinaamaisuus. Arvostaisin enemmän rehellisyyttä. Miksi pitää sitten saada vielä stressiin seksipalvelua jos on jo toinen löydettynä?
Meillä oli jo todella absurdi keskustelu kun hän arvuutteli, että jos tulee syrjähyppy niin pitääkö sen syrjähypyn toinen osapuoli esitellä kotona vai pitääkö pitää homma salaisena? Minä sanoin suoraan, että tuo kuulostaa lapselliselta halulta vierittää kivi omaltatunnoltaan muka tunnustamalla syrjähyppynsä. Korostin vielä, etten kyllä itse alkaisi virallisesti sitoutuneena syrjähyppäämään suuntaan enkä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Maksoin x vaimolle omakotitalon. Nyt kyyhötän vuokrakämpässä prse auki ja ihmettelen kuinka tässä näin kävi.
Eikö vaimo maksanut mitään? Edes perheen ruokia ja lasten vaatteita ja tarvikkeita?
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut lapsia erotessa. En todellakaan jaksanut miettiä mitään tavaroita ja vaikka ne olikin yhdessä ostettuja, annoin miehen pitää kaikki ja vain lähdin. Oli jotenkin helpompaa niin, että mikään yhdessä ostettu esine ei ollut muistuttamassa hänestä vaan ostin uusia.
Tähän vaikutti paljon sekin, että hän oli tosi pihi ja tiesin että hän alkaa riidellä siitä mikä kuuluu hänelle ja mikä minulle, mutta itseäni ei kiinnostanut siinä kohtaa mitkään hiton tavarat. Surin vain eroa.
Ja mulla oli myös tuo tilanne, että mies ei ollut tyyliin koskaan ollut kanssani onnellinen kuulemma, no miksei sitten voinut sanoa mitään? Tuli todella huijattu olo.
Miksi ihminen on sitten Suomessa väkisin yhdessä toisen kanssa kun kerran ei ole onnellinen? En voi käsittää. Mieluummin aukaisee suunsa ja sanoo asiansa ja lähdetään eri suuntiin sovinnolla.
Näillä oman onnettomuutensa säälijöillä on sellainen piirre, että he pitävät itsekkäästi toisesta kiinni niin kauan kuin toisesta on jotain hyötyä. He eivät ajattele, että toinen osapuoli voisi hyvinkin tulla onnellisemmaksi paremmin suhteeseen henkisesti sitoutuneen ihmisen seurassa tai vaikka ihan yksin vapaana ihmisenä.
Auttaisitko, jos tiedostaisit, että tuo mitä hän sanoo ei ole totta. Se on osa eroprosessia ja tekee irrottautumisen sinusta helpommaksi. Prosessiin kuuluu myös mustavalkoisuus, jossa kaikki mitä sinä olet tehnyt on pahaa, ja kaikki mitä hän on tehnyt on hyvää.
Nyt kannattaa tehdä niin, että älä lähde raivoamiseen mukaan. Tulee vielä aika, jolloin hän tulee kohtelemaan sinua kunnioittavammin, mutta se vie aikaa. Muista, että mikään ei tule viemään pois rakkautta, yhteisiä muistoja, hyviä hetkiä. Ne ovat elettyä elämää ja totta, vaikka puolisosi sanoisi mitä.
Kai hän nyt joskus joutuu kuulemaan sinusta ja ehkä näkemäänkin, lasten asioiden merkeissä.