Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voinko mielestänne vaatiaa miestäni luopumaan työstään tässä tilanteessa?
19.03.2021 |
Olemme kohta nelikymppinen pariskunta. Muutimme keski-Suomesta lukion jälkeen Helsinkiin, kuten monet muutkin kaverimme ja elimme siellä yli 10 vuotta. Molemmilla meillä oli Helsingissä myös vakituiset, hyvät työpaikat. 4 vuotta sitten päätimme, että kokeilemme paluumuuttoa keski-Suomeen, koska halusimme lastemme kasvavan pienemmässä kaupungissa, lähempänä isovanhempiaan. Sovimme aluksi, että katsomme rauhassa tilannetta emmekö tee lopullisia päätöksiä asiasta ennenkuin molemmille on löytynyt jokseenkin Helsingin työpaikkoja vastaava työ. Alkuperäinen suunnitelma oli, että mikäli kahdessa vuodessa ei ole löytynyt molemmille töitä, palaamme Helsinkiin entisiin työpaikkoihimme. Minä olinkin onnekas ja sain vakituisen, oikein kivan työpaikan keski-Suomesta. Mies ei lukemattomista yrityksistään, pitkästä työkokemuksestaan ja erinomaisista papereistaan huolimatta ole vakituista työtä löytänyt (hän on siis opettaja).
Olemme nyt viime syksystä asti eläneet siten, että mies on käynyt Helsingissä viikot töissä ja tullut viikonlopuksi kotiin. Nyt tuntuu, että minä en yksinkertaisesti enää kestä tätä järjestelyä, kun joudun hoitamaan 90% kaikesta yksinään. Lapset ovat jo kohtuullisen isoja (vanhin jo yläkoulussa, kaksi nuorinta jo kymmenen hekin), mutta silti tuntuu etten kestä tätä työmäärää yksinäni.
Tiedän, että asia on erittäin vaikea ja kysymys todella iso, mutta olisin kiitollinen mielipiteistänne otsikon kysymykseen. Minusta on alkanut tuntua, että mieheni pitäisi asettaa nyt perhe itsensä edelle. Hän puolestaan sanoo, että ei ole perheen edun mukaista, jos hän masentuu työttömänä kotona tai katkeroituu siitä, että olen pakottanut hänet jättämään rakastamansa työpaikan.
Korostan, että ymmärrän miehenikin pointin enkä väitä, että ratkaisu olisi helppo. Korostan myös, että hän on mitä parhain isä ja puoliso muutoin.
Loppun todettakoon, että Helsinkiin takaisin muuttaminen ei ole meille kummallekaan enää optio, tätä ei halua miehenikään.
Kiitos asiallisista vastauksista!
Kommentit (33)
No ei kai Helsinki ja se pienempi paikkakunta keski-suomessa ole ainoat vaihtoehdot missä asua/mistä etsiä töitä... Helsingissä käydään töissä kauempaakin, jopa päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain törkimyd vaatisi miestä jäämään työttömäksi
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmekään jos ei mies halua luopua työstään. Onhan tuo miehelle hyvä diili. Arkipäivät saa elää vapaata poikamieselämää ja viikonloppuna mennä vaimon ja lasten luo vierailulle. Vaimo huolehtii lapset ja kodin.
Älytön kommentti. Elän itse vastaavassa tilanteessa ja joka päivä ikävöin perhettäni ja harmittelen sitä, että lapset elävät niin paljon ilman isäänsä ja vaimo kuormittuu.
Ei ole minullakaan tähän viisasten kiveä, mutta muistutan yhdestä asiasta: Suomessa on kymmeniä tuhansia miehiä, jotka näkevät lapsiaan vain joka toinen viikonloppu siitä huolimatta, että asuisivat lähempänä. Tai viikko-viikko -systeemissä he näkevät heitä vain puolet normaalista.
Ydinperheestä käsin saattaa joskus unohtua, että Suomessa on satoja tuhansia ihmisiä, jotka eivät elä jatkuvasti lastensa kanssa, vaikka haluaisivat.
Minusta on kohtuuton vaatimus, että toinen luopuu työstään ja toimeentulostaan. Entä, jos sinulle tapahtuu jotakin? Mikä olisi miehesi turvaverkko?
Työttömyydestä on vaikeampi työllistyä kuin siirtyä työpaikasta toiseen joten tuo on kyllä suuri riski.
Nyt kannattaisi miettiä muuta kompromissia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä viitsi valittaa. Miehesi ja lasten isä on teidän kanssanne, on terve ja ylipäänsä elää. Meitä on paljon jotka olosuhteiden pakosta aina hoidamme itse ainoana aikuisena kaiken. Et ole henkisesti vieläkään aikuinen nainen.
Ei, et voi. Voit vain tehdä itseäsi koskevia päätöksiä.Miehesi saa ihan itse päättää mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin pitkään työttömänä, kun pääsin pienelle paikkakunnalle töihin. Kätevää. Onnibussi menee meidän kodin vierestä ja sama toisella puolen. Olen töissä tehtaalla. Asun tehtaanjohtajan lapsuudenkodissa, jossa asuu hänen äitinsä. Olen alivuokrasuhteessa, asun yläkerrassa.
Perjantaisin hyppään bussiin ja tulen kotiin ja maanantaisin hyppään Onnibussiin ja tulen töihin. Nyt koronan vuoksi elän eristyksissä , mutta työtä ei voi hoitaa etänä.
Nautin suunnattomasti tilanteesta. Paikkakunnalla on hyvin vireä harrastustoimikunta. Käyn päivittäin hiihtämässä monta kk vuodessa ja joka arki-ilta jossain harrastuksessa. Kun alkaa kesäkausi, on lentopalloa, frisbeetä jne. Talkootyö on kovassa voimassa.
Minulla jo liiton päivät lähenivät loppua. Arkeni paikkakunnalla on hyvin halpaa ja Onnibussin liput ovat max 10 euroa vkonloppu menopaluu. Vuokra on muutamia satasia, vuokraan kuuluu iltaruoka, koska "tehtäviini" kuuluu tarkistaa äiti on kunnossa aamulla ja töiden jälkeen. Olen tehnyt myös äärimmäisen pieniä askareita hänelle. Hänellä käy siivoojaa ja kotisisar perheensä lisäksi.
Muutaman kerran on töitä ollut niin paljon, että olen jäänyt viikonlopuksi paikkakunnalle. Näitä on tapahtunut kaikkien vuosien aikana vain muutama kerta, ei edes kerran vuodessa. Lapset ovat käyneet täällä, mutta ei heitä kiinnosta. Sen tiesinkin. Minä en tiennyt tykkään hiihtää tai harrastaa aktiivisesti.
Aluksi hain pk-seudulta töitä, mutta enää en. Minä viihdyn todella paljon työssäni, viihdyn paikkakunnalla ja bussimatka vkonloppuisin ei ole mikään uhraus. Lapset ovat tietenkin vanhempia, mutta se työttömyys on oikeasti tosi kova juttu kaikinpuolin.
Jos miehesi ei saanut työpaikkaa teidän kotipaikkakunnalta, miksi hän tulisi kotiin työttämäksi ? Voihan hän täältä käsin etsiä töitä ympäri maata.
Tietenkin voit vaatia miestäsi tekemään vaikka mitä. Meillä mies tajusi mitä työnteko minulle merkitsee ja nyt lapset ovat vanhempia ja huomattavasti omatoimisempia.
Jos ette halua muuttaa Helsinkiin ja mies ei halua jäädä työttömäksi, koittakaa keksiä jokin kompromissi. Minusta suhteessa täytyy kuitenkin tukea toisen tavoitteita myös uran/työn osalta, ja huomioida sen, millaista elämää kukin haluaa elää. Jos mies jäisi työttömäksi, tulonne tippuisivat - joten voisiko nyt ajatella, että nykyisistä tuloistanne voisitte satsata jonkin verran sinun arkesi helpottamiseen. Esim. palkata siivousapua tai muuta, mikä helpottaisi, tai sitten voisiko mies saada välillä palkatonta niin, että sinä voisit silloin tehdä itseksesi mitä huvittaa. Tai voisivatko perheen teinit mennä välillä isän luo - jos sattuu olemaan etäkoulu (en tiedä onko)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko hommata kotiapua jostain? Ymmärrän että kotihommia on vähän vaikea delegoida jollekin ulkopuoliselle niin että ne tulisi hoidettua samoin kuin puoliso hoitaisi jos olisi kotona, mutta jotenkin niin että vaikka siivooja käy ja tiskaa ja pesee pyykit niin että tämmöset asiat ei jää yksin sulle?
Mielestäni on ehdottoman tärkeää että molemmat säilytätte työpaikkanne.
Vierailija kirjoitti:
Entäpäs jos mies hakee jonkinlaista virkavapaata työstään, tai tekisi töitä joka toinen viikko? Samalla edelleen työnhaku päällä. Tai sitten tyydytte esimerkiksi siihen, että mies työskentelee vain vähän, ottamalla vastaan esim lyhyitä sijaisuuksia. Ymmärrän miehesi pointin, ettei tee hyvää lopettaa työntekoa. Mutta ymmärrän myös sinua, että miehen reissailu tuottaa sinulle hankaluuksia ja tekee sinun arjestasi erittäin raskaan.
opettajan työtä ei kyllä voi tehdä joka toinen viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voi pitää työpaikkansa, mutta hänen tulee hoitaa kuitenkin osansa perheessä. Eli joko hän palkkaa sinulle apulaisen hoitamaan 50 % arjesta, tekee viikonloppuisin kotitöitä 600 % tai ottaa lapset asumaan luokseen Helsinkiin jollain järjestelyllä. Miestä et siis voi pakottaa mihinkään, mutta lapsistaan hän on huoltajana velvollinen kantamaan vastuuta. Tai sitten reilusti ero ja sinulle elarit.
Alue: Aihe vapaa
Ei ihmekään jos ei mies halua luopua työstään. Onhan tuo miehelle hyvä diili. Arkipäivät saa elää vapaata poikamieselämää ja viikonloppuna mennä vaimon ja lasten luo vierailulle. Vaimo huolehtii lapset ja kodin.