just tultiin leikkipuistosta! Kyllä taas ottaa päähän nää wannabe-kasvattajat!

Eilen taas kuuntelin pihassa koko ulkoilun ajan " jesse ei saa ottaa sitä kädestä, jessee ei nyt oteta pyörää( kohta se pyörä oli pihalla), jesse jos et lopeta niin mennään sisälle" , eikä yhtään mitään tapahtunut.

Jatkuva papatus ja uhkailu pojan tehdessä mitä lystää. Sitten todetaan kuinka miedän jesse ei usko mitään...miksiköhän?

Mutta, miksi et voi oikeasti kasvattaa lastasi? Toteuta uhkailusi äläkä vaan puhu tyhjiä sanoja!

Parempi olis olla sit ihan hiljaa, jos ei osaa uhkaustaan pitää

Mikähän siinä oikein on ettei uskalleta laittaa lasta rajoihin? onko se se että lapselle tulee paha mieli? vai ei nähdä tilannetta?

Enkä väitä nyt että itsekään olisin täydellinen kasvattajana, mutta ne rajat ja säännöt on oltava mukana kasvatuksessa eikä saa tehdä mitä lystää. En minä lapsena tykännyt kun äiti ja isi määräsi ja rankaisi tarvittaessa, mutta täytyihän heidän pitää ohjat itsellään. Että opin teon ja seurauksen tapahtuvat oikeasti.

ja käyttänyt ehkä vähän kovempia otteita, niin jo olisi täällä aloitus kuinka joku mamma " pahoinpiteli" lastaan ja on se kumma kun jotkut eivät saa lastaan kuriin pelkällä puheella...



mutta en kyllä itsekään hyväksy tollasta, ettei äiti sit mitään tee muuta kuin meuhkaa vain lapselleen..

Vierailija:

ja käyttänyt ehkä vähän kovempia otteita, niin jo olisi täällä aloitus kuinka joku mamma " pahoinpiteli" lastaan ja on se kumma kun jotkut eivät saa lastaan kuriin pelkällä puheella...

mutta en kyllä itsekään hyväksy tollasta, ettei äiti sit mitään tee muuta kuin meuhkaa vain lapselleen..

itse törmäsin kaupassa tuollaiseen ihanaan äitiin. 3 alle kouluikäistä lasta juoksenteli sinne tänne kiljuen samalla. Äiti työnsi tyhjiä rattaita ja keräsi ostoksia. Koko ajan äiti huusi kovaan ääneen lapsille: ei saa juosta, ei saa huutaa, jos et lopeta joudut rattaisiin, jos ette lopeta vien karkit takaisin. No, ei joutunut ipana rattaisiin, ei vienyt karkkeja takaisin. Sen sijaan antoi suklaapatukan lapselle jotta lapsi voisi itse laittaa sen hihnalle. Lapsipa heitti suklaapatukan täysiä kohti kassaa ja patukka osui myyjään, myyjä sitten pisti sen hihnalle. Äiti tokaisi tähän: oho, menipä voimalla, ja jatkoi ostosten nostelua hihnalle.

Ei kai ne lapset ole huutamatta kaupassa kun äitikin huutaa kurkku suorana, ja voi vain pelätä miten lapset tulevat käyttäytymään koulussa kun kaupassakin on jo käytös tuollainen, eikä äiti siihen puutu

jos hän olisi kasvattanut lastaan, niin ehkäpä täällä olisi ihaileva kirjoitus siitä, miten äiti hienosti ja johdonmukaisesti toimi lapsensa kanssa!

Toisen pojan äiti yritti myös käskeä poikaansa lopettamaan (letkulla lyömisen) ja uhkaili vaikka vähän millä. Toinen poika alkoi olla aika pahasti alakynnessä ja itkeä tirautti ja huusi toista lopettamaan leikin. Äiti seisoi monen metrin päässä ja komenteli lastaan, eikä tehnyt mitään konkreettista asian eteen.

Kun tulin leikkijöitten kohdalle, kävelin poikien luo, otin letkut poikien käsistä ja ilmoitin, että nyt loppui. Sitten jatkoin tyynesti lenkkiäni, enkä edes katsonut mitä leikkijät ja äitee olivat minusta mieltä.

Vierailija:

jos hän olisi kasvattanut lastaan, niin ehkäpä täällä olisi ihaileva kirjoitus siitä, miten äiti hienosti ja johdonmukaisesti toimi lapsensa kanssa!

...mun kotiäitikaveri on kova arvostelemaan taloyhtiön muiden perheiden kasvatusta. Hän itse antaa kuitenkin oman vähän alle 2-vuotiaan lapsensa heittää hiekkaa, ottaa leluja käsistä, töniä yms.



Hän naamioi lapsensa riiviöimiset omalla jutustelullaan, kääntää ne aina parhain päin. Kun poika heittää lastani (1v7kk) hiekalla, äiti kiljaisee " voi kiva, sä niin haluaisin Sallan kanssa pöllytellä" . Minä siinä pyyhin paperilla hiekkaa silmistä ja puhaltelen hiuksista. Kun poika tempaisee tavarat lapseni käsistä, äiti huudahtaa " älä noin kovin, no Salla halusikin ne varmaan sulle antaa" . Minä siinä taas lohduttelen itkevää lastani ja etsin hänelle uutta puuhaa. Poika tönäisee lapseni kumoon, äiti iloitsee " ei saa noin kovasti Sallaa halata, Salla ei tykkää noin kovista haleista, sinä se oot niin kova poika osoittamaan hellyyttä" . Mä oon ihan sanaton tällasen tyylin äärellä!

vaikka, valitettavasti olen itsekin tollaiseen törmännyt!

pyytämällä tai uhkaamalla. Lopulta on pakko ottaa tiukka ote ja silloin kyllä huutoa ja vastaanpanemista piisaa. Sen voi siis joku herkempi (ehkä tottelevaisemman lapsen vanhempi) tulkita pahoinpitelyksi.

Siksi kirjoitinkin sanan lainausmerkkeihin.. joku myöhemmin kirjoittikin että joku saattaa nähdä otteet liian kovakouraisina jos vastakkain on äiti ja erittäin uhmakas lapsi. olettaisin ettei siksi viitsi kovin julkisesti lasta raahata pois leikistä. mutta siis tämä vain minun oletukseni. -10

Vierailija:

Siksi kirjoitinkin sanan lainausmerkkeihin.. joku myöhemmin kirjoittikin että joku saattaa nähdä otteet liian kovakouraisina jos vastakkain on äiti ja erittäin uhmakas lapsi. olettaisin ettei siksi viitsi kovin julkisesti lasta raahata pois leikistä. mutta siis tämä vain minun oletukseni. -10

Ihan kun vanhempi ei haluaisi hyväksyä sitä, että oma lapsi voi olla oikeasti " tuhma" , tekee siis väärin tai sitten on vaan luonteeltaan niin villi että toimii näin. Se, että toinen tulee ja tönäisee lastani selvästi ihan tahallaan (tai no okei, ehkä taapero ei aina tee sitä tahallaan mutta kovakouraisesti kuitenkin) käännetään heti niin, että voi kuinka se tykkää halimisesta. Vaikka ei olisikaan tahallinen teko, ei pidä hyväksyä että toisen saa kaataa kumoon.



Ap:n esimerkkitapauksia näen puistossa joka päivä. Ja näiden lapset on yleensä just niitä jotka tekee mitä haluu ja käyttäytyvät huonommin kun ne vanhemmat, jotka harvoin ja valitusti käyttävät ei-sanaa.

hyvin käyttäytyvän, hälvenee, kun saa lisää lapsia ja osoittautuu, että heidän kohdallaan " ei" ei niin vain menekään perille. ;-)

Vierailija:

Siksi kirjoitinkin sanan lainausmerkkeihin.. joku myöhemmin kirjoittikin että joku saattaa nähdä otteet liian kovakouraisina jos vastakkain on äiti ja erittäin uhmakas lapsi. olettaisin ettei siksi viitsi kovin julkisesti lasta raahata pois leikistä. mutta siis tämä vain minun oletukseni. -10

Mietin joskus mitä naapurit ajattelevat siitä raikuvasta " Älä, älä, apua apua" -huudosta, jota meiltä kuuluu muutaman kerran päivässä. Ja siitä, kun joudun raahaamaan lapsen kädestä sisälle kun ei parin pyynnön/käskyn jälkeenkään itse tule. Erittäin uhmainen 3v siinä vain kokeilee rajojaan, mutta minä odottelen että koska lastensuojelusta tullaan käymään ja kertomaan että minua epäillään pahoinpitelystä... Yritän kyllä välillä naapurien kanssa jutustellessani vitsailla siitä kuinka mahdottomia nuo kolmevuotiaat voivat olla, että ymmärtäisivät hekin tilanteen ja " kovat" otteet joita välillä täytyy käyttää (enkä todellakaan tarkoita tukistamista tai lyömistä, sellaista ei meillä tehdä).

Todella raivostuttavaa. Hän on aina ensimmäisenä komentamassa muita, muttei komenna omaa poikaansa ollenkaan samoista asioista. Ei selvästi kykene vastaanottamaan poikansa kiukkua. Jos hänen poikansa menee liukumäen alle ja joku laskee päälle, on vika laskijassa. Jos hänen poikansa laskee jonkun päälle, on vika siinä, joka tuli alle. Hirveä haloo nousee, jos joku ottaa lelun pojan kädestä, mutta itse ei ole huomaavinaan kun oma poikansa ottaa. Ja tekee näin koko ajan, kun luottaa, että äiti aina puolustamassa. Muutenkin kaikkien pitäisi leikkiä niin, että sopii hänen pojalleen. Isommat lapset ei saa leikkiä isompien leikkejä esim. juosta kentällä, hän komentaa niitä, ei ota omaa poikaansa pois isompien leikeistä. Tästä sanoinkin pari kuukautta sitten, että muiden täytyy saada leikkiä omia leikkejään, jos eivät ole vaaraksi pienemmille (esim. hiekkalaatikolla ei saa huitoa kepeillä ja juosta, mutta kauempana kylläkin). Jos hän ei tykkää, että hänen poika on mukana, hänen täytyy komentaa omaansa eikä käskeä muita lopettamaan leikkejään. Eiköhän tämä suuttunut minulle ja ei ole nyt puhunut pariin kuukauteen...

OStokset kädessä tämä " nauta" kutsuu joki-kristianiaan puolikin tuntia... " tuu nyt, mennään sisälle" ja poika ei reagoi millään tavalla. Poika on noin 4 vuotta ja äidillä ei le mitän otetta lapseensa. Mä aina naureskelen, kun näen tämän akan vinkumassa ovella....kivaa teatteria seurata... mitäköhän siitäkin pojasta tulee, kun ei äiti saa mitään kuria. EIkä se kai ole mun tehtäväni kantaa tuota lasta sisälle? Mun lapsi kyllä vaikka kannetaan sisälle, jos sinne on mentävä (esim. pakasteet sulaa) Pihalle meillä ei voi vielä lasta jättää yksin, ulko-ovet lukossa, ja muutenkin " omituinen " piha....