Lapsi ei " läpäissyt" 2-vuotis neuvolaa :-/

Lapsetkin ovat niin erilaisia, ei meillä ainakaan olisi tapahtunut mitään muutosta vaikka olisimme käyneet 2v3kk tai 2v6kk neuvolassa, sillä tyttömme tarvitsee ujouden vuoksi todella paljon tottumisaikaa ennen kuin suostuu vieraassa paikassa " tekemään temppuja" . Eikä hänessä silti ole mitään vikaa, ujous on yhtä arvokas luonteenpiirre kuin sosiaalisuus ja rohkeuskin. Onneksi kokenut th näkee tämän läpi, ja on jo kahden vuoden aikana huomannut että huolehdin lapsestani ja sanaani voi luottaa.



T. olikohan 15

mutta miksi tekisit sen lapsellesi, että jättäisit viemättä.

Olin aika hämmentynyt noista " testeistä" ja oikeastaan siitä, että ei riittänyt se, että sanoimme noiden motoriikka- ja puhe-asioiden olevan kunnossa.



Kuten äsken totesin, varmaan nuo " testit" eivät olleetkaan se avainkysymys, vaan lapsen keskittymisen puute ja kontaktin otto. Pitää ottaa päiväkodissa puheeksi ja pyytää heidän arviotaan sitten jos / kun ollaan menossa uudestaan. Mennään sitten vaikka ilman esikoista, niin on ylimääräinen härdelli minimissä.



Nyt mietin, että " kuuluuko" jo 2-vuotiaan vastata tuntemattoman puhutteluun? Kieltämättä lapsemme on normaalia etäisempi näissä tilanteissa. Moni sanoo, että häneen on vaikea saada kontaktia.

Vierailija:

mutta miksi tekisit sen lapsellesi, että jättäisit viemättä.

Kyllä vanhemmuus on hukassa jos täytyy saada terveydenhoitajalta " arvosana" lapsen kehityksestä, jos itse tietää että kaikki on kunnossa.

Muakin tympii tää nykyinen reippaus-vaatimus. Ujoutta tai muuten vaan syrjemmällä viihtyvää pidetään oudompana kuin sosiaalista, " reipasta" lasta. Vaikka kaikki persoonan piirteet pitäisi olla yhtä arvokkaita ja niitä tulisi vaalia, ei muuttaa.

Yksilölliset erot ovat toki suuret ja minäkin tiedän kaksivuotiaan, joka ei osannut sanoa muuta kuin " ei" ja josta kuitenkin kasvoi täysin normaali ja osaava koululainen.



Mutta jos puhumattomuuden taustalla on esim. huono kuulo tai dysfasia, niin koko lapsen tulevaisuus riippuu aivan oleellisesti siitä, miten aikaisin tarvittava kuntoutus on päästy aloittamaan.



2-vuotias, joka ei vielä sano sanaakaan, on syytä tutkia tarkemmin.

ihmettelemään, etteikö poika osaa vielä nuppipalapelejä. No, pistettiin poika istumaan terkan tuolilla ja pelaamaan pasianssia. Terkka ihmetteli vieressä, että tuollainko tuolla punaisella nappulalla on tarkoitus tehdä, kun huomasi miten meidän poika siirsi sivun näyttöä ylemmäs, että näki tuolilta paremmin pyödän reunan yli.

kaikissa neuvoloissa ne eivät edes käytössä ja kuten täälläkin on ilmennyt ei uusintakäyntiä ole pelkästään sen perusteella laitettu että ei halua tornia rakentaa.

että " epäilen lapsesi olevan vammainen" tulkaa uudestaan (en tarkoita, että AP:n lapsi olisi).

Vaan puhuvat kasvukontrolleista ja nuppipalapeleista, vaikka ovat kiinnittäneet huomiota ihan muihin juttuihin. Eivät halua huolestuttaa vanhempia , jotka pillatusvat muutenkin ylimääräisistä käynneistä.

eri asia, jos saisitte lähetteen keskussairaalaan neurologille, psykologille, fysioterapeutille, puheterapeutille ja toimintaterapeutille.



Lapset, jotka vain " halutaan nähdä uudestaan" tulevat sille yhdelle käynnille, mutta syynistä en menisi puhumaan.

Vierailija:

että " epäilen lapsesi olevan vammainen" tulkaa uudestaan (en tarkoita, että AP:n lapsi olisi).

Vaan puhuvat kasvukontrolleista ja nuppipalapeleista, vaikka ovat kiinnittäneet huomiota ihan muihin juttuihin. Eivät halua huolestuttaa vanhempia , jotka pillatusvat muutenkin ylimääräisistä käynneistä.

Minusta kyllä tuntuu että minut ohitetaan vanhempana, jos minulle ei kerrota kaikista epäilyistä joita ilmenee. Minullahan se suurin vastuu lapsesta on, ei neuvolalla!

Vierailija:

En tiiä sitten oliko terkka huolestunut tuosta, ettei hän saanut lapseen minkäänlaista otetta. Lapsi ei kuunnellut terkan ohjeita eikä keskittynyt. Musta tuollaista on hiukan liian aikaista vaatia, lisäksi lapsella oli koko ajan meno päällä.

voi mitään kovin erikoista testiä tehdä, mutta meilläpäin 2-v neuvolassa katsotaan motoriikka jalkapallon kanssa, torni pitää rakentaa, helmiä poimia hyppysiin ja palapeliä tehdä.



Kuulo testataan kuiskaustestillä ja näkö niin että katsotaan kivaa kirjaa ja terkka pyytä näyttämään linnun silmän, madon jalat tms. pientä. Jos lapsi ei näitä osaa näyttää niin voi epäillä että näössä on vikaa kun ei pienet asiat kirjoissa kiinnosta.



Onpa hassua miten erilaisia 2-v tarkastuksia on eri puolilla Suomea!!!!???

Vierailija:

Minusta kyllä tuntuu että minut ohitetaan vanhempana, jos minulle ei kerrota kaikista epäilyistä joita ilmenee. Minullahan se suurin vastuu lapsesta on, ei neuvolalla!

niin se vain on että vanhemmille ei uskalleta kertoa sen enempää neuvolassa kuin päiväkodissakaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Kuten se on huomattu tässäkin vanhemmat suhtautuvat niin kovin eri laillla näihin juttuihin.

pallonheitto/kopittelu ei onnistunut yhdessä neuvolassa ja myöhemmin tavallinen palapelin tekeminen vaikka kotona ollaan näitä harjoiteltu. Neuvolassa ei reagoitu sen kummemmin kuin ei myöskään siihen että tyttö (5v.) ei opi hiihtämään tai luistelemaan. Nyt sitten kun testattiin ennen eskaria tuli lukukäsitteessä vaikeuksia ja lähete puheterapiaan jossa tyttö on nyt käynyt. Siellä taasen tehtiin laajasti testejä ja tytöllä löyti hahmotus ja oppimisvaikeuksia. Lieviä tosin. Nyt syksyllä sitten alkaa eskari ja sen rinnalla puheterapia ja toimintaterapia. Ei siksi että ulospäin tytössä mitään huomaisi vialla olevan mutta oppimisen ja hahmottamisen kanssa on lievää vaikeutta testien mukaan. Koska itse olen luki ja hahmoitshäiriöinen olen vain iloinen että tyttöni saa apua jolloin vaikeuksia koulussa ei ehkä tule ollenkaan kuten itselläni oli. Minusta on hyvä että toimitaan niin että mahdolliset ongelmat ennaltaehkäistään eli varmistutaan että mihinkään ei tarvita lisätukea ja jos tuen tarvetta on sitä järjesteään. Mitä myöhempään puututaan sitä vaikeampaa on auttaminen. Meillä olisi ollut hyvä että jo aiemmin neuvolassa olisi testattu ja apua saatu.

ei se todellakaan ole mikään syynäyspaikka se neuvola, vaan kyllä siellä ihan palveluammatissa ollaan. kaikki tuntemani th:t, ja heitä on monta, tekevät tätä työtä kyllä sydämmellään. mutta aina kun on kyseessä ihmiset, ei henkilökemiat voi olla vaikuttamatta. mutta tarkoituksemme on tukea perheen TERVEYTTÄ kaikin puolin, neuvoa, opastaa ja keskustella, jotta perheelle taattaisiin mahdollisimman tasapainoinen elämä.

nämä kaikki testit, mitkä aina saa kritiikkiä, ei ole mitään piruilujuttuja, vaan ihan oikeiden lastenpsykiatrityöryhmien kehittämiä, joista saattaa olla apua esim. viivästyneen kehityksen huomaamisessa. ne testit eivät ole itsetarkoitus, vaan apuväline. mutta silloin kun nuori th on uransa alussa, voi olla vaikea keskittyä sekä testien tekemiseen ja vuorovaikuttamiseen, ja asiakkaalle voi välittyä se kuva, että tuo tossa nyt vaan syynää =))

kokeneena terkkarina sitten taas näkee jo miltei ensisilmäyksellä lapsesta, onko kaikki kunnossa. sen voivat allekirjoittaa varmaan myös päivähoitohenkilöt.

onhan meistä terkkareistakin suurin osa äitejä, joten kyllä mekin se tiedetään, että lapset ovat persoonia, toiset ujoja ja toiset riehakkaita. mutta jossain se rajakin menee

terv. innokkaana töitään tekevä th-kätilö

Terv. th

että vain harva lapsi tekee noita juttuja käskystä. Ei meidänkään pojat tee eikä neuvolassa ole sitä ihmetelty. On vaan kysytty vanhemmilta että osaako lapsi ko. asiaa tehdä =o

Jos ei mitään hämminkiä ole, niin hyvä. Mutta jos terkkarilla on aihetta epäillä jotakin erilaista, niin minusta on todella hyvä, että pyytää käymään uudestaan.



Paljon asioita katsotaan ns. rivien välistä ja ehkä se ongelma ei ollutkaan nuppipalapelissä vaan jossakin muussa. Liian paljon asioita " menee läpi" neuvolatarkastuksissa ja sitten myöhemmin tulee ongelmia. Reilumpaa olisi tietysti pukea epäilynsä sanoiksi.



Terveydenhoitaja