Jääkö muilla ikävä työasiat pyörimään mieleen....
Olen aikuisiällä kouluttautunut terveydenhuoltoalan ammattiin, nyt 4 kk ollut työelämässä mukana ja tuntuu että olen ainut ainakin meidän työyhteisössä joka ottaa raskaasti esim. nuoren potilaan vakavan sairauden ja kuoleman.
Työpaikallani hoidetaan paljon syöpäpotilaita, osa heistä kohtuu nuoria ja perheellisiäkin. Heidän kohtalonsa tuntuu jotenkin raskaalta ja jää vapaa-ajallakin mieleen vaivaamaan. Olen joskus töissä avannut suuni ja koittanut mieltäni purkaa mutta vastaus on ollut jotain luokkaa: niin.... tai jos näitä miettii niin aina saa murehtia.. .. Kotona tai ystävilleni en voi puhua vaitiolovelvollisuuden takia, korkeintaan miehelle sanoa kotiin tullessa että olipahan taas raskas päivä.
Onko muita vai olenko vaan yksinkertaisesti liian herkkä tälle alalle?
Kommentit (2)
olen kyllä huomannut että mitä kauemmin on työtä tehnyt sitä kovemmin asioihin suhtautuu, ehkä se sitten saan menee näin.
ap
ja kyllä mulla ainakin joskus jää mieleen kummittelemaan työ asiat, varsinkin jos on rankkoja tapauksia. Olen oppilaan paikalla tässä asiassa vielä. Pitäisi kysyä pitkän linjan työntekijältä mielipidettä. Vaikka tuskin koskaan täysin " paatuu" .