Lue keskustelun säännöt.
Miten tätä solmua saisi avattua? Mies ei tykkääkään(?) lapsiperhe-elämästä
19.03.2021 |
Me molemmat haluttiin perhe, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Ja saatiin yhdessä toivottu ja suunniteltu lapsi. Ennen raskautta mies ääneen haaveili miten viettäisi lapsen kanssa paljon aikaa, mitä kaikkea tekisivät (jo vauva-aikana) jne. Ja viihtyi hyvin ystäväperheidemme pienten lasten kanssa. Hän teki paljon kotitöitä eikä muutenkaan ollut mitenkään menevä esim. baareissa juokseva mies. Joten luulin, että hänestä tulisi ns. hyvä isä.
No kun lapsemme syntyi, niin alusta asti kävi selväksi, että mies ei kestäkään yhtään eikä koskaan mitään meteliä, ei kestä sitä että vauva sitoo tiettyihin aikatauluihin, sotkua, sitä että minä en ehdi tekemään samoja asioita kuin ennen lasta (koska jompi kumpi meistä oli tietenkin koko ajan sidottu vauvaan eli jos vaikka imetin niin en voinut olla samaan aikaan keittiössä tekemässä ruokaa). Ei kestä sitä, että vauva herättää öisin eikä sitä että minä olen väsynyt niiden yöherätysten takia. Oltiin tietenkin etukäteen puhuttu, että tällaista vauva-arki on, mutta silloin ei mitenkään tullut ilmi että asiassa voisi olla ongelma.
Lapsi on jo neljä. Ja samat ongelmat jatkuu. Mies ei edelleenkään kestä mitään meteliä tai sitä että lapsen takia on tiettyjä aikatauluja eikä mitään sotkua. Hän välttelee kotona olemista siksi. Suostuu viettämään aikaa lapsen kanssa vain pakotettuna ja silloinkin vaatii, että mahdollisimman lyhyen ajan (koska ei kuulemma kestä pidempään).
Alan olla aivan loppu. Olen kuin yksihuoltaja parisuhteessa. Tai kuin äiti kahdelle lapselle. Hän kyllä edelleen tekee puolet kotitöistä kuten ennenkin lasta eikä edelleenkään juokse baareissa tms, eli monen meidän kaverin mielestä hän on täydellinen isä. Vielä mitä. Ihan kuin ei olisi mikään isä ollenkaan vaan kuin minun joku uusiokumppani, joka koko ajan ärsyyntyisi edellisestä suhteestani olevan lapsen melusta ja läsnäolosta ja siitä että lapsi vie aikaani ja huomiotani. Eikä haluaisi sitoutua sen lapsen hoitamiseen yhtään. Olen lapsen takia yrittänyt sietää tilannetta, koska olen useammalta taholta saanut neuvon, että odota ja tilanne kyllä muuttuu paremmaksi. Ollaan käyty juttelemassa asioista ammattilaisen luona, mutta minun mielestä siinä ei ole mitään järkeä, koska mies ei siellä myönnä mitään näistä asioista ja esittää täydellistä ja osallistuvaa isää. Ja antaa vaikka mitä lupauksia olla lapsen kanssa jotta minä vaikka pääsisin säännölliseen harrastukseeni, mutta kotona mikään ei toteudu.
Joten miten tätä solmua lähtisi avaamaan?
Kommentit (186)
Mitä tarkoitat siilä, että ei siedä meteliä ja sotkua? En minäkään niitä siedä, siksi lapset kasvatetaan toimimaan sen mukaisesti. Lelut siivotaan ja turhaa metelöintiä sisällä vältetään.
Rutiinit ja aikataulut on todella tylsiä, mutta ne ovat (etenkin pienen) lapsen parhaaksi ja se on vaan siedettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saattaa heittäytyä erossa äärettömän hankalaksi ja uhkailla "lapsen viemisellä".
Mikäli mies ei ole täydellisen debiili, tällaista ei tapahdu.
Miksi hän haluaisi lapsen yksinhuoltajuuden, kun ei ole halunnut osallistua perheessä eläessään edes jaettuun huoltajuuteen?
Mies haluaa sillä uhkailulla kiristää naisen jäämään suhteeseen tai erossa kiristää osan naiselle kuuluvasta omaisuudesta. Tavallista myös on, että uhkailulla halutaan satuttaa naista, koska miehen mielestä hänellä on oikeus "kostaa ero" naiselle.
Lapsi itse tai miehen haluttomuus olla lapsen kanssa ei liity asiaan mitenkään. Lapsi on vain miehen ase erossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei tällaista lapsellisuutta katseltu.
Ei niin. Isät kävi töissä ja äidit hoiti lapset.
Suomessa ei ikinä ole ollut mitään laajamittaista kotirouvakulttuuria. Tarkoitat varmaan, että äiti ja isä kävi töissä ja sen lisäksi äiti hoiti kodin ja lapset.
Ajan suomalaiset miessosiologit selittivät epäreilua työnjakoa sillä, että "kotityöt ja lastenhoito tarjosivat naiselle rentouttavaa vastapainoa monotoniselle tehdas- tai toimistotyölle :D"
Mies sitten työn vastapainoksi lepäsi.
Näitä AP:n kertomuksen kaltaisia avauksia tuntuu putkahtelevan tänne palstalle vähintään kerran viikossa.
Kaikissa niissä on yhteinen nimittäjä, ongelmaa yritetään ratkaista kaikenlaisilla ”purkkapatenteilla”, eikä keskitytä juurisyyhyn.
Annan näin miehenä nyt arvokkaan vinkin:
Pitäkää miehenne seksuaalisesti tyytyväisenä, se on ehdottomasti paras ja helpoin keino varmistaa että mies osallistuu perhearkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä AP:n kertomuksen kaltaisia avauksia tuntuu putkahtelevan tänne palstalle vähintään kerran viikossa.
Kaikissa niissä on yhteinen nimittäjä, ongelmaa yritetään ratkaista kaikenlaisilla ”purkkapatenteilla”, eikä keskitytä juurisyyhyn.
Annan näin miehenä nyt arvokkaan vinkin:
Pitäkää miehenne seksuaalisesti tyytyväisenä, se on ehdottomasti paras ja helpoin keino varmistaa että mies osallistuu perhearkeen.
No tätähän täällä on yritetty naisille lukemattomia kertoja korostaa, jostain syystä se ei vaan mene jakeluun...
En käsitä miten naiset kuvittelee että parisuhde voi toimia, mikäli se pistetään ikäänkuin ”naftaliiniin” siinä vaiheessa kun lapsi tulee.
Tämäkin keskustelu toimii hyvänä muistuksena, että ei niitä lapsia kannata hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exmies oli samanlainen. Lisäksi lasten jälkeen täysin haluton seksuaalisesti. Lopulta erosin ja nytcvinkuu mua takaisin. Hän haluaisi minusta jälleen äudin itselleen ei kumppaniksi. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu toimii hyvänä muistuksena, että ei niitä lapsia kannata hankkia.
Tai sitten ei hanki sitä miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei tällaista lapsellisuutta katseltu.
Ei niin. Isät kävi töissä ja äidit hoiti lapset.
Suomessa ei ikinä ole ollut mitään laajamittaista kotirouvakulttuuria. Tarkoitat varmaan, että äiti ja isä kävi töissä ja sen lisäksi äiti hoiti kodin ja lapset.
Ajan suomalaiset miessosiologit selittivät epäreilua työnjakoa sillä, että "kotityöt ja lastenhoito tarjosivat naiselle rentouttavaa vastapainoa monotoniselle tehdas- tai toimistotyölle :D"
Mies sitten työn vastapainoksi lepäsi.
Vanhempien ollessa töissä lapset olivat hoidossa mummolassa tai jonkun eläkeläismummon luona, jolle maksettiin hoidosta. Tai jonkun kotirouvanaapurin kuona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asukaa eri asunnoissa. Nähkää erikseen jos suhde jatkuu enää.
Tämähän käy erittäin raskaaksi aapeelle, kun mies on kuin toinen hoidettava lapsen lisäksi. Jos sitä elämää täytyy yrittää elää niin, että toisella puolisolla olisi mahdollisimman mukava olla oman ja lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Eli yrität kaikin tavoin elää niin, että tulee vähemmän sotkua ja vähemmän meteliä ja yrität suorittaa arkirutiinit ettei mies häiriinny.
Luulen kyllä, että aapee on aina helpottunut kun mies on muualla, saa silloin hengittää vapaammin.
Lapsi on kuitenkin jo 4v. Tuon ikäisen kanssa voi jo puuhata todella monipuolisesti, jutella, pelata yms. Miehellä on nyt todellisia ongelmia ja vaikea uskoa tuosta muuttuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä AP:n kertomuksen kaltaisia avauksia tuntuu putkahtelevan tänne palstalle vähintään kerran viikossa.
Kaikissa niissä on yhteinen nimittäjä, ongelmaa yritetään ratkaista kaikenlaisilla ”purkkapatenteilla”, eikä keskitytä juurisyyhyn.
Annan näin miehenä nyt arvokkaan vinkin:
Pitäkää miehenne seksuaalisesti tyytyväisenä, se on ehdottomasti paras ja helpoin keino varmistaa että mies osallistuu perhearkeen.
Tai. Entäs jos mies tarjoaisi sellaisia seksuaalisia nautintoja että nainen ei pystyisi olemaan ilman? Näin on meillä. Kun hyvää saa niin sitä tahtoo. Usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että se tuosta muuksi muuttuisi. Mies haluaa vain rusinat pullasta. Aika perinteinen kuvio, jossa mies ei vain tajua missään olevan vikaa, tai jos on, niin se on muualla kuin hänessä itsessään.
Mies voi olla erityisherkkä tms. Ei sille voi mitään, jos normaali lapsiperhe-elämä menee yli sietokyvyn. Toki voi ja kannattaa yrittää siedättämistä.
Minäkään en aluksi ollut äitinä kummoinen, mutta kun oli pakko vaan jaksaa ja kestää, totuin siihen. En kylä koskaan palannut enää omaksi itsekseni, vaikka lapsi on jo aikuinen. Oli se niin rankkaa.Mikä on erityisherkkä? Olen googlannut, olen yrittänyt ymmärtää, mutta en vain tajua tätä määritelmää. Ihmistyyppi, joka ahdistuu jostain (melusta, ihmisistä, stressistä, mistä?) ja jonka tarpeet pitää ottaa huomioon. Jota pitää ymmärtää. Ihan sama, vaikka itseäkin ottaa joku tilanne päähän, ei jaksaisi, väsyttää, mutta erityisherkkä ei nyt vaan voi itselleen mitään. Ihan vain tiedoksi, monilla ihmisillä on rankkaa eikä se auta, että osa ihmisistä kaataa kaiken vastuun toisen päälle ja kuormittaa muita vielä enemmän.
Ei tämä mies ole erityisherkkä, vaan itsekeskeinen ihminen, joka ei ota vastuuta omasta elämästä. Ja ap mahdollistaa tämän tekemällä kaiken, viemällä miestä terapiaan ja yrittämällä ymmärtää. Aikuinen ihminen, joka on halunnut lapsen, niin ei siinä mitään ymmärtämistä ole. Ei sitä omaa ahdistusta voi jättää vain toisen ihmisen harteille ja paeta itse töihin. Kyllä se lapsi siitä kasvaa, kymmenen vuoden päästä tilanne on ihan eri ja sitten helpottaa.
Vastauksena kysymykseesi,erityisherkkä on
Henkilö, jonka hermosto on tehokkaammin virittynyt, ja joka siksi kokee ympäristön ärsykkeet ei-herkkiä voimakkaammin. Erityisherkkä on n. 20 % ihmisistä. Se ei ole hyvä tai huono juttu, se on vain erilainen havaintojen käsittelyominaisuus kuin valtaosalla. Se ei ole luonteenpiirre, eikä se ole valittavissa vaan synnynnäinen. Se ei ole sairaus eikä diagnoosi.
Sen sijaan olen samaa mieltä, että Ap:n mies ei voi perhetilanteessa piiloutua ertyosherkkyyden taakse. Emmehän tiedä, onko tästä edes kyse. Ap:n kannattaisi ehkä ehdottaa miestä selvittämänään, jos tästä on kyse? Itsensä, ja omien tuntemusten ymmärtäminen auttaisi silloin miestä ottamaan vastuuta sekä omasta hyvinvoinnistaan, että perheestään. Vaikka mies olisi erityisherkkä, se ei estä toimista hyvänä vanhempana. Vaatii vain vähän arjen organisointia. Itseasiassa erityisherkille arjen rutiinit on monesti pidemmänpäälke helpittavia vaikka ajatuksena tuntuisivat ikäviltä.
Täällä kanssa oikea Helmi mieheksi, joka raskausaikana tajusi ettei haluakaan perhe-elämää. No tässäpä nyt ollaan kun on asuntolainat ja kaikki. Eroa tekee joka toinen viikko ja sitten taas haluaa yrittää, ihan velvollisuudesta. Arvatkaa kuinka paljon v^tuttaa. Ja ei, ei auttanut hyvä aktiivinen seksielämäkään. Olen tässä ihan sen takia, että tarvin apua vauvan hoitoon ja asumisen kustannuksiin. Toistaiseksi. Nyt on mies sitten vailla sitä seksielämääkin. Ainut iloni tilanteessa on, ettei mies pääse noin vaan tästä enää elämään huoletonta elämää. On kamalaa elää ihmisen kanssa, josta en enää edes pidä ja joka silti yrittää vongata seksiä. Mutta en anna hänelle sitä iloa, että rikon perheen, se on hänen tehtävänsä. Katselen, kauanko jaksaa. Oikea Mu^kku lampaan vaatteissa.
Heihei kohtalontovereita !
Täällä kohtuu samantyylinen tilanne, mutta sukupuolet toisinpäit.
Ero helpotti ainakin omaa arkea isosti, kun ei tarvitse paapoa aikuista naista.
Papereilla on "yhteishuoltajuus", ja viikko & viikko.
Todellisuudessa 27 pv kuusta mun luona, ja muutama pv äidin kanssa.
Lapsi täytti hetki sitten 4, eikä äiti ole vieläkään käynyt lapsensa kanssa ulkona ( ihan tosi juttu ).
Kertakaikkiaan surullista...
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu toimii hyvänä muistuksena, että ei niitä lapsia kannata hankkia.
Lapsia kannattaa hankkia, miehiä ei.
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä oli selvää ensimmäisen lapsen jälkeen, miten niitä on nyt sitten jo neljä?
Luin myös ensin näin ja ihmettelin.
Ei niin. Isät kävi töissä ja äidit hoiti lapset.