Miehen vanhanaikaiset ja jyrkät käsitykset vanhemmuudesta
Ovatko muut olleet siinä tilanteessa, että lasten hankinnan miettiminen on tuonut miehessä esiin todella jyrkät, ehdottomat ja vanhanaikaiset käsitykset vanhemmuudesta? Seuraa tilitystä, mutta tuntuu siltä että on vain pakko avautua tästä jonnekin.
Olen viime aikoina käynyt miehen kanssa keskustelua asiasta, ja suoraan sanottuna olen aika monta kertaa saanut kuulla mielipiteitä, jotka ovat tulleet minulle täysin yllätyksenä, ja jotka ovat tuntuneet kuin märältä rätiltä päin kasvoja.
Muutama esimerkki:
- Mies on sitä mieltä, että naisen tulee olla jokaisen lapsen kanssa kotona 2 v. Tämän on nimen omaan oltava äiti, sillä "se nyt vaan on niin, että äiti on lapselle ensisijainen huoltaja, eikä isä voi hoitaa samalla tavalla". Jos lapsen laittaisi tätä nuorempana päivähoitoon, tai jos häntä hoitaisi äidin sijaan joku muu, lapsi saisi miehen mielestä traumoja.
- Katsoimme TV-sarjaa, jossa oli nainen joka oli kaiket päivät kotona pienen vauvansa kanssa miehensä ollessa työmatkoilla. Lopulta naisen mielenterveys alkoi pettää. Tokaisin miehelle, että minusta olisi kammottavaa olla kaiket päivät kotona ilman yhtään aikuista keskustelukumppania. Mies katsoi minua järkyttyneenä ja sanoi, että jos äiti rakastaa lastaan, hänelle riittää seuraksi vauvan läsnäolo. Jos äiti kaipaa muuta seuraa, se on merkki siitä, että hän ei rakasta lastaan. Yritin selittää, että se vauva ei puhu, ja että äiti varmaan kaipaa keskustelua aikuisten aiheista, mutta mies pysyi järkkymättä kannassaan.
- Miehen mielestä lasten määrä on kuin sopimus. Eli jos on sovittu, että hankitaan vaikka kaksi lasta, niin sitoudutaan hankkimaan ne kaksi lasta. Eli ei saisi tulla eteen tilannetta, jossa esim. nainen ei halua toista lasta terveyden vaarantumisen tai oman jaksamisensa vuoksi.
- Mies väitti, että kärsimäni endometrioosi ja sen aiheuttamat kivut ovat mielikuvitukseni tuotetta.
- Mies sanoi, että lapsettomuudessa on kyse motivaatiosta. Jos nainen todella haluaa lapsen, hän tulee kyllä raskaaksi.
- Miehen mielestä kaikki yli 33 v. lapsen saaneet ovat liian vanhoja eivätkä jaksa tehdä lapsen kanssa mitään.
- Mies kertoi ystävänsä vaimosta, joka oli ollut raskausaikana hyvin huonovointinen ja sairastunut synntyksenjälkeiseen masennukseen. Hän sanoi naisen olevan selkeästi huono äiti joka ei ole tarpeeksi sitoutunut ja motivoitunut eikä rakasta lastaan tarpeeksi. Miehen kaveri haluaisi toisen lapsen, mutta vaimo ei. Mies puhuu vaimosta kuin tämä olisi petturi ja kaikin puolin huono ihminen.
- Miehen mielestä lasta tulee imettää, ja jos näin ei tee, lapsesta tulee jotenkin häiriintynyt. Sama juttu sektion kanssa.
En tiedä mitä sanoa. Olen aivan järkyttynyt näistä puheista. Anteeksi, piti vain päästä oksentamaan tämä ulos.
Kommentit (41)
Kerrotko vielä miksi olette edelleen yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko vielä miksi olette edelleen yhdessä?
Olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden, mutta nämä miehen puheet ovat alkaneet viimeisen vuoden sisällä, ja ne ovat vain kärjistyneet kun lähipiiriin on syntynyt lapsia viime aikoina. Miehen puheet ovat muuttuneet hiljalleen uhkauksiksi, vaatimuksiksi ja painostukseksi.
Meillä on ollut todella hyvä olla yhdessä, joten on todella vaikeaa repäistä itseään irti kaikesta hetkessä. Kai sitä ihmisen mieli uskoo ja toivoo viimeiseen asti, että kaikki muuttuisi hyväksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko vielä miksi olette edelleen yhdessä?
Olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden, mutta nämä miehen puheet ovat alkaneet viimeisen vuoden sisällä, ja ne ovat vain kärjistyneet kun lähipiiriin on syntynyt lapsia viime aikoina. Miehen puheet ovat muuttuneet hiljalleen uhkauksiksi, vaatimuksiksi ja painostukseksi.
Meillä on ollut todella hyvä olla yhdessä, joten on todella vaikeaa repäistä itseään irti kaikesta hetkessä. Kai sitä ihmisen mieli uskoo ja toivoo viimeiseen asti, että kaikki muuttuisi hyväksi.
Ap
Ymmärrän Ap:tä vaikka juuri tuollaiseen tapaan puhua en ole törmännyt - minä joka luulin käyneeni jo kaiken läpi.
Tuntuu että vuoden sisällä yleinenkin hulluus valtakunnassa on lisääntynyt jyrkästi. Sekopäisyys valtaa alaa. Jonkin aikaa menee sitä sulatellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin entisenä alistettuna vaimona ymmärrän oikein hyvin. Minuutesi on jo viety kun kysyt täällä typeriä etkä enää ole varma oikeasta ja väärästä. Minäkin kysyin kaikkea tyhmää kuten minkä verran väkivaltaa on parisuhteessa normaalia ja onko minulla oikeus suuttua kun mies pettää jne. Siis kaikkea mikä kuulostaa terveen ihmisen korvaan aivan typerälle ja on tervejärkiselle hyvin helppoja päätellä mutta alistetun ymmärrys ei enää kykene päättelemään itse. Lähde kun pystyt.
Kiitos tästä kommentista.
Tiedostan itsekin alkavani olla jo siinä pisteessä, että ymmärrän kaiken järjettömyyden, mutta samalla poden edelleen epäuskoa miehen puheista ja taistelen niiden aiheuttamien tunteiden kanssa. Tunnen oloni todella pieneksi ja mitätöidyksi. Tunnen myös itsessäni olevan jotain vialla, kun mies antaa jatkuvasti puheillaan niin ymmärtää. Hänen mukaansa naiset jotka vähänkin epäröivät lasten hankkimista ovat jotenkin outoja. Kuulostelen jatkuvasti itseäni ja kyseenalaistan omat tunteeni. En pääse tällä hetkellä koronan vuoksi edes puhumaan kenenkään kanssa, en edes kaikkein läheisimpien, sillä he asuvat kaukana.
Ei tarvitse epäröidä lasten hankkimista. Epäröi niiden hankkimista tuon miehen kanssa. Mielellään oman terveytesi takia epäröi niin paljon että jätät hänen kanssaan tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko vielä miksi olette edelleen yhdessä?
Olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden, mutta nämä miehen puheet ovat alkaneet viimeisen vuoden sisällä, ja ne ovat vain kärjistyneet kun lähipiiriin on syntynyt lapsia viime aikoina. Miehen puheet ovat muuttuneet hiljalleen uhkauksiksi, vaatimuksiksi ja painostukseksi.
Meillä on ollut todella hyvä olla yhdessä, joten on todella vaikeaa repäistä itseään irti kaikesta hetkessä. Kai sitä ihmisen mieli uskoo ja toivoo viimeiseen asti, että kaikki muuttuisi hyväksi.
Ap
Tiedän tunteen miten vaikea on uskoa että se toinen ei ole enää hyvä sinulle. Mutta ymmärrä ettei toisen asenteet niin vain muutu, nuo on varmasti liian syvällä ja sinä vain satutat itsesi lisäksi sitä mahdollista lasta jos sen tuohon ilmapiiriin teet.
Täällä tietty on aina ratkaisuna ero, hohhoijaa! Mutta vakavasti ottaen ap, kaikilla on erikoisia ja virheellisiä käsityksiä ennen vanhemmaksi tuloa, ja todellisuuden kohtaaminen korjaa näistä ison osan. Esim mieheni idealistisesti ja ihanasti puhui että haluaa olla lasten kanssa kotona pitkään, mutta totesikin sen nopeasti itselleen todella raskaaksi. Sama olisi voinut käydä mullekin, tiedän monia naisia joille on käynyt. Onko miehesi luotettava ja turvallinen ihminen jonka kumppanuuteen ja tukeen uskot? Jos teette lapsia, ja nämä näkemysristiriidat tulevat esiin ja kärjistyvät, voitte hyvin selvitä siitä. Se voi olla molemmille kova ja kasvattava koulu, kuten vanhemmuus ylipäänsäkin on. Mutta jos miehesi on ollut näkemyksissään ja periaatteistaan jäykkä ja arvaamaton joskus ennenkin, tämä voi olla hyvin vaikea ristiriita teille kohdata. Tsemppiä ap.
Ap, tässä vielä tuo 29:n kirjoittanut. Luin nyt myös muut viestisi tästä ketjusta ja halusin täydentää omaa viestiäni. Tottakai jos susta tuntuu että miehen puheiden sävy on sua kohtaan uhkaava ja painostava, sun pitää sille selkeästi pistää stoppi. Jos tuntuu että mies ei siihen pysty, ymmärrän erosuunnitelmat. ♥️
Ei paljoa järki miehellä päätä paina.. eroaisin itse.
Vierailija kirjoitti:
Näin entisenä alistettuna vaimona ymmärrän oikein hyvin. Minuutesi on jo viety kun kysyt täällä typeriä etkä enää ole varma oikeasta ja väärästä. Minäkin kysyin kaikkea tyhmää kuten minkä verran väkivaltaa on parisuhteessa normaalia ja onko minulla oikeus suuttua kun mies pettää jne. Siis kaikkea mikä kuulostaa terveen ihmisen korvaan aivan typerälle ja on tervejärkiselle hyvin helppoja päätellä mutta alistetun ymmärrys ei enää kykene päättelemään itse. Lähde kun pystyt.
Tämä. Tässä kommentissa on asian ydin.
Voit sanoa miehlle, että toki haluat lapsia joskus mutta et hänen kanssaan. En usko että jälkikasvu olsii onnellinen tuollaisessa perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Voit sanoa miehlle, että toki haluat lapsia joskus mutta et hänen kanssaan. En usko että jälkikasvu olsii onnellinen tuollaisessa perheessä.
Ajattele ap jos synnyttäisit tyttölapsen tuolle miehelle. Miten hän mitätöisi myös häntä ja koittaisi kasvattaa omaan ahtaaseen naisen kuvaan.
Tunnistan tuon käytösmallin. Tuo aihe on vain tekosyy. Jokin sinussa hiertää miestä. Jokin piirre, jota kaipaa, mutta on huomannut, että sinulta puuttuu tai yrittää etsiä sitä sinusta.
Vissiin joku uus provoilija. Aiemmin oon nähnyt osat
- mies on järkähtämätön lapsiluvun suhteen (pitää päättää etukäteen ja sitten toteuttaa se)
- kaverin miehen mielestä sektio ei oke kunnon synnytys
Jos totta, niin vaihda miestä. Tuo ei ole terve yksilö.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut provo. Kunpa olisikin.
Ap
Kai sitten ymmärrät, että jos lapsia haluat, niin sinun kannattaa erota tästä miehestä ja alkaa etsimään sellaista miestä, jonka kanssa teillä on yhtenevät käsitykset lastenhoidosta?
ap, olen miehesi kanssa TÄYSIN samaa mieltä joka asiasta. Olen siis nainen ja viiden lapsen äiti. Nykymaailmassa naiset yrittävät emansipoitua lasten kustannuksella. Onneksi eivät kaikki. Olin 11 vuotta kotiäitinä ja sinä aikana oli taatusti sosiaalisin jakso elämässäni, oikea äitiyhteisö :)
Kiitos tästä kommentista.
Tiedostan itsekin alkavani olla jo siinä pisteessä, että ymmärrän kaiken järjettömyyden, mutta samalla poden edelleen epäuskoa miehen puheista ja taistelen niiden aiheuttamien tunteiden kanssa. Tunnen oloni todella pieneksi ja mitätöidyksi. Tunnen myös itsessäni olevan jotain vialla, kun mies antaa jatkuvasti puheillaan niin ymmärtää. Hänen mukaansa naiset jotka vähänkin epäröivät lasten hankkimista ovat jotenkin outoja. Kuulostelen jatkuvasti itseäni ja kyseenalaistan omat tunteeni. En pääse tällä hetkellä koronan vuoksi edes puhumaan kenenkään kanssa, en edes kaikkein läheisimpien, sillä he asuvat kaukana.