Näkyykö tuntemistasi mt-ongelmaisista jotenkin päälle päin, että heillä on mt-ongelmia?

Kerran nuorena yksi pariskunta ilmeisesti pohti minua, kun kuulin naisen sanovan "musta tolla on joku ongelma". Olin vain sosiaalisesti ahdistunut/julkisten paikkojen kammo, ei muuta. Tuntui hämmentävältä, että jäin itselleni tuntemattomien ihmisten mieleen.

Minustako?

Ei näy mitenkään.

Olen nopeatempoinen, pikakävelen paikasta a paikkaan b, käyn töissä ja minulla on korkea työmoraali, kotimme on nätti ja siisti, koko perheellä on puhtaat ja siistit vaatteet. Kunnioitamme muita ihmisiä ja olemme kohteliaita.

Tunnen pariskunnan jossa molemmilla skitsofrenia. Naisesta ei huomaa mitään. On alusta asti ottanut sairautensa vakavasti, on ns. hyvä sairauden tunto. Kuuntelee itseään ja sitä miltä tuntuu. On oikeasti niin hyväkuntoinen että ´jos ei tiedä, ei arvaa mistään että kyseessä on skitsofreenikko. Ei ole eläkkeellä.

Mies on sekaisin, aina, sekopäisyyden taso vaan vaihtelee. On eläkkeellä koska on katsottu ettei koskaan kykene työhön, ja oikeassahan nuo lääkärit ovat olleet. Pahinta on että häneltä puuttuu sairauden tunto kokonaan, eli voi olla täysin seinähullussa vaiheessa eikä myönnä sitä. Minun on vaikeata olla hänen seurassaan sillä se levottomuus ja kaoottisuus hänessä on niin pinnassa että on ihan kuin pyörteen sisällä itsekkin, ja häneltä puuttuu kokonaan filtteri suusta eli ulos voi tulla ihan mitä vaan. Hänestä näkee heti myös ulospäin että ei ole terve, silmät seisoo päässä ja puhe takertelee koska lääkitys on niin voimakas (pakko olla), homssuinen ulkoasu. 

Tutusta anoreksia näkyi päällepäin. Toisaalta siitäkään tuntematon ei olisi voinut varmuudella tietää, jos laihuuden syy olisi ollut jokin muu sairaus.

Älykäs ihminen ei näytä sitä jos hän huomaa jonkun olevan henkisesti sairas.

Nyt joku voi ajatella, että miksi??

-Koska älykkyys auttaa ymmärtämään laajemmin asioita ja sen mistä nämä sairaudet johtuvat.

Siksi osaavat suhtautua luontevasti ja hyväksyvästi kaikkiin ihmisiin. 👍🏻

Onko masennus mt-ongelma? Siinä tapauksessa ei näy.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se usein näkyy epäsiisteytenä tai omalaatuisena, juurikin "värikkäänä" pukeutumisena.

Olen elellyt melko epäsosiaalista elämää, joten en osaa sanoa ihmisten mielenterveyden ja ulkomuodon välisistä korrelaatioista mitään tilastollista faktaa. Sattumalta kuitenkin törmäsin netissä tyyppiin, joka herätti mielenkiinnon värikkyydellään ja persoonallisella olomuodollaan, homma eteni jonkinlaiseksi tapailuksi. Hän paljastui mielenterveysongelmaiseksi ja se mielialan heittely kävi aika raskaaksi. Ikävästi tästä kokemuksesta nyt jäi itsellekin vähän sellainen vaikutelma.

Itselläni on pakko-oireinen häiriö. Ne kenelle olen asiasta kertonut ovat aina yllättyneet, mutta jotkut ovat myös sanoneet että se selittääkin joitain asioita käytöksessäni. Joitakin mainitakseni esim. siivoamisen hankaluus, pikkutarkkuus ja omiin ajatuksiin uppoutuminen. Päällisin puolin ei siis näy (huolehdin hygeniastano ja pukeudun aika tavallisesti) mutta jos ollaan paljon tekemisissä jotkin piirteet käyttäytymisessä saattavat ”paljastaa”.

Vierailija kirjoitti:

Onko masennus mt-ongelma? Siinä tapauksessa ei näy.

Kyllä masennus on mielenterveysongelma, kuten ovat myös erilaiset ahdistuksen muodot tai vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelko. Mielenterveysongelmien kanssa on usein juuri tämä hankaluus, että ne herättävät niin erilaisia mielleyhtymiä. Masennus koetaan jo nykyisin sairaudeksi siinä missä muutkin. Jos taas käytetään masennuksen sijasta termiä mielenterveysongelma, ihminen onkin toisten silmissä äkkiä "hullu" ja mahdollisesti arvaamaton ja väkivaltainenkin. Esim. sosiaalisten tilanteiden pelko ei tee ihmisestä "hullua", se vain tekee ihmisen elämästä huomattavasti hankalampaa. On hankalaa asioida, kun arastelee toisia ihmisiä. Vasta kun ihminen on psykoottinen, hänen todellisuudentajunsa alkaa kadota ja hän vastaa vanhanajan käsitystä "hullusta". Tämäkin on yleensä vaiheittaista, eikä mikään pysyvä tila.

UPP

Kyllä ainakin ahdistuneisuus näkyy yleensä touhottamisena ja höpöttämisenä

UPP

Kai ymmärrätte että se "yllättyminen" johtuu kohteliaisuudesta. Olisi tylyä töksäyttää että johan sen arvasi.

Riippuu varmasti mt-ongelman vakavuudesta.

Esim. Lievää masennusta tuskin kukaan huomaa tai osaisi edes epäillä. Vakava masennus näkyy selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on pakko-oireinen häiriö. Ne kenelle olen asiasta kertonut ovat aina yllättyneet, mutta jotkut ovat myös sanoneet että se selittääkin joitain asioita käytöksessäni. Joitakin mainitakseni esim. siivoamisen hankaluus, pikkutarkkuus ja omiin ajatuksiin uppoutuminen. Päällisin puolin ei siis näy (huolehdin hygeniastano ja pukeudun aika tavallisesti) mutta jos ollaan paljon tekemisissä jotkin piirteet käyttäytymisessä saattavat ”paljastaa”.

Miten hoidat tätä?

Jos harrastetaan s-nanpalvontaa tms., niin synkkyyden aste on ihan toista luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

No vastaanpa omalta kohdaltani.

Ulkonäön perusteella ei voi päätellä. Pukeudun perussiististi ja huolehdin hygieniasta. En käytä huomiota kiinnittäviä vaatteita vaan olen aika pakkomielteinenkin sen suhteen, että nimenomaan en herätä millään tavalla huomiota ulkonäölläni niin hyvässä kuin pahassa.

Mutta käytöksestä saattaa huomata. Vältän katsekontaktia, koska en kestä ihmisten katseita. Yleensä keskityn seuraamaan jotakin kiintopistettä lähelläni ja yritän ignoorata ympäristön. 

Keskustellessa saattaa huomata jotakin pinnistelyä, koska mielen täyttää jatkuva itseanalysointi (onko ilmeeni väärä, millainen äänenpainoni on, väriseeko ääni, tärisevätkö kädet, pyörryttääkö, pettääkö kehoni minut, hikoilenko, huomaako niskan jäykkyyden, käytinkö vääriä sanoja, olinko epäkohteliaan oloinen) ja itsekritiikki (olet outo, sinusta huomaa ettet ole normaali, epänormaalin ihmisen ei pitäisi olla julkisella paikalla, olet ällöttävän näköinen, näytät vihaiselta, olet hukannut tämän päivän, et osaa mitään...)

Eli sisäinen jäkätys voi vaikeuttaa toisen puheen rekisteröintiä, oman vastauksen muodostamista ja siten kommunikointia yleensä.

Tällaista se on itsellänikin. Ja minulla on välillä niitä huonompia aikoja, jolloin en kykene osallistumaan kaikkeen koska ahdistaa. Pyrin olemaan mahdollisimman huomaamaton ja näkymätön työpaikallakin. Siksi käytän lähinnä harmaita tai mustia vaatteita. Ja on ylipainoa kertynyt reippaasti, kun en jaksa huolehtia terveydestäni, syön ja juon liikaa koska siitä tulee hetkellinen hyvänolon tunne.

Hygieniasta piittaamaton olen ollut joskus, mutta silloin olin niin huonossa kunnossa että en jaksanut mitään muutakaan tehdä ja silloin päädyin osastolle. Nyt kun olen työkunnossa kyllä hoidan hygieniaani.

Eli ei kai minusta ulospäin näy muuta kuin arkuus ja ehkä sellainen... ei niin elämäniloinen olemus, vaikka esitänkin iloista. Ainakin olen huomannut että ihmiset näkee mun läpi, että feikkaan.

Ei näkynyt kummastakaan. Alansa palkittu huippu ja toinen oli kuolemansa aikaan positiivisia juttuja someen päivittävä äitiyslomalainen.

Normaali ihminen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se usein näkyy epäsiisteytenä tai omalaatuisena, juurikin "värikkäänä" pukeutumisena.

Tykkään pukeutua värikkäästi koska en halua sitä Prisman musta/harmaa/beige-muotia. Nyt mulla on siis mielenterveysongelmia koska en halua pukeutua ruumiin kaapuihin? Vitsi mitä psykoanalyysia. Toivon että et ole psykiatri.

Nythän kuitenkin puhutaan tutuista ihmisistä, ei tuntemattomista kaduntallaajista. Ihan turhaan siellä pelkäät, että eiprisma-vaatteitesi vuoksi sua luultaisiin mt-ihmiseksi.

Kyllä minusta ainakin näkyy, lihominen, kävelytyyli, ilmeettömyys ja tunteettomuus. Kärsin vakavista mt-ongelmista. Jostain syystä lääkärit eivät ole nähneet että olen niin hullu kuin olen eli avohoidossa olen saanut aina olla. Kymmenisen vuotta sitten sairastin psykoosin ja ajelin silloinkin autolla ja muilla koneilla. Onneksi olen luonteeltani ylikiltti, enkä koskaan tehnyt pahaa kenellekään. Mutta olisin kyllä kuulunut sairaalaan tuolloin. Nyt olen pitkään ollut paremmassa kunnossa, mutta kyllä minusta vieläkin näkee, että olen hullu.