Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Korona ja yksinäisyys. Niin paha olla, etten pysty olemaan.
17.03.2021 |
Olen reilu kolmekymppinen nainen ja asun yksin Helsingissä. En seurustele, eikä minulla ole ystäviä tai perhettä. Työt on siirtyneet kokonaan etätöiksi ja yhteyttä työkavereihin tulee pidettyä vain Teamsin välityksellä.
Olen tässä kuluneen vuoden aikana alkanut huomaamaan, että ajattelen enenevissä määrin sitä, etten jaksa enää. Tulevaisuus tuntuu toivottomalta, enkä oikein tunnu löytävän arjesta enää mitään asioita, jotka tuntuisivat hyviltä. Pienet ilonpilkahdukset ovat kadonneet.
Minun rakas urheiluharrastukseni, joka on ollut oikeastaan ainoa kosketus muihin ihmisiin, on ollut jo pitkään tauolla, eikä sitä pysty tekemään etänä. Olen siitä ikävässä asemassa, että minulla ei ole siunaantunut lapsia tai puolisoa. Ystävät ovat jääneet vuosien varrella useiden muuttamisten takia. Viime vuoden puolella kokeilin treffailua ja Tinderiä, ja tapailinkin puolisen vuotta yhtä mukavalta vaikuttavaa miestä. Tämä suhde ei ollut kuitenkaan hyväksi monellakaan tapaa ja lopulta miehestä paljastui yksi todella iso ja ikävä asia. Suhde päättyi. Kokeilin tuossa alkuvuodesta hieman uudelleen nettideittailua, mutta tajusin, että kadotan itseni sinne ja lopulta poistin sen.
Nyt kaipailisin teiltä _ihan mitä tahansa_ vinkkejä siihen, että voisin saada iloa elämääni. Jos voisitte listata kaikkia arjen pieniä asioita, tai jotain tekemistä vaikka Helsingistä, mitä korona-aikana voisi tehdä, olisin ihan hurjan kiitollinen! Tänään laitoin hakemuksen vapaaehtoistyöntekijäksi ja se on yksi väylä mitä kautta voisin ehkä saada mukavia ihmisiä elämääni. Mitähän muuta sitä voisi keksiä?
Kommentit (76)
https://www.helsinkimissio.fi/
Tämä ei ole uskonnollinen toimija. Tekevät yksinäisyystyötä.
Tsemppiä ap! Oon vähän samanlaisessa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kivaa kävelypuuhaa itsekseen tehtäväksi Helsingissä jos tykkää arkkitehtuurista ja historiasta. Suosittelen: https://m.soundcloud.com/kavelyllahelsingissa
Pitkien syöpähoitovuosieni aikana kiertelin mielenkiintoisissa kaupunginosissa, joissa oli vähemmän asukkaita kun keskustassa, koska infektioherkkänä yritin välttää tartuntoja. Suosittelen Tammisaloa, Laajasaloa, Jollasta, Herttoniemen kartanon puistoa, Mustikkamaata, perinteistä Kaivopuistonrantaa hiljaisempana aikana, Lauttasaaren rantoja, Viikin arboretumia ja Espoon rantatietä, joka on erittäin viehättävä.
Juttele ihmisten kanssa vaikka säästä tai kysy hyviä kävelykohteita. Useimmat vastaavat sinulle.
Maailma muuttuu vielä paremmaksi. :)
Kuukauden päästä on jo sula kevätkeli. Hanki polkupyörä niin reviirisi laajenee. Vanhankaupunginkoski on idyllinen ja siellä on aina paljon porukkaa. Järjestettyjä luontoretkiä varmaan järjestetään. Keskustassa on Museoviraston kulttuurikävelyitä.
Itsellä on paljon seuran tunnetta siitä, kun kuuntelen jotain kivaa äänikirjaa kävelyllä.
Jos hankit kunnollisen hengityssuojaimen, uskallat myös helpommin osallistua jos jotain tilaisuuksia järkätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap kokeillut geokätköilyä? Siinä tulee hyvin ulkoilua ja lenkkeilyä samalla.
Nuo jonkun kirjoittajan mainitsemat iltarastitkin kuulostavat kivalta, olen niitä joskus miettinyt itsekin. Ilmeisesti niitä ei kuitenkaan järjestetä talvisin?
Minun tilanteeni oli täsmälleen sama. Alkoi pää hajota :( Tein ratkaisun muuttaa pois pk-seudulta. Minulla on sukulaisia muualla suomessa ja muutin heidän lähelleen.
Työt sujuu etänä niinkuin aiemminkin. Maisemanvaihto teki jo ihmeitä ja mieli on parempi.
Tsemppiä paljon sinulle!! Muista, että et ole yksin. Meitä on useita samassa tilanteessa.
Itse kävin joskus Töölössä Cafe Regatassa istumassa ulkona. Siinä on pieni nuotiopaikka/avotuli, jonka äärellä saattoi istua lämpimänä ja turvaväleillä ja siihen tuli muitakin ulkoilijoita lämmittelemään, joiden kanssa vaihdettiin vähän kuulumisia. Muutenkin tulen tuijottelu pullan ja kahvin kanssa oli kivaa.
Itse olen tätä miettinyt: www.postcrossing.com siinä lähetetään ja vastaanotetaan tuntemattomilta kortteja ympäri maailmaa. Vaikuttaa kivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ap tässä. Ihan super ihania vinkkejä tullut monilta teistä, ihan kyynel silmässä luen niitä täällä! <3 Kiitos kaikille!
- muuta kommuuniin (facessa on ryhmä kommuunit koolle)
- kai teillä on töissä Teams kahvitauot myös, jos ei ole niin ehdota, tulee enemmän kommunikointia
- tutustu peleihin, joita voi pelata netissä muiden kanssa ja sieltä löytyy keskusteluksvereita
- muutenkin netissä on yhteisöjä ihmisille jotka tykkää samoista asioista, sieltä voi löytyä kontakteja (esim. itse liityin yhtä YouTube kanavaa seuraajien Discord ryhmään ja siellä ihmiset tosi paljon chattaa keskenään
- uusia lähikontakteja en suosittele etsimään näin sulku aikana mutta voit jo suunnitella mitä teet sen tai korona ajan jälkeen (itse odotan kuntopiiriä, taidekurssia, konsertteja)
- koska työskentelet etänä pidä rutiineista kuitenkin kiinni, aloita ja lopeta työt samaan aikaan, sisällytä tiettyihin päiviin ja aikoihin kotijumppa tai lenkki
- joku ehdotti lemmikkiä, suosittelen, antaa paljon seuraa
- aloita jokin vapaaehtoistyö jossa voit keskustella muiden kanssa
T. Isossa kaupungissa yksin asuva sinkku joka opiskelee ja tekee työt etänä oli koronaa tai ei, kissa löytyy myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit, ettei sinulle ole siunaantunut puolisoa ja lapsia. Jatka rukoilemista, niin jumala antaa sinulle sellaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei elä toisten suussa voi olla maassa, mutta kun löytää oman maailman, voi käydä vaikka kuussa
Vierailija kirjoitti:
Voitko käydä toimistolla silloin tällöin? Tod. Näk siellä on muutama muukin.
Helsingissä asuvat ystäväni tapaavat ihmisiä. Yl. yhtä kerrallaan ja sosialisoivat pienemmällä rajoitetulla porukalla. Esim. Tapaavat kahta tai kolmea ystävää, mutta yhtä ystävää kerrallaan. Ja he tapaavat perhettään, joka ei asu pk-seudulla.
Joku raja eristäytymiselläkin.
Voit hakea työtä myös muualta esim. Pienemmästä kaupungista, kotta saisit sosiaslisia kontakteja.
Jo 50 km Helsingistä yksityiset liikuntapaikat auki,työ hybridimallissa, tapaan muutamaa ystävääni ulkona, tapaan vanhempiani.
Ystävien tapaaminen varmaan toimii niille joilla on niitä ystäviä. AP sanoi ettei hänellä ole ystäviä tai perhettä. Itse olen samassa veneessä, asun kaukana PK-seudulta. Tekemistä on enemmän kuin ehtii tekemään, mutta ihmiskontaktien täysi puute alkaa käymään pahasti mielenterveyden päälle.
itse olen saanut ystäviä,kansanopiston opiskelusta ja harrastusryhmästä. eli yksi vaihtoehto on aloittaa paljon erilaisia harrastuksia ja toivoa et tapaa kavereita. jos olet sinkku, niin voi kokeilla nettideittailua, tuttava kokeili ja ensin löysi kaveri pohjalta ihmisiä, lopulta muutaman vuoden päästä seurustelu kumppanin. vaikeeta voi olla ihmisiin tutustuminen ja voi saada pakkejakin mut pitää yrittää löytää tuttuja.
keskusteluryhmät esim. jotkut perinne tai kirjallisuus yms. jos löytyy läheltä vois kans madaltaa kynnystä jutella ihmisille.tosiaan tarvittaisiin vauva palstan kaveri match kehittää...
Vierailija kirjoitti:
Me tarvitaan Vauva-palstan yksinäisten tapaamispäiviä! Samoin sinkkujen tapaamispäiviä.
Ap ja muut yksinäiset, olen tosi pahoillani! Toivottavasti se vapaaehtoistyö on hauskaa, ja toivottavasti löytyy jotain mielekästä puuhaa. Jos on yhtään ylimääräistä fyffeä niin esimerkiksi siirtolapuutarha voisi olla hauska harrastus. Pääsee vähän sieltä himasta.
Oisin ite niin mukana! Ois kiva nähdä, et minkälaista porukkaa täällä oikeesti on. Ja tietenkin tutustua tuntemattomiin. Välillä tuntuu et tähän yksinäisyyteen vaan kuolee ja alkaa epäilee, et haluaako kukaa enää edes olla mun kanssa.
Ap:lle voimia. Varmasti se päivä vielä tulee, kun löydät jonkun ja saat ystäviä :)
Tsemppiä! Olen saman tyyppisessä tilanteessa itsekin. Asun ulkomailla ja parisuhde meni poikki oikeastaan juuri ennen koronan alkua. Maaliskuussa 2020 kun yhteiskunta sulkeutui muutin uuteen kotiin ja uudelle paikkakunnalle täällä ulkomailla ja en ehtinyt tutustua kehenkään. Nyt se on lähes mahdotonta. Yksinäisyys tuntuu todella raastavalta välillä.
Silloin kun täällä palstalla oli vielä Etsin ystävää -osio, niin perustimme pääkaupunkiseudulla lukupiirin. Tuli luettua mielenkiintoisia kirjoja, kun jokainen sai valita kirjan vuorollaan. Tuli lukupiireiltyä neljän vuoden ajan. Juteltiin kuukauden kirjasta mutta paljon myös ihan vaan elämästä.
Olisi mukava perustaa taas lukupiiri ja alkuun vaihtaa mielipiteitä esim. sähköpostilla ja jatkossa vaikka kävelyn ja kunhan on taas mahdollista, kahvittelun merkeissä. Innostuisiko joku mukaan? :)
Alue: Aihe vapaa
Lukematta muita kommentteja, niin mites muutto sinne missä olisi läheisiä? Tuo ei nimittäin kuulosta hyvälle tuo sinun tilanne. Jos olisin äitisi, niin huolestuisin. Tänä aikana on tosi vaikea tavata edes uusia ihmisiä:(