Kokevatko lääkärit aina olevansa ylempiä potilaisiinsa verrattuna?

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin ainoa tehtävä ja tarkoitus on auttaa potilasta ja lievittää hänen kärsimyksiään ja pitää potilas hengissä.

Mitään muuta tehtävää ja tarkoitus lääkärillä ei tässä elämässä ja maailmassa ole.

Ja sen mukaan heidän pitää toimia.   He toimivat myös aina virkavastuulla, siis virkalääkärit.

Huonosta lääkäristä lähtee heti huhut ja puheet liikenteeseen, joten jokainen lääkäri varmasti pyrkii aina toimimaan parhaansa mukaan.

Ja kenenkään potilaan ei tule koskaan hyväksyä asiatonta ja törkeää lääkärin käytöstä.

Mitä enemmän valituksia jostakin lääkäristä tulee, sitä varmemmmin tämä lääkäri joutuu muuttamaan käyttäytymistään potilaiden suhteen.

Jos on jonkun harvinaisen erikoisalan lääkäri niin ei häntä kovin helposti mistään lempata. Ehkä voidaan sanoa että yritä olla vähän kiltimpi potilaille. Siinä mielessä kyllä potilaat joutuu kärsimään aika ikäväåkin lääkäriä.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärien ammattitauti ja syy siihen, miksei lääkäreiden ohjeita noudateta.  Lääkärillä on totta kai enemmän tietoa ihmiskehosta kuin potilaallaan, mutta tätä ei pitäisi hieroa sen potilaan naamaan. Jotkut hoitajatkin syyllistyy samaan. Saarnaaminen ei koskaan mene perille yhtä hyvin kuin keskustelu ja kuunteleminen. 

 

Miksi kuuntelisin lääkäriä, joka suhtautuu minuun alentuvasti? Jos lääkäri viestii pitävänsä minua tyhmänä, vastareaktio on väistämätön.

Onneksi on poikkeuksia, ja nuoressa polvessa selkeästi enemmänkin. 

Pitäisi ymmärtää, mikä merkitys on sillä, että potilas LUOTTAA lääkäriin. Ihan turhaa vaikka leikata potilasta, jos potilas kuitenkin ryssii kaiken lopulta elintavoillaan. Monella lääkärillä on kovin teknillis-tieteellinen suhtautuminen ihmiseen, vaikka on ilmiselvää, että pääkopalla on ihan yhtä suuri merkitys terveyden kannalta. Edelleenkään jotkut lääkärit eivät pidä psykiatriaa lääketieteenä ollenkaan.  

Tulee ihan ikävä vanhaa omalääkäriäni, joka suhtautui minuun tasavertaisena yksilönä. Tupakoin, mutta sen sijaan, että lääkäri olisi lähtenyt kertomaan tupakoinnin haitoista (mitä ne kuvittelee, jokainen tupakoitsija tietää nämä), hän vetosi TUNTEISIINI ja KANNUSTI minua lopettamaan. Huomattavasti tehokkaampi taktiikka. 

Lääkäri voi tietää enemmän kehosta kokonaisuutena, mutta jos potilaalla on joku sairaus ja hän on sairastanut monta vuotta, niin potilaalla on tästä sairaudesta runsaasti enemmän tieteellistä tietoa ja sen lisäksi vielä kokemusperäistä.

Mä olin kerran yhden todella ihanan gynekologin vastaanotolla. Puhui reippaasti savon murteella ihan kuin olisi jollekin ystävälleen jutellut. Tuli tosi turvallinen olo. Ei tullut sellaista lääkäri-potilas asetelmaa ollenkaan, vaan siinä kaksi tasavertaista ihmistä keskusteli terveydestäni. Teki vielä veloittamatta pari ylimääräistä tutkimusta. Samaten olen käynyt eläköityneen (ikää ainakin 80 vuotta) gynekologian professorin vastaanotolla ja siitäkin käynnistä jäi tosi hyvä mieli. Tosi huolehtivaisesti suhtautui nuoreen naispotilaaseen olematta isällinen. Jotkut lääkärit ilmeisesti ymmärtävät hyvin asemansa ihmisen auttajana ja toiset eivät ehkä niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärien ammattitauti ja syy siihen, miksei lääkäreiden ohjeita noudateta.  Lääkärillä on totta kai enemmän tietoa ihmiskehosta kuin potilaallaan, mutta tätä ei pitäisi hieroa sen potilaan naamaan. Jotkut hoitajatkin syyllistyy samaan. Saarnaaminen ei koskaan mene perille yhtä hyvin kuin keskustelu ja kuunteleminen. 

 

Miksi kuuntelisin lääkäriä, joka suhtautuu minuun alentuvasti? Jos lääkäri viestii pitävänsä minua tyhmänä, vastareaktio on väistämätön.

Onneksi on poikkeuksia, ja nuoressa polvessa selkeästi enemmänkin. 

Pitäisi ymmärtää, mikä merkitys on sillä, että potilas LUOTTAA lääkäriin. Ihan turhaa vaikka leikata potilasta, jos potilas kuitenkin ryssii kaiken lopulta elintavoillaan. Monella lääkärillä on kovin teknillis-tieteellinen suhtautuminen ihmiseen, vaikka on ilmiselvää, että pääkopalla on ihan yhtä suuri merkitys terveyden kannalta. Edelleenkään jotkut lääkärit eivät pidä psykiatriaa lääketieteenä ollenkaan.  

Tulee ihan ikävä vanhaa omalääkäriäni, joka suhtautui minuun tasavertaisena yksilönä. Tupakoin, mutta sen sijaan, että lääkäri olisi lähtenyt kertomaan tupakoinnin haitoista (mitä ne kuvittelee, jokainen tupakoitsija tietää nämä), hän vetosi TUNTEISIINI ja KANNUSTI minua lopettamaan. Huomattavasti tehokkaampi taktiikka. 

Lääkäri voi tietää enemmän kehosta kokonaisuutena, mutta jos potilaalla on joku sairaus ja hän on sairastanut monta vuotta, niin potilaalla on tästä sairaudesta runsaasti enemmän tieteellistä tietoa ja sen lisäksi vielä kokemusperäistä.

Olet osittain oikeissa.  Mutta potilaalla tuskin on omasta sairaudestaan tarpeeksi mitään tieteellistä tietoa, koska hän ei yksinkertaisesti edes pääse, kaikkiin tutkimus-ja tietokantoihin lääketieteellisellä alalla.

Potilaalla on tietenkin runsas kokemus omasta sairaudestaan, joten hän kykenee hyvin siitä keskustelemaan lääkärin kanssa ja arvioimaan omaa tilaansa.

Mutta tieteellistä tietoa omasta sairaudestaan ei potilaalla yksinkertaisesti voi olla enenmmän kuin lääkäreillä.

Ja erikoislääkärit tietävät  tietenkin aina oman alansa sairauksista lähes kaiken mahdollisen.

Samaa ei tietenkään voida vaatia niiltä yleislääkäreiltä jotka toimivat terveyskeskus lääkäreinä.

Olen 45-vuotias nainen.

Olen äskettäin käynyt kerran lääkärin vastaanotolla lapseni kanssa sekä soittanut yhden ambulanssin heikkovointiselle ohikulkijalle.

Kamala sanoa, mutta kummassakin kohtaamisessa terveydenhuollon ihmisten kanssa (joista yksi oli lääkäri) oli yksi asia yhteinen. Niin lääkärin vastaanotolla kuin ambulanssissa paikalle tulleet henkilöt vaikuttivat minusta pojilta ja tytöiltä.

Vaan toivottavasti osaavat asiansa. Saatan itse joskus olla krriitisen avun tarpeessa, ja silloin ei ole merkitystä, ovatko auttajat poikasia ja tyttösiä. Eikä virheetön suomenkielikään ole aina välttämätön; olen saanut hyvää apua lääkäriltä, jonka suomenkielen taito oli kehittymässä.

Lääkärilunnalle on kova paikka, ettei moni nosta heitä enää jalustalle. Joukossa on toki fiksumpia mutta myös tyhmempiä.

Lääkärit tietävät enemmän sairauksista kuin terveydestä, se on iso ongelma.

Olipa muuten epämiellyttävän lihava lääkäri eilen a-studiossa. Sorry, sillä on merkitystä terveydenhoitoalalla.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärilunnalle on kova paikka, ettei moni nosta heitä enää jalustalle. Joukossa on toki fiksumpia mutta myös tyhmempiä.

Jos jalusta on rahaa niin ihan kiva, mutta muuten sillä ei tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit tietävät enemmän sairauksista kuin terveydestä, se on iso ongelma.

Olipa muuten epämiellyttävän lihava lääkäri eilen a-studiossa. Sorry, sillä on merkitystä terveydenhoitoalalla.

Miksi sillä on merkitystä sinun terveyteesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärien ammattitauti ja syy siihen, miksei lääkäreiden ohjeita noudateta.  Lääkärillä on totta kai enemmän tietoa ihmiskehosta kuin potilaallaan, mutta tätä ei pitäisi hieroa sen potilaan naamaan. Jotkut hoitajatkin syyllistyy samaan. Saarnaaminen ei koskaan mene perille yhtä hyvin kuin keskustelu ja kuunteleminen. 

 

Miksi kuuntelisin lääkäriä, joka suhtautuu minuun alentuvasti? Jos lääkäri viestii pitävänsä minua tyhmänä, vastareaktio on väistämätön.

Onneksi on poikkeuksia, ja nuoressa polvessa selkeästi enemmänkin. 

Pitäisi ymmärtää, mikä merkitys on sillä, että potilas LUOTTAA lääkäriin. Ihan turhaa vaikka leikata potilasta, jos potilas kuitenkin ryssii kaiken lopulta elintavoillaan. Monella lääkärillä on kovin teknillis-tieteellinen suhtautuminen ihmiseen, vaikka on ilmiselvää, että pääkopalla on ihan yhtä suuri merkitys terveyden kannalta. Edelleenkään jotkut lääkärit eivät pidä psykiatriaa lääketieteenä ollenkaan.  

Tulee ihan ikävä vanhaa omalääkäriäni, joka suhtautui minuun tasavertaisena yksilönä. Tupakoin, mutta sen sijaan, että lääkäri olisi lähtenyt kertomaan tupakoinnin haitoista (mitä ne kuvittelee, jokainen tupakoitsija tietää nämä), hän vetosi TUNTEISIINI ja KANNUSTI minua lopettamaan. Huomattavasti tehokkaampi taktiikka. 

Lääkäri voi tietää enemmän kehosta kokonaisuutena, mutta jos potilaalla on joku sairaus ja hän on sairastanut monta vuotta, niin potilaalla on tästä sairaudesta runsaasti enemmän tieteellistä tietoa ja sen lisäksi vielä kokemusperäistä.

Olet osittain oikeissa.  Mutta potilaalla tuskin on omasta sairaudestaan tarpeeksi mitään tieteellistä tietoa, koska hän ei yksinkertaisesti edes pääse, kaikkiin tutkimus-ja tietokantoihin lääketieteellisellä alalla.

Potilaalla on tietenkin runsas kokemus omasta sairaudestaan, joten hän kykenee hyvin siitä keskustelemaan lääkärin kanssa ja arvioimaan omaa tilaansa.

Mutta tieteellistä tietoa omasta sairaudestaan ei potilaalla yksinkertaisesti voi olla enenmmän kuin lääkäreillä.

Ja erikoislääkärit tietävät  tietenkin aina oman alansa sairauksista lähes kaiken mahdollisen.

Samaa ei tietenkään voida vaatia niiltä yleislääkäreiltä jotka toimivat terveyskeskus lääkäreinä.

Hyvä lääkäri kuuntelee potilasta, potilaan kokemuksia siitä omasta sairaudestaan eikä tuijota Farmaca Fennicaa ja ilmoita että kirjotetaan näitä samoja lääkkeitä joista potilas juuri sanoi ettei ne auta

'Mutta tieteellistä tietoa omasta sairaudestaan ei potilaalla yksinkertaisesti voi olla enenmmän kuin lääkäreillä.'

Sanopa tuo harvinaista tautia potevalle.

Samaa tautia potevia saattaa Suomessa olla samanaikaisesti vain muutama henkilö. Lääkäri ei välttämättä koskaan aiemmin ole tavannut henkilöä, jolla olisi tämä tietty sairaus. Potilas taas saattaa käynyt vertaistukitapaamisissa Pohjoismaita ja Eurooppaa myöden, ehkä kauempanakin. Tavannut lukuisia samaa tautia sairastavia. Nettiaikana potilas saattaa olla verkostoitunut maailmanlaajuisesti samaa tautia sairastavien kanssa ja saada ensimmäisenä tiedon alan uusimmista tutkimustuloksista. uusista tutkimuslääkkeistä ym.

Ei sillä, joskus on niin, että vaikka olisi saatavissa kaikki mahdollinen tuotettu tieteellinen tieto, joskus on tilanne sellainen, ettei sekään auta. Ihminen ei ole niin kaikkivoipa, kuin joskus hetkittäin saattaa luulla.

Voi olla vähän vaikeaa menestyneenä, älykkäänä ja rikkaana luoda tasavertainen kohtaaminen jonkun parhaat päivänsä nähneen keski-ikäisen masentuneen valittajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä osa tuosta ylemmyyden vaikutelmasta syntyy siitä, että koulutetuilla ihmisillä yleensä on huoliteltu, hieman etäännyttävä puhetyyli. Se, että lääkäri keskittyy työhönsä, eli analyysin tekemiseen oireiden perusteella ja siltä pohjalta hoitosuunnitelman tekoon, aiheuttavat myös sen, että sosiaaliseen vuorovaikutukseen ei juuri jää aikaa; yleensähän vastaanotolla ollaan vain vartti, ei siinä ole aikaa mihinkään ylimääräiseen rupatteluun.

Itse en edes kaipaa mitään hoivapuhelässytystä. Mielestäni paras lääkäri on juuri sellainen, joka ytimekkäästi antaa kotihoito-ohjeet, se on paljon vakuuttavampaa ja luotettavampaa kuin ”voi voi koita nyt pärjätä ja yritä vaikka lisätä liikuntaa, jos se auttais”.

Toki lääkärin kanssa pärjää helpommin, jos menee vastaanotolle tukka kammattuna ja siististi pukeutuneena, ja kertoo tiivistetysti sekä selkeästi, millaisia oireita on. Kun lääkäri tekee tarkentavia kysymyksiä, vastaa niihin ytimekkäästi ja asiassa pysyen. Älä jaarittele tai ala kertomaan asiaan liittymättömiä juttuja. Lääkäriä ei kiinnosta, mitä mieltä naapurin Kaisa oli ihottumastasi. Eli siis kannattaa välttää antamasta hölmöä kuvaa itsestään.

Ja narsistilääkäri siellä yrittää ohjeistaa. Häpeä paska, olet veronmaksajien palvelija, et mitään muuta!

Ohiksena pakko kysyä, että oletko pitkäänkin jättänyt lääkkeesi syömättä?

Mulla on lähes aina ollu mukavia, asiallisia ja luotettavan olosia lääkäreitä eikä mulla oo tullu mtn alemmuuden tunnetta. Tosin yks viimeisimmistä oli erikoisempi tapaus, hän korotti äänen teennäisesti ja oli jotenki aggressiivinen, kyseessä nuori mies. Kaikki muut kommunikoinu rauhallisesti ja normaalilla äänenpainolla yms. 😊 Ku taas hoitsu yms - niistä jääny monesti kuva ettei tiedä tai osaa auttaa.

En ole lääkäri, eikä minulla ole lääkäreitä lähipiirissä. Mutta ylipäätään koen, että aina kun asioin ammattilaisten kanssa, he ovat oman alansa asiantuntijoina minua "ylempänä". Eli en ala besserwisseroida maallikkona opettajille, en rakennusinsinööreille enkä lääkäreille sen kummemmin kuin kampaajille tai vaikkapa siivoojillekaan.

Suhtaudun kunnioittavasti ihmisiin, enkä ajattele, että muiden asiantuntemus on minuun suunnattua alistamista. Totta kai kysyn ja kyseenalaistankin, jos on tarve, mutta tajuan, että maallikkona en ole asiasta yhtä hyvin perillä. Ainakin hankin toisen asiantuntijamielipiteen ja pengon taustoja hyvin ennen kuin kyseenalaistan.

Samaa kunnioitusta odotan omaa ammattitaitoani kohtaan. Pidän moukkamaisena ihmisiä, jotka mutuna luulevat tietävänsä työstäni enemmän kuin minä, joka olen alalle saanut akateemisen koulutuksen ja tehnyt työtäni 32 vuotta.

N54

Totta kai lääkäri on terveysasioissa ylempänä kuin potilas ihan kuten opettaja pedagogiikassa ja raksainssi rakentamisasioissa. Miksi ihmeessä siitä kenenkään pitää vetää herne nenäänsä? Internetin myötä joillekin tyypeille on tullut ihme illuusio siitä, että he tietävät kaikesta kaiken luettuaan yhden wikipedia-jutun alasta.

Vierailija kirjoitti:

Ovat älykkäitä ja menestyviä jo lapsuudessa. Useimmiten hyvistä perheistä. Paine menestyä ja kilpailuhenkisyys alalla koko uran ajan. Myös paine taloudelliseen menestymiseen. Siinä jotenkin etääntyy tavallisista pulliaisista. Tasavertainen kohtaaminen ei ole mahdollista.

Ne ovat yhtä ylimielisiä niillekin meistä, jotka olemme hyvästä perheestä, koulutettuja, fiksuja ja ns. menestyneitä.

Sehän siinä kummallisinta on: vaikka potilaana olisi radiologian tohtori, kyllähän se vastavalmistunut lisensiaatti silti Ymmärtää Paremmin Ihan Kaiken -ja lukee käypähoidosta ääneen, mitä tulee tehdä, ikään kuin potilas ei olisi sitä osannut itse googlata. Parhaat vielä printtaavat sen käyvän hoidon.

Lääkäreissä on liian paljon ns.kirjaoppineita, joiden vuorovaikutuskyvyt ovat huonot.

Jo pääsykokeissa pitäisi karsia nämä tunnevammaiset ja empatiakyvyttömät pois, vaikka olis 8 laudaturin paperit.

Myös palkkaustaso laskettava, sillä alalle hakeutuu näitä ihmistyöhön kykenemättömiä rahan ja statuksen perässä juoksevia, lääkärin valasta välittämättömiä kiipijöitä.

Myös terveyskeskuksiin ja syrjäseuduille tulee olla lääkäreille pakollinen työjaksositoumus. Muuten karttavat näitä.

Todellinen kutsumus on harvan lääkärin lähtökohta, raha tärkeintä, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän alemmuuden tunne lähde aina itsestä, ei toisesta osapuolesta. 

Jos joku yrittääkin esiintyä ylempänä, terveellä itsetunnolla varustettu pystyy jättämään sen omaan arvoonsa.

Kyllä se lähtee niistä lääkäreistä. Minulla on ystäväpiirissä ja suvussa ties mitä tohtoria, majuria, toimitusjohtajaa ja self made-miljonääriä. Kenestäkään muusta ihmisestä en ole koskaan havainnut sellaista "herra ja ylhäisyys" -asennetta, mikä lääkäreistä huokuu melkein aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärien ammattitauti ja syy siihen, miksei lääkäreiden ohjeita noudateta.  Lääkärillä on totta kai enemmän tietoa ihmiskehosta kuin potilaallaan, mutta tätä ei pitäisi hieroa sen potilaan naamaan. Jotkut hoitajatkin syyllistyy samaan. Saarnaaminen ei koskaan mene perille yhtä hyvin kuin keskustelu ja kuunteleminen. 

 

Miksi kuuntelisin lääkäriä, joka suhtautuu minuun alentuvasti? Jos lääkäri viestii pitävänsä minua tyhmänä, vastareaktio on väistämätön.

Onneksi on poikkeuksia, ja nuoressa polvessa selkeästi enemmänkin. 

Pitäisi ymmärtää, mikä merkitys on sillä, että potilas LUOTTAA lääkäriin. Ihan turhaa vaikka leikata potilasta, jos potilas kuitenkin ryssii kaiken lopulta elintavoillaan. Monella lääkärillä on kovin teknillis-tieteellinen suhtautuminen ihmiseen, vaikka on ilmiselvää, että pääkopalla on ihan yhtä suuri merkitys terveyden kannalta. Edelleenkään jotkut lääkärit eivät pidä psykiatriaa lääketieteenä ollenkaan.  

Tulee ihan ikävä vanhaa omalääkäriäni, joka suhtautui minuun tasavertaisena yksilönä. Tupakoin, mutta sen sijaan, että lääkäri olisi lähtenyt kertomaan tupakoinnin haitoista (mitä ne kuvittelee, jokainen tupakoitsija tietää nämä), hän vetosi TUNTEISIINI ja KANNUSTI minua lopettamaan. Huomattavasti tehokkaampi taktiikka. 

Lääkäri voi tietää enemmän kehosta kokonaisuutena, mutta jos potilaalla on joku sairaus ja hän on sairastanut monta vuotta, niin potilaalla on tästä sairaudesta runsaasti enemmän tieteellistä tietoa ja sen lisäksi vielä kokemusperäistä.

Olet osittain oikeissa.  Mutta potilaalla tuskin on omasta sairaudestaan tarpeeksi mitään tieteellistä tietoa, koska hän ei yksinkertaisesti edes pääse, kaikkiin tutkimus-ja tietokantoihin lääketieteellisellä alalla.

Potilaalla on tietenkin runsas kokemus omasta sairaudestaan, joten hän kykenee hyvin siitä keskustelemaan lääkärin kanssa ja arvioimaan omaa tilaansa.

Mutta tieteellistä tietoa omasta sairaudestaan ei potilaalla yksinkertaisesti voi olla enenmmän kuin lääkäreillä.

Ja erikoislääkärit tietävät  tietenkin aina oman alansa sairauksista lähes kaiken mahdollisen.

Samaa ei tietenkään voida vaatia niiltä yleislääkäreiltä jotka toimivat terveyskeskus lääkäreinä.

Hyvä lääkäri kuuntelee potilasta, potilaan kokemuksia siitä omasta sairaudestaan eikä tuijota Farmaca Fennicaa ja ilmoita että kirjotetaan näitä samoja lääkkeitä joista potilas juuri sanoi ettei ne auta

Hyvä lääkäri myös kysyy, paljonko potilas liikkuu, ennen kuin alkaa suositella liikuntaa hoidoksi...