Mitä mieltä olet ihmisestä joka ottaa lopputilin, ilman että uutta työpaikkaa on kiikarissa?
Kommentit (16)
Työ yhtä helvettiä aamusta iltaan, palkka oli kiva. Jotain työtä taatusti löydän, koska edellisen kokemuksen jälkeen en ole turhan nirso...
Jos sillä pelastaa itsensä työuupumukselta, niin on rohkea ja itsestään huolehtiva. Jos taas työajat eivät miellytä, niin olis kannattanut miettiä etukäteen, eikä itkeä sitten, kun kakka on pöksyissä. Jos syynä on vaimon muutto toiselle paikkakunnalle työn perässä, niin arvostaa vaimoa ja vaimon työtä. Jos sanoo, että vittu mä viitti siellä paskassa olla enää päivääkään, niin on luuseri. Ja niin edelleen.
Jos siis kyseessä ei ole laiska ja tuelle siirtyvä, vaan aktiivisesti uutta paikkaansa elämässä etsivä...
... kuten minä ;). Suunnitelmissa tänä syksynä.
Onnea valitsemallesi tielle!!
(älkää tulkitko väärin: tiedän, että kaikki tuella elävät eivät tosiaankaan ole laiskoja!! mutta valitettavasti tiedän myös töitävieroksuvan laiskimuksen :( )
Ei muutakun maanantaina hakemus kourassa uusia tuulia metsästämään. Toivottakaa onnea, siinä työpaikassa ei tosiaan enää voinut olla.
jos kyseessä on burnout tai ylipäänsä oman henkisen jaksamisen äärirajat niin ok ja ymmärrettävää, jopa suositeltavaa.
Jos perusteena taas on vain se, että on kyllästynyt niin kehoittaisin aikuistumaan.
Päivittäinen vittuilu, painostus, ahdistaminen, kiire, stressi, työkaverit, toimintatavat jne. Mikään ei toiminut. Kukaan ei suostu oppimaan mitään uutta jne. (esimies tehtävät) Pihalle savustamisen meininki alusta asti.
Mikäs vika siinä? Ei meillä ole esim. lapsia, joitten hyvinvoinnista oltaisiin vastuussa, ja kyllä kaksi tervettä aikuista aina jotenkin pärjää. Viimeksi otimme miehen kanssa kumpikin lopputilin ja muutimme toiseen maahan, ilman että siellä oli tietoa uudesta työstä. Työtä löytyi nopeasti, mukavampaa kuin aikaisemmin.
Elämässä ei pääse koskaan minnekään, jos ei ole koskaan valmis ottamaan riskejä.
Olin sopinut jo valmiiksi 3 työhaastattelua ja yksi niistä onneksi tärppäsi.
Minäkin otin loparit tilanteessa jossa en kertakaikkiaan enää jaksanut sitä työhelvettiä. Kiikarissa ei ollu mitään mutta parissa kk sain uuden työn ja nyt viihdyn.
Mitä siitä ajatella jos toinen tekee noin, emme voi tietää syitä.
rohkee ihminen lähtee!
mikään ei duunissa toimi. työajat päin mettää jne.... syitähän olis.
itte en uskalla lähtee kun ei just oo paikkaa minne menis enkä tahdo olla toisen elätettävänä kokonaan jos ei ihan pakko ole
19: noin minäkin ajattelin ennekun psyyke alkoi olla oikeasti vaarassa ja totaalisen lopussa. 17
Työnhaku on aikaa vievää hommaa, on helpompi panostaa siihen, kun ei ole vanhaa hommaa päällä, varsinkin jos se on henkisesti ja fyysisesti raskasta.
Veljeni sanoi itsensä irti ja minusta hän teki rohkeasti (ei edes ollut työttymyyskassassa). Löysi uuden työpaikan suht pian.
Entä jos firmalla menee niin huonosti ettei pysty maksamaan palkkoja? Jäisitkö odottamaan vai lähtisitkö? Minä lähtisin, en tee työtä ilmaiseksi.
En viihtynyt siinä työssä lainkaan. Se oli asiakaspalvelutyötä ja ympärivuorokautista. Asiakkaat vittuilivat, pomot kyttäilivät selän takana. Ei mitään me-henkeä työpaikalla. Palkka aika huono (1550 ¿/kk+ lisät brutto).
En mä sinne palata halunnut. Olisi ollut lisäksi mahdotontakin niillä työajoilla ja sääliksi kävi lapsiamme. En missään nimessä halunnut lapsia mihinkään ympärivuorokautiseen päiväkotiin.
Mä perustin sitten lopulta oman firman ja tein niitä hommia hetken ennen kuin taas olen nyt äippälomalla. Tyytyväinen olen olllut koska nyt päätän työajoistani itse eikä tarvitse kuulla kenenkään vi***ua.
Kyllä mä tuollaista päätöstä yleensäkin rohkeana pidän.
SE joka väittää, että työpaikassa kuin työpaikassa pitää vain kestää AIKUISENA ei kyllä tiedä mistä puhuu! Toki jokaisessa paikassa on huonot puolensa mutta ei niitä huonoja puolia pelkästään saa olla. Olen ollut myös todella hyvissä paikoissa joten tiedän mistä puhun.
Inhoan työtäni ja ottaisin lopputilin heti, jos uskaltaisin. Olen tällä hetkellä liian väsynyt etsimään uutta työpaikkaa...
Tulehtuneet ihmissuhteet työpaikalla
Huono stressinsietokyky
Hötkyily, malttamattomuus
Toisaalta itsevarmuus, kyllä meitsi työtä saa.
Riippuu niin ihmisestä, työpaikasta...