Lue keskustelun säännöt.
Parhaat ”neuvot” joita erityislasten vanhemmat olette ulkopuolisilta saaneet?
17.03.2021 |
Minulla on syvästi autistinen lapsi, joka ei toimi kuten muut samanikäiset, ja hänen ohjaaminen on usein haastavaa, sillä hän jumittuu helposti eikä ole normaalein keinoin motivoitavissa. Parhaat ”neuvot ovat tulleet niin ventovierailta, kuin alan ammattilaisiltakin. Tässä muutama:
- ”oletteko kokeilleet viljatonta ruokavaliota?”
Siis anterksi mitä?! Autismiinko?
-”ota siltä kaikki laitteet pois, tarvittaessa huoneen ovi, jos kerran jumittuu sinne”
Ok. Mites pitkään tätä pidän yllä? Nyt on puoli vuotta oltu ilman ovea ja laitteita, tuloksetta
-”Kalaoljy!” ”Sillä lähtee kaikki aadeehooheetkin ja muut muotidiagnoosit”
Niinkö, kas kun ei lääkäri ole vielä keksinyt tuota!
-”Laita se laitokseen, jos ei kotona osaa toimia normaalisti”
Huutonaurua! No minäpä ”laitan”, soitanko heti jonkun hakemaan pois?
Kertokaa lisää hyviä neuvoja, joita olette matkan varrella saaneet
Kommentit (85)
Missä tällaisia neuvoja kuulee? Muutenkin palstalla joskus väitetään, että vieraat neuvovat lastenhoidossa. Ei oikein sovi suomalaisiin, mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kuule vaan laitettava kova kovaa vastaan!
Mutta kukaan ei tietenkään kerro että ei suinkaan sille lapselle vaan yhteiskunnalle, jotta vammainen saisi mitään tukitoimia. Kaikki tukimuodot täytyy tapella. Ei sen lapsen kanssa, vaan sosiaaliviranomaisten, opettajien, lääkärien, terapeuttien, kaikkien niiden tahojen, joiden tukeen vammaisella on oikeus, mutta joka häneltä systemaattisesti evätään.
Vierailija kirjoitti:
Se on kuule vaan laitettava kova kovaa vastaan!
Mutta kukaan ei tietenkään kerro että ei suinkaan sille lapselle vaan yhteiskunnalle, jotta vammainen saisi mitään tukitoimia. Kaikki tukimuodot täytyy tapella. Ei sen lapsen kanssa, vaan sosiaaliviranomaisten, opettajien, lääkärien, terapeuttien, kaikkien niiden tahojen, joiden tukeen vammaisella on oikeus, mutta joka häneltä systemaattisesti evätään.
Läheskään kaikki erityislapset eivät muuten ole vammaisia. Jopa lukihäiriöinen on erityislapsi.
Huutonaurua tuolle kalaöljylle. Sitä syötettiin kotona koko lapsuus ja syön sitä nyt aikuisenakin säännöllisesti, mutta sain silti jotain kolme vuotta sitten ADHD-diagnoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on sitä mitä syö.
😂
Täytyykin laittaa joku nobelisti vaikka paloiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvot on aina huonoja, kun vanhempi kuvittelee omistavansa sen lapsen kuin omistaisi jonkun lemmikkieläimen. Lapsesta tulee oman egon jatke, jonka avulla voi päteä, että vain minä ja vain minä tiedän mikä on lapselle hyväksi. Onko tämä lapsen etu?
Vierailija kirjoitti:
Huutonaurua tuolle kalaöljylle. Sitä syötettiin kotona koko lapsuus ja syön sitä nyt aikuisenakin säännöllisesti, mutta sain silti jotain kolme vuotta sitten ADHD-diagnoosin.
Heh, mä en kyllä huutonaura kalaöljylle. Ei se mikään ihmeaine ole joka poistaa synnynnäisen poikkeaman aivoissa :D
Oma kokemus on että se vaikuttaa kyllä arkeen, tukee aivojen toimintaa ja sitä kautta sitä miten toimii ja pärjää. Välillä olen ollut ilman ja eron kyllä huomaa, lapsista huomaa myös. Kaikilla meillä on lisäksi lääkitys joka auttaa. Mutta en vähättelisi kalaöljyn (ja muun ruokavalion) merkitystä.
T: add-äiti ja add-sekä adhd lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee vammaiselle lapselle sisarus, kyllä se siitä rupeaa oppimaan kun seuraa sisarustaan! Kyseessä siis vaikeasti monivammainen lapsi, jonka mahdollisuudet oppia yhtään mitään keneltäkään olivat hyvin vähäiset...
Tuon kalanmaksaöljyn joku vinkkasi minullekin, kun kaupassa käydessä poika kimpoili ympäriinsä. Pojalla siis mm. ADHD.. Eipä ole auttanut vaikka on jo monta vuotta syönyt kalanmaksaöljykapseleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huutonaurua tuolle kalaöljylle. Sitä syötettiin kotona koko lapsuus ja syön sitä nyt aikuisenakin säännöllisesti, mutta sain silti jotain kolme vuotta sitten ADHD-diagnoosin.
Minäkin syönyt kalaöljyä koko ikäni ja pidin siitä maustakin jo pienenä. Autisminkirjolla olen ja siihen liittyvä keskittymishäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Neuvot on aina huonoja, kun vanhempi kuvittelee omistavansa sen lapsen kuin omistaisi jonkun lemmikkieläimen. Lapsesta tulee oman egon jatke, jonka avulla voi päteä, että vain minä ja vain minä tiedän mikä on lapselle hyväksi. Onko tämä lapsen etu?
Ja vanhepien syyllisyäminen auttaa aina? Täytyyhän sen vian olla niissä vanhemmissa, äidissä ennenkaikkea! Ottaisi mallia vaikka naapurin lissusta kuinka lapsi kasvatetaan! Lissun poika kirjoittaa tänä vuonna ylioppilaaksi ja menee heti heinäkuussa armeijaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo gluteeniton ruokavalio + autismi-yhdistelmä on kyllä yllättävän yleinen, olen työskennellyt autisteille suunnatussa ryhmäkodissa, joissa järjestäen melkein kaikilla oli gluteeniton ruokavalio. No, voin kertoa, ettei ollut apua.
Mä oon yllättävän vähän saanut neuvoja, tai siis "neuvoja" tässä kuluneen 16 vuoden aikana. Tai sitten en vaan muista 😅
Minulla 4 lasta joista kolmella diagnoosi enkä yllättyisi jos nyt 3-vuotiaani tulisi jonkun autismikirjon diagnoosin saamaan.
Yksi nainen kyllä ohjeisti usein ja oli tulossa tekemään lukujärjestystäkin miten päivä saadaan sujumaan. Lapseton oli tämä nainen.
Sai myöhemmin itse lapsia ja vitsi kun oli mukava tilanne kaupassa kerran kun pitkästä aikaa nähtiin.
Minun erityislapseni kävelivät vieressäni kaupassa ja käyttäytyivät hyvin ja hänen kaksi lastaan huusi ja kirkui siinä. Oli pakko käydä kysymässä että tarvitseeko apua. Ei kuulemma tarvinnut kun kauppareissut aina sellaisia ja hän jo tottunut. Okei. Teki mieli sanoa että voi ei, ei meillä vaan tuollaista ikinä ole. Pitäisikö nyt ihan istua alas ja miettiä että miten kauppareissut saataisiin teillekin sujumaan.
Vierailija kirjoitti:
Missä tällaisia neuvoja kuulee? Muutenkin palstalla joskus väitetään, että vieraat neuvovat lastenhoidossa. Ei oikein sovi suomalaisiin, mielestäni.
Lapsellani ja puolisollani on adhd. Vanhempani käyttävät sitä haukkumasanana, se on synonyymi huonolle käytökselle ja tahalliselle harmin aiheuttamiselle.
He eivät ymmärrä, että minä en ole aiheuttanut näitä oireita ja ovat ehdottaneet mm. lapsen huostaanottoa. Sanottakoon, että lapseni ei ole tehnyt mitään sellaista, minkä takia hänet pitäisi huostaanottaa. Hän on kiltti, mutta tuhottoman hajamielinen, keskittyy omaan käteensä piirtämiseen vaikka tuntikausia, mutta ei keskity koulussa.
Sisarukseni ovat joskus huutaneetkin minulle, kun kuvittelevat, että jos vain tekisin kuin he tekevät, lapsellani ei olisi adhd:tä. Puolisoni oireita he eivät huomaa, koska eivät seuraa kotielämäämme.
Vierailija kirjoitti:
Neuvot on aina huonoja, kun vanhempi kuvittelee omistavansa sen lapsen kuin omistaisi jonkun lemmikkieläimen. Lapsesta tulee oman egon jatke, jonka avulla voi päteä, että vain minä ja vain minä tiedän mikä on lapselle hyväksi. Onko tämä lapsen etu?
Mitä tuolla tarkoitat?
Eikö sinun neuvojasi olla otettu vastaan?
Onko sinulla kuinka laaja osaaminen erityislasten parissa?
Ja vaikka tunnet yhden autistin niin et tunne niitä kaikkia. Ts se mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella.
Palkkiotaulukko on saa#anasta. Voin kertoa että hyvin harvalla se toimii.
Se vaatii vielä aivan älyttömästi vanhemmilta jotka muutenkin ovat usein aivan jaksamiksensa äärirajoilla.
Tuo on mielestäni se huonoin neuvo joka aikanaan ollaan saatu viranomaisten toimesta.
Itse haaveilen nepsyohjaajan koulutuksesta.
Minulla itselläkinon add joten kokemusta on niin omasta takaa kuin erityislasten vanhempana.
Koskaan ei kannata pitää itseään muita parempana kasvattajana.
Täytyy ajatella kokonaisuutta eikä lukea kasvatusopasta ja paastata siitä näkemättä metsää puilta.
Mun 10v pojalla adhd.
Näitä on sanottu:
”Gluteeniton ruokavalio auttaa.”
”Osta 1000 palan palapeli, niin voi harjoitella keskittymistä.”
”Kuria vaan enemmän.”
”Onko ferritiiniä katsottu? Mun pojalla oli huono ferritiini, ja levottomuus vähentyi. ”
Vierailija kirjoitti:
Missä tällaisia neuvoja kuulee? Muutenkin palstalla joskus väitetään, että vieraat neuvovat lastenhoidossa. Ei oikein sovi suomalaisiin, mielestäni.
Niitä tulee päiväkodista, opettajilta, lääkäreiltä, hoitajilta..
Me ollaan saatu kuulla mm. sellainen neuvo, että kouluympäristöstä johtuva ahdistus ja masennut paranee sillä että lapsi viettää enemmän aikaa koulussa. Tämä tuli autistisia lapsia hoitavalta psykiatrilta.
Hän ei millään pystynyt ymmärtämään sitä, että koulun äänet, valot ja muut ärsykkeen aiheuttavat fyysistä kipua ja nostavat stressitason todella korkealle. Se on erikoista, sillä hyvin suuri osa autisteista kärsii noista ongelmista. Eivätkä ne ongelmat poistu kuormitusta ja stressiä lisäämällä.
Koulun kanssa ollaan kokeiltu kaikkia mahdolliset keinot, mutta niitä ärsykkeitä on käytännössä mahdoton saada pois.
Tuo ei ole edes mikään yksittäistapaus. Se on pikemminkin sääntö kuun poikkeus. Usein tulee tunne kuin oma lapsi olisi ensimmäinen autisti jonka he tapaavat.
Osalla toki on osaamista ja ymmärryskin kohdallaan. Sellaiset ammattilaiset ovat valitettavan harvassa.
Sukulaisilta ja tuttavilta taas tulee niitä perinteisiä "kyllä se tottelee kun et snna vaihtoehtoja" ja klassikko "pitää ottaa pois lelut/tietokone ja laittaa lapsi arestiin. No autistihan istuu sujuvasti vaikka tyhjässä huoneessa paljaalla lattialle ilman vaatteita ja pakenee entistä syvemmälle päänsä sisälle.
Näihin lapsiin ei auta kiristys, lahjonta, uhkailu. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että jos se toimii tavalliseen lapseen, ei se toimi autistiin. Ja sama päinvastoin. Se saa vanhempien toiminnan lapsensa kanssa näyttämään muiden silmissä siitä kuin lasta ei kasvatettaisi lainkaan ja muutenkin tehtäisiin ihan kaikki väärin lapsen kanssa.
Siksi autistin vanhemmat saavat kuulla niin paljon kasvatusohkeita muilta ihmisiltä. Jopa ammattilaiset saattavat pistää autistisen oireilun huonon vanhemmuuden piikkiin.
”Olisiko kannattanut miettiä tuota lisääntymistä?”
Olisi. Teenkö jälkiabortin?