Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tabu: kaverien raskausraivo ja tuittuilu raskausaikana -vertaistukea?
20.03.2021 |
Tämä aihe on tietyllä tavalla tabu, koska kaverien ja muiden läheisten raskauksien pitäisi olla vain iloinen asia. Olen kolmekymppinen ja lähipiiriin on alkanut putkahdella lapsia. Taustatietona, että olemme kaikki n. kolmekymppisiä, koulutettuja naisia ja vakaissa parisuhteissa. Itsekin olen kokenut raskausajan, joten ei ole itselle vieras asia ja pidän lapsista. Oma raskausaika oli kovista kivuista huolimatta henkisesti tasapainoista aikaa. Vaikka olin kivuissani, niin en raivonnut puolisolle, kavereille tai muille läheisille.
Olen yllättynyt siitä, miten vaikeita kavereideni raskausajat ovat olleet sekä itselle kaverin näkökulmasta (että myös kavereiden puolisoille sen perusteella, miten ovat käytöstään puolisoitaan kohtaan kuvailleet). Ainoastaan yksi kaveri on ollut raskausaikanaan ns. oma itsensä eli ystävällinen ja mukava. Muiden kohdalla esiin on kuoriutunut vaikka minkälaista raivoajaa, tuittuilijaa ja mielensäpahoittajaa. Tiedostan, että raskausaika ei ole aina helppoa, ei omanikaan ollut. Osalla kavereista odotusaika on ollut niin raskas ja täynnä tunnemyrskyjä, että on ollut pakko ottaa etäisyyttä, kun ei ole jaksanut kuunnella toisten tiuskimista ja jatkuvia ailahteluja. Kenenkään elämäntehtävä ei mielestäni ole olla toisten kynnysmatto tai likaämpäri, eikä raskaus ole syy käyttäytyä ilkeästi.
(jatkuu seuraavassa viestissä)
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Feel you!
Rehellisesti: suorastaan vihasin erään ystäväni raskausaikaa. Ystävällä oli vaikeuksia tulla raskaaksi ja joka kerta kun näimme, hän kysyi olenko raskaana. Mielestäni tuota ei kysytä ikinä keneltäkään. Sain kokea kaikki ystävän mielialojen heilahtelut, kun raskaus ei alkanutkaan. Kun ystävä lopulta tuli raskaaksi, oli hän piikikäs ja hirveällä tuulella koko odotusajan. Jatkuvasti piikitteli jostain, loukkaantui ja hoki, kuinka kukaan ei ymmärrä häntä. Lapsen synnyttyä ihmetteli, miksi en ollut riemusta kiljuen tulossa katsomaan vauvaa. Onko ihme, kun toinen on muutaman vuoden raskauden yrittämisen tai raskauden takia käyttäytynyt todella kurjasti?
Itsellä samankaltainen kokemus. Vaikutti pysyvästi väleihimme. En enää juurikaan halua olla tekemisissä, sillä sen verran karuja olivat nuo vuodet. Toinen osapuoli ei tajunnut asiaa silloin eikä nytkään. Eikä sitä oikein voi mennä sanomaankaan, että käyttäydyit muuten aivan p*skasti aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kaveri muuttui heti raskauden ensimmäisillä viikoilla. Hän valitti miten bussissa kukaan ei anna hänelle, raskaana olevalle naiselle, bussissa istumapaikkaa (talvitakki, ylipainoa 30g ja 7. raskausviikko menossa), kiukutteli meille ystävilleen kun emme lähteneet arki-iltana julkisilla hänen paikkakunnalleen ostamaan hänelle jäätelöä, valitti miten raskaana olevana naisena hänen ei tulisi kantaa yhtä ruokakassiaan vaikka oltiin hänen pyynnöstä lähdetty kauppaan ja minä kannoin omat ostokset ja 3 hänen kauppakassiaan julkisilla, riehui raivospäissään tavaroita rikki ja oviin reikiä, pieksi ja repi tossua miestään ym. Sitten valitteli kun kaverinsa hylkäsivät hänet raskautensa takia ja arveli kypsyneensä korkeammalle tasolle kuin me vielä lapsettomat...
Mä odotan kauhulla jotain tällaista. Kaverini kertoi just olevansa raskaana ihan alussa ja on muutenkin aika temperamenttinen ja herkästi tulistuva tapaus. Vähän jo hirvittää, mitä raskausaika tulee olemaan! :(
Vierailija kirjoitti:
Mietipä sitä, että jos sä saat tuollaista käytöstä osaksesi, niin mitä se saman katon alla asuva puoliso joutuu kokemaan?
Nimimerkillä eräskin ystäväni mm. heitteli tavaroita, huusi ja sanoi ihan hirveitä asioita puolisolleen, koska hormonit. Sitten vaan jälkikäteen naureskeli omalle käytökselleen. Puolisoa ei jostain syystä naurattanut.
Tää on vielä isompi tabu! Enpä tiedä ketään miestä, joka olisi avautunut esimerkiksi raskauden takia v*kivaltaisesti käyttäytyvästä puolisosta.
Vinkkejä sulle, ap:
-Ota ihan vapaasti etäisyyttä. Ei tarvitse sanoa muille, että etäisyyden ottaminen johtuu raskaudesta. Voit sanoa, että on muita kiireitä/töissä tiukkaa tai vaikka vetoat koronatilanteeseen, että nyt ei sovi nähdä.
-Yritä puhua jostain muusta kuin raskaudesta. Jos kaverisi lukee normaalisti paljon, kysy, onko lukenut mielenkiintoisia kirjoja viime aikoina tms.
-Jos keskustelun sävy näyttää menevän ikäväksi ja toisen pinna kiristyy, lopeta keskustelu tai vaihda lennosta aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä sitä, että jos sä saat tuollaista käytöstä osaksesi, niin mitä se saman katon alla asuva puoliso joutuu kokemaan?
Nimimerkillä eräskin ystäväni mm. heitteli tavaroita, huusi ja sanoi ihan hirveitä asioita puolisolleen, koska hormonit. Sitten vaan jälkikäteen naureskeli omalle käytökselleen. Puolisoa ei jostain syystä naurattanut.
Tää on vielä isompi tabu! Enpä tiedä ketään miestä, joka olisi avautunut esimerkiksi raskauden takia v*kivaltaisesti käyttäytyvästä puolisosta.
Raskaana oleva ei ehkä itse tunnista tilaansa tai ei itse ota tuota asiaa esille esim.neuvolassa, koska pelkää lasua. Raskaana monet oireet laitetaan herkästi raskauden piikkiin ja sanotaan vaan, että "on normaalia että mielialat heittelee" eikä asialle tehdä mitään. Toki mielialojen heittely on normaalia, mutta ei se mielialojen heittelystä seuraava käytös välttämättä ole normaalia. Kenenkään aikuisen ei pitäisi raivota, paiskoa tavaroita tai olla v ä kivaltainen puolisoa tai ketään muutakaan kohtaan. Eikä raskauskaan ole syy käyttäytyä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en halunnut sanoa mitään poikkipuolista koko raskausaikana ystäville, vaikka joku asia olisi harmittanut. En olisi jaksanut näitä "Sinua Laura-Annikki nyt vaan raskauden takia harmittaa", vaikka harmituksen aihe olisi ollut ihan aiheellinen. En halunnut kuulla yhtään kuittailua, että olisin käyttäytynyt raskauteni takia vaikeasti. Helpompi oli vähentää muiden kanssa yhteydenpitoa ja olla paljon yksin.
Ylipäätään raskauteen liittyvät asiat ovat superkliseisiä. Puhutaan, kuinka naiset hehkuvat raskausonnea ja odotuksen iloa. Oman ja lähipiirin kokemuksen mukaan hehku on kaukana, kun kärsitään erilaisista vaivoista, nukutaan huonosti ja olon ollessa kamala saa katsella kaikenlaisia vatsan taputtelijoita tai painon kommentoijia. Sitten tuleekin yllätyksenä, että nainen saattaakin olla kaikkea muuta kuin onnea hehkuva odottaja.
En hyväksy noita raivoajia, mutta ärsyttää myös, että raskaana olevan pitäisi vain autuaallisesti hymyillä, vaikka olo olisi mitä kurjin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä sitä, että jos sä saat tuollaista käytöstä osaksesi, niin mitä se saman katon alla asuva puoliso joutuu kokemaan?
Nimimerkillä eräskin ystäväni mm. heitteli tavaroita, huusi ja sanoi ihan hirveitä asioita puolisolleen, koska hormonit. Sitten vaan jälkikäteen naureskeli omalle käytökselleen. Puolisoa ei jostain syystä naurattanut.
Tää on vielä isompi tabu! Enpä tiedä ketään miestä, joka olisi avautunut esimerkiksi raskauden takia v*kivaltaisesti käyttäytyvästä puolisosta.
Niinpä. Siskoni on melko impulsiivinen ja temperamenttinen tapaus, miehensä on siskon raskauden aikana saanut ainakin rikkalapiosta silmään, lasisesta pöytälampusta takaraivoon, haarukasta kämmeneen ja kuumat teevedet naamalleen, kun rouvalta on mennyt hermot johonkin tyyliin vaikeasti aukeavaan pakkaukseen tai myöhästymiseen neuvolasta. Mitään vakavia vammoja ei miehelle onneksi tullut, mutta voin kyllä kuvitella hänen häpeän ja ahdistuksen määrän. Sisko kertoi noista kilahduksistaan naureskellen, mutta lapsen syntymän jälkeen tilanteet menneet niin pahaksi että nyt taitaa 4kk vauva kasvaa ilman isäänsä. Ihan hirveän surullista, mutta en itsekään jaksaisi elämää nyrkkeilysäkkinä.
Omista raskauksista muistan myös jatkuvan itkuherkkyyden ja ajoittaiset selittämättömät ärsyyntymisen tunteet, mutta ei olisi koskaan tullut mieleenkään pahoinpidellä omaa puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Feel you!
Rehellisesti: suorastaan vihasin erään ystäväni raskausaikaa. Ystävällä oli vaikeuksia tulla raskaaksi ja joka kerta kun näimme, hän kysyi olenko raskaana. Mielestäni tuota ei kysytä ikinä keneltäkään. Sain kokea kaikki ystävän mielialojen heilahtelut, kun raskaus ei alkanutkaan. Kun ystävä lopulta tuli raskaaksi, oli hän piikikäs ja hirveällä tuulella koko odotusajan. Jatkuvasti piikitteli jostain, loukkaantui ja hoki, kuinka kukaan ei ymmärrä häntä. Lapsen synnyttyä ihmetteli, miksi en ollut riemusta kiljuen tulossa katsomaan vauvaa. Onko ihme, kun toinen on muutaman vuoden raskauden yrittämisen tai raskauden takia käyttäytynyt todella kurjasti?
Tuttu juttu mullekin! Olin itse myöhemmin raskaana ja raskaus oli todella vaikea. Tuolta ystävältä ei riittänyt ollenkaan ymmärrystä, ihmetteli vain miksi makaan sängyn pohjalla. Oli todella nautinnollista kuunnella ensin vuosia hänen purkauksiaan ja sitten vielä kommentointia omasta raskaudestani. Siinä sängyn pohjalla sairaana maatessa oli tosi kiva kuunnella näitä "toinen kaverini on nyt samalla rv kuin sä, hän kävi just jumpassa, pelaamassa sulista ja tekevät miehensä kanssa terassirempaa" -puheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskausaikana hormonien EI tietääkseni kuuluisi vaihdella, niin että se vaikuttaisi mieleen. Outoa.
Vierailija kirjoitti:
kukaan ei myönnä olevansa raskaana raivopää :D
Siis mä en ole kuullut koko ilmiöstä...
Liittyykö raivopäisyyteen mitenkään raskauspahoinvointi? Siis onko korrelaatiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten heidän lapsensa sitten voivat?
Vierailija kirjoitti:
onks tässä ketjussa yks ja sama kommentoija jättämässä vaikka kuinka monta viestiä, kun kaikki alkaa "en tunnista tätä ilmiötä"? :D
ehkä sinä et tunnista, mutta aika moni muu tunnistaa!
Meitä ei-tunnistajia on ainakin kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran bussissa takanani istui nainen, joka jutteli puhelimessa. Hän kertoi olevansa raskaana, alkuvaiheessa. Hänen puheensa olivat outoja (puhui t a p p a m i s e s t a ja muuta aggressiivista, kuitenkin silleen tunteettoman oloisesti, tai välillä kuin nauttien aggressiivisista ajatuksista). Huh huh. Olen kuullut imetysaggressiosta! Mutta en tosiaan raskaudenaikaisesta. Miten ilmiö oikein selittyy?
Vierailija kirjoitti:
Jotain hyvää tässä korona-ajassa, kun voi helposti kieltäytyä näkemästä raskaana olevia tuttuja.
Mutta toisaalta taas kotona makoilu saa heidän porsimaan entistä vimmatummin.
Vierailija kirjoitti:
onks tässä ketjussa yks ja sama kommentoija jättämässä vaikka kuinka monta viestiä, kun kaikki alkaa "en tunnista tätä ilmiötä"? :D
ehkä sinä et tunnista, mutta aika moni muu tunnistaa!
On lähinnä outoa raivota ystävilleen joko PMS- tai raskaushuuruissaan.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä sitä, että jos sä saat tuollaista käytöstä osaksesi, niin mitä se saman katon alla asuva puoliso joutuu kokemaan?
Nimimerkillä eräskin ystäväni mm. heitteli tavaroita, huusi ja sanoi ihan hirveitä asioita puolisolleen, koska hormonit. Sitten vaan jälkikäteen naureskeli omalle käytökselleen. Puolisoa ei jostain syystä naurattanut.
Tää on vielä isompi tabu! Enpä tiedä ketään miestä, joka olisi avautunut esimerkiksi raskauden takia v*kivaltaisesti käyttäytyvästä puolisosta.
Niinpä. Siskoni on melko impulsiivinen ja temperamenttinen tapaus, miehensä on siskon raskauden aikana saanut ainakin rikkalapiosta silmään, lasisesta pöytälampusta takaraivoon, haarukasta kämmeneen ja kuumat teevedet naamalleen, kun rouvalta on mennyt hermot johonkin tyyliin vaikeasti aukeavaan pakkaukseen tai myöhästymiseen neuvolasta. Mitään vakavia vammoja ei miehelle onneksi tullut, mutta voin kyllä kuvitella hänen häpeän ja ahdistuksen määrän. Sisko kertoi noista kilahduksistaan naureskellen, mutta lapsen syntymän jälkeen tilanteet menneet niin pahaksi että nyt taitaa 4kk vauva kasvaa ilman isäänsä. Ihan hirveän surullista, mutta en itsekään jaksaisi elämää nyrkkeilysäkkinä.
Omista raskauksista muistan myös jatkuvan itkuherkkyyden ja ajoittaiset selittämättömät ärsyyntymisen tunteet, mutta ei olisi koskaan tullut mieleenkään pahoinpidellä omaa puolisoa.
Miksi isä ei pitänyt vauvaa? Voiko vauva hyvin?
Mut joo, mielenkiintoinen ilmiö... Oliko sinulla tai siskollasi raskauspahoinvointia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onks tässä ketjussa yks ja sama kommentoija jättämässä vaikka kuinka monta viestiä, kun kaikki alkaa "en tunnista tätä ilmiötä"? :D
ehkä sinä et tunnista, mutta aika moni muu tunnistaa!
Meitä ei-tunnistajia on ainakin kaksi.
Tässä kolmas
-ohis
Alue: Aihe vapaa
Oma kaveri muuttui heti raskauden ensimmäisillä viikoilla. Hän valitti miten bussissa kukaan ei anna hänelle, raskaana olevalle naiselle, bussissa istumapaikkaa (talvitakki, ylipainoa 30g ja 7. raskausviikko menossa), kiukutteli meille ystävilleen kun emme lähteneet arki-iltana julkisilla hänen paikkakunnalleen ostamaan hänelle jäätelöä, valitti miten raskaana olevana naisena hänen ei tulisi kantaa yhtä ruokakassiaan vaikka oltiin hänen pyynnöstä lähdetty kauppaan ja minä kannoin omat ostokset ja 3 hänen kauppakassiaan julkisilla, riehui raivospäissään tavaroita rikki ja oviin reikiä, pieksi ja repi tossua miestään ym. Sitten valitteli kun kaverinsa hylkäsivät hänet raskautensa takia ja arveli kypsyneensä korkeammalle tasolle kuin me vielä lapsettomat...