Tabu: kaverien raskausraivo ja tuittuilu raskausaikana -vertaistukea?

Vaimolla on ollut toisinpäin, raskausaikoina oli kuin enkeli, mutta muuten just tuollainen mieliala heittelee laidasta laitaan tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Muistan miten minua omassa raskaudessa kiukutti kaikki, sisälläni kiehui jatkuva ärtynyt olo ja halusin huutaa jatkuvasti kurkku suorana. Rapusta kuuluva hissin ääni tai se, ettei telkasta tullut mitään hyvää lietsoi minut demoniseen kiukkuun ja huusin miespololleni joka ei ymmärtänyt  yhtään mitään. Koetin hillitä itseäni mutta raivo kiehui  ulos. Huusin jopa julkisilla paikoilla.

Onpas erikoista. En ole koskaan kuullut (tai nähnyt) raskaana olevien käyttäytyvän mitenkään erikoisesti. Kuulostaa siltä kuin olisi paha PMS yhdeksän kuukauden ajan. Mahtoi olla raskasta kaikille. 

Täällä myös yksi, joka ei koskaan ole ystävillään törmännyt tällaiseen raskauskäytökseen! Tunnistan kyllä raskausraivon ilmiönä, koska olen kärsinyt siitä ajoittain itse. Onneksi en koko raskausaikaa. Mutta sellainen epämääräinen hillitön ärsytys pienistä asioista varsinkin loppupuolella raskautta (ja ihan alussa).

Odotan toista lastani ja laskettu aika viikon päästä. Yllätyksekseni nyt olen suht rauhallinen, joskin tympääntynyt ja mikään ei oikein kiinnosta. Tässä muutama viikko sitten mielialat vielä heitteli laidasta laitaan ja valitettavasti mies ja esikoinen saivat välillä kuulla liian helposti kunniansa. Eniten harmittaa se, että esikoinen ärsytti jossain välissä ihan hirveästi, meni aivan totaalisesti hermo hänen kiukutteluunsa ja tottelemattomuuteensa vaikka ennen raskautta suhtauduin uhmaraivoihin lempeydellä. Täysin puskista tuli, että oma lapsi voi ärsyttää niin paljon. :(

Joka tapauksessa ihmettelen näitä kavereille äksyilijöitä. En minä ainakaan nyt korona-aikana edes näe ystäviä niin tiiviisti, että tulisi oltua inhottava. Samaten 2 parhaimpiin kuuluvaa ystävääni ovat raskaana ja ei kumpikaan ole kyllä mitenkään muuttunut minua kohtaan käytökseltään. Uskon, että mielialavaihtelut ovat monelle raskaana olevalle arkipäivää, mutta luulisi niiden kohdistuvan lähinnä niihin ihmisiin kenen kanssa ollaan päivästä toiseen eli esim puolisoon. Näin ainakin omalla kohdalla mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että jotkut naiset antavat itselleen luvan olla ties millaisia hirviöitä, kun voidaan vedota raskauteen. Omaa käytöstä ei edes yritetä hillitä tai miettiä, olisiko jostain apua.

Myöhemmin valttikorttina toimii hormonit, ne ovat käsittämättömän valikoivia. Niiden kanssa pystyy muitta mutkitta tekemään 8h työpäivän täysin normaalisti mutta kun kotiovi avautuu niin itse paholainen kuoriutuu valepuvustaan.

No jo on kaveripiiri. Ei tervettä toimintaa. Puhuisit heille suoraan. Jos ei voi asiasta puhua koska toinen on raskaana ja muuttunut jotenkin avaruusolioksi joka ei puhetta ymmärrä vaikka normaalisti ymmärtäisi niin johan on. Tosin eivät vaikuta loistavilta ihmisiltä silloinkaan kun eivät ole raskaana, ottaen huomioon sinun raskaana ollessasi kokeman kohtelun.

Mulla on kaikki ystävät pysyneet järkevinä ja normaaleina raskauden ajan, ehkä puolisonsa ovat saaneet kokea mielialanvaihtelut jos sellaisia on ollut, itse olen vain kysellyt kuulumisia ja kuunnellut miten menee. Nyt ovat ihanasti tukena kun itse olen raskaana.

Aikuinen nainen ei mielestäni voi piiloutua hormonien taakse jos käyttäytyy ikävästi. Tunteet on ohimeneviä ja ikävätkin sellaiset on mahdollista käsitellä asiallisesti ja tasaisesti. Muussa tapauksessa tarvitsee lääkärin apua. Ei tämä minullekaan ensin selvää ollut, mutta e-pillerien tuoma itsetuhoisuus opetti nopeasti selviytymiskeinot. Ja kestin niitä pari vuotta, raskaus ei sentään kestä niin kauan.

Minä olin lyhyen ajan sisällä kahdesti raskaana. Ensimmäisessä olin kuin demoni: vihasin kaikkea, itsestäni lähtien, oli omituisia oikkuja ja pienikin vastoinkäyminen sai minut kiehumaan ja vatvomaan asiaa tauotta. Mieli tasoittui pari viikkoa keskenmenon jälkeen. Toisessa raskaudessa oli noin viikon ajan pahaa mieltä, mutta sitten meni ohi. Kummassakaan raskaudessa en kokenut oikein olevani oma itseni, mutta toisessa sentään käytös oli suht normaalia. Kukaan ei halua olla kuin riivattu, mutta asialle ei välttämättä itse voi paljon tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Oma kaveri muuttui heti raskauden ensimmäisillä viikoilla. Hän valitti miten bussissa kukaan ei anna hänelle, raskaana olevalle naiselle, bussissa istumapaikkaa (talvitakki, ylipainoa 30g ja 7. raskausviikko menossa), kiukutteli meille ystävilleen kun emme lähteneet arki-iltana julkisilla hänen paikkakunnalleen ostamaan hänelle jäätelöä, valitti miten raskaana olevana naisena hänen ei tulisi kantaa yhtä ruokakassiaan vaikka oltiin hänen pyynnöstä lähdetty kauppaan ja minä kannoin omat ostokset ja 3 hänen kauppakassiaan julkisilla, riehui raivospäissään tavaroita rikki ja oviin reikiä, pieksi ja repi tossua miestään ym. Sitten valitteli kun kaverinsa hylkäsivät hänet raskautensa takia ja arveli kypsyneensä korkeammalle tasolle kuin me vielä lapsettomat...

Voi sitä miestä joka tuollaisen aivohirviön on saattanut raskaaksi..

Vierailija kirjoitti:

kukaan ei myönnä olevansa raskaana raivopää :D

Suurin osa ei ole. Kaikki ketä tunnen ja itsekin olen ollut lähinnä taipuvaisempi itkemään kuin joku hillitön raivopää. Itkun päällekin pystyin itse aina nauramaan miehelle että tää on nyt varmaan joku raskausjuttu mutta nyt tulee hetken kyyneliä.

Tunnistan ilmiön, pari pelottavaa odottajaa on ollut lähipiirissä, ja välit viilenivät molempien kanssa, vaikka ennen raskautta oltiin läheisiä.

On myös kohtuullisia ja normaaleja odottajia.

Itsellä on odottaessa lähinnä itkettänyt helposti, esimerkiksi lehtiä lukiessa jos jotain pahaa on tapahtunut.

Joku kyseli, onko raivolla yhteyttä pahoinvointiin. Itsellä on ollut viikkoja pahoinvointia, mutta se lähinnä on vienyt kaikki voimat, en jaksaisi raivota, yritän vain selviytyä tunnista toiseen. Raivoaminen vaatisi jonkinlaista voimaa ja toimintakykyä, mitkä voimakas pahoinvointi on vienyt.

Tavallaan ymmärrän, koska ne hormonit voi tehdä aika hurjia juttuja pääkopalle. Itselläni ainakin mielialat vaihtelee ja on tosi herkillä joka suuntaan. Mitättömän pienistä asioista tulee paha mieli. Välillä ihan kaikki asiat maailmassa ärsyttää suunnattomasti. En näytä kuitenkaan ulospäin näitä ärsytyksiä ja mielipahoja, koska ymmärrän että ne ei ole mitään ns oikeita tunteita vaan johtuu vaan siitä hormonimyrskystä. Omassa tuttavapiirissäni kaikki ovat käyttäytyneet ihan normaalisti raskausaikana. Itse en voisi kuvitella että huutaisin tai tiuskisin esim. kavereilleni yhtään mistään syystä normaalistikaan.

Vierailija kirjoitti:

No jo on kaveripiiri. Ei tervettä toimintaa. Puhuisit heille suoraan. Jos ei voi asiasta puhua koska toinen on raskaana ja muuttunut jotenkin avaruusolioksi joka ei puhetta ymmärrä vaikka normaalisti ymmärtäisi niin johan on. Tosin eivät vaikuta loistavilta ihmisiltä silloinkaan kun eivät ole raskaana, ottaen huomioon sinun raskaana ollessasi kokeman kohtelun.

Mulla on kaikki ystävät pysyneet järkevinä ja normaaleina raskauden ajan, ehkä puolisonsa ovat saaneet kokea mielialanvaihtelut jos sellaisia on ollut, itse olen vain kysellyt kuulumisia ja kuunnellut miten menee. Nyt ovat ihanasti tukena kun itse olen raskaana.

Aikuinen nainen ei mielestäni voi piiloutua hormonien taakse jos käyttäytyy ikävästi. Tunteet on ohimeneviä ja ikävätkin sellaiset on mahdollista käsitellä asiallisesti ja tasaisesti. Muussa tapauksessa tarvitsee lääkärin apua. Ei tämä minullekaan ensin selvää ollut, mutta e-pillerien tuoma itsetuhoisuus opetti nopeasti selviytymiskeinot. Ja kestin niitä pari vuotta, raskaus ei sentään kestä niin kauan.

Yritäpä suoraan puhumista raskausrageilijan kanssa:

"Kuules Sirkka-Susanna, oletko huomannut, että olet nyt raskausaikana todella usein suuttunut jostakin?"

"Alma-Annikki, minä en oikeastaan enää jaksaisi pitää yhteyttä kanssasi, kun nyt raskaana ollessasi olet jatkuvasti pahantuulinen ja ilkeilet ilman syytä."

"Juulia-Justiina, minulle on jäänyt todella kurja olo siitä, että mielialasi heittelevät ja olet huutanut minulle vihaisena moneen otteeseen nyt raskaana ollessasi."

Kuka olettaa, että se raskausrageilija ottaa nuo kommentit logiikalla "Voi ystävä, olet ihan oikeassa, olen käyttäytynyt asiattomasti. Anteeksi käytökseni"?