Apua, syytättekö itseänne, kierittekö menneisyydessä?

keittiöterapeutit varmaan sanoisivat että asiat täytyy käsitellä, mutta ainakin kaikki minua häiritsevät asiat on niin pieniä ja typeriä että ei tarvi käsitellä. ajatukset vaan positiivisiksi ja päättäväisesti kiellät itseäsi ajattelemasta surkeitat ja huonoja asioita.

Joskus ohimenevästi tulee mieleen omat tyhmyydet, mutta selitän ne uorella iällä tms.



Masentunut ihminen kokee kohtuutonta syyllisyyden tunnetta ts. syyllisyyttä vanhoista ja ei-niin-isoista asioista. Tää oli aika rankka heitto, mut voisko olla jotain sellaista? Tai jos sulle tekis hyvää puhua lapsuudestasi jollekin ammattiauttajalle oman hyvinvointisi takia?



Joskus syyllisyyteen voi tepsiä se, että jollakin tavalla sovitat tai korjaat tekemäsi asian. Pyydät anteeksitai yksinkertaisesti annat itsellesi anteeksi.

Jokainen meistä tekee virheitä. Ilman virheitä emme opi ja tule paremmiksi ihmisiksi. Olet tällä hetkellä menneisyytesi kokemusten summa ja koska olet varmasti ihana ihminen, ei menneitä virheitä kannata enää murehtia. Ilman niitä et olisi se mikä nyt olet.



Muista myös, että teit virheesi sellaisessa elämäntilanteessa jossa se tuntui sinusta ns. oikealta tai hyviltä valinnoilta. Jos olit inhottava ystävällesi niin silloin sinulla itsellä oli paha olla etkä voinut muutakaan. Toki se oli erittäin väärin tehty mutta ole armollinen itsellesi. Et ole mikään superihminen joka tekee kaiken aina oikein. Kukaan meistä ei ole. Nyt kun tiedostat tehneesi väärin et varmaankaan enää tee samoja virheitä?



Nyt sinun pitäisi vain olla armollinen itsellesi. Anna anteeksi omat tekosi. Voisit ehkä myös pyytää niiltä ihmisiltä anteeksi joita vastaan olet väärin tehnyt.



Et voi enää muuttaa menneisyyttä. Joten miksi enää murehtia tehtyjä asioita, et voi enää niitä perua. Voit ainoastaan hyväksyä tapahtuneet ja antaa ne anteeksi.



Eli menneisyyteen et enää voi palata. Voit elää tätä hetkeä ja yrittää vaikuttaa tulevaisuuteen.



Anna itsellesi anteeksi.

Muutamia asioita on joista koen kovaa syyllisyyttä (esim. ystäväni itsemurha), mutta olen vain päättänyt että syytösten ja tehtyjen virheiden kanssa on nyt vain opittava elämään. Opittava elämään sen ajatuksen kanssa, että olen tehnyt väärin. Se on raskas juttu opittavaksi. Mutta ei ole vaihtoehtoja, sillä en ole sellainen luonne joka jää vain rypemään menneisyyteen.

Joskus auttaa kun muistaa kuinka lyhyt ja ohimenevä tämä elämä on, jos ajattelee kokonaisuutta eikä yksittäisiä juttuja niin jäänee silti plussan puolelle. Ja koita muistaa, että jollekulle toiselle olisit nuo asiat antanut anteeksi ilman muuta jo aikapäiviä sitten.