Dementoitunut vaari on alkanut jutella kultakaloilleen, missä vaiheessa pitää huolestua?

Vanhememista pidetään meillä epänormaalina ilmiönä ja vaikuttaa siltä että siitä pitäisi olla huolissaan lähes kokoajan. Vanheneminen on kuitenkin täysin normaalia eikä se ole sairaus joka hoitamiseen pitäisi kehittää joku ihmepilleri tai useampi.

Tiettyjä asioita toki kannattaa huomioida. On täysin normaalia että vanhetessa niin fyysinen kuin kognitiivinen toimintakyky laskee. Ei ole mitenkään epänormaalia että myös sosiaalisissa suhteissa tapahtuu muutoksia.

Mielialan kannalta on keskeistä että ongelmia ei nähdä epänormaaleina asioina. Joskus toimintakykyä voidaan parantaa esim. lisäämällä liikuntaa tai parantamalla ravitsemusta. Läheskään aina niistä ei kuitenkaan ole apua. Silloin vaihtoehdoksi jää tukea sitä jäljellä olevaa toimintakykyä ja luoda myös vanhukselle itselleen luottamusta siihen että myös alentuneella toimintakyvyllä selviää. Vanhetessa useammin tarvitsee myös ulkopuolista apua, eikä sen hankkimista pitäisi nähdä ongelmallisena asiana.

Vessapaperia ja piimää.Puhtaat vaatteet ja kynnet leikattu ,hiukset kammattuna! Vanhuksista pitää huolta perustarpeista ja niihin kuuluu lintujen ruokkiminen ,kaloille juttelu ja muistot jää ne on elettyä elämää.Ikävää ettei ole ketään hänen ikätoveriaan juttelemassa yhteisistä kokemuksista. Saman ikäiset ymmärtää toisiaan. Tietysti myös nuoruus muistot pysyy mielessä kuolemaan asti myös lapsuuden ystävät ja koulut. Vanhukset muistaa hyvin opettajansa ja missä kävivät koulua sekä armeijan ja kaverit sieltä.Myös työpaikoilta muistaa työkaverit ja työn miten se tehtiin. Ihmisessä on elämä. Elämän kokemukset siksi vanhuksia pitää kunnioittaa.He ovat ruokkineet lapsia hoitaneet toisia aikanaan.Appelsiinit pitää kuoria valmiiksi ottaa siemenet pois.Akvaarioissa on moni eri kaloja monella ja viherkasveja undulaatteja niille puhutaan.Toiset tekee palapelejä ja toiset soittaa soittimia.Tekohampaat pitää pestä joka päivä.Outoa on nuoriso nykyään jos ei mitään harrasta eikä puhu eikä ymmärrä elämää.

Dementoitunut se vaari tuskin onkaan. Vanhuus vain muuttaa ruumiin toimintoja eikä opi enää uutta kuten nuorena opitaan.Voi olla vanhoja luu ja lihasvammoja jotka alkaa vaivata.Varmaan vaari on puhellut kaloille ennenkin ja kun ei ole ihmistä samaa ikäluokkaa tai tuttuja nuoruudesta asti niin puhuu kaloille.Nuoretkin puhuu kaloille !!! Eikö vaari saa tavata ystäviään omia tuttujaan???

Olen ihan täyspäinen(?) keski-ikäinen ja olen aina jutellut ja höpöttänyt itselleni, eläimille, kasveille, edesmenneille läheisille... Saatan jutella vaikka kengännauhallekin, jos se ei tahdo totella. Yleensä toki kaikki tämä vain kun kukaan ei ole kuulemassa.

Kirjoittihan V. Huovinen aikanaan myös matikanopettajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä varaisin vaarille ajan lääkärille ja muistikokeisiin. Ehkä samalla olisi hyvä kartoittaa onko jotain sellaisia palvelutarpeita jotka voisi hoitaa joku muu kuin sinä. Ateriapalvelu muutamana päivänä viikossa voisi olla ihan hyvä enkä siivouspalvelu vaikka kerran tai kaksi viikossa. Ei ihan hyvältä kuulosta että selviytyminen on kiinni pelkästään yhdestä ihmisestä. Kun noihin palveluihin tottuu pikkuhiljaa niitä on helpompi myös lisätä tarvittaessa.

Onko ruokavalio riittävän monipuolinen? Saako vanhus riittävästi d vitamiinia ja muita ravintoaineita? Kuinka paljon hän liikkuu päivässä? Onko asunto esteetön? Onko apuvälineitä, tukikaiteita yms. riittävästi? Onko kaatumisvaara, onko tarvetta esim. turvapuhelimelle?

On turvaranneke ja vessassa kaide, muita ei tarvitse. Pyörittää vielä hulavannettakin sujuvasti :D Teen monipuolista ruokaa. Kalaa, kanaa, kerran viikkoon naudanlihaa. Aina salaatin. Viimeiset viisi vuotta olen vienyt aina pihastani marjoja, omenoita, perunoita ja mökkiaikana sieniä. Lääkäri sanoi, ettei tarvetta purkkivitamiineille ole.

Ap

Sillä ei ole mitään merkitystä kuka ne ruuat vie. Vain sillä on merkitystä mitä vaari syö ja mitä jättää syömättä.

Mutta silläpä on merkitystä, että oma läheinen ihminen käy ja antaa aikaansa. Sitä onnea ei ole heillä, joilla vain kotipalvelun ihmiset käy pikaisesti oven raosta tuikkaamassa ne laitosruoka-annokset. Varmaan ap:n tekemänä seuranta on välittävämpää ja yksilöllisempää kuin kiireisillä jakelijoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiväthän kalat ole jossain onnettomassa maljassa lillumassa ja kuka ne hoitaa?

Kaksi kalaa jäljellä ja 600 litran allas. Minä nekin hoidan. 2 viikon välein veden vaihto, suodattimien pesu, pohjan imurointi ja kasvien uudelleen istutus, mikäli niitä on myllätty niin että juuret näkyvät hiekasta. Ihan onnellisilta ne näyttävät.

Ap

Kahden viikon välein 600l altaan veden vaihto? Tuskin!

Oisko kuitenkin 60l? Eiks 600l olis jo pari kolme kylpyammeellista?

Kultakaloille juttelu ei ole ollenkaan huolestuttavaa. Kun ei juttukavereita ole, niin sitä alkaa jutella vaikka itsekseen.

Olisi kidutusta pitää kultakaloja tuollaisessa purkissa. Kyllä esim. akvaariokeskukseltaa saa altaita 800 litraan asti ja tilauksesta isompiakin. Itsellä 450l ja kyllähän se n. 150cm  seinätilasta täyttää, mutta parempi näin.

Vaihdatko veden kahden viikon välein?

Vierailija kirjoitti:

Minä juttelen vanhana parta-agamalle. Mulla on sille jo nimikin mietittynä.

Minä olen vanha parta-agama ja juttelen itselleni.

Vaarisi on vaan valinnut seuransa. Kerrankin elämässään oikein. Kiva, kuitekin että jaksat ruokkia vaarin ja kultakalat. Ihan mielenkiinnosta vaan kysyn, että tuleeko miten kalliiksi, lemikkien ylläpitokstannukset kun aina tahtovat käydä lompakon päälle? Kaloille ja tapeteille jutteleminen ei ole pahasta, sitä voi sitten miettiä uudestaan, jos ne alkavat vastailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä varaisin vaarille ajan lääkärille ja muistikokeisiin. Ehkä samalla olisi hyvä kartoittaa onko jotain sellaisia palvelutarpeita jotka voisi hoitaa joku muu kuin sinä. Ateriapalvelu muutamana päivänä viikossa voisi olla ihan hyvä enkä siivouspalvelu vaikka kerran tai kaksi viikossa. Ei ihan hyvältä kuulosta että selviytyminen on kiinni pelkästään yhdestä ihmisestä. Kun noihin palveluihin tottuu pikkuhiljaa niitä on helpompi myös lisätä tarvittaessa.

Onko ruokavalio riittävän monipuolinen? Saako vanhus riittävästi d vitamiinia ja muita ravintoaineita? Kuinka paljon hän liikkuu päivässä? Onko asunto esteetön? Onko apuvälineitä, tukikaiteita yms. riittävästi? Onko kaatumisvaara, onko tarvetta esim. turvapuhelimelle?

On turvaranneke ja vessassa kaide, muita ei tarvitse. Pyörittää vielä hulavannettakin sujuvasti :D Teen monipuolista ruokaa. Kalaa, kanaa, kerran viikkoon naudanlihaa. Aina salaatin. Viimeiset viisi vuotta olen vienyt aina pihastani marjoja, omenoita, perunoita ja mökkiaikana sieniä. Lääkäri sanoi, ettei tarvetta purkkivitamiineille ole.

Ap

Sillä ei ole mitään merkitystä kuka ne ruuat vie. Vain sillä on merkitystä mitä vaari syö ja mitä jättää syömättä.

Mutta silläpä on merkitystä, että oma läheinen ihminen käy ja antaa aikaansa. Sitä onnea ei ole heillä, joilla vain kotipalvelun ihmiset käy pikaisesti oven raosta tuikkaamassa ne laitosruoka-annokset. Varmaan ap:n tekemänä seuranta on välittävämpää ja yksilöllisempää kuin kiireisillä jakelijoilla.

Useilla käy sekä että joskus omaiset sitten taas välillä kotipalvelu. Onnellinen tilanne toki jos omaiset voi jakaa vastuuta mutta jos ei kotipalvelu voi olla ihan hyvä lisä. Ei omaisten apu ja kotipalvelu sulje toisiaan pois, ei vierailuja tai valmiiden ruokien viemistä tarvitse lopettaa kokonaan vaikka vanhukselle pari, kolme kertaa viikossa tulisi ateriapalvelusta ruuat. Omainen ja omaiset saa keskittyä niihin tehtäviin jotka heille kuuluu, seurusteluun kokonaisuuden hallitsemiseen, mm. siihen milloin on tarpeen mennä lääkäriin, milloin tarpeen käydä asioilla jne.

Ihanasti, ap, pidät huolta vaarista ja hänhän kuulostaa hyvinkin pirteältä.

Kerroit myös, että hän on ollut ihan elämässään nuorempanakin hiljainen ihmisille. Silloin varmaan luontevaa, että muodostaa hyvinkin lämpimän suhteen vaikka lemmikkeihin.

Myös ihmisille aktiivinen ihminen voi todellakin hyvin puhua eläimille, kasveille ja puille.

Ihminen on kommunikoinut aina luonnon ja eläinten kanssa ja mitä enemmän niistä saadaan tietoa, sitä ihmeellisempiä kykyjä ja kommunikointitapoja myös paljastuu eläimillä, eliö- ja kasvikunnalla.

Puhuminen tekee hyvää, ja on tosi luonnollista:)

Vaarisi tuntuu olevan älykäs ja on ihanassa asemassa, kun auttelet. Varmasti virkeä senkin takia. Kultakalat ovat mukavaa seuraa.

Dementiahan etenee kaikilla omaa tahtia, sen oireita voisi olla sekava puhe, keskittymiskyvyn muutokset, muistihäiriöt, ajan ja paikan tajun hetkelliset katkokset( yhtäkkiä ei löydä vessaan esim. ) epäilyt( taas veit tomaatin) ja vielä sellainen, että piilottelee pieniä paperitolloja kukkamultiin.

Oikein lämpimiä ja hyviä kevätpäiviä sinulle + vaarillesi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiväthän kalat ole jossain onnettomassa maljassa lillumassa ja kuka ne hoitaa?

Kaksi kalaa jäljellä ja 600 litran allas. Minä nekin hoidan. 2 viikon välein veden vaihto, suodattimien pesu, pohjan imurointi ja kasvien uudelleen istutus, mikäli niitä on myllätty niin että juuret näkyvät hiekasta. Ihan onnellisilta ne näyttävät.

Ap

Kahden viikon välein 600l altaan veden vaihto? Tuskin!

Oisko kuitenkin 60l? Eiks 600l olis jo pari kolme kylpyammeellista?

Kultakaloille juttelu ei ole ollenkaan huolestuttavaa. Kun ei juttukavereita ole, niin sitä alkaa jutella vaikka itsekseen.

Olisi kidutusta pitää kultakaloja tuollaisessa purkissa. Kyllä esim. akvaariokeskukseltaa saa altaita 800 litraan asti ja tilauksesta isompiakin. Itsellä 450l ja kyllähän se n. 150cm  seinätilasta täyttää, mutta parempi näin.

Vaihdatko veden kahden viikon välein?

Aina tarvittaessa ja akvaario on miehen omistuksessa joten hän sen pääsääntöisesti hoitaa.

Ehkä vaarisi on yksinäinen, ja olen huomannut että muistisairaat puhuvat usein lemmikeillensä ja se voi auttaa vanhuksia.

Oma mummoni puhui juuri kaikesta tuollaisesta koiralleen, (oli ottanut koiran ennen dementiaa) puhui juurikin koiralle kaikesta miten lapsena oli ollu yms.

Yleensä lemmikit silti auttavat.

Oma mummoni oli 73 kun koira kuoli ja sen jälkeen meni dementia paljon pahemmaksi, yhtäkkiä.

Aika käy vaarilla pitkäksi ja hyvähän se on että edes kultakalat on seurana. Antaa vaarin jutella niille. Jutellaan sitä kissoille ja koirille sekä muillekin lemmikeille, eikä sitä pidetä höpsönä asiana. Paljon keljumpi, jos vaan tuijottaa puhumattomana eteensä eikä ilme vaihdu ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee huoli-ilmoitus kuntaan. Käyvät katsomassa kuinka vaari tosiasiassa voi ja pääsee ehkä vanhainkotiin.

Pääsee vanhainkotiin? Jossa kunto ja toimintakyky romahtaa puolessa vuodessa ja minkäänlaista itsemääräämisoikeutta ei ole? Lääkkeitä kyllä varmasti saa ja yli tarpeenkin. "Koska käytösoireet" .

No ei ole pelkoa vanhainkotiin "pääsemisestä"ainakaan jos pääkaupunkiseudulla asuu.Ei sinne tahdo päästä edes sellaiset joiden kotona selviytyminen on todella haastavaa.Nykyään ei taida olla vanhainkoteja.Ne on hoivakoteja tai palvelukeskuksia

Ennen aikaan oli kunnalliskoti. Hieman samaa, mitä hoivakodit nykyisin. Oma huone, jossa haluttu sisustus ja sitten yhteiset tilat jne. Turhaapa minä selvitän, kun tiedätte itsekin :)