Onko "Kyllä se sinunkin mieli vielä muuttuu ;)" pitänyt paikkansa kenelläkään?

Muuttuu minkä asian suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Muuttuu minkä asian suhteen?

Esim. haluaako naimisiin, lapsia, punaisen tuvan ja perunamaan ja labbiksen ja volvon.

Minä en ole ikinä tahtonut mihinkään tylsään toimistotyöhön ja olen aina etsinyt käytännön töitä. Kaikki jaksaa aina minulle jankuttaa että kyllä minulla vielä mieli muuttuu ja haluan toimistotöihin kunhan aikuistun vähän. Mitä hittoa, onko suorittava työ sit jotain lasten työtä?

Tuota karseeta toteamusta voisi pitää manipulointiyrityksenä. Ei ole itselläni mieli muuttunut, pikemminkin on vaan kirkastunut mitä en ainakaan elämältäni halua.

Ollaan 50-vuotiaita. Kyselijä tädit ovat jo haudassa, mutta vieläkö ehdimme muuttaa mielemme lasten suhteen?

Minulle 4 kaveria on loukkaantunut kun olen heille tokaissut, että kyllä se mieli vielä muuttuu lasten suhteen kun löytyy kumppani. Jokainen heistä on tänä päivänä naimisissa ja lapsia on siunaantunut myös jokaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Minulle 4 kaveria on loukkaantunut kun olen heille tokaissut, että kyllä se mieli vielä muuttuu lasten suhteen kun löytyy kumppani. Jokainen heistä on tänä päivänä naimisissa ja lapsia on siunaantunut myös jokaiselle.

Onko sulla kristallipallo vai mistä tiedät niin varmasti että kaikki maailman ihmiset löytävät sen unelmien kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Minulle 4 kaveria on loukkaantunut kun olen heille tokaissut, että kyllä se mieli vielä muuttuu lasten suhteen kun löytyy kumppani. Jokainen heistä on tänä päivänä naimisissa ja lapsia on siunaantunut myös jokaiselle.

Montakohan on edelleen vain loukkaantuneita...

Vierailija kirjoitti:

Minulle 4 kaveria on loukkaantunut kun olen heille tokaissut, että kyllä se mieli vielä muuttuu lasten suhteen kun löytyy kumppani. Jokainen heistä on tänä päivänä naimisissa ja lapsia on siunaantunut myös jokaiselle.

Miksi koet tarvetta sanoa jotain niin turhaa ja typerää ääneen? Mitä hyödyt siitä?

Ihmiset jotka ovat itse luoneet itselleen vankilan ja pariutuneet ja porsineet vain siksi koska niin nyt vaan kuuluu tehdä, haluavat vetää muut samaan suohon koska ovat kateellisia vapaudestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttuu minkä asian suhteen?

Esim. haluaako naimisiin, lapsia, punaisen tuvan ja perunamaan ja labbiksen ja volvon.

Minä olen aina jollain asteella halunnut lapsia, joten se ei muuttunut. Mutta nuorempana muutin paljon, vaihdoin työpaikkoja, asuin ulkomailla, matkustelin. Pidin vuokra-asumista parhaimpana vapautena. En ikinä halunnut mitään sitovia tekijöitä elämään.

Kyllä mieli on muuttunut, oma koti piti ostaa, elämän tasaisuus ja rauhallisuus on kultaa ja kertoo omassa tilanteessani hyvinvoinnista. Arvostan luontoa ja metsälenkkejä vaikka ne nuorena olivatkin tylsiä kaupungin humuun verrattuna. En tiedä tarkoititko tätä, mutta kyllä on muutosta tai henkistä kasvua tullut parin vuosikymmenen aikana. Koirista en edelleenkään pidä, joten sellaista ei tähän taloon hankita.

Muissa tapauksissa ei ole mieli muuttunut, en edelleenkään halua lapsia. Mutta lemmikki eläimistä en vanhemmiten enää pidä kun nuorena jumaloin niitä mutta äiti inhosi eikä ikinä halunnut meille yhtään eläintä ja nyt alan itsekin pitämään niitä vaivalloisina ja turhina. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle 4 kaveria on loukkaantunut kun olen heille tokaissut, että kyllä se mieli vielä muuttuu lasten suhteen kun löytyy kumppani. Jokainen heistä on tänä päivänä naimisissa ja lapsia on siunaantunut myös jokaiselle.

Miksi tämä sai alapeukkuja? Juuri näin se usein menee. Mulle ei kukaan tietääkseni ole loukkaantunut, mutta ihan mun parhaat ystävät on ollut veloja, ja kuitenkin kolmekymppisenä päätyneet äideiksi. Todettakoon että yksi tuli kyllä raskaaksi vahingossa, mutta kuitenkin. Ymmärrän, että jos on vakaasti päättänyt olla esim. hankkimatta lapsia niin voi olla ärsyttävää kun sua ei uskota, ettet niitä lapsia halua. Mutta suuri osa oikeasti muuttaa mielensä (ei toki kaikki).

Itse olen oiva esimerkki takinkääntäjästä siinä, että dissasin pitkään keskiluokkaista unelmaa omakotitalosta ja farmariautoista. Musta piti tulla city-ihminen vaikka kaikki muut ympärillä ostaisikin taloja. Nyt asun omakotitalossa ja pihassa on 2 farmaria. En olisi kuuna päivänä uskonut, että minusta tulisi omakotitaloasuja. Ja moni sanoi muutama vuosi sitten, että varmasti vielä haluat talon joskus. Suorastaan oksetti ajatus: rakastan keskustaa ja inhoan pihatöitä. Elämä kuitenkin johdattaa, ja jotenkin päädyttiin lasten kanssa löytämään talo johon minäkin rakastuin. En sentään muuttanut maalle, vaan sijainti oli minulle tärkeää ja asutaan kuitenkin keskellä palveluja suht lähellä keskustaa.

Ei muuttunut, ainakaan lasten suhteen, enkä nelikymppisenä edes enää yrittäisi moista. Avioliitto, oma tupa ja pari volvoa pihassa on kyllä. Lapset ja koira puuttuu ja hyvä on näin.

Olen 59-vuotias, lapseton. Ei ole mieli tässä asiassa muuttunut, joissain muissa asioissa kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle 4 kaveria on loukkaantunut kun olen heille tokaissut, että kyllä se mieli vielä muuttuu lasten suhteen kun löytyy kumppani. Jokainen heistä on tänä päivänä naimisissa ja lapsia on siunaantunut myös jokaiselle.

Miksi tämä sai alapeukkuja? Juuri näin se usein menee. Mulle ei kukaan tietääkseni ole loukkaantunut, mutta ihan mun parhaat ystävät on ollut veloja, ja kuitenkin kolmekymppisenä päätyneet äideiksi. Todettakoon että yksi tuli kyllä raskaaksi vahingossa, mutta kuitenkin. Ymmärrän, että jos on vakaasti päättänyt olla esim. hankkimatta lapsia niin voi olla ärsyttävää kun sua ei uskota, ettet niitä lapsia halua. Mutta suuri osa oikeasti muuttaa mielensä (ei toki kaikki).

Itse olen oiva esimerkki takinkääntäjästä siinä, että dissasin pitkään keskiluokkaista unelmaa omakotitalosta ja farmariautoista. Musta piti tulla city-ihminen vaikka kaikki muut ympärillä ostaisikin taloja. Nyt asun omakotitalossa ja pihassa on 2 farmaria. En olisi kuuna päivänä uskonut, että minusta tulisi omakotitaloasuja. Ja moni sanoi muutama vuosi sitten, että varmasti vielä haluat talon joskus. Suorastaan oksetti ajatus: rakastan keskustaa ja inhoan pihatöitä. Elämä kuitenkin johdattaa, ja jotenkin päädyttiin lasten kanssa löytämään talo johon minäkin rakastuin. En sentään muuttanut maalle, vaan sijainti oli minulle tärkeää ja asutaan kuitenkin keskellä palveluja suht lähellä keskustaa.

No onpa tosi veloja olleet alle kolmikymppisenä.

Kenenkään alle 40-kymppisen ei pitäisi kutsua itseään velaksi, kun juuri noin siinä suuressa uhossa useimmiten käy. Turpa kiinni, ja antaa ajan näyttää mitä tuo tullessaan.

T. Wanha Wela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle 4 kaveria on loukkaantunut kun olen heille tokaissut, että kyllä se mieli vielä muuttuu lasten suhteen kun löytyy kumppani. Jokainen heistä on tänä päivänä naimisissa ja lapsia on siunaantunut myös jokaiselle.

Miksi tämä sai alapeukkuja? Juuri näin se usein menee. Mulle ei kukaan tietääkseni ole loukkaantunut, mutta ihan mun parhaat ystävät on ollut veloja, ja kuitenkin kolmekymppisenä päätyneet äideiksi. Todettakoon että yksi tuli kyllä raskaaksi vahingossa, mutta kuitenkin. Ymmärrän, että jos on vakaasti päättänyt olla esim. hankkimatta lapsia niin voi olla ärsyttävää kun sua ei uskota, ettet niitä lapsia halua. Mutta suuri osa oikeasti muuttaa mielensä (ei toki kaikki).

Itse olen oiva esimerkki takinkääntäjästä siinä, että dissasin pitkään keskiluokkaista unelmaa omakotitalosta ja farmariautoista. Musta piti tulla city-ihminen vaikka kaikki muut ympärillä ostaisikin taloja. Nyt asun omakotitalossa ja pihassa on 2 farmaria. En olisi kuuna päivänä uskonut, että minusta tulisi omakotitaloasuja. Ja moni sanoi muutama vuosi sitten, että varmasti vielä haluat talon joskus. Suorastaan oksetti ajatus: rakastan keskustaa ja inhoan pihatöitä. Elämä kuitenkin johdattaa, ja jotenkin päädyttiin lasten kanssa löytämään talo johon minäkin rakastuin. En sentään muuttanut maalle, vaan sijainti oli minulle tärkeää ja asutaan kuitenkin keskellä palveluja suht lähellä keskustaa.

Alapeukkuja sataa tuputtamisesta. Ihankuin päätetään toisen puolesta mitä hän haluaa, välittämättä omasta halustaan. Tollasesta pätemisestä tulee oikeesti vaan oksu suuhun ja mulle ainakin niin voimakas vastareaktio, etten varsinkaan halua lapsia jos niiden myötä muuttuu tollaseksi samanlaiseksi idiootiks joka pyrkii ohjailemaan muita, kun veloiltahan tuotakaan ei koskaan joudu kuulemaan.

Onhan se mieli muuttunut kun on aikuistunut. Minut olisi saanut steriloida 18 vuotiaana etten lisäännyt, mutta tulipahan tehtyä. Näin aikuisena sen näkee että ehkä 10% ihmisistä on kelvollisia vanhemmiksi ja kaikki muut olisi saanut tehdä hedelmättömiksi. Huonolaatuisten ihmisten  lisääntymisessä ja tuottamisessa ei ole mitään järkeä.

Miksi lapsettomille saa aina sanoa, että mieli muuttuu ja haluat kyllä vielä lapsia, ja kadut jos et niitä tee? Sit minäkin saan sanoa äideille, että kyllä sun mieli vielä muuttuu ja tulet vielä katumaan sitä että hankit lapsia!

Lapsista. En halunnut ennenkuin yhtäkkiä vähän reilu 30-vuotiaana halusinkin. En kyllä silti kellekään menis sanomaan et niin se mieli muuttuu ootappa vaan. Jos vaikka jokainen ne omat asiansa hoitais.