Onko muita jotka tukevat omia aikuistuvia lapsia rahallisesti niin, että ei pysty ostamaan itselleen juuri mitään?

Itse jouduin auttamaan jossakin vaiheessa poikaani, joka ylivelkaantui, koska ei osannut käyttää rahaa, vaikka hankki hyvin. Otin lainaa, jolla maksoin osan hänen veloistaan. Hän oli sen jälkeen pitkään työttömänä ja uudessa parisuhteessa työttömän yh-naisen kanssa. Kävin pojan kanssa jossain vaiheessa viikoittain ruokaostoksilla. Sitten huomasin, että siitä ei tule loppua koskaan, mikään ei riittäisi. En yleensä edes kiitosta saanut. Lopetin. Hyvin pientä apua sen jälkeen.

Voi olla, että jos et itse lopeta, saat maksaa koko ikäsi. Eksäni, työssä käyvä, vei vielä nelikymppisenä autolainan lopun isälleen, että maksat varmaan tämän, ja osti uuden auton uudella lainalla.

Hyvätuloinen tuttavani, leski, on maksanut lapsilleen opiskelijoina monta sataa kuussa kullekin. Valitusta tuli vieläkin tytöltä, jolla oli jo 8 vuotta eri alojen opiskelua takana ja hän on todella hyväpalkkaisiin töihin pian pääsemässä. Jokainen heistä on käynyt opiskelujen ohessa myös vähän töissä, mutta isän apu on mahdollistanut sitten ulkomaan matkat ym. Ja kaikki lomareissut perheensä kanssa isä on maksanut opiskelijoilleen myös. Sen vuoksi hänellä lähes 60- vuotiaana on vielä isot asuntovelat ja muutakin lainaa.

Eli lopeta, teet sillä palveluksen myös lapsillesi.

Nyt on pakko sanoa että ap on tyhmä. Happinaamari AINA ensin omalle naamalle.

Nyt lopetat sen tukemisen.

Äitini 55v on hyväpalkkaisessa työssä ja joutuu minulle ruuat ja kaljat ostamaan sillä itselläni menee kaikki rahat vuokraan ja laskuihin. M30 työtön

Itsellä sen verran fiksuja lapsia että pärjäävät omillaan mutta en todellakaan viimeisillä rahoillani tukisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Äitini 55v on hyväpalkkaisessa työssä ja joutuu minulle ruuat ja kaljat ostamaan sillä itselläni menee kaikki rahat vuokraan ja laskuihin. M30 työtön

Mikset hae Kelan tukia?

Vierailija kirjoitti:

En osaa ottaa kantaa enkä etenkään neuvoa, mutta tuli tästä mieleen, että sitten joskus aikanaan kun olet itse siinä asemassa, että kaipaisit vuorostaan lastesi apua kaikenlaisissa pienissä arjen asioissa, niin katoavatko he silloin kuin pieru Saharaan?

Vilpittömästi toivon, että eivät.

Eivät, jos ap on saanut heidät riittävän tehokkaasti syyllistettyä. En usko aloittajan väitettä että hän ei kerro tästä lapsilleen. Ap haluaa ihmisten tietävän. Siksi tämä aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani yli 70-vuotias avustaa vieläkin 50-vuotiasta työssä käyvää poikaansa, hakee ruokakasseja pyörällä

ruoka-avusta ja vie peliriippuvaiselle pojalleen. Jokainen saa tehdä mitä haluaa.

Yksi pahimpia karhunpalveluksia ettei oman itsekkyyden vuoksi päästä toista ihmistä itsenäistymään ja löytämään omia rajoja.

Oletko tosiaan sitä mieltä että terve 50 vuotias ”lapsi” tarvitsee äitin ruokakasseja pärjätäkseen?

Kuulostaa pahasti siltä, että aikuinen lapsi on jollain tapaa ”vammainen” ja jäänyt yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle. Kuten liian monesti käy. Vammaidoikeudet eivät Suomessa ole niin hyvin kuin yleisesti ajatellaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sen verran fiksuja lapsia että pärjäävät omillaan mutta en todellakaan viimeisillä rahoillani tukisikaan.

Se, että omat lapset eivät ole esimerkiksi kehitysvammaisia tai autisteja, ei ehkä ole lesoilun aihe. Kiitollinen saa tietysti olla.

En suosittele. Minua eivät ole omat vanhemmat kummemmin elättäneet ja olen saanut tehdä omat virheeni. Muutama tonni oli perintörahaa mistä isäni vahti että käytetään opiskelun kuluihin. Ja ollessani nuori opiskelija ja myöhemmin esikoisen äitiyslomalla isä tuppautui joskus kauppareissulle mukaan maksamaan kassillisen ostoksia. Mutta säännöllistä avustusta ei ole tullut ja hyvä niin. Olen itse saanut tehdä päätöksiä, hyviä ja huonoja. Olen asunut ulkomailla, opiskellut mitä tahtonut, ottanut opintolainaa. Nyt kolmekymppisenä on vakityö ja talous hallussa. Omille lapsille säästän mutta lähinnä sen verran että saavat parikymppisenä opiskelut käyntiin ja ajokortin käteen tms vastaavaa. Muuten aion auttaa tarvittaessa eli tarjota joskus sapuskat tai sen ruokakassin. En aio maksella vuokria tai ostella autoja tai asuntoja lapsilleni, hoitakoot sellaiset itse.

Vierailija kirjoitti:

Minun äiti teki tuota samaa sillä erotuksella tosin että sillä on omaisuutta. Et tee mitään palvelusta. Näin hyysättynä aikuisena sanoisin, että tuo on jopa henkistä väkivaltaa. Minun ei annettu missään vaiheessa oikeasti aikuistua niin oma teini-ikäni venyi lähelle 40 ikävuotta ja ulosottoon asti. Ja se oli vasta seinä kun jouduin ottamaan luurin käteen ja soittamaan äidilleni että nyt kaadan kolmasosan veloistani sinun niskaasi, koska päätin pelastaa itseni. Ja siinä kun kuppasin äitiäni, niin minua kuppasi tai yritti kupata jokainen mies joka oli kanssani. Eli äitini opetti käytöksellään myös minulle oman rajattomuutensa ja minusta tuli helposti hyväksikäytettävä äitini tyyliin. Joten lopeta. Et tee kellekään palvelusta.

Tekeehän hän palveluksen. Suurin piirtein näin kaikki kokoomuslaiset vanhemmat toimivat ja ei heidän lapsistaan mitään syrjäytyneitä hylkiöitä tule. Opiskelu kivassa yksiössä on helpompaa kuin nihkeässä solussa. Ekat vuodet voi keskittyä opintoihin, kun ei tarvitse olla hanttihommissa lukukauden aikana.

Sitten kun oot mummo niin aikamiespoikasi lyö nyrkillä ja rautakangella kun joku kerta et annakkaan sitä rahaa. 

Näitähän saa lukea lehdistä jatkuvasti. 

Mutta tyhmiähän noi yh:t onkin, ei niistä ole lapsia kasvattamaan, pelkkiä päihderiippuvaisia luusereita. 

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun oot mummo niin aikamiespoikasi lyö nyrkillä ja rautakangella kun joku kerta et annakkaan sitä rahaa. 

Näitähän saa lukea lehdistä jatkuvasti. 

Mutta tyhmiähän noi yh:t onkin, ei niistä ole lapsia kasvattamaan, pelkkiä päihderiippuvaisia luusereita. 

Ei ole, eikä varsinkaan kehitysvammaisia tai autistisia lapsia. Paljon halvempaa yhteiskunnalle kun ottaa lapset pois. Mutta kehitysvammaisista ja neutologista vammoista kärsivistä lapsista tulee joskus kehitysvammaisia ja neuropoikkeavia aikuisia. Onneksi laitos on puuttunut asiaan ajoissa ja estää tämän tapahtumisen korjaamalla autismit sun muut jälkeenjääneisyydet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa ottaa kantaa enkä etenkään neuvoa, mutta tuli tästä mieleen, että sitten joskus aikanaan kun olet itse siinä asemassa, että kaipaisit vuorostaan lastesi apua kaikenlaisissa pienissä arjen asioissa, niin katoavatko he silloin kuin pieru Saharaan?

Vilpittömästi toivon, että eivät.

Eivät, jos ap on saanut heidät riittävän tehokkaasti syyllistettyä. En usko aloittajan väitettä että hän ei kerro tästä lapsilleen. Ap haluaa ihmisten tietävän. Siksi tämä aloitus.

Mistä ihmiset siis sinusta tietävät nyt että ap auttaa lapsiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini 55v on hyväpalkkaisessa työssä ja joutuu minulle ruuat ja kaljat ostamaan sillä itselläni menee kaikki rahat vuokraan ja laskuihin. M30 työtön

Mikset hae Kelan tukia?

Eiköhän työtön maksa asumisen ja laskunsa juurikin kelan rahoilla !

Tietenkin autat vain sen verran kuin on oman taloutesi kannalta kohtuullista! Eri asia, jos joku lasku uhkaa mennä perintään tai on muu akuutti hätä, mutta säännöllinen rahantulo nyt seis, jos et itsekään pärjää.

Ei ap kannata tuollainen. Lapsi oppii tuhlariksi kun joka kuukausi saa rahaa aina kun haluaa. Monet nuoret vaan ryyppää ne rahat, istuu joka päivä kahviloissa, tilaa kaiken ruoan ravintoloista kuriireilla. Ei opi edes ruokakaupassa asioimaan eikä ruokaa tekemään. Yks sukulainen valitteli juuri tuosta että kun lapset on koko ajan pyytämässä lisää rahaa ja sitten ne kuluttaa sen heti kahviloissa istumalla ja ruokaa kotiin tilaamalla eikä ymmärrä yhtään miten suuri summa siihen menee  rahaa kuussa ja vuodessa. 

Vanhempien tarkoitus on opettaa lapset pärjäämään omillaan aivan kuin minkä tahansa eläinlajin tehtävä. Teet vaan lapsillesi hallaa kun et opeta heitä pärjäämään sillä summalla minkä itse tienaavat

Oma tarinani: lapsesta asti kesätöissä, josta säästin. Kirjoitusten jälkeen muutto omille enkä pakastemarjoja ja hilloja lukuun ottamatta kotoa muuta saanut.

Kaikki maksut opinto-ja asumistuella ja omilla töillä opiskeluiden ohella rahoitin. Kerran nostin 1500 e opintolainaa,kun vaihto-oppilaaksi lähdin.

Oikeustieteellisestä valmistuin 25 v ja siitä asti töissä ollut. Nyt tienaan mukavasti ja avustan vanhaa äitiäni.

Opeta lapsille vastuunkantoa ja anna heille se tila. Karhunpalvelus tuo nyt.

Minua on tuettu rahallisesti itsenäistymisen alkuvaiheessa. Ei mennyt montaa vuotta, kun enää en kehdannut pyytää tai vastaanottaa vanhemmiltani rahaa ja halusin pärjätä omillani. Tiesin myöhemminkin, että tiukan paikan tullen vanhemmat auttaisivat taloudellisesti. Tiukkaa paikkaa ei tullut, mutta tieto vanhempien taloudellisesta turvasta oli iso henkinen helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Minun äiti teki tuota samaa sillä erotuksella tosin että sillä on omaisuutta. Et tee mitään palvelusta. Näin hyysättynä aikuisena sanoisin, että tuo on jopa henkistä väkivaltaa. Minun ei annettu missään vaiheessa oikeasti aikuistua niin oma teini-ikäni venyi lähelle 40 ikävuotta ja ulosottoon asti. Ja se oli vasta seinä kun jouduin ottamaan luurin käteen ja soittamaan äidilleni että nyt kaadan kolmasosan veloistani sinun niskaasi, koska päätin pelastaa itseni. Ja siinä kun kuppasin äitiäni, niin minua kuppasi tai yritti kupata jokainen mies joka oli kanssani. Eli äitini opetti käytöksellään myös minulle oman rajattomuutensa ja minusta tuli helposti hyväksikäytettävä äitini tyyliin. Joten lopeta. Et tee kellekään palvelusta.

Luulisin että tämä on vain tyhmien ongelma. Minä kävin äitini kanssa kaupassa joka viikko noin 30-vuotiaaksi, ja muitakin kulujani hän makseli. Kun hän jäi eläkkeelle, lopetettiin kauppareissut yhteisestä sopimuksesta. Olen keskipalkkaisessa työssä ja erittäin tarkka rahankäyttäjä, joten säästöön jää toista tonnia kuukaudessa. Koskaan ei ole ollut ongelmia pitää oma talouteni kunnossa.

M47