Kokevatko lääkärit aina olevansa ylempiä potilaisiinsa verrattuna?

Ylimielisiä ainakin jos ei muuta.

Mä en ole huomannut tuollaista asioidessani lääkäreiden kanssa.

Johtuuko se siitä, että he ovat aina niitä luokkansa älykkäimpiä olleet lapsuudesta saakka? Koko elämänsä olleet muita parempia, kai se muokkaa persoonaa.

Minulla tulee usein myös olo, että lääkäri haluaa saada kiinni jostain valheesta, epäilee, että minulla on muu agenda kuin saada apua ongelmaani?

No jos lääketieteellisestä asiantuntemuksesta puhutaan, niin todellakin toivon, että kokevat.

Ovat älykkäitä ja menestyviä jo lapsuudessa. Useimmiten hyvistä perheistä. Paine menestyä ja kilpailuhenkisyys alalla koko uran ajan. Myös paine taloudelliseen menestymiseen. Siinä jotenkin etääntyy tavallisista pulliaisista. Tasavertainen kohtaaminen ei ole mahdollista.

Ovat ylimielisiä.Menin viim.kerran lääk.tuli sydänoireita pari viikkoo jo olivat ollu..mut se päivä kun syd.filmi ja lääk.Aloin voida jo hyvin.Oli kirjotettu olin iloinen puhelias,en kait itkemäänkään ala.On sattunut muutakin valviiraan ihan pitäisi ottaa yht.Lääkehoidotkin tehottomia huonoja eikä hoideta kunnolla.Kivut.Niveljutut.kävely..sokea kaikkee löytyy..mut ei noita lue epigriiseis eikä kannassa..

Vierailija kirjoitti:

Minulla tulee usein myös olo, että lääkäri haluaa saada kiinni jostain valheesta, epäilee, että minulla on muu agenda kuin saada apua ongelmaani?

On tärkeää selvittää miten motivoitunut olet hoitoon, sillä on suuri merkitys sen suhteen mihin resursseja kannattaa käyttää.

Lääkärit näkevät ja kuulevat vastaanotolla kaikenlaista, ja varmasti suurin osa ainakin oppii lukemaan potilaasta paljon jo sitäkin kautta, mitä hän ei sano ääneen. Potilaan olemus ja käytös vastaanotolla ratkaisee myös. Joskus arvio voi tietysti pettää, ja mennään metsään, jos kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdään sen perusteella. Omaa tilannettaan ei pidä liioitella, mutta ei väheksyäkään. Joskus voi olla henki kyseessä, jos lääkäri näkee, että asiat ovat huonosti, mutta potilas vähättelee, ja päinvastoin.

Itse kävin juuri erikoislääkärin vastaanotolla, joka alkoi lääkärin kysymyksellä, miten hän voisi minua auttaa. Tuli heti luottavainen olo.

Lääkärien ammattitauti ja syy siihen, miksei lääkäreiden ohjeita noudateta.  Lääkärillä on totta kai enemmän tietoa ihmiskehosta kuin potilaallaan, mutta tätä ei pitäisi hieroa sen potilaan naamaan. Jotkut hoitajatkin syyllistyy samaan. Saarnaaminen ei koskaan mene perille yhtä hyvin kuin keskustelu ja kuunteleminen. 

 

Miksi kuuntelisin lääkäriä, joka suhtautuu minuun alentuvasti? Jos lääkäri viestii pitävänsä minua tyhmänä, vastareaktio on väistämätön.

Onneksi on poikkeuksia, ja nuoressa polvessa selkeästi enemmänkin. 

Pitäisi ymmärtää, mikä merkitys on sillä, että potilas LUOTTAA lääkäriin. Ihan turhaa vaikka leikata potilasta, jos potilas kuitenkin ryssii kaiken lopulta elintavoillaan. Monella lääkärillä on kovin teknillis-tieteellinen suhtautuminen ihmiseen, vaikka on ilmiselvää, että pääkopalla on ihan yhtä suuri merkitys terveyden kannalta. Edelleenkään jotkut lääkärit eivät pidä psykiatriaa lääketieteenä ollenkaan.  

Tulee ihan ikävä vanhaa omalääkäriäni, joka suhtautui minuun tasavertaisena yksilönä. Tupakoin, mutta sen sijaan, että lääkäri olisi lähtenyt kertomaan tupakoinnin haitoista (mitä ne kuvittelee, jokainen tupakoitsija tietää nämä), hän vetosi TUNTEISIINI ja KANNUSTI minua lopettamaan. Huomattavasti tehokkaampi taktiikka. 

Lääkärin ainoa tehtävä ja tarkoitus on auttaa potilasta ja lievittää hänen kärsimyksiään ja pitää potilas hengissä.

Mitään muuta tehtävää ja tarkoitus lääkärillä ei tässä elämässä ja maailmassa ole.

Ja sen mukaan heidän pitää toimia.   He toimivat myös aina virkavastuulla, siis virkalääkärit.

Huonosta lääkäristä lähtee heti huhut ja puheet liikenteeseen, joten jokainen lääkäri varmasti pyrkii aina toimimaan parhaansa mukaan.

Ja kenenkään potilaan ei tule koskaan hyväksyä asiatonta ja törkeää lääkärin käytöstä.

Mitä enemmän valituksia jostakin lääkäristä tulee, sitä varmemmmin tämä lääkäri joutuu muuttamaan käyttäytymistään potilaiden suhteen.

Ikä auttaa ;) Jos on nuorempi tai samanikäinen lääkäri, en koe alemmuutta vaan tasavertaisuutta, joskus jopa äidillisyyttä.

Maisteri

Vierailija kirjoitti:

Ovat älykkäitä ja menestyviä jo lapsuudessa. Useimmiten hyvistä perheistä. Paine menestyä ja kilpailuhenkisyys alalla koko uran ajan. Myös paine taloudelliseen menestymiseen. Siinä jotenkin etääntyy tavallisista pulliaisista. Tasavertainen kohtaaminen ei ole mahdollista.

Minusta jotenkin harvinaisn suoraviivaista ajatella, että eriyisesti lääkäreillä korostuisi paine taloudelliseen menestymiseen. Vaan toisin kuin vaikkapa on hoitajien laita, niin aina tavataan korostaa kuinka lääkärit ovat ni-in korkeasi koulutettuja (kukaan muuhan ei) ja toimivat syvästäkutsumuksesta työssään.

Kun hoitajat kerran pari vuosisadassa ilmoittava, kuinka olisi tuota mukava saada hieman lisää liksaa, niin vastaus on miten ovat ahneita ja kuinka ahneudellaan vaarantavat koko kansantalouden je läntisen maailman kansanerveyden 

Kun lääkäriliitto (, jottei kenenkään  yksiäisen lääkärin ei tarvitstsi julkisesti luopua omasta sädekehästää ja voi esiintyä vastakin pyhimyksenä) ilmoittaa että lääkärit kaipasivat lisää palkkaa niin kyse on vain siiä kuinka paljon tällä kertaa nämä laajasti oppineet ja ihmiskunnan pelastajat haluavat tällä kertaa. - Ja piäsikö tuota lääkiksen opiskelupaikkoja määrää samalla kertaa vähentää samalla kertaa, ettei vain näiden luojan valittujen määrä kasvaisi ja joku ala luulemaan, että lääkärien joukkoon voisi päästä tavallisen kuolevaisen jälkeläinen.  Tai, etä vasaisuudessakin lääkärinpakeille voisi päästä ilman lottovoittoa.  

Eiköhän alemmuuden tunne lähde aina itsestä, ei toisesta osapuolesta. 

Jos joku yrittääkin esiintyä ylempänä, terveellä itsetunnolla varustettu pystyy jättämään sen omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän alemmuuden tunne lähde aina itsestä, ei toisesta osapuolesta. 

Jos joku yrittääkin esiintyä ylempänä, terveellä itsetunnolla varustettu pystyy jättämään sen omaan arvoonsa.

Näin on. Kävin juuri lääkärillä, joka oli minua 20-30 vuotta vanhempi nainen ja puhui minulle kuin lapselle (olen yli 30). Vastasin sinnikkäästi korostetun aikusmaisesti, huoliteltua kieltä käyttäen. Huomasin, miten lääkärillä meni pasmat sekaisin, kun ei saanut laitettua minua haluamaansa lokeroon. Teki myös oletuksia jopa vanhempieni päihteidenkäytöstä, täysin metsään meni. 

Lähdettyäni en tuntenut alemmuutta vaan ylemmyyttä. Lääkäri varmasti tietää alastaan enemmän kuin minä, mutta ihmistuntemuksessa pesen hänet 100-0, ja hän on liian yksinkertainen edes ymmärtääkseen sitä.  

Ehkä osa tuosta ylemmyyden vaikutelmasta syntyy siitä, että koulutetuilla ihmisillä yleensä on huoliteltu, hieman etäännyttävä puhetyyli. Se, että lääkäri keskittyy työhönsä, eli analyysin tekemiseen oireiden perusteella ja siltä pohjalta hoitosuunnitelman tekoon, aiheuttavat myös sen, että sosiaaliseen vuorovaikutukseen ei juuri jää aikaa; yleensähän vastaanotolla ollaan vain vartti, ei siinä ole aikaa mihinkään ylimääräiseen rupatteluun.

Itse en edes kaipaa mitään hoivapuhelässytystä. Mielestäni paras lääkäri on juuri sellainen, joka ytimekkäästi antaa kotihoito-ohjeet, se on paljon vakuuttavampaa ja luotettavampaa kuin ”voi voi koita nyt pärjätä ja yritä vaikka lisätä liikuntaa, jos se auttais”.

Toki lääkärin kanssa pärjää helpommin, jos menee vastaanotolle tukka kammattuna ja siististi pukeutuneena, ja kertoo tiivistetysti sekä selkeästi, millaisia oireita on. Kun lääkäri tekee tarkentavia kysymyksiä, vastaa niihin ytimekkäästi ja asiassa pysyen. Älä jaarittele tai ala kertomaan asiaan liittymättömiä juttuja. Lääkäriä ei kiinnosta, mitä mieltä naapurin Kaisa oli ihottumastasi. Eli siis kannattaa välttää antamasta hölmöä kuvaa itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän alemmuuden tunne lähde aina itsestä, ei toisesta osapuolesta. 

Jos joku yrittääkin esiintyä ylempänä, terveellä itsetunnolla varustettu pystyy jättämään sen omaan arvoonsa.

Ei se ihan noinkaan mene. Koska potilas on riippuvainen sen lääkärin päätöksistä, sen lääkärin päätökset vaikuttavat potilaan terveyteen ja elämään. Jos lääkäri mielivaltaisesti päättää jotain, potilaan täytyy siihen vain alistua. Miten voit vain jättää lääkärin päätökset "omaan arvoonsa"? Sitähän tuo ylemmyys lääkärin työssä usein on, että vähätellään potilaan vaivoja tai vain jätetään reagoimatta niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän alemmuuden tunne lähde aina itsestä, ei toisesta osapuolesta. 

Jos joku yrittääkin esiintyä ylempänä, terveellä itsetunnolla varustettu pystyy jättämään sen omaan arvoonsa.

Ei se ihan noinkaan mene. Koska potilas on riippuvainen sen lääkärin päätöksistä, sen lääkärin päätökset vaikuttavat potilaan terveyteen ja elämään. Jos lääkäri mielivaltaisesti päättää jotain, potilaan täytyy siihen vain alistua. Miten voit vain jättää lääkärin päätökset "omaan arvoonsa"? Sitähän tuo ylemmyys lääkärin työssä usein on, että vähätellään potilaan vaivoja tai vain jätetään reagoimatta niihin.

Milloin potilas on riippuvainen lääkäristä?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä osa tuosta ylemmyyden vaikutelmasta syntyy siitä, että koulutetuilla ihmisillä yleensä on huoliteltu, hieman etäännyttävä puhetyyli. Se, että lääkäri keskittyy työhönsä, eli analyysin tekemiseen oireiden perusteella ja siltä pohjalta hoitosuunnitelman tekoon, aiheuttavat myös sen, että sosiaaliseen vuorovaikutukseen ei juuri jää aikaa; yleensähän vastaanotolla ollaan vain vartti, ei siinä ole aikaa mihinkään ylimääräiseen rupatteluun.

Itse en edes kaipaa mitään hoivapuhelässytystä. Mielestäni paras lääkäri on juuri sellainen, joka ytimekkäästi antaa kotihoito-ohjeet, se on paljon vakuuttavampaa ja luotettavampaa kuin ”voi voi koita nyt pärjätä ja yritä vaikka lisätä liikuntaa, jos se auttais”.

Toki lääkärin kanssa pärjää helpommin, jos menee vastaanotolle tukka kammattuna ja siististi pukeutuneena, ja kertoo tiivistetysti sekä selkeästi, millaisia oireita on. Kun lääkäri tekee tarkentavia kysymyksiä, vastaa niihin ytimekkäästi ja asiassa pysyen. Älä jaarittele tai ala kertomaan asiaan liittymättömiä juttuja. Lääkäriä ei kiinnosta, mitä mieltä naapurin Kaisa oli ihottumastasi. Eli siis kannattaa välttää antamasta hölmöä kuvaa itsestään.

Ja narsistilääkäri siellä yrittää ohjeistaa. Häpeä paska, olet veronmaksajien palvelija, et mitään muuta!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä osa tuosta ylemmyyden vaikutelmasta syntyy siitä, että koulutetuilla ihmisillä yleensä on huoliteltu, hieman etäännyttävä puhetyyli. Se, että lääkäri keskittyy työhönsä, eli analyysin tekemiseen oireiden perusteella ja siltä pohjalta hoitosuunnitelman tekoon, aiheuttavat myös sen, että sosiaaliseen vuorovaikutukseen ei juuri jää aikaa; yleensähän vastaanotolla ollaan vain vartti, ei siinä ole aikaa mihinkään ylimääräiseen rupatteluun.

Itse en edes kaipaa mitään hoivapuhelässytystä. Mielestäni paras lääkäri on juuri sellainen, joka ytimekkäästi antaa kotihoito-ohjeet, se on paljon vakuuttavampaa ja luotettavampaa kuin ”voi voi koita nyt pärjätä ja yritä vaikka lisätä liikuntaa, jos se auttais”.

Toki lääkärin kanssa pärjää helpommin, jos menee vastaanotolle tukka kammattuna ja siististi pukeutuneena, ja kertoo tiivistetysti sekä selkeästi, millaisia oireita on. Kun lääkäri tekee tarkentavia kysymyksiä, vastaa niihin ytimekkäästi ja asiassa pysyen. Älä jaarittele tai ala kertomaan asiaan liittymättömiä juttuja. Lääkäriä ei kiinnosta, mitä mieltä naapurin Kaisa oli ihottumastasi. Eli siis kannattaa välttää antamasta hölmöä kuvaa itsestään.

Päinvastoin, jos näyttää liian hyvinvoivalta niin ei lääkäri välttämättä usko että on vikaa.