just tultiin leikkipuistosta! Kyllä taas ottaa päähän nää wannabe-kasvattajat!
Lapsi, noin 3v, kiusasi systemaattisesti muita: etuili liukumäessä, töni muita, vei leluja käsistä, heitteli hiekkaa...
Ja mitä teki äiti: " komenteli" tietysti kovasti tyyliin: " Matti, ei saa tehdä noin." " Matti, nyt lopeta." " Matti, me lähdetään kotiin, jos et nyt tule tänne." jne jne...
Mutta, äiti ei siis tehnyt oikeasti mitään, mikä olisi laittanut pojan järjestykseen! Ei mitään! Seisoi vain tumput suorina! Mitä hyötyä on tyhjistä sanoista, jos niillä ei oikeasti tarkoiteta mitään?? Ja sit äiti oli varmaan tosi ylpeä itsestään, kun pysyi niin tiukkana... hoh hoijaa...
Ja sit ihmetteli, kun joku (minä mukaanlukien) puuttui hänen kullannuppunsa tekemisiin ja oikeasti otti ne varastetut lelut takaisin!
Kommentit (35)
Kiellän ja komennan ensin monen monta kertaa ja annan lapselle mahdollisuuden totella komentoa ihan itsenäisesti. Mutta jos ei asia tunnu menevän lapsen kaaliin sitten millään, otan hänet väkipakolla syliin ja kannan sitten pää punaisena huutavan, potkivan ja meuhkaavan lapsen syliini ja kannan pois. Huutoa ja kiukkua jatkuu usein 15 minuutista 1 tuntiin. Ehkäpä senkin takia yritän ensin kovasti saada lasta tottelemaan puhettta...
Myös kahvipöydässä saatan sanoa, että tämän keksin jälkeen riittää, mutta kun lapsi alkaa lähes itkeä ja tavoittelee lisää keksiä epätoivoisena, annan usein vielä yhden kiellon päälle. Yleensä ihan vain siksi että oma kahvini jää muuten juomatta ja kylässä olevien vieraiden jutut kuulematta jos olen tiukkana ja sen seurauksena joudun kantamaan huutavaa ja potkivaa lasta...
Eli en tuomitse ap:n kuvaamaa äitiä yhtä ankarasti kuten muut täällä. Ehkä hänen lapsensa olisi järjestänyt hirveän kiukkukohtauksen ja äiti ei halunnut esitellä huutavaa, potkivaa ja rimpuilevaa lasta muille äideille jotka olisivat varmasti tuominneet senkin!
Vierailija:
Myös kahvipöydässä saatan sanoa, että tämän keksin jälkeen riittää, mutta kun lapsi alkaa lähes itkeä ja tavoittelee lisää keksiä epätoivoisena, annan usein vielä yhden kiellon päälle. Yleensä ihan vain siksi että oma kahvini jää muuten juomatta ja kylässä olevien vieraiden jutut kuulematta jos olen tiukkana ja sen seurauksena joudun kantamaan huutavaa ja potkivaa lasta...
käytännössä ole?
Tutnuu että ainakin meidän tuttavapiirissä muuten ihan hyvin kasvatetut lapset (siis alle 4-vuotiaat) saattaa saada helposti kiellon päälle vaikka vielä yhden keksin kiellosta huolimatta, koska muuten kävisi juuri kuten edellä mainittiin, että äiti saisi kantaa ympäriinsä raivoavaa lasta. Kyllä meillä ainakin silti alettiin ymmärtää jo " ekaa kieltoa" vanhempana. Esikoinen siis nyt 10.v ja uskoo kyllä kun sanotaan kahvipöydässä että nyt riittää. Nuorempi (2.v) saattaa saada keksin kiellon jälkeenkin että äitikin saisi juoda kupin kahvia ja jutella.
Jos alkaa huuto, niin sitten laitetaan se muksu vaikka eteiseen huutamaan, ettei ihan kahvipöydän vieressä huuda. Nyt tosin molemmat tietävät jo että äiti on tosissaan, ja tietävät että se viiminen on viiminen vaikka millaisen älämölön nostaisi.
Kun on muutaman kerran sietänyt älämölöä, mutta ei antanut kertaakaan keksiä kiellon päälle, niin kyllä se opitaan ettei metelöinti auta (tässäkään asiassa).
jotkut miehet oppii niin kovin kovakouraisesti " hellyyttä" osoittamaan :(
Vierailija:
Hän naamioi lapsensa riiviöimiset omalla jutustelullaan, kääntää ne aina parhain päin. ...
... Poika tönäisee lapseni kumoon, äiti iloitsee " ei saa noin kovasti Sallaa halata, Salla ei tykkää noin kovista haleista, sinä se oot niin kova poika osoittamaan hellyyttä" . Mä oon ihan sanaton tällasen tyylin äärellä!
jos kiukustuvat jostain? Ja vieläpä jos on vieraita kylässä? Itse en tekisi koskaan moista. Ihmisethän alkaisivat pitää minua hirveänä julmurina.
yleensä auttaa se, kun ennen sitä viimeistä keksiä hyvissä ajoin varoittaa että se on viimeinen. Eli vaikkapa kun antaa sen toiseksi viimeisen sanoo jo, että seuraava on viimeinen tai että tämän jälkeen ei tule enää kuin yksi. Tai ennen pöytään tuloa jo sopii kuinka monta keksiä saa syödä, näin lapsi osaa ennakoida pettymyksen ja se ei ole yleensä niin suuri.
Ja eihän se lapsi itkuun kuole, antaa lasten huutaa pettymyksen ulos kyllä he oppivat tunteitaan muullakin tavalla käsittelemään kun heitä siinä tuetaan.
Eikö nykyään vanhemmat uskalla lapsiaan kieltää kun siitä seuraa huuto, joo niinhän monesti seuraakin, mutta se on elämää ja lapsen on todellakin opittava, ettei elämässä saa aina sitä mitä haluaa...AAARG!!!
Mua niin välillä sieppoo ajatellaki asiaa...
Johdonmukaisuus on kaiken a ja o....
järki päässä ja miettiä mistä teosta tulee lapselle rangaistus ja mistä ei. Keksin ottaminen tai ottamatta jättäminen ei maata kaada, mutta jos lapsi esim. nappaa käsiinsä vaarallisen esineen vaikka sitä on kielletty tai hakkaa toista lasta tms. niin silloin lasta kannattaa rangaista. Mutta esim. siitä ei mielestäni pidä rangaista että lapsi olisi halunnut katsoa pikkukakkosta ja isä urheiluruutua ja lapsi sitten kiukkuaa kun ei saanut katsoa lastenohjelmaa.
että jo pienestä pitäen annetaan ymmärtää, että on täysin hyväksyttävää ja jopa suotavaa vetää toisia turpaan! Koska lapsihan vain " osoittaa hellyyttä" !!
Järkyttävää!
ltoa ei äiti myöskään tee elettäkään, että ottaisi lapsen kieltämästään asiasta pois...
Tämä samainen äiti ihmetteli kerran, kun lapseni oli tekemässä asiaa, minkä tietää kielletyksi ja sanoin hänelle, että " jos et nyt lopeta, niin laitan " suosikkilelun" jäähylle" . Tuttava totesi " heti tehosi" . Miksiköhän? Siksi, etten IKINÄ " uhkaile" lastani turhaan vaan toteutan sen myös!!
Sitten puhuu ihan tosissaan, kun sulla on niin kiltit lapset, kun ne tottelee...
äidit toivovat että jospa se lapsi nyt tämän kerran uskoisi kun nätisti sanon..... mutta eihän ne usko. Vaatii pokkaa kometaa lastaan tiukasti ja kestää tyynenä siitä seuraava huuto ja itku. Itselläni on 4 lasta ja 2 vahemman kanssa olen ollut nuori, kokematon ja hieman heikko itsetunto äitinä ja täytyy sanoa että heidän kanssaan on nyt vanhempanakin paljon vaikeampaa kuin 2 nuoremman kanssa vaikka nämä vanhemmat ovat tyttöjä ja nuoremmat poikia.
ja sitten mennään siihen paikalle ja sanotaan " anna lelu takaisin Kallelle" . Ja jos ei anna, sanotaan " selvä, me lähdemme sitten kotiin" tai " siinä tapauksessa me emme enää tule tähän puistoon" Yleensä lapsi tässä vaiheessa tottelee. koska ymmärtää että äiti on tosissaan eikä vain uhkaa
ikävä kyllä on. Osunut vielä minun " hiekkalaatikkokaveriksi" .
Olen nyt alkanut herätellä häntä senkin uhalla, että välit menee. Se on sen pojankin parhaaksi. Jos poika tönäisee, niin sanon tytölleni, että " voi voi kuinkas se Jaakko nyt tollain tönäs" ja tavaroista, että " kohta Jaakko antaa sen ottamansa lapion takaisin" .
Nyt tyttäreni on oppinut pitämään puoliaan, koska samanikäinen serkkupoikakin on kova viemään käsistä. Tyttö osaa nyt nostaa metelin ja loukkaantua ihan eri tavalla kuin alkukesästä. Otan tarkoituksella hiekkikselle vain yhden kappaleen kutakin tavaraa, että se tavaroiden vieminen sitten korostuu paremmin, kun vie ainoan. Tosin äiti työntää poikansa leluja tilalle sitä mukaa, kun poika vie tavaroita. Lopputulos on se, ettei leikkiväinen tyttäreni pysty leikkimään, kun tavarat vaihtaa omistajaa, poika vie ja äiti työntää uusia käteen.