Näkyykö tuntemistasi mt-ongelmaisista jotenkin päälle päin, että heillä on mt-ongelmia?

Joskus tunnistaa jopa hajusta. Jos ei viikkoihin peseydy eikä pese vaatteitaan niin kyllä sen nenä paljastaa.

Osasta näkyy, osasta ei.

Lyhyessä kanssakäymisessä ihan normaali voi olla oikeasti umpihullu.

Erikoisenkin oloinen voi olla vain hieman originelli luonne.

Yksi näyttää syrjäytyneeltä alkkikselta, vaikka on ihan hyvin palkatussa työssä (etätöissä IT-alalla) eikä käytä lainkaan päihteitä. Elämänhallinnassa on pahoja vaikeuksia, vaikka työ on intohimo ja sujuu hyvin.

Muut näyttää aika lailla normaaleilta.

Nosto

Osa kulkee todella epäsiistinä. Tukka on tyypillisesti pesemätön. Rasvainen reuhka päässä kuljetaan julkisesti. Ehkä he kuvittelevat, että kukaan ei huomaa. Persoonallisuushäiriöisen taas tunnistaa jo ensi kohtaamisella. Ulkomuoto voi olla ok, mutta jokin siinä käytöksessä vaan on todella kylmäävää, kuvottavaa. Persoonallisuushäiriöisen aiheuttama paha olo toisissa on hyvin syvälle menevää. Yleensä hekin väittävät itselleen, että kukaan ei huomaa. 

Harvoin näkyy suoraan ulospäin. Mutta eräs henkilö oli aivan normaalin näköinen mutta pahimmassa vaiheessa käveli kuin zombie eikä nähnyt ympärilleen eikä reagoinut mihinkään. Ulkonäkö oli myös aika "rähjäinen" eli meikit pitkin naamaa ja hiukset pystyssä. Tiesin aina että nyt on huono vaihe menossa. Muuten oli aivan normaalin ja siistin näköinen kun lääkitys oli balansissa. 

Sanoisin että hyvin harvoin näkyy suoraan ulospäin. Joskus on jopa niin että henkilö pitää tuntea aika kauan ennenkuin voi sanoa että hänellä on mt-ongelmia. Itse kuulun niihin joka väittää ettei maailmassa ole henkisesti yhtään täysin henkisesti tervettä ihmistä. Jokaisella on neuroosinsa ja ongelmansa.

Käytöksestä huomaa. Siinä on jotain "off".

Yksi on muuten iloinen ja energinen, mutta oudon rajaton. Toinen on rauhallinen, mutta enemmän puhuessa uhriutuu ja valittaa. Kolmas vaikuttaa ensin ihan normaallta, mutta on draamaileva, hyökkäävä ja uhriutuva.

No musta ei kyllä huomaa hyvinä kausina. Huonoina kylläkin. (mulla on bipo) Kelan täti alkoi kerran terveellä jaksolla vittuilemaan, että millä sait ton eläkkeen, kun näkeehän sokeakin, että olet terveempi, kuin hän itse. Huonona kautena kun menin kertomaan, että haluaisin aloittaa työkokeilun, niin pidättelivät nauruaan ja sanoivat, että jos ensin menisin vähän lepäämään kotona ja mietitään sitten uudelleen. Tietenkin jos tunnet ihmisen pitkään, näet hyvät ja huonot jaksot.

Vierailija kirjoitti:

Osa kulkee todella epäsiistinä. Tukka on tyypillisesti pesemätön. Rasvainen reuhka päässä kuljetaan julkisesti. Ehkä he kuvittelevat, että kukaan ei huomaa. Persoonallisuushäiriöisen taas tunnistaa jo ensi kohtaamisella. Ulkomuoto voi olla ok, mutta jokin siinä käytöksessä vaan on todella kylmäävää, kuvottavaa. Persoonallisuushäiriöisen aiheuttama paha olo toisissa on hyvin syvälle menevää. Yleensä hekin väittävät itselleen, että kukaan ei huomaa. 

Persoonallisuushäiriöitä ei voi noin vain niputtaa yhteen. Minulla on ns. estynyt persoonallisuushäiriö. Häiriöstä kärsiville on tyypillistä ahdistuneisuus ja arkuus. En siis todellakaan usko olevani mitenkään kylmäävä tai kuvottava, vain hyvin arka ihminen. Jos kysyisit perheeltäni millainen olen, puolisoni ja lapseni todennäköisesti vastaisivat, että olen rakastava la lämmin ihminen, joka huolehtii liikaa. Enkä usko, että persoonallisuushäiriöni näkyy mitenkään muille ihmisille. Siitä tietävät vain läheisimmät, jotka tietävät mitkä asiat aiheuttavat minulle ahdistusta. Ehkä tämä kirjoitus vain vahvistaa käsitystä siitä, että persoonallisuushäiriöinen ei itse ymmärrä, että toiset kyllä huomaavat, mutta olen eri mieltä, ei se näy päälle. Toisista persoonallisuushäiriötyypeistä en osaa sanoa mitään, tunnen vain omani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa kulkee todella epäsiistinä. Tukka on tyypillisesti pesemätön. Rasvainen reuhka päässä kuljetaan julkisesti. Ehkä he kuvittelevat, että kukaan ei huomaa. Persoonallisuushäiriöisen taas tunnistaa jo ensi kohtaamisella. Ulkomuoto voi olla ok, mutta jokin siinä käytöksessä vaan on todella kylmäävää, kuvottavaa. Persoonallisuushäiriöisen aiheuttama paha olo toisissa on hyvin syvälle menevää. Yleensä hekin väittävät itselleen, että kukaan ei huomaa. 

Persoonallisuushäiriöitä ei voi noin vain niputtaa yhteen. Minulla on ns. estynyt persoonallisuushäiriö. Häiriöstä kärsiville on tyypillistä ahdistuneisuus ja arkuus. En siis todellakaan usko olevani mitenkään kylmäävä tai kuvottava, vain hyvin arka ihminen. Jos kysyisit perheeltäni millainen olen, puolisoni ja lapseni todennäköisesti vastaisivat, että olen rakastava la lämmin ihminen, joka huolehtii liikaa. Enkä usko, että persoonallisuushäiriöni näkyy mitenkään muille ihmisille. Siitä tietävät vain läheisimmät, jotka tietävät mitkä asiat aiheuttavat minulle ahdistusta. Ehkä tämä kirjoitus vain vahvistaa käsitystä siitä, että persoonallisuushäiriöinen ei itse ymmärrä, että toiset kyllä huomaavat, mutta olen eri mieltä, ei se näy päälle. Toisista persoonallisuushäiriötyypeistä en osaa sanoa mitään, tunnen vain omani.

Työskentelen alalla, jossa tapaa paljon persoonallisuushäiriöisiä. Vaativat, antisosiaaliset, narsistiset ym. ovat todella tiukkaa kamaa tavata. Usein joutuu tsemppaamaan päiväkausia, että jaksaa heidän kanssaan tunnin. 

Tunnen aika monta mt-ongelmaista eri diagnooseilla masennuksesta persoonallisuushäiriöihin ja monella on useampi dg samaan aikaan.

. Heidän ulkonäöstään ei näe mitään, ja useimmat heistä ovat myös työelämässä, joskin monilla on välissä työttömyskausiakin. Yksikäön ei muuten pukeudu kokomustiin, vaan se värimaailma heijastelee muita kiinnostuksen ja harrastuksen kohteita (ts. Hippi pukeutuu oranssiin ja violettiin, joogaaga neonvärisiin urheiluvaatteisiiin, tutkija harmaisiin neulepaitoihin ja farkkuihin jne.)

Mutta näkeehän sen käytöksestä ja asenteesta maailmaa kohtaan noin varttitunnissa, että ihan kohdallaan ei kaikki ole. He eivät ikinä hyväksy mitään, kaikkea vastaan pitää taistella ja riehua, vaikka kyse on asioista, jotka eivät riehumalla (tai millään muullakaan tavalla) muuksi muutu.. Ja joskus joillain on aika vahva lääkitys, sen myös kuulee puheesta kun sanamuodostus on hitaampaa ja sössöttävämpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa kulkee todella epäsiistinä. Tukka on tyypillisesti pesemätön. Rasvainen reuhka päässä kuljetaan julkisesti. Ehkä he kuvittelevat, että kukaan ei huomaa. Persoonallisuushäiriöisen taas tunnistaa jo ensi kohtaamisella. Ulkomuoto voi olla ok, mutta jokin siinä käytöksessä vaan on todella kylmäävää, kuvottavaa. Persoonallisuushäiriöisen aiheuttama paha olo toisissa on hyvin syvälle menevää. Yleensä hekin väittävät itselleen, että kukaan ei huomaa. 

Persoonallisuushäiriöitä ei voi noin vain niputtaa yhteen. Minulla on ns. estynyt persoonallisuushäiriö. Häiriöstä kärsiville on tyypillistä ahdistuneisuus ja arkuus. En siis todellakaan usko olevani mitenkään kylmäävä tai kuvottava, vain hyvin arka ihminen. Jos kysyisit perheeltäni millainen olen, puolisoni ja lapseni todennäköisesti vastaisivat, että olen rakastava la lämmin ihminen, joka huolehtii liikaa. Enkä usko, että persoonallisuushäiriöni näkyy mitenkään muille ihmisille. Siitä tietävät vain läheisimmät, jotka tietävät mitkä asiat aiheuttavat minulle ahdistusta. Ehkä tämä kirjoitus vain vahvistaa käsitystä siitä, että persoonallisuushäiriöinen ei itse ymmärrä, että toiset kyllä huomaavat, mutta olen eri mieltä, ei se näy päälle. Toisista persoonallisuushäiriötyypeistä en osaa sanoa mitään, tunnen vain omani.

Työskentelen alalla, jossa tapaa paljon persoonallisuushäiriöisiä. Vaativat, antisosiaaliset, narsistiset ym. ovat todella tiukkaa kamaa tavata. Usein joutuu tsemppaamaan päiväkausia, että jaksaa heidän kanssaan tunnin. 

Ihan samoja kokemuksia. Jo pelkkä näihin tapaamisiin valmistautuminen syö energiaa. Se on kuitenkin pakko tehdä, että persoonallisuushäiriöinen ei pääsisi aloittamaan sitä pyöritystä. Kaikki pitää siis olla etukäteen mietittynä, yhtään ei saa jättää mahdollisuuksia mihinkään porsaanreikiin, tai pers.häiriöinen iskee siihen heti kiinni. Kaikesta huolimatta persoonallisuushäiriöinen toimii usein tietyn "pelikirjan" mukaan, eli hänen toimintaansa pystyy ennakoimaan jos tietää taustan etukäteen. Näin niihin tapaamisiin pystyy myös valmistautumaan ja yllätyksiä ei tule niin helposti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa kulkee todella epäsiistinä. Tukka on tyypillisesti pesemätön. Rasvainen reuhka päässä kuljetaan julkisesti. Ehkä he kuvittelevat, että kukaan ei huomaa. Persoonallisuushäiriöisen taas tunnistaa jo ensi kohtaamisella. Ulkomuoto voi olla ok, mutta jokin siinä käytöksessä vaan on todella kylmäävää, kuvottavaa. Persoonallisuushäiriöisen aiheuttama paha olo toisissa on hyvin syvälle menevää. Yleensä hekin väittävät itselleen, että kukaan ei huomaa. 

Persoonallisuushäiriöitä ei voi noin vain niputtaa yhteen. Minulla on ns. estynyt persoonallisuushäiriö. Häiriöstä kärsiville on tyypillistä ahdistuneisuus ja arkuus. En siis todellakaan usko olevani mitenkään kylmäävä tai kuvottava, vain hyvin arka ihminen. Jos kysyisit perheeltäni millainen olen, puolisoni ja lapseni todennäköisesti vastaisivat, että olen rakastava la lämmin ihminen, joka huolehtii liikaa. Enkä usko, että persoonallisuushäiriöni näkyy mitenkään muille ihmisille. Siitä tietävät vain läheisimmät, jotka tietävät mitkä asiat aiheuttavat minulle ahdistusta. Ehkä tämä kirjoitus vain vahvistaa käsitystä siitä, että persoonallisuushäiriöinen ei itse ymmärrä, että toiset kyllä huomaavat, mutta olen eri mieltä, ei se näy päälle. Toisista persoonallisuushäiriötyypeistä en osaa sanoa mitään, tunnen vain omani.

Työskentelen alalla, jossa tapaa paljon persoonallisuushäiriöisiä. Vaativat, antisosiaaliset, narsistiset ym. ovat todella tiukkaa kamaa tavata. Usein joutuu tsemppaamaan päiväkausia, että jaksaa heidän kanssaan tunnin. 

Mielikuvaan persoonallisuushäiriöisistä vaikuttavat varmaan todennäköisesti juuri mainitsemasi kaltaiset persoonallisuushäiriötyypit. Persoonallisuushäiriö tuo todennäköisesti monille mielleyhtymiä sanoihin narsismi, psykopatia tai sosiopatia. Siksi ei juuri huvitakaan huudella ympäriinsä, että on diagnosoitu persoonallisuushäiriöiseksi, vaikka oma häiriöni käytännössä näyttäytyy vain läheisilleni, eikä heillekään tunnekylmyytenä.

Katsekontaktin vältteleminen on aika yleistä masentuneelle.

Osaa masentuneista on hyvin vaikea päällepäin nähdä, osaavat tsempata sosiaalisissa kontakteissa niin hyvin. Yksi epätyypillinen skitsofreenikko-diagnoosin saanut tuttuni kerää tuntemattomilta hyvin paljon negatiivista huomiota. Näin häntä viimeksi viime kesänä ja oli itselle hyvä muistutus millaista kohtelua toiset saavat osakseen. Istuttiin terassilla ja viereisestä pöydästä huudeltiin hänelle töykeyksiä. Hän on ylipainoinen eikä katso silmiin, lähinnä tuijottaa alaspäin kun hänelle puhuu. Hän oli jo teininä ujo mutta varmasti ulkopuolisten huutelu sairastumisen jälkeen ei ole yhtään auttanut julkisilla paikoilla olemisessa.

Vierailija kirjoitti:

Osaa masentuneista on hyvin vaikea päällepäin nähdä, osaavat tsempata sosiaalisissa kontakteissa niin hyvin. Yksi epätyypillinen skitsofreenikko-diagnoosin saanut tuttuni kerää tuntemattomilta hyvin paljon negatiivista huomiota. Näin häntä viimeksi viime kesänä ja oli itselle hyvä muistutus millaista kohtelua toiset saavat osakseen. Istuttiin terassilla ja viereisestä pöydästä huudeltiin hänelle töykeyksiä. Hän on ylipainoinen eikä katso silmiin, lähinnä tuijottaa alaspäin kun hänelle puhuu. Hän oli jo teininä ujo mutta varmasti ulkopuolisten huutelu sairastumisen jälkeen ei ole yhtään auttanut julkisilla paikoilla olemisessa.

Et sitten tehnyt mitään siinä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaa masentuneista on hyvin vaikea päällepäin nähdä, osaavat tsempata sosiaalisissa kontakteissa niin hyvin. Yksi epätyypillinen skitsofreenikko-diagnoosin saanut tuttuni kerää tuntemattomilta hyvin paljon negatiivista huomiota. Näin häntä viimeksi viime kesänä ja oli itselle hyvä muistutus millaista kohtelua toiset saavat osakseen. Istuttiin terassilla ja viereisestä pöydästä huudeltiin hänelle töykeyksiä. Hän on ylipainoinen eikä katso silmiin, lähinnä tuijottaa alaspäin kun hänelle puhuu. Hän oli jo teininä ujo mutta varmasti ulkopuolisten huutelu sairastumisen jälkeen ei ole yhtään auttanut julkisilla paikoilla olemisessa.

Et sitten tehnyt mitään siinä tilanteessa.

:D oleellinen nostettu esiin! Kyllä tuli sanottua takaisin mutta se ei ollut jutun pointti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaa masentuneista on hyvin vaikea päällepäin nähdä, osaavat tsempata sosiaalisissa kontakteissa niin hyvin. Yksi epätyypillinen skitsofreenikko-diagnoosin saanut tuttuni kerää tuntemattomilta hyvin paljon negatiivista huomiota. Näin häntä viimeksi viime kesänä ja oli itselle hyvä muistutus millaista kohtelua toiset saavat osakseen. Istuttiin terassilla ja viereisestä pöydästä huudeltiin hänelle töykeyksiä. Hän on ylipainoinen eikä katso silmiin, lähinnä tuijottaa alaspäin kun hänelle puhuu. Hän oli jo teininä ujo mutta varmasti ulkopuolisten huutelu sairastumisen jälkeen ei ole yhtään auttanut julkisilla paikoilla olemisessa.

Et sitten tehnyt mitään siinä tilanteessa.

:D oleellinen nostettu esiin! Kyllä tuli sanottua takaisin mutta se ei ollut jutun pointti.

Ei ollut ehkä jutun pointti, mutta sen tilanteen pointti oli, joten pisteet sinulle siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on pakko-oireinen häiriö. Ne kenelle olen asiasta kertonut ovat aina yllättyneet, mutta jotkut ovat myös sanoneet että se selittääkin joitain asioita käytöksessäni. Joitakin mainitakseni esim. siivoamisen hankaluus, pikkutarkkuus ja omiin ajatuksiin uppoutuminen. Päällisin puolin ei siis näy (huolehdin hygeniastano ja pukeudun aika tavallisesti) mutta jos ollaan paljon tekemisissä jotkin piirteet käyttäytymisessä saattavat ”paljastaa”.

Miten hoidat tätä?

Lääkityksenä ollut Seronil jo useamman vuoden. Lisäksi kävin 3 vuotta kestäneen kognitiivisen psykoterapian, josta oli todella paljon apua.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmasti mt-ongelman vakavuudesta.

Esim. Lievää masennusta tuskin kukaan huomaa tai osaisi edes epäillä. Vakava masennus näkyy selkeästi.

Miten? Ja ennen kuin sanot mitään "zombeista" lääkityksen vuoksi, suurin osa noista lääkkeistä on ahdistukseen, ei masennukseen.