Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voinko mielestänne vaatiaa miestäni luopumaan työstään tässä tilanteessa?
19.03.2021 |
Olemme kohta nelikymppinen pariskunta. Muutimme keski-Suomesta lukion jälkeen Helsinkiin, kuten monet muutkin kaverimme ja elimme siellä yli 10 vuotta. Molemmilla meillä oli Helsingissä myös vakituiset, hyvät työpaikat. 4 vuotta sitten päätimme, että kokeilemme paluumuuttoa keski-Suomeen, koska halusimme lastemme kasvavan pienemmässä kaupungissa, lähempänä isovanhempiaan. Sovimme aluksi, että katsomme rauhassa tilannetta emmekö tee lopullisia päätöksiä asiasta ennenkuin molemmille on löytynyt jokseenkin Helsingin työpaikkoja vastaava työ. Alkuperäinen suunnitelma oli, että mikäli kahdessa vuodessa ei ole löytynyt molemmille töitä, palaamme Helsinkiin entisiin työpaikkoihimme. Minä olinkin onnekas ja sain vakituisen, oikein kivan työpaikan keski-Suomesta. Mies ei lukemattomista yrityksistään, pitkästä työkokemuksestaan ja erinomaisista papereistaan huolimatta ole vakituista työtä löytänyt (hän on siis opettaja).
Olemme nyt viime syksystä asti eläneet siten, että mies on käynyt Helsingissä viikot töissä ja tullut viikonlopuksi kotiin. Nyt tuntuu, että minä en yksinkertaisesti enää kestä tätä järjestelyä, kun joudun hoitamaan 90% kaikesta yksinään. Lapset ovat jo kohtuullisen isoja (vanhin jo yläkoulussa, kaksi nuorinta jo kymmenen hekin), mutta silti tuntuu etten kestä tätä työmäärää yksinäni.
Tiedän, että asia on erittäin vaikea ja kysymys todella iso, mutta olisin kiitollinen mielipiteistänne otsikon kysymykseen. Minusta on alkanut tuntua, että mieheni pitäisi asettaa nyt perhe itsensä edelle. Hän puolestaan sanoo, että ei ole perheen edun mukaista, jos hän masentuu työttömänä kotona tai katkeroituu siitä, että olen pakottanut hänet jättämään rakastamansa työpaikan.
Korostan, että ymmärrän miehenikin pointin enkä väitä, että ratkaisu olisi helppo. Korostan myös, että hän on mitä parhain isä ja puoliso muutoin.
Loppun todettakoon, että Helsinkiin takaisin muuttaminen ei ole meille kummallekaan enää optio, tätä ei halua miehenikään.
Kiitos asiallisista vastauksista!
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpäs jos mies hakee jonkinlaista virkavapaata työstään, tai tekisi töitä joka toinen viikko? Samalla edelleen työnhaku päällä. Tai sitten tyydytte esimerkiksi siihen, että mies työskentelee vain vähän, ottamalla vastaan esim lyhyitä sijaisuuksia. Ymmärrän miehesi pointin, ettei tee hyvää lopettaa työntekoa. Mutta ymmärrän myös sinua, että miehen reissailu tuottaa sinulle hankaluuksia ja tekee sinun arjestasi erittäin raskaan.
Olen sitä mieltä että pitäisi saada perhe taas kasaan. Väliaikaisena ratkaisuna tuo menee mutta ei vuosikausia.
Miten pitkään mies olisi valmis tuota vielä jatkamaan?
Niin miksi se Helsinkiin takaisin muuttaminen ei käy enää, jos sinä saisit sieltä töitä edelleen?
Et voi vaatia miestä lopettamaan töitä ja jäämään tyhjän päälle.
Ei siis saa enää virkavapaata ja jos luitte hänen ammattinsa, aika hankalan se on etätöitä tai mitään lyhennettyä tehdä.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No missään nimessä et voi vaatia mieheltäsi mitään. Jo sana vaatimus nostaa niskakarvat pystyyn.
Ootte siis keskustelleet tästä asiasta ihan kunnolla? Kinkkinen tilanne kyllä, sä koet vastuusi hommista raskaaksi mutta mies omien sanojensa mukaan masentuisi ja katkeroituisi jos jättäisi työnsä josta tykkää. Arvaat varmaan itsekin mitä siitä sitten seuraisi, ei ainakaan mitään hyvää.
Vaikea tähän on antaa vastausta muutakuin omien kokemusten pohjalta. Itse aikoinaan kävin töissä ja hoidin lapset ja kodin kun mies oli viikot muualla töissä. Asennoiduin siihen niin että ei aiheuttanut suurempia väsymyksiä, tilanne nyt vain oli sellainen ja se piti hyväksyä. Teillä on jo suht suuret lapset niin ei kai heissä valtavaa huoltamista ole, niinkuin pienempänä. Jommankumman on nyt joustettava, ilman katkeruutta ja kiukkua. Mietippä jos sun pitäisi jäädä töistä pois, olisitko valmis siihen jos työ olisi kivaa ja motivoivaa.
Sen arvoa, että tekee sitä mikä onnelliseksi tekee, ei kannata väheksyä. Meillä oli ja on vähän samankaltainen tilanne. Se meni niin, että muutimme lasten ollessa pieniä (ovat edelleen pieniä) takaisin juurillemme Helsingistä pieneen kaupunkiin. Saimme töitä molemmat, mutta miehelläni on harvinainen ammatti. Kävi ilmi että työ missä hän on, on läpeensä mätä. Työn aiheuttama kuorma, ahdinko, henkinen pahoinvointi oli niin vahvaa, että mieheni oli kotona ihan poissaoleva, kuin itsensä varjo. Uutta työtä ei löytynyt. Lopulta hän palasi vanhalle työnantajalle Helsinkiin. Hoidan arjen yksin eikä se aina herkkua ole, mutta toisaalta sitten kun olemme koko perhe yhdessä viikonloppuisin ottaa mies vetovastuun ja minä saan lähinnä olla. Pysyvä matkatyö on ollut meidän perheelle parempi vaihtoehto kun arki yhdessä jossa toinen voi huonosti joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on alkanut tuntua, että mieheni pitäisi asettaa nyt perhe itsensä edelle. Hän puolestaan sanoo, että ei ole perheen edun mukaista, jos hän masentuu työttömänä kotona tai katkeroituu siitä, että olen pakottanut hänet jättämään rakastamansa työpaikan.
Mies on täysin oikeassa. Noin siinä luultavasti kävisi.
En halua ottaa kantaa tilanteeseenne, mutta kerron oman tapaukseni:
työskentelin opettajan virassa pääkaupunkiseudulla 15 vuotta ennen paluumuuttoa kotikaupunkiin kymmenen vuotta sitten. En ole koskaan saanut täältä kunnollisia opettajan töitä, vaan ainoastaan sijaisuuksia. Tiedän myös etten tule koskaan kunnon töitä saamaankaan, kun olen jo 50-vuotias.
Itselleni tämä on ok, kun rehellisesti sanoen vihasin Helsinkiä, mutta muuten toki on ollut vaikea tilanne.
Suomessa on minusta aivan naurettavan paljon opettajaksi opiskelleita työpaikkoihin suhteutettuna ja tietyissä kaupungeissa tilanne on toivoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksy tilanne tai katkeroidut ja kohta on ero edessä.
Eikö tosissaan edes lähempää löydy töitä? Jos ei nyt samalta paikkakunnalta tai naapuri pitäjistä, mutta mitä, 200km säteeltä? Silloinkin toki viikot olisi poissa, mutta koska matkaan menisi noin 2h niin on aikaisemmin perjantaina kotona eikä tarvitse sunnuntaina niin aikaisin lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva perheellinen voi valita työssä käymisen ja työnsä jättämisen välillä. Vai oletteko lottovoittajia.
Saahan sitä vaatia, mutta ei miehen tarvi siihen suostua, jos ei halua. Sehän on sille mahtava diili, pääsee kotihommista viikoiksi eroon eikä tarvi lasten rääkymistä ja vaimon mäkätystä kuunnella kuin viikonloppuisin.
Mutta miten raha-asiat? Toki matkat ja asuminen Helsingissä maksaa, meneekö miehen tili kokonaan vai riittääkö siitä perheen avustamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän tuo miehen arvoista kaiken kertoo. Minä en hyväksyisi, että mies asettaa työnsä perheen edelle.
Mutta onko vaihtoehtona sitten se, että SINÄ uuvut ja masennut käytännössä yksinhuoltajana?
Miksi et vaadi lapsia osallistumaan kotitöihin? Ei kai miehen nyt tarvitse sitä varten työtään jättää?
Miehesi on opettaja eli hän on lomalla suuren osan vuodesta. Sinua olisi helpompi ymmärtää, jos miehelläsi olisi lomia vain viisi viikkoa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä vaatia, mutta ei miehen tarvi siihen suostua, jos ei halua. Sehän on sille mahtava diili, pääsee kotihommista viikoiksi eroon eikä tarvi lasten rääkymistä ja vaimon mäkätystä kuunnella kuin viikonloppuisin.
Mutta miten raha-asiat? Toki matkat ja asuminen Helsingissä maksaa, meneekö miehen tili kokonaan vai riittääkö siitä perheen avustamiseen?
Eikö Helsingissä tarvi tehdä mitää kotitöitä? Ja opettajilla on yleensä melko paljon aikaa niihin kotitöihin kouluajan ulkopuolella etenkin jos voi viikot keskittyä vain siihen työhönsä.
Kuka ilme tuolla kuvittelee, että opettaja voi olla joka toinen viikko töistä pois? No ei voi.
Et todellakaan voi vaatia mitään tuollaista. Luultavasti puolisosi ei enää ikinä saisi open virkaa. Tämä johtaisi ihan varmasti siihen katkeroitumiseen, varsinkin jos hän tykkää työstään. Hän tulee syyttämään sinua siitä.
Lapsenne lähtevät kohta pesästä. Mitä miehesi sitten tekee? Odottaa huonoksi jäävää eläkettään?
Nyt kun lapset ovat nuorempia, voitte hetkellisesti helpottaa tilannetta vuorottelu- ja opintovapaalla.
Alue: Aihe vapaa
Et voi mielestäni vaatia, toki keskustella voitte. Ratkaisua tuohon tilanteeseen ei minulla ole, mutta ei kai tuollainen pidemmän päälle voi toimia?