Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Korona ja yksinäisyys. Niin paha olla, etten pysty olemaan.
17.03.2021 |
Olen reilu kolmekymppinen nainen ja asun yksin Helsingissä. En seurustele, eikä minulla ole ystäviä tai perhettä. Työt on siirtyneet kokonaan etätöiksi ja yhteyttä työkavereihin tulee pidettyä vain Teamsin välityksellä.
Olen tässä kuluneen vuoden aikana alkanut huomaamaan, että ajattelen enenevissä määrin sitä, etten jaksa enää. Tulevaisuus tuntuu toivottomalta, enkä oikein tunnu löytävän arjesta enää mitään asioita, jotka tuntuisivat hyviltä. Pienet ilonpilkahdukset ovat kadonneet.
Minun rakas urheiluharrastukseni, joka on ollut oikeastaan ainoa kosketus muihin ihmisiin, on ollut jo pitkään tauolla, eikä sitä pysty tekemään etänä. Olen siitä ikävässä asemassa, että minulla ei ole siunaantunut lapsia tai puolisoa. Ystävät ovat jääneet vuosien varrella useiden muuttamisten takia. Viime vuoden puolella kokeilin treffailua ja Tinderiä, ja tapailinkin puolisen vuotta yhtä mukavalta vaikuttavaa miestä. Tämä suhde ei ollut kuitenkaan hyväksi monellakaan tapaa ja lopulta miehestä paljastui yksi todella iso ja ikävä asia. Suhde päättyi. Kokeilin tuossa alkuvuodesta hieman uudelleen nettideittailua, mutta tajusin, että kadotan itseni sinne ja lopulta poistin sen.
Nyt kaipailisin teiltä _ihan mitä tahansa_ vinkkejä siihen, että voisin saada iloa elämääni. Jos voisitte listata kaikkia arjen pieniä asioita, tai jotain tekemistä vaikka Helsingistä, mitä korona-aikana voisi tehdä, olisin ihan hurjan kiitollinen! Tänään laitoin hakemuksen vapaaehtoistyöntekijäksi ja se on yksi väylä mitä kautta voisin ehkä saada mukavia ihmisiä elämääni. Mitähän muuta sitä voisi keksiä?
Kommentit (76)
Sama tilanne. Tosin en kaipaa edelleenkään ihmisiä, mutta tekemistä kaipaan. Itse opiskelen töiden ohella yliopistossa ja olen kokenut sen tässä ajassa hyväksi. Deadlinet tuovat hyvän vauhdin opiskeluun ja kurssien suorittamisesta tulee ilo. Teen myös taidetta ym. Yritän keksiä sellaista tekemistä mikä tuottaa iloa ja vie mukanaan. Lenkkimaisemia vaihtelen. Ajattelen ja toivon, että syksyllä tämä pandemia jo hellittää. Eli pitää jaksaa vielä vähän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni yksinasuvia pitäisi tukea jotenkin valtion toimesta, esim verohelpotuksilla. Ilmiö lisääntyy jatkuvasti mutta ovat huomattavasti heikommassa asemassa pariskuntiin verrattuna. Esim vähintään 30 vuotiaille yksinasuville joku tuki tai verohelpotus. Ei vain mielenterveyden, vaan myös talouden kannalta. Esim: kahdelta keskituloiselta jää nettona käteen 4400 ja asumis/auto-kulut 1500. Säästöä 1450e/henkilö. Yksinasuvalla netto 2200, samojen 1500 asumis ja tuo-kulujen jälkeen säästöä 700e/henkilö.
Aioin äänestää sitä puoluetta, joka ottaa yksin elävien tilanteen tosissaan. Olisi jo aikakin. Meitä yksin eläviä alkaa olla jo aikamoinen lauma.
Onko sun pakko asua siellä?
Helsinki on yksi helvetti.
Olen myös tosi yksin vaikka mulla on lapsi.
Nyt olen maalla ja täällä on sukua.
Älä luovuta, yritä etsiä mieskaveri vaikka.
Kaikki eivät ole samanlaisia.
Jossain vaiheessa voisit saada perheen.
Museokortti on hyvä idea.
Pääset aina lähtemään museoihin, varsinkin kun ne aukeaa nyt kesällä. Ja kun olet ostanut sen kortin, niin haluat myös ottaa siitä kaiken irti etkä tuhlata sitä.
Yksinkin museointi on hauskaa ja mielenkiintoista. Voihan siinä tavata seuraakin mahdollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun täällä palstalla oli vielä Etsin ystävää -osio, niin perustimme pääkaupunkiseudulla lukupiirin. Tuli luettua mielenkiintoisia kirjoja, kun jokainen sai valita kirjan vuorollaan. Tuli lukupiireiltyä neljän vuoden ajan. Juteltiin kuukauden kirjasta mutta paljon myös ihan vaan elämästä.
Olisi mukava perustaa taas lukupiiri ja alkuun vaihtaa mielipiteitä esim. sähköpostilla ja jatkossa vaikka kävelyn ja kunhan on taas mahdollista, kahvittelun merkeissä. Innostuisiko joku mukaan? :)
Palstan nykytilan tietäen on vaikea edes kuvitella että täältä on tällaista tehty joskus.
Tuskinpa onnistuisi nyt, paikalle tulisi ehkä vain trolleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaverihaku.net
Koska asut Helsingissä, niin löydät varmasti seuraa tuolta, eli rohkeasti vain ilmoitusta kehiin 😊 Haluaisin itsekin liittyä sellaiseen muutaman ihmisen whatsapp-ryhmään, mutta eipä se taida tällaisessa pikkukaupungissa onnistua.
Ja hyviä kokemuksia löytyy tuosta sivustosta, asuin aiemmin Espoossa ja perustettiin sellainen 7 tytön ryhmä ja nähtiin silloin tällöin. Mukavia ihmisiä olivat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdistystoiminta. Kuntavaalit ovat ehkä liiankin lähellä, mutta vielä voisit ehtiä jonkun ehdokkaan kampanjaan. Jos politiikka ei nappaa, niin tarjolla on vaikka mitä Anarkistimartoista perinteisiin Marttoihin, Suomen Ladun paikallisyhdistystoimintaa, kaupunginosayhdistyksiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereita netistä.fi
Tuonne kannattaa laittaa profiili 😊.
Muutaman kaverin tuolta saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin tutulta kuulostaa tuo kokemuksesi korona-ajan yksinäisyydestä. Itse kirjoitin omia kokemuksiani aiheesta vasta aloittamaan blogiini (https://herkanelamaanykyyhteiskunnassa.blogspot.com/2021/05/korona-ajan…), jos kiinnostaa käydä lukemassa.
Oikeastaan tämä bloggaaminen on nyt ollut yksi keino, jota nyt yritän hyödyntää sen yksinäisyyden ja erillisyyden kokemuksen poistamiseen.
Lenkkeilen kahdesti viikossa. Tai no yleensä, tällä hetkellä olen kipeänä (ei ole koronaa onneksi!). En käy töissä, joten paljon aikaa tulee vietettyä vain kotona tv:tä katsellen. Olen kuitenkin joitakin omia harrastuksia kehitellyt koronan aikana. Olen aina rakastanut pukeutumista, joten aika paljon olen sellaisia projekteja aloittanut, jossa fiksailen erinäisiä vaatteita (teen kulutuksia farkkuihin, kangastusseilla piirtelen paitoihini kuvia yms.). Aloin myös jossain kohtaa tekemään koruja. Kirjoittelen varsin paljon, nyt tosiaan sen blogin aloitin, mutta myös muutenkin päiväkirjaa ja tällaista. Kun koronatilanne on ollut parempi, olen myös kierrellyt kirpputoreilla ja uffeilla tai muuten vaan jossain ulkona. Seuraan somessa pupusivuja (kuten disapproving rabbits), jossa jaetaan päivittäin paljon kuvia ja videoita söpöistä pupuista. Rakastan pupuja, joten tämä tuo aina iloa elämään. Pupuryhmissä myös useat käyttäjät tuovat esille mielenterveysongelmiaan ja kamppailuaan koronan kanssa, niin sieltä löytyy myös vertaistukea.
Toivottavasti yksinäisyys helpottaa! Ainakaan et ole yksin yksinäisyydessäsi, I'm right there with you!
Martoilla on paljon kaikkia yhteisjuttuja, liity alueesi Marttoihin.
Onko ulkona samoja naamoja kävelyllä? Ala tervehtiä ja jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koronarajoitusten syy ei ole korona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jokin lemmikkieläin? Ainakin koiran kanssa kävellessä tutustuu myös ihmisiin ja on siitä myös seuraa. Tietysti edellyttää että oikeasti haluaa lemmikin ja on valmis hoitamaan sitä.
Siis mikä tämä väite oikein on? Itselläni oli koira reilut 14 vuotta eikä kyllä juttuseuraa riittänyt vaan ihan kaksistaan saatiin kulkea.
Seuraa kyllä koirasta oli muuten ja nyt olenkin yksinäisempi kuin koskaan. Juttelen nyt sitten tuolle tuhkauurnalle <3
Niinhän siinä helposti käy, kun kaikki ovat samat neuvot lukeneet ja olettavat aina sen toisen aloittavan keskustelun 🙂
Sen olen oppinut tästä maailmasta, että itse pitää se vaiva nähdä jos haluaa seuraa elämäänsä.
Kaikella rakkaudella kaikkea hyvää sinulle ja muille asian kanssa painiskeleville ❤
Alue: Aihe vapaa
Lukupiirin perustaminen on loistava ajatus! Lähtisin mielelläni mukaan.