Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Korona ja yksinäisyys. Niin paha olla, etten pysty olemaan.
17.03.2021 |
Olen reilu kolmekymppinen nainen ja asun yksin Helsingissä. En seurustele, eikä minulla ole ystäviä tai perhettä. Työt on siirtyneet kokonaan etätöiksi ja yhteyttä työkavereihin tulee pidettyä vain Teamsin välityksellä.
Olen tässä kuluneen vuoden aikana alkanut huomaamaan, että ajattelen enenevissä määrin sitä, etten jaksa enää. Tulevaisuus tuntuu toivottomalta, enkä oikein tunnu löytävän arjesta enää mitään asioita, jotka tuntuisivat hyviltä. Pienet ilonpilkahdukset ovat kadonneet.
Minun rakas urheiluharrastukseni, joka on ollut oikeastaan ainoa kosketus muihin ihmisiin, on ollut jo pitkään tauolla, eikä sitä pysty tekemään etänä. Olen siitä ikävässä asemassa, että minulla ei ole siunaantunut lapsia tai puolisoa. Ystävät ovat jääneet vuosien varrella useiden muuttamisten takia. Viime vuoden puolella kokeilin treffailua ja Tinderiä, ja tapailinkin puolisen vuotta yhtä mukavalta vaikuttavaa miestä. Tämä suhde ei ollut kuitenkaan hyväksi monellakaan tapaa ja lopulta miehestä paljastui yksi todella iso ja ikävä asia. Suhde päättyi. Kokeilin tuossa alkuvuodesta hieman uudelleen nettideittailua, mutta tajusin, että kadotan itseni sinne ja lopulta poistin sen.
Nyt kaipailisin teiltä _ihan mitä tahansa_ vinkkejä siihen, että voisin saada iloa elämääni. Jos voisitte listata kaikkia arjen pieniä asioita, tai jotain tekemistä vaikka Helsingistä, mitä korona-aikana voisi tehdä, olisin ihan hurjan kiitollinen! Tänään laitoin hakemuksen vapaaehtoistyöntekijäksi ja se on yksi väylä mitä kautta voisin ehkä saada mukavia ihmisiä elämääni. Mitähän muuta sitä voisi keksiä?
Kommentit (76)
Aloita viljelyharrastus! Nyt kevään ollessa ovella on todella hyvä aika alkaa istuttamaan kasveja, kukkai, yrttejä, mitä vain! Siemenpussejahan voi tilata kotiinkin. Niitä voi myös edullisesti ostaa Prismasta sekä Lidlistä. Itse olen jo muutamana vuonna innostunut keväisin istuttamaan kaikenlaista. Avokadon kasvatus on myös hauska harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde mun kanssa joskus kävelylle keskuspuistoon :) ...päiväsaikaan :D
M34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jokin lemmikkieläin? Ainakin koiran kanssa kävellessä tutustuu myös ihmisiin ja on siitä myös seuraa. Tietysti edellyttää että oikeasti haluaa lemmikin ja on valmis hoitamaan sitä.
Siis mikä tämä väite oikein on? Itselläni oli koira reilut 14 vuotta eikä kyllä juttuseuraa riittänyt vaan ihan kaksistaan saatiin kulkea.
Seuraa kyllä koirasta oli muuten ja nyt olenkin yksinäisempi kuin koskaan. Juttelen nyt sitten tuolle tuhkauurnalle <3
Mies kuljettaa koiraa, nainen kuljettaa koiraa.
Nämä törmäävät.
= koirat sosialisoivat.
Se aloittaa tilanteen, jossa koirien omistajat alkavat nyt sosialisoimaan.
Jos mies ja nainen sen sosialisoinnin myötä huomaavat, että tuo toinen on aika kiva ja myös näyttää aika kivalta, ja vieläpä toisten koiratkin tulee toimeen, niin mikään ei ole helpompaa kuin sopia koirille treffejä jatkoon jolloin samassa omistajatkin treffaavat.
Koira on kuin huijauskoodi seuran saamiseen. Niin helppoa ns. "rikkoa jää" ja niin luontaista jutella toisille koiraihmisille. Koiraton ihminen ei koskaan tule kokemaan sitä noin helposti ja vaivattomasti.
On todella, todella paljon ihmisiä, jotka on samassa tilanteissa. Yrittäkää löytää heistä seuraa. Ei tarvii löytää parasta kaveria, tututkin tekee jo paljon. Sitten ei ole enää niin yksinäinen olo.
Lukekaa aluksi Karla Niemisel kirja Olet hyvä tyyppi, siinä on paljon hyviä vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo "päässyt" tuosta vaiheesta pois jossa yritin saada elämääni ihmisiä ja sisältöä eli olen jo alistunut kohtalooni ikuisesti yksinäisenä ikisinkkuna.
Tai niin ainakin luulin, koska olen nyt ajankulukseni alkanut katsoa areenasta yhtä sairaalasarjaa ja liki joka jakso saa mut kyyneliin kun tajuan, ettei kukaan halua puhua mun kanssa tai kuunnella mun ajatuksia. Kukaan ei olisi huolissaan jos sairastuisin/joutuisin sairaalaan eikä kukaan tulisi minua sinne myöskään katsomaan. Ei edes ole ketään jonka numeron voisi puhelimeen tallettaa ICE-numeroksi..
Ei se ihan totta ole, ettei kukaan haluaisi puhua kanssasi. Suomessa ja maapallolla on paljonkin ihmisiä jotka haluaisivat puhua kanssasi, kun vain tavoitat heidät. Vaikkei sinulla olisi läheisiä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuessani Helsingissä olin niin yksin, niin yksin.. Sitä ei voi sanoin kuvailla. Oli muka töitä ja harrastuksia mutta paskat. Kun pääsin pois Helsingistä tänne pohjoiseen niin elämäni alkoi. Olin ihan kaunis ja mukava mutta 7 vuotta elämästäni meni metrossa istuessa ja jumpassa. Ihan pas kaa. Jos olisin siellä yksin nyt koronan aikana ampuisin kuulan kalloon. Onneksi pääsin pois, Helsinki ei ole pohjoisen ihmisen paikka-
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä
Avoimen yliopiston kurssia olen miettinyt. Toisaalta nekin harmikseni ovat kaikki verkossa, enkä välttämättä kaipaisi enempää tietokoneella oloa. Tämä kuitenkin harkinnassa.
Kävelylenkkejä pyrin tekemään päivittäin ja nämä ovatkin yksi ainoita sellaisia selkeästi iloa tuottavia asioita päivissäni. Jos joku keksii Helsingin alueelta jotain ihania, kävelyn arvoisia paikkoja, niin vinkkaa ihmeessä.
Tai onko joku kuullut jostain ryhmistä tms. mistä voisi saada vertaistukea yksinäisyyteen? En valitettavasti kuulu mihinkään "ryhmään", siis tarkoitan, että en ole esimerkiksi perheellinen tai ulkomaalaistaustainen tai päihdeongelmainen, joille järjestetään ainakin nopealla vilkaisulla vertaistukiryhmiä. Taidan pudota jokaisessa asiassa sellaiseen ihme välikuoppaan, etten ole oikein mitään. Olisikohan minunkaltaisille mitään?
Jos haluat muutosta sinun pitää tehdä erilaisia valintoja kuin tähän mennessä.
Sinulla on yksi harrastus, joka on tauolla. Hanki useampi harrastus.
Työ, jota teet vain koronan takia etänä. Varmasti joku on toimistolla silloin tällöin, käy siis toimistolla, jo se piristää.
Kaverien puute. Ota yhteyttä vanhoihin tuttuihin, katso ympärillesi olisiko naapurustossa, työkavereissa tai entisessä harrastuksessa joku, jonka kanssa voisit nähdä ulkoillen.
Ole yhteydessä sukulaisiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kriisipuhelin jo mainittiinkin, mutta Helsingissä on sen verran paljon nähtävää että kannattaa todellakin lähteä ulos kävellen. Kaiva vaikka netistä lista kaikista Helsingin seudun ulkoilmapatsaista ja ota päämääräksesi ottaa selfie jokaisen edessä. Tai ala turistiksi kotikaupungissasi, katso turisti-info netistä ja mitä korona-turvallisia kohteita siellä suositellaan.
Helsingissäkin taitaa kirjastoilla olla mahdollista lainata myös äänikirjoja - ihan digitaalisiakin jotka ladataan laina-ajaksi netistä. Kirjaa kuunnellessa voi tehdä arkisia askareita tai vaikka tehdä rentousharjoitusta sohvalla. Kuulet sillä tavoin myös toisen ihmisen ääntä vaikka nauhoitettunakin.
Itse olen myös katsonut/kuunnellut paljon televisiota ja radiota - ei niinkään välttämättä jotain tiettyä ohjelmaa, mutta sivukorvalla kuunnellen esim. jokin vitsailu-puheohjelma missä mahdollisesti nauretaankin, piristää jonkin verran ihan vain siksi että kuulee jonkun muun äänen kuin omansa, ilman että pitää pistää energiaa keskustelun ylläpitoon.
Suosittelen myös sitä että menet vessan peilin eteen seisomaan ja teet hassuja ilmeitä, niin omituisia kuin mihin saat naamasi taipumaan. Esiinnyt itsellesi, saat olla lapsellinen, kukaan ei kuule, näe eikä arvostele. Pidä puhe huonekasvillesi, aiheen valinta vapaa.
T: jo ennen koronaa pitkälti mökkihöperö
Moni mainitsikin jo että näitä palveluja kannattaa käyttää.
Kirkon keskusteluapua (Suomen ev.lut. kirkko)
p. 0400 22 11 80
Päivystys:
perjantai ja lauantai klo 18–03
sunnuntaista torstaihin klo 18–01
Palvelevan puhelimen päivystäjät ovat kirkon vaitiolovelvollisia koulutettuja vapaaehtoisia sekä työntekijöitä. Kaikki keskusteluavun palvelut ovat käytettävissä suomeksi ja ruotsiksi. Keskusteluapu on tarkoitettu kaikille, joka kaipaat kuuntelijaa. Operaattori veloittaa puhelusta liittymäsopimuksen mukaisen hinnan. Lisätietoja: kirkonkeskusteluapua.fi
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/18/nain-saat-apua-kriisitilantees…
Älkää ihmeessä vaipuko epätoivoon kun tässä samassa tilanteessa on todella paljon ihmisiä. Itse käyttäisin näitä palveluja jos sinkkuna eläisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota työkavereille tapaamista, vaikka kävelyä yhdessä. Sano ihan suoraan että korona-aika on saanut sinut kaipaamaan livetapaamisia ja seuraa. Luulen että monella työkaverilla on samoja ajatuksia. Jonkun pitää vain uskaltaa ehdottaa.
Me tarvitaan Vauva-palstan yksinäisten tapaamispäiviä! Samoin sinkkujen tapaamispäiviä.
Ap ja muut yksinäiset, olen tosi pahoillani! Toivottavasti se vapaaehtoistyö on hauskaa, ja toivottavasti löytyy jotain mielekästä puuhaa. Jos on yhtään ylimääräistä fyffeä niin esimerkiksi siirtolapuutarha voisi olla hauska harrastus. Pääsee vähän sieltä himasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdota työkavereille tapaamista, vaikka kävelyä yhdessä. Sano ihan suoraan että korona-aika on saanut sinut kaipaamaan livetapaamisia ja seuraa. Luulen että monella työkaverilla on samoja ajatuksia. Jonkun pitää vain uskaltaa ehdottaa.
Olen täysin samaa mieltä, tämä aika on tehnyt lähes kaikki hulluksi, ja perheelliset puolestaan haluavat hetkeksi eroon samoista naamoista ja lähtevät varmaan mielellään vaikka just kävelylle.
Muistakaa yksinäiset että ei se perhe-elämäkään koko ajan niin valtavan ihanaa ole!
Ehdotan sinulle uutta harrastusta, suunnistusta.Katsopa Helsingin suunnistajat, juuri siellä alkamassa opi suunnistamaan kurssi ja sitten keväällä metsään iltarasteille.Siitä joukosta löytyy uusia mukavia kavereita.Terv.itsekin aikuisena lajin aloittanut ja koukkuun jäänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen liikkunut luonnossa paljon enemmän nyt kuin ennen. Asun pienessä kaupungissa ja olenkin nuohonnut läpi melkein kaikki lähiseudun luontokohteet. Yllättävän paljon niitä löytyy ja olenkin ihmetellyt miksen ole aiemmin niissä käynyt.
Välillä huomaan myös haaveilevani jostain pienestä mökistä luonnon helmassa rauhassa kaikesta. Jos vaikka tulisi ulkonaliikkumiskielto, olisi ihanaa touhuta omalla pihalla/lähimetsässä jne.
Oletko kiinnostunut esim. mökkeilystä, puutarhanhoidosta tai vaikka parvekeviljelystä? Puutarhanhoito on todella palkitsevaa kun näkee pienten taimien kasvavan ja ehkä(toivottavasti) tuottavan satoa. Löytyy myös kaikensortin yhdistyksiä yms. aiheeseen liittyen.
Mielestäni yksinasuvia pitäisi tukea jotenkin valtion toimesta, esim verohelpotuksilla. Ilmiö lisääntyy jatkuvasti mutta ovat huomattavasti heikommassa asemassa pariskuntiin verrattuna. Esim vähintään 30 vuotiaille yksinasuville joku tuki tai verohelpotus. Ei vain mielenterveyden, vaan myös talouden kannalta. Esim: kahdelta keskituloiselta jää nettona käteen 4400 ja asumis/auto-kulut 1500. Säästöä 1450e/henkilö. Yksinasuvalla netto 2200, samojen 1500 asumis ja tuo-kulujen jälkeen säästöä 700e/henkilö.
Saisitko facebookin kaupunginosaryhmästä kävelyseuraa? Tai koiraa ulkoilutettavaksi?
Onko naapurustossa yksinäisiä vanhuksia? täällä itäisessä suomessa mummojen ja pappojen kanssa pääsee helposti keskustelemaan vaikka roskia viedessä. Siitä voisi syntyä syvempikin ystävyys jos joku vanhus olisi apua vailla.
Onko Facebookissa alueesi kaupunginosaryhmää tai vastaavaa "puskaradio"-ryhmää, josta voisi kysellä seuraa vaikka iltakävelylle? Mä olen tutustunut joulun jälkeen pariin samassa lähiössä asuvaan ihmiseen. Kyselivät iltakävelyseuraa ja kerroin, että käyn joka ainoa päivä tiettyyn aikaan illasta iltalenkillä, joten jos haluaa lähteä mun seurakseni, laittaa vaain yksityisviestiä.
Vierailija kirjoitti:
Onko Facebookissa alueesi kaupunginosaryhmää tai vastaavaa jo"puskaradio"-ryhmää, josta voisi kysellä seuraa vaikka iltakävelylle? Mä olen tutustunut joulun jälkeen pariin samassa lähiössä asuvaan ihmiseen. Kyselivät iltakävelyseuraa ja kerroin, että käyn joka ainoa päivä tiettyyn aikaan illasta iltalenkillä, joten jos haluaa lähteä mun seurakseni, laittaa vaain yksityisviestiä.
Ja mulla on siis koira, joten lähdettävä säässä kuin säässä.
Alue: Aihe vapaa
Siis mikä tämä väite oikein on? Itselläni oli koira reilut 14 vuotta eikä kyllä juttuseuraa riittänyt vaan ihan kaksistaan saatiin kulkea.
Seuraa kyllä koirasta oli muuten ja nyt olenkin yksinäisempi kuin koskaan. Juttelen nyt sitten tuolle tuhkauurnalle <3