)) SYYSkeijujen viikonLOPPU ((

Voi kun mullakin iskis se pesänrakennus..

Mitään ei huvittais tehä ja pakko ois saada kämppä edes sellaseen kuntoon että kehtaa mummut sun muut kutsua ens viikonloppuna tytön synttäreille.. blääh.. Ja pitäis vielä keksiä mitä sitä tarjois.

Onneks päätin että mahdollisimman pienellä porukalla juhlitaan. Ei tuu ku isovanhemmat ja tädit ja sedät. Siinäkin on jo 13 henkeä jos kaikki tulee. En ois kyllä mitenkään jaksanut isompaa porukkaa kestitä kun ei meinaa nytkään tulla mistään mitään.



Synnytyksestä: Esikoista lähdin tekemään sillä periaatteella, että luomuna pyritään selviimään, mutta katotaan miten käy.

Altaasta ei ollut mulle mitään apua, vesi kun ei muutenkaan oo mun elementti niin eihän sitä osannut sielä mitenkään rentoutua. Ilokaasukaan ei ollut kovin hyvä, kyllä se vähän autto mut enenmmänkin tuntu pistävän pään sekaisin. Epiduraaliin sitten päädyin ja mulla se ainakin on tehonnut hyvin. Sen kanyylin laittaminen ei tosin ole mitään herkkua; yritä nyt pysyä kyljellään paikoillaan, selkä pyöreenä kun supistaa niin **rkeleesti. Mutta mulla se vei kaikki kivut pariks tunniks, sain jopa nukuttua. Joten se oli hyvä mulle.

Luomuna tätäkin lähtään tekemään ja katotaan miten käy.



Jospas sitten alkais puuroa keitteleen.

Palaillaan.



-kirsikka rv 34+3-

Joo, oon pitäny aina vähintään kaks tuntii kahvin ja obsidanin välillä, ja ensinhän se tehoskin ja hemppa lähti nousuun, mut sitten se putos taas 108:n.

Mä mietinkii et onko noista litkuista hyötyy kun rautaa on päiväannoksessa paljon vähemmän. Vai pitäiskö sitä ottaa enemmän, vaikka ohjeissa sanotaan (niin kuin aina) että " ohjeen mukaista annostusta ei saa ylittää."



kirsikka 34+3

Hyvin nukuttu yö takana pitkästä aikaan! Ainoastaan jossain vaiheessa yötä häiritsi nuo Venäjän savujen hajut, kun nukuimme ikkuna auki. Ja illalla oli kamala ikävä miestä, tätä se raskaus teettää, enää ei voi olla yötäkään erossa rakkaastaan... Onneksi tulevat tänään pojan kanssa kotiin.



RIZZU onpa ikävää, että tuollalailla kaaduit, kuulostaa ihan kamalalta! Onneksi vauvalle ei käynnyt kuinkaan, tuollainen kivenmurikka osuneena vatsaan... kauhea edes ajatella.... Harmillista, ettet pääse tänään tapaamiseen, olisi ollut mukava nähdä. Toisen kerran sitten! Pikaista paranemista :)



Tänään pitäisi vähän siivota ennen Hesan tapaamiseen lähtöä, huomenna tulee mummit jne kylään kun esikoinen haluaa pitää kouluunlähtöjuhlat :) En aio leipoa yhtään mitään vaan kaupasta haetaan tarjottavat. Onneksi ei ole tämän suurempia juhlia enää järjestettävänä näin loppusuoralla.



Mayella ja Onniponni 33+4

Mitenhän sitä on saanut aikansa kulumaan lapsettomana? ;) Mies lähti eilen pojan kanssa anoppilaan ja minä olen ollut yksin kotona. Ensimmäisen puoli tuntia uhrasin siivoukselle, sitten olenkin vain oleskellut ja katsellut telkkaria. Yöllä ei uni oikein tullut, kun en tykkää yksin nukkua, mutta aamuyöstä sain nukuttua ja heräsin vasta äsken! Nyt olisi tarkoitus hieman kaappeja siivoilla ym. kun kerrankin saa rauhassa touhuilla.



G: Mulla olo synnytyksen jälkeen oli tosi hyvä ja pystyin kävelemään, kunhan ensin olin hieman saanut nukuttua ja syötyä (synnytys klo 1-10) yön jäljiltä. Maha oli aika huvittava, vaikka ei mitenkään erityisen iso, mutta sellainen tyhjä reppu, pullataikina on aika hyvä vertaus ;) Tissit ei olleet mitenkään erityisen pinkeät tai kipeät. Toki hieman kiristi ja maidonvirtaamaan lähtö tekivät kipeää, mutta eniten minua ihmetytti se kuumotus tisseissä ja piti oikein kätilöiltä kysyä onko tämä normaalia ja kuulemma on. Jälkivuotoa oli aika niukasti jo heti toisena synnytyksen jälkeisenä päivänä ja kun kotiuduttiin (viikko oltiin sairaalassa) niin muistaakseni ihan tavallisia siteitä pidin. Niin ja sellaisen vinkin haluan sanoa, että jos tikit ei sula itsestään (niiden kyllä pitäisi...) niin ne kannattaa poistattaa neuvolassa. Mulla nimittäin ne haittasivat sitten parantumista ja haava alkoi heti parantuun kun tikit saatiin pois.



KIVUNLIEVITYS: mulle tarjottiin aika aikaisessa vaiheessa epiduraalia ja jostain syystä en siitä kieltäytynyt, se ihmetyttää itseänikin. Tosin olin kyllä melko kipeä siinä vaiheessa, mutta jos nyt saisin valita niin ottaisin muuta. Epiduraalin laitto epäonnistui kahdesti ja se laitto oli minusta tosi ikävää kun pitää käntää kylkeä ja olla tietyssä asennossa ym. ja sitten ei pääse enää sängystä pois...No kun aikansa ne letkut oli ollu ja mitään vaikutusta ei ollu, niin sitten laitettiin pc-puudutus ja epiduraalivehkeet otettiin pois. Pc veikin kaikki kivut, mutta mulla se ei vaikuttanut kuin tunnin ja sitten se uusittiin. Harmikseni toisenkin vaikutus juuri lakkasi, kun huomattiin että pitää tehdä imukuppi sydänäänten laskun vuoksi hih hei! Siinähän sitä sit oltiin....



Nyt ei kummempia olokin ennallaan. Niin minjuska vissiin kyseli PCO-laisia ja täällä yks ja njoammil oli pohjoisesta niin myös minä, mutta onneksi Kemistä ja sairaalaan vain vajaa 5km.



Oona ja sintti 34+0 [color=deeppink][size=5]♥ (6 viikkoa la:han hui!)

Perjantaina alkoivat supistukset kovina ja kipeinä 14.30. Puoli kuusi lähdettiin sairaalaan, kun niitä oli tullut puoli tuntia 2min. välein.

Yllätys yllätys, automatkalla ne alkoivat hiipua ja mietin jo takaisin kääntymistä...

Sairaalassa käyrille ja sisätutkimus: kanavaa 1cm jäljellä, pehmeä mutta kiinni. Pääsin tarkkailuhuoneeseen ja laittoivat tippaa ja piti niellä jokin punainen pieni pilleri. = EI vaikutusta lääkkeillä. Yöllä alkoivat TODELLA kipeät supistukset ja lisää lääkkeitä, tutkittiin alapää: pehmeä, sentti kanavaa jäljellä ja sormelle auki!



Seuraavana päivänä minut siirrettiin osastolle ja tänään pääsin kotiin, kun supistukset laantuivat. Nyt saa kuulemma syntyä jos on syntyäkseen, mutta toivottavaa olisi vielä olla varovainen ja rauhallinen... Pää painaa ja on kiinnittynyt. Nyt sitten vain odotellaan...



*tiitiäinen rv.34+5*

mä otin esikoisesta epiduraalin kun sitä tarjottiin,en muista enää YHTÄÄN mitkä oli alakerran sentit siinä vaiheessa(heiiii,siitä on muuten tänään juuri 14 vuotta kun tämä on tapahtunu,esikon syndet nääs!)mutta yhte perkelettä se oli kuitenkin,ja tietenkään se ei auttanu mulla,se meni liian alas ja puudutti vain jalat ja virtsarakon(jouduttii katetroida),et olipa kiva loppu synnytys.Lisäksi siinä laitossa tapahtui viel joku muukin kämmi,koska mun selän TUNTO vasemmalta puolelta selkärabkaa jäi miltee 10 vuodeksi sellaseksi puutuneeksi...

2 kesää sitten synnytyksessä uskaltauduin kokeilemaan spinaalia,koska olin toooosi kipee.Miltee sanoin anestesialekurille et hän vastaa henk.koht siitä että jos tässäKIN käy jotain,niin...mutta se olikin hyvä.Kävelemäänhän sen jälkeen ei enää pääse koska kyllä se puuduttaa jalatkin(no sen kuuluukin) mutta kyllä se oli hyvä,eli otan sen ilomielein tulevassakin synnytyksessä jos joudun sellasii tuntimääriä kitua kivuissani mitä viimeksikin.Mä oon ilmeisesti joku poikkeus näissä synnytyksien kestoissa,että mulla ei nopeudu synnytykset yhtään kerta kerralta,kaik on ollu 8 tunnin pukerruksii paitsi kakkonen joka käynnistettii reippaalla tahdilla ja syntyi 2,5 tunnissa.



TOIVEENA olis et synnytys ensinnäkin käynnistyis kotona jolloin voisi oleilla kotona niin kauan kuin siltä tuntuu,tai jos pitää taas käynnistykseen päätyä,niin toivon että jaksan niitä suppareita ottaa vastaan mahdollisimman pitkään vain " tanssien" eli kävellen pitkin ja poikin ja keikutellen lantioo.Tää on ollu mulla paras kivunlievitys ever.



Huh,oon raivannut nyt tuolta hoitopöydän laatikoista kuopuksen vaatteita yläkertaan vaatehuoneeseen,saas nähdä muistanko että ne on siellä :) laatikot saapi tuulettuu nyt siihen asti kunnes Pikkaraisen vaatteet sinne levitellään.



F+P 35+5 edelleen

Ja olo on kuin hakatulla. Siivousinto iski eilen ja piti puunata monta tuntia, vaikka melkein arvaskii mikä on seuraumuksena. Supisteli rivakasti ja päätä rupes juilimaan, ja pilleripurkille menin. Mulle kaikkein kauheinta on herätä yöllä jos särkee päätä.

Onneks autto pilleri, mutta jostain syystä heräsin 5 kieppeillä ja ei tullu uni enää silmää, joten nousin ylös ja kökin hereillä lähelle 8, jonka jälkeen kellahin vielä petiin kun kukaan muukaan ei vielä ollut hereillä.

Isäntä oli sitten puurottanu 2v. joten sain nukkua melki 11 asti , mitä luksusta.

Tiitiäiselle tervetuloa vaan takasin. Vai ootko pettyny kun ei vielä mitään tapahtunukkaan? Mulla kun samanlailla melki supistelee, ni aattelen ettei ihan vielä tarvis tulla, kun kumminkaan ei ihan valmis vauva ole. Pärjäis se kyllä jo masun ulkopuolella, mutta pikku juttuja on vielä kesken. Mä haluan että menis lähelle sinne laskettua aikaa, sinne leikkaukseen meinaan. Muista levätä!



Mullakaan ei ole enää kuin vähän yli kaks viikkoa enää siihen jos leikataan. Alkaa jo etukäteen hirvittää se puukko. Mä synnyttäisin mielummin.

Nyt vaan oon muiden asioiden takia sen leikkauksen puolella. Entinen arpi kiristää mahan ruman näköseksi (halkasee kahtia niin että löysä nahka roikkuu arven molemmilla puolilla) mulla menaa toinen sektiohaavoista leikattiin pystysuoraan. Sitten on toi napatyrä, joka ilmesty kun maha alko kasvaa, ja sitten kun haluan sterilisaation, ni ne pystyy tekee sen siinä samalla.



Halifantti ja kattokassinen rv 37+0

Valvottiin viime yö myöhään; mies järjesti minulle hemmotteluillan ja pakkasi piknik-korin täyteen nektariineja, vanukkaita, suklaata ja keitti termariin teevettä. Istutti minut mukavaan telttatuoliin veneessä (olin kyllä hassu näky, mutta oli kivempi istua kun veneen penkeillä) ja suuntasi keulan kohti järven selkää. Menimme katsomaan perseidejä eli tähdenlentoja. :) Yö oli tyyni, kuu mollotti suurena ja näimme parisenkymmentä perseidiä. Toivoin tietenkin kaikkea mahdollista lähinnä synnytykseen, yhteiseen elämään ja vauvaan liittyen. :´) Oli aivan ihana reissu, kotiin palasimme vasta kahden tienoilla. Mies kalasti samalla ja sai pari kuhaa.



Tämän jälkeen kyllä en uskalla enää veneelle; aamuyöllä alkoi tiheät supparit ja ehdittiin jo miettiä kissanruoat, eväät miehellä ja sairaalakassin sisältö pimeässä jutellessamme. Lopulta supparit helpotti, mutta sairaalakassin pakkaukseen sain mieheltä tiukan komennon. ;) Homma pitää hoitaa tänään ja muovialusta pistetään sängylle lapsivesiä varten.



KRÄUTERBLUTSAFTia suosittelen erinomaisena juomana, sen lisäksi että hempan pitäisi lähteä nousuun juoma piristää ainakin minua selvästi. Neuvolaterkkari-sukulaiseni kommentoi minulle muutama viikko sitten, että luontaistuoteraudat hänen kokemansa mukaan tehoavat hb:in paremmin kuin apteekin tabletit. Juon rautajuomaa ohjeen mukaan 20ml/pvä, enempää en lähtisi omin päin annostelemaan. Juoman valmistajalla Floradixillä on toinenkin rautajuoma, jonka raudan mg hieman suurempi kuin tällä juomalla. Se käy myös raskaana oleville. (Olisiko ollut Floravital nimeltään). Kräuterblutsaft on tarjouksessa elokuun Sokoksella S-etukortilla, 10,50¿ muistaakseni (apteekissa n. 12¿).



Olo on kaikin puolin pirteä ja iloinen, harvinaista minulle tässä raskaudessa. :) Mukavaa sunnuntaita Keijuille!



Orenji & pieni rv33+5

" Aikuisille suositeltava käyttömäärä on 1 mittakorkillinen (20 ml) päivässä ennen ateriaa noin kuukauden ajan. [u]Jos hemoglobiini on matala, annostus voidaan nostaa kaksinkertaiseksi.[/u] Valmistetta suositellaan käytettäväksi 2¿3 kuuria vuodessa. Raskauden ja imetyksen aikana tuotetta voidaan käyttää tarvittaessa jatkuvastikin, jos ruokavalio on muuten tasapainoinen."

Varmaan fiksua silti tarkistaa neuvolassa onko ok nostaa annostusta.

http://www.reformi-keskus.com/page.aspx?sectionID=2197&documentID=1640

Orenji

Halifantti: en ole pettynyt kun ei vielä syntynyt, paino-arvio vauvalla kun on vielä 2073g niin olisi niin kovin pieni. Lääkärin mukaan keuhkot alkavat olla valmiit, mutta jos nyt syntyisi, pitäisi vauvan opetella syömään ja keltaisuuttakin saattaisi esiintyä yms." pientä" ...

Viikkojen puolesta ei enää synnytystä estellä.



Nyt olen koittanut levätä, minkä nuo kaksi viikaria äidilleen suovat. Supistelee edelleen, mutta ei enää kovin kipeästi. Sairaalassa supistukset tuntuivat alapäässä ja takapuolessa asti, nyt lähinnä alavatsassa.



Muillekin ennenaikaisille supistelijoille jaksuja!!



*tiitiäinen 34+5, taas lepäilemään*

Huh huh, kylläpä on taas kuuma ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Käytiin kaupungilla kun torilla oli Torikirppis. Paljon siellä olisi ollut vaikka mitä mutta tällä kertaa en sortunut ostamaan mitään. Vauvan vaatteita katselin mutta tulin siihen lopputulokseen, että meillä on tällä hetkellä niin paljon pieniä vaatteita etten osta enää mitään uutta. Ellei nyt jotakin superhyperihanaa satu vastaan. :)



Kauhea kun iski paniikki, kun luin muutamia kunnon supistelukertomuksia ja tiitiäisen saikkureissusta. Minä nimittäin en ole vielä pessyt yhtä ainutta vauvan vaatetta. Taidanpa käydä heti, kun tästä koneelta nousen, laittamassa ensimmäisen koneellisen pyörimään.



Itselläkin nimittäin jonkin verran on supistellut viime päivinä, eihän sitä koskaan tiedä milloin ne oikeat kunnon supparit alkaa ja lähtö tulee. Mullakin enää alle 6 viikkoa la:han. :)



Mies toi tässä viikolla hoitopöydänkin mummolasta, joten nyt pitäisi olla kaikki tarvittavat tavarat & kamppeet kasassa. Eli siinäkin mielessä voisin alkaa vaatteita jo pestä, kun on niille paikkakin.



Mutta nyt siis pyykin pesuun. Sairaalakassiakin voisi pikkuhiljaa alkaa miettiä... :)



Mukavaa viikonlopun jatkoa!



T: Anmari rv 34+1

Voi jee että menee hermo! Mies viikko sitten lupaili serkkupojalleen puhelimeen, että " ei haittaa jos ootte vähän kipeitä, tulkaa vaan ihmeessä kylään jos jaksatte" . Mä yritin, että hei kamoon kiva jos vielä tässä vaiheessa raskautta saan sen pöpön ja pitäis 1v poikakin hoitaa. No serkun perhe tuli ja koko jengi sairaana.. olivat sit pari vuorokautta ja niiden lähdettyä huomasin, että meidän pojan nenä vuosi. Seuraavana päivänä itselläni kurkku hel**tin kipeä ja nyt ollaan siinä jamassa, että pojalla lämpöä ja mulla hirveä räkätauti. Mies, yllättäen, ei saanut tartuntaa.



No tänään mies puhelemaan, että jos kävis pikaiseen puutarhalla " vertailemassa hintoja" . Tulos: auton peräboxi täynnä taimia, jotka kotona miehen mukaan on siis PAKKO istuttaa JUST tänään, kun hän ei muulloin kuulemma ehdi. Voi ¤)&" %=½!! Olisi voinut herra käskeä ne räkäiset sukulaisensa kylään sellaisena aikana, kun olis mullekin voitu suoda pari päivää vapaata lapsen hoidosta, että olisin saanut sairastaa rauhassa. Mutta eeeei, äitee on aina se, joka joutuu joustamaan. Pääasia, että mies sai tahtonsa läpi ja pas**t siitä, että ma-aamuna miehen lähtiessä töihin minä jään entistä väsyneempänä ja kipeämpänä kotiin poikaa hoitamaan.



Ihan kuin tässä tilassa (rv 36+3) ei muutenkin olis tarpeeksi hankala olo!!!!! Kyllä laulan isännän suohon ja kiroan päälle, kunhan tulee sisälle. Turha odottaa jotain hempeilyitä vähään aikaan.



ÄRRRR!



Ulpunen, jolla metrinen otsassa

Olen kauan seuraillut keskustelujanne, mutta en ole jaksanut (?) tai saanut aikaiseksi kirjoitella. Kolmannen lapsen la on 17.9. eli tänään koossa tasan 35 viikkoa. Äitiysloma alkaa virallisesti huomenna. Olen tosin ollut jo 2,5kk kesälomalla, joten äitiysloman alku ei tunnu erityisemmin.



Olo on ollut hyvä, mitä nyt supistelee silloin tällöin kuten monilla muillakin. Varsinkin kävelylenkit meínaavat välillä ottaa todella hietaan.



Huomenna menen neuvolaan ja viikon-puolentoista päästä pitäisi olla käynti äitiyspkl:lla vauveli kun tuntuu olevan todella pieni. Viikko sitten painoarvio oli 1900g. Kaksi aikaisempaa lasta ovat olleen keskikokoisia. Olen yrittänyt olla murehtimatta tuota kokoasiaa liikaa, mutta aina en onnistu... Tiitiäisellä(?) taisi olla myös pienikokoinen vauva tulossa. Mitä lääkäri sanoi sulle koosta? Oliko huolissaan?



Kohta tulee onneksi muutakin ajateltavaa, kun arki pyörähtää koulun alun osalta käyntiin. Vanhin lapsista menee kouluun ja nuoremmallakin alkaa kahtena aamupäivänä kerho. Odotan jo niitä aamupäiviä kun saan tehdä ihan mitä itse haluan.



Viimeiset viikot matelevat. Ei enää jaksaisi olla raskaana ja välistä tuntuu, ettei vauva varmaan koskaan synnykään vaan tällaista tämä elämä tästä eteenpäin on. Sairaalakassia pakkailin tänään, vauvanvaatteet ja kestovaipat on pesty. Vielä pitäisi kunnostaa pinnasänky ja hankkia hoitoalusta ja jotain pientä, mutta pesänrakennusvietti oli ja meni pari viikkoa sitten. Silloin tulikin tehtyä yhtä sun toista.



Päivän paras työ: puutarhamarjat on pakasteessa. Jes!

Kalaäidillä on laskettu aika samana päivänä kuin minulla...17.9. Onko täällä ketään syyskeijuja jyväskylän seudulta? itse olen muuttanut vasta keväällä tänne...

nyt sais jo nämä helteet helpottaa, kun tuntuu ettei jaksa paljon mitään tehdä kun väsyy...

mulla on vielä vaattetkin laittamatta kaapiin, kun saatiin viikonloppuna paikalle uusi kaappi niin tuli tilaa enemmän...

Itselläni supistelee välillä öisin jonkun verran mutta sitten ne menee ohitse... Alkaa kyllä jo synnytys jännittään... Toivotaan että helteet alkavat pian helpottaa ja tulis vähän viileempiä ilmoja...

rv tasan 35

Hei !



Olen myös viime viikot taustalla seuraillut keskusteluanne ja päätin nyt rohkaistua Kalaäidin tavoin. Olen tuolla msn-yhteisössä mukana kolibreissa ( = kolmatta toivovat ja odottavat ) mutta nyt kun tuo la uhkaavasti lähestyy niin tulee luettua näitä teidän juttujanne ja samaistuttua niihin. Aika samanlaisia mietteitä ja vaivoja tuntuu muillakin olevan.



Eli meillä odotetaan kolmatta lasta syntyväksi ( l.a 20.9 ), ennestään perheessä ylihuomenna tokaluokkalainen tyttö ja 5-vuotias poika. Tämän vauvan sukupuolesta ei ole tietoa mutta ihmettelen jos ei ole poika. Oma fiilis on edellisillä kerroilla pitänyt paikkansa mutta katsotaan nyt loppuun saakka.



Raskaus ei ole mennyt lainkaan yhtä helpolla kuin kaksi edellistä vaikkakaan mitään vakavaa ei olekaan ollut ja vauvalla on kokoajan ollut kaikki hyvin, mikä on tietenkin pääasia. Supistelujen vuoksi olen ollut sairauslomalla viimeiset viikot. Kävin tuossa heinäkuun puolessavälissä yrittämässä työntekoa mutta istuminen on tällähetkellä minulle se huonoin mahdollinen asento = huonovointisuus iskee joko samantien tai viimeistään parin tunnin sisään. Supistelut eivät ole kyllä kohdunsuulla aiheuttaneet mitään joten eiköhän tässä loppuun saakka paisuta. Edelliset lapset ovat syntyneet 39+4 ja 40+6.



Asustellaan Helsingissä ja Haikaranpesään olisi tarkoitus mennä synnyttämään. Siellä olimme viimeksi koko perheen voimin ja erittäin positiivinen kokemus oli. Tälläkertaa ajattelimme jättää lapset jonnekin yöksi / öiksi hoitoon. Jos kaikki menee hyvin niin ei siellä varmaan kauan tule viihdyttyä vaikka niin ihana paikka onkin. Esikoisemme syntyi aikoinaan Naistenklinikalla.





t. makkonen rv 34+4

Aika monella meistä syyskeijuista on jo kokemusta synnyttämisestä ja vauvoista ylipäänsä..ihan mukava kuulla kokemuksia lisää! Vaikkakin välillä ei osaakaan kaikkeen kommentoida, kun ei ole itsellä kokemuksia..Mulla kun ei oo edes kokemusta vielä mistään supistuksistakaan.....:/



ja nyt näin 33+ viikoilla musta ainakin viel tuntuu siltä, että vauva on ja pysyy lujasti tuolla masussa ihan sinne syyskuun loppuun saakka ja varmasti menee vielä yliaikaakin, eli lokakuun alkuun..ei ainakaan mitään merkkejä vielä mistään! ja tämäkin mamma jaksaa mennä viipottaa vielä kovaa kyytiä tuolla kaupungilla ja kaupoilla!



Itse olen horoskoopiltani neitsyt ja täs vähän jo ehdin odottaa toista neitsyttä perheeseen..mutta taitanee tulla sellanen ihana vaaka vauva meitä kahta tasottaan :))



Tänäänkin tuli taas kävästyy kaupassa ja mukaan tietty tarttu vauvalle taas kaikkee tarpeellista ja vähemmän tarpeellistakin..meinasin shoppailla vaavin vaatteitakin lisää, vaikka niitä on meillä jo ihan tarpeeksi.Hyvä kun ollaan saatu niin paljon vaatteita ja osan olen hamstrannut kirppiksiltäkin..ne vaavin vaatteet kun on ihan sika kalliita!!!



Ollaan taas tänään miehen kans leivottu..lähinnä olen alkanu tota meitin pakastinta täyttämään..tänään valmistu vadelmapiirakka ja mokkapaloja..nami nam..no puolet menee pakastimeen säästöön :)



Öttis:kiitos kun olit käynyt päivittämässä munkin tiedot tonne syyskeijujen syntyneet ja LA.t pinoon! :)



Ulpuselle jaksamista ja pikaista paranemista!!!! myötätunto hali!!!:)



Femmamma: Vieläki tääl ihmettelen tätä pientä maailmaa..et kuinka me voidaankin olla ihan naapureita :)) kannatti kysellä ketkä on kotosin tampereelta...Muillekin tampereen syyskeijuille, tsekatkaa meidän oma pino, torstaina olis jo tarkoitus tavata Tammelan puistossa! :))tervetuloa kaikki vaan mukaan!



tiitiäinen: Onneksi olet vielä siellä kasassa kumminkin! koitahan lepäillä ja toivotaan että pikkunen saa vielä vähän kasvaa masussa.



Illanjatkoja kaikille.



Manta ja " Onni" 33+2

tässä vielä kommentoin että itse olin myös aikoinaan varma että esikoinen menee reilusti lasketun ajan yli. Minulla oli silloin la 27.12 ja olin aivan varma tosiaan että seuraavaan vuoteen menee..

Kävin neuvolassa 23.12 ja synnytyksestä ei ollut mitään merkkejä, vauva ei ollut edes kiinnittynyt vielä. Terkkari vaan neuvoi etten saa syödä liikaa kinkkua kun minulla oli silloin loppuraskaudessa verenpaine hieman koholla. Samana iltana alkoi säännölliset supistukset ja tyttö syntyi jouluaatto-iltana.



Sitten taas poika antoi odotuttaa itseään kuusi päivää yli lasketun ajan. Eikä siinä sinänsä mitään mutta hänpä " lupaili " synnytystä useaan otteeseen säännöllisillä supistuksilla, jotka sitten aina loppuivat. Ensimmäisen kerran ne alkoivat laskettuna päivänä mutta loppuivat joka kerran kuin seinään kestettyään useamman tunnin.



Nyt tällä kolmannella kerralla minulla ei ole mitään odotuksia. Kyllä se sieltä aikanaan tulee, se on ainoa varma asia =)



t. makkonen

Oi kun ihanalta kuullosti tuo sinun kokemuksesi esikosta :))) et mullakin vois olla toivoo viä synnyttää täs syyskuun puolella sitten;)