Pakkaako joku teistä töihin lähtevälle miehelle eväät valmiiksi?!?
Tuli töissä ihmeteltyä, miten keittotilan tiskikaappiin kertyy niin hirveästi eväsrasioita, joita kukaan ei tunnusta omakseen. Viimeksi pari kk sitten hävitin miesvaltaiselta työpaikaltani kaikki ylimääräiset purnukat, ja nyt siellä on taas kymmeniä ja kymmeniä tupperwaren sun muiden kannellisia rasioita - eikä kukaan myönnä omistavansa niitä.
Kun ihmettelin asiaa ääneen, muutama mies totesi, että eihän niitä voi muistaa, kun vaimot pakkaavat eväät aamuisin.
Siis mitä ihmettä?! Minä olen ihan tavallinen perheenäiti, mutta ei tulisi mieleenkään hyysätä ja passata aikuista miestä pakkaamalla hänelle eväät töihin! Kyllä nyt mies osaa tällaiset asiat hoitaa itsekin, haloo.
Kommentit (61)
mies enemmän minulle kuin minä hänelle. Tosin minä myös olen se, joka useammin eväitä syö. Mies tunnistaa meidän kipot ja kupot, eikä niitä hukkaisi matkan varrelle. Jännä keskustelu :) En koe hänen olevan tossun alla vaikka hän joskus eväitä minulle tekeekin...
Jäin miettimään tuota evään pakkaamista. ja tossun alla olemista.
Silloin kun mieheni vielä söi aamupalaa, tein aina hänelle leivät. Siinä samalla kun itsellenikin. En kokenut sitä mitenkään pahaksi enkä itseäni alistavaksi. Olikohan se? Tämän ketjun mukaan ilmeisesti oli. Minun mielestä se vain on toisen huomioimista. Kun kerran itselleni otan, niin samalla toisellekin. Ja saa nopeammin ne leipätarvikkeet takaisin jääkaappiin lämpnemästä.
Eikä se kyllä tuntunut miltään orjuutukselta tai passaamiselta.
Samalla kun voitelin omat leivät eväksi niin eipä siitä nyt paljon ollut vaivaa heittää pari sämpylää miehelle pussiin.
Eipä ikinä tullut edes ajatelleeksi että se olisi jotenkin "väärin".
kumpi meistä nyt on alistettu, voisiko joku kertoa? Kertoisitko sen oi ap?
Meillä menee niin, että mies kokkaa. Minä en välttämättä löytäisi kaikkia keittiöhärveleitä jos yrittäisin niitä omin voimin etsiä. Elikkä mies passaa minut pilalle. Minä taas hoidan meillä remppajutut, elikkä jos olisi esim tietyn tyypin ruuvari taikka pistosaha hukassa, mies ei todennäköisesti löytäisi niitä ilman apuani. Saatikka sitten että osaisi niitä käyttää. Elikkä nyt mies taas on ihan tossukka.
Se että toinen pakkaa aina eväät, ei tarkoita sitä, että toinen osapuoli ei tee yhtään mitään ikinä. Ihmisillä nyt vaan on omat systeemistä pyörittää arkea.
Kyse oli siinä eväiden AINAISESTA laittamisesta ja pakkaamisesta, silti puolet tän ketjun idiooteista on vastannut
"Kyllä, laitan miehelleni joskus, samalla kun siivoan keittiön. Mitä pahaa siinä on, jos huomioi toista näin?"
Kyse oli siitä, että laittaa AINA!
Opetelkää lukemaan ja menkää töihin.
Ihan vaan siksi, että mies on aika huolimaton eikä muista joko tehdä eväitä tai ottaa niitä mukaan (on tälläinen ihan kaikessa, jopa työssään). En jaksa nalkuttaa ja koska tykkään ruoan valmistamisesta, laitan ihan oikeasti mielelläni eväät. Yksi syy on myös siinä että olen kiinnostunut japanilaisista bento-eväslaatikoista ja etenkin niiden sisällöstä ;).
Ihan aina. Aina kun miehellä on eväät töissä, niin ne on mun pakkaamat ja laittamat. Aina aina aina.
Ja teen sen ilolla, rakkaudella ja hyvillä mielin. Ihan kuten meillä mies aina hoitaa auton huollot, korjaa polkupyörät, tyhjää tiskikoneen, keittää aamukahvit jne. Meillä on kummallekin puolisolle jakautunut töitä ja hommia, jotka aina tekee. Ilman sen kummempia marinoita.
En ole tossun alla eikä mieskään ole. Meidän elämä on näin järjestetty ja hyvin pyyhkii.
Mun on vaikea ymmärtää, miksi joku jaksaa miettiä jonkun toisen perheen työnjakoa...
Kyse oli siinä eväiden AINAISESTA laittamisesta ja pakkaamisesta, silti puolet tän ketjun idiooteista on vastannut
"Kyllä, laitan miehelleni joskus, samalla kun siivoan keittiön. Mitä pahaa siinä on, jos huomioi toista näin?"
Kyse oli siitä, että laittaa AINA!
Opetelkää lukemaan ja menkää töihin.
mutta herään aamulla klo 5 keittämään miehelle aamupuuron ja mahdollisesti kiisselin, voitelemaan leivät ja tekemään tuoreen salaatin eväille.
Klo 6 mies herää ja tulee syömään aamupalansa kanssani. Juttelemme ja sitten ottaa valmiiksi pakatun eväskassiin kätöseensä. Lähtee töihin.
Itse otan vielä unet ennen, kun yhdeksältä heräävät kullannuput. Näin lähes joka aamu :)
Ainakin aina silloin jos itse lähden miehen mukaan. Että miksikö? No siksi että mieheni on euroopan huonoin pukeutuja, jolla ei ole hajuakaan siitä mitkä vaatteet passaavat yhteen, mitä pidetään vain kotona yms. Minä siis pakkaan hänen laukkunsa varmistaakseni että mukana on säällinen ja asianmukainen vaateparsi. :) Ihan täysjärkinen ja mukava mies muuten, mutta vaatteista ei ymmärrä MITÄÄN...
Ei kyse ole siitä, että mies ei niitä itse saisi, vaan toisen huomioonottamisesta. Jos mä olen pakkaamassa ruokaa kattilasta säilytysastiaan niin samalla mä laitan siitä osan miehelle evääksi. Hän sitä paitsi osaa tuoda astiat takaisin.
ikinä miettineet, että te jopa päätätte mitä miehenne syö töissä (vai keskusteletteko mitä eväsrasiaan pakataan)? Mitä kaikkea muuta päätätte?
Minusta se, että keittiön kaappi pursuaa eväslaatikoita, joita kukaan ei tunnista omakseen kertoo,
- että mies ei tunne tulleensa hemmotelluksi, vaan vaimo päättää hänen puolestaan jopa sen mitä hän töissä syö!! Ja mieluummin söisi ihan jotain muuta ja jossain muualla, jos vain olisi lupa tai uskaltaisi...
- Ei arvosta vaimonsa huolenpitoa edes sen verran, että viitsisi katsoa mihin eväslaatikkoon on eväät pakannut :-)
- Ei katso tarpeelliseksi niitä kotiinsa palauttaa. Ehkä vaimo lopettaa tuon eväiden tekonsa, kun tarpeeksi monta Tupperware laatikkoa on hukkunut.
Ihan jäi mietityttämään, että onko joku mennyt jo niin pitkälle, että on lähtenyt hakemaan kadonneita eväslaatikoita miehen työpaikalle??
Jos hän tarvitsisi, saattaisin joskus pakatakin, jos mies antaisi. En usko, että antaisi.
Ja vuorotellen päätämme, mitä syömme joka päivä eli mies saa evääksi ainakin joka toisella kerralla jotain, mitä on itse pyytänyt. Eihän työpaikkaruokalassakaan tilata listalta; kuinka mies voisi siis vaikuttaa yhtään enempää lounaansa laatuun?
Mies ei suostuisi millään eväillä edes olemaan, vaan on tottunut käymään lounasravintolassa/työpaikkaruokalassa. (Työnantaja on aina tukenut ruokailua.)
Ja vuorotellen päätämme, mitä syömme joka päivä eli mies saa evääksi ainakin joka toisella kerralla jotain, mitä on itse pyytänyt. Eihän työpaikkaruokalassakaan tilata listalta; kuinka mies voisi siis vaikuttaa yhtään enempää lounaansa laatuun?
Minä tosiaan päätän, mitä mies syö töissä. Kuten päätän sen, mitä mies syö kotona. Minä vastaan 99% perheemme ruokahuollosta: teen ruokalistan, kauppalistan, käyn kaupassa ja valmistan ruoan. Mieheltä välillä kyselen (ja anelen) ideoita, mutta koska asia ei häntä juurkiaan kiinnosta, niin harvoin mitään esittää. Meillä mies on siis iloinen, kun saa valmista ruokaa pöytään.
Mitä kaikkea muuta päätän? No enpä juuri mitään muuta yksin. Ruokahuolto on mun vastuulla. Miehellä on sitten toisia osa-alueita, joissa luotan täysin hänen arvostelukykyynsä ja joissa hän tekee päätökset.
Ja ihan varmasti mies söisi mieluummin lounaansa ravintolassa, totta kai! Niin minäkin, oikein mielelläni ja ilosta kirkuen menisin joka päivä valmiiseen pöytään. Vaan kun se ei ole taloudellisesti mahdollista, meillä ei ole siihen varaa.
ikinä miettineet, että te jopa päätätte mitä miehenne syö töissä (vai keskusteletteko mitä eväsrasiaan pakataan)? Mitä kaikkea muuta päätätte?
Minusta se, että keittiön kaappi pursuaa eväslaatikoita, joita kukaan ei tunnista omakseen kertoo,
- että mies ei tunne tulleensa hemmotelluksi, vaan vaimo päättää hänen puolestaan jopa sen mitä hän töissä syö!! Ja mieluummin söisi ihan jotain muuta ja jossain muualla, jos vain olisi lupa tai uskaltaisi...
- Ei arvosta vaimonsa huolenpitoa edes sen verran, että viitsisi katsoa mihin eväslaatikkoon on eväät pakannut :-)
- Ei katso tarpeelliseksi niitä kotiinsa palauttaa. Ehkä vaimo lopettaa tuon eväiden tekonsa, kun tarpeeksi monta Tupperware laatikkoa on hukkunut.Ihan jäi mietityttämään, että onko joku mennyt jo niin pitkälle, että on lähtenyt hakemaan kadonneita eväslaatikoita miehen työpaikalle??
... silloin harvoin, kun hän niitä töissä syö. Yleensä käy lounasravintolassa. Itse syön töissä aina eväitä, koska työpaikkani ei tarjoa lounareita, kuten mieheni työpaikka tekee.
Mieheni on kuitenkin tarkka kipoista ja kupoista, huomauttaa usein minulle, jos joku tietty on kadonnut.
Mieheni rakentaa meille taloa ja on itsestäänselvää, että teen hänelle eväät (hyvät eväät) illaksi työmaalle. Jos hän jaksaa rakentaa meille talon, jaksan minäkin tehdä hänelle pari voileipää.
saatteko te mitään vastaavaa hemmottelua?
muutenkin syö sitä mitä haluaa. Jos olen laittanut ruuan ja se ei just sillä hetkellä sitä halua syödä niin ei syö.
Mies käy ravintolassa lähes joka päivä. JOskus ajaa kotia syömään, aina en tiedä millon tulee kotiin eikä välttämättä ole mitää ruokaa tehty. Mies tekee nopeesti itse jotain tai syö eilistä tai vain voileipiä.
Me ei laiteta toisille valmiita ruokia.. koska syömme aikalailla erilaisia ruokia. Joskus mies tekee herkkulautasia ja saatan sanoa et voisin syödä sen kanssa, sillon mies tekee minulle myös.. (tämä lähinnä iltasin kun lapset jo nukkuu)
Jos siivoan keittiön päivällisen jälkeen, niin laitan ruoan loput miehen eväsrasiaan seuraavan päivän lounaaksi. Apua. Pitäiskö kutsua mies tekemään tämä homma itse? Meillä siis on sellainen työnjako illalla töitten jälkeen, että minä laitan ruoan ja siivoan keittiön (se käy multa kätevämmin) ja mies sillä aikaa hoitaa pyykkihuoltoa, järjestää muut paikat ja katsoo lasten perään.
Jos ei jää jämiä, niin saatan tehdä meille kummallekin jotain evästä. Vai pitäiskö tässäkin toimia niin, että sanoisin keittiössä kädettömälle miehelleni, että rakas, en tee tätä tonnikalasalaattia sinulle, tee oma annoksesi itse?!
Niin ja jos miehellä ei ole eväitä, niin syö työpaikkaruokalassa ja sitä meidän talous ei kestä kuin kerran-pari viikossa.
Meillä tosin mies tunnistaa oman rasiansa, koska on sen ihan itse ostanut ;)