Miten ihmiset jaksaa elää parisuhteessa?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
AV-mammat jaksavat ilmeisen huonosti, kun joka päivä valitetaan parisuhteen ja puolison kamaluutta. Muut jaksavat enimmäkseen oikein hyvin.
Yleistät.
Kyllä siinä jaksaa, jos se parisuhde on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Huono suhde ottaa enemmän kuin antaa, hyvä antaa enemmän kuin ottaa.
Parisuhde toimii silloin kun siinä tehdään toiselle enemmän hyvää kuin pahaa. Pitää vaan muistaa että mikään ei kestä elämän loppuun asti.
En tiedä mikä minuunkin on tullut. En jaksa suhteita, jos joku tulee pikkasenkin liian lähelle ni se on hyvästien paikka. Kaverisuhteista miesten kanssa ei tule mitään, yleensä se menee ilkikurisesti sen puoleen, että pitäisi olla koko ajan yhdessä, aletaan rakenteleen haavemaailmoja jne.
Lisäksi koen, että miehet ovat nykyään mielestäni tylsiä - todella tylsiä. (Älkää loukkaantuko, tiedän, että minussa vika)
Kai sitä on alkanut viihtymään omassa päässään niin hyvin eikä minulla ole oikeastaan koskaan NIIN tylsää, että olisi pakko saada joku lähelleen varsinkaan jatkuvalla syötöllä.
On tämä normaalia tai sitten ei mutta minä rakastan omaa rauhaani, omia ideoita, harrastuksia ja pystyn säätelemään paremmin uupumisastettani ihmissuhteissa ja arjessa kun olen yksin.
Ehkä joku päivä kuitenkin pystyn taas vastaanottamaan jotain ulkopuolista rakkautta mutta viimeaikoina se on tuntunut vain kuluttavalta.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Itse en jaksa yhtään sitä jatkuvaa epävarmuutta ja varuillaan oloa, kun koskaan ei tiedä mikä tilanne on huomenna vaikka tänään kaikki olisikin hyvin eikä mihinkään voi luottaa. Ei voi suunnitella mitään yhteistä menoa eikä edes luottaa siihen että toiselta saa aamulla kyydin töihin..
Ei ole mun juttu.
No eihän sellaisen ihmisen kanssa kannata parisuhteessa olla, johon ei luota.
Vierailija kirjoitti:
Kipinän ylläpito on per keleellistä TYÖTÄ.
Minä en vaan jaksaisi, jos koko ajan olisi jotain kipinää.
Minun ja puolisoni suhde on kuin varaava takka. Ei siinä koko ajan tarvitse tulta pitää. Kun sopivin väliajoin lämmittää sitä, se antaa lämpöä pidemmäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Itse en jaksa yhtään sitä jatkuvaa epävarmuutta ja varuillaan oloa, kun koskaan ei tiedä mikä tilanne on huomenna vaikka tänään kaikki olisikin hyvin eikä mihinkään voi luottaa. Ei voi suunnitella mitään yhteistä menoa eikä edes luottaa siihen että toiselta saa aamulla kyydin töihin..
Ei ole mun juttu.
No eihän sellaisen ihmisen kanssa kannata parisuhteessa olla, johon ei luota.
Ei niin ja siksi parisuhde ei olekaan mun juttu koska parisuhteessa ei voi luottaa toiseen. Joillekin tuo epävarmuus ja tietynlainen turvattomuuskin varmasti sopii ja on ok koska parisuhteessa haluavat elää, mutta itse vaan siihen pysty sopeutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Itse en jaksa yhtään sitä jatkuvaa epävarmuutta ja varuillaan oloa, kun koskaan ei tiedä mikä tilanne on huomenna vaikka tänään kaikki olisikin hyvin eikä mihinkään voi luottaa. Ei voi suunnitella mitään yhteistä menoa eikä edes luottaa siihen että toiselta saa aamulla kyydin töihin..
Ei ole mun juttu.
No eihän sellaisen ihmisen kanssa kannata parisuhteessa olla, johon ei luota.
Sen verran monta miestä tuli nuorempana kokeiltua, että luottamus ja parisuhde ei samaan lauseeseen kuulu.
Miehen kanssa pärjäisin saman katon alla sen ajan mitä nyt kotona ehdin olemaan. Lapsia en halua elämääni lisää.
Useimmiten siinä toinen saa ja toinen antaa, enkä nyt puhu vain seksistä.
Naisen eliniänodotetta parisuhde lyhentää ja miesten pidentää.