Pitääkö selvittää välit jos en halua enää olla kaveri?
Täällä on puhuttu ystävien ghostaamisesta ja ilmeisesti en ole ghostannut eikä minua ole ghostattu. jos yhteys olisi vielä auki mutta kumpikaan ei ota yhteyttä? Ei toivoteta synttärionnea, jouluja, uutta vuotta, ystävän- eikä naistenpäivää. Jos siis suhteen katkeaminen on molemmille ok eikä ota sitä aktiivisesti selvitettäväksi?
Itse en halua olla tekemisissä kenenkään kanssa tällä hetkellä. On vaan syyllinen olo että olen kamala ghostaaja, vaikka ennen minä olin se joka kyseli ja teki myönnytyksiä ystävyyden eteen.
Kommentit (45)
En jaksa/ehdi lukea koko ketjua mutta voisitko miettiä asioita ystäväsi kannalta jos hänellä on esim nyt joku huonompi tilanne joka vie voimia. Ehkä hän ei vain halua rasittaa sinua ja kertoa siitä.
Hyväksikäyytisfrendijt alkaa ghostamaan, kun ei hyödy jotenkin " ystävyydestä" - itse olen pöättänyt ghostata tällaisen ihan mieluusti, vaikka varmaan kuvitteleekin asian olevan päinvastoin. Helpottaa päästä irti dramaakuningattaresta. Huhhuh.
Tunnistin itseni tästä joten ei tartte selvittää.
T. Kaverisi
Ei kannata selitellä vaan jättää asiat kuten ovat. Ihmiset on niin erilaisia ja jokaisella on oikeus olla miten on. Selitykset loukkaavat vain suotta, miksi satuttaa ja poistua kuvioista.
Ei tarvitse, riippuu kai tapauksesta täysin. Minulla oli yksi tuttu joka tuli aina silloin kun hän halusi, ilmoitti kellonajan, ei tunnustellut aikataulujen yhteensopivuutta. Ei toiminut yksiin. Muukin oli outoa, esim. vieraili ensin kahdella sukulaisellaan ensin, shoppaili ja akupunktiossa, olin viimeinen jolle tuli käymään usein. Valitti joskus että ajaessa pelkää myöhästyvänsä täältä ja pelkää mitä sanon, vaikken sanonut myöhästymisistä - usein ei ilmoittanut viestillä että myöhästyy. Halusi vaihtaa lapsensa vaipat olohuoneessa(!), ihmetteli kun se ei käynyt jne. Ei pitänyt juuri yhteyttä, eikä tullut vastausta pariin viikkoon jos itse laittoi viestin, eikä enää vastannut seuraavaan viestiin. Yksi pelimies toimi vähän samoin aikoinaan. Lähisukulainen ilmoittaa liian nopeasti tulosta pihaan (talvella välttää ajamista tänne), että on 10-15 min päästä perillä eikä aiemmin sovi tuloa, se on ahdistavaa. Ihan kuin voisi parissa minuutissa aina rynnätä ulos jos on jotain kesken, vaikka suihku. Myös pitäisi yhtäkkiä lähteä johonkin kaukaiseen kauppaan ostamaan jotain tylsää asiaa, vaikka harmaata seinää, vaikka olisi jonnekin muualle asiaa.
Miksi selvittää jos kumpikaan ei halua olla tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi lopetit ottamasta yhteyttä?
- Koska huomasin olevani se joka teki aloitteen viestien laittamisessa ja tuottavani keskustelujen sisällön toisen passiivisesti peesatessa. Tuntui että minä laitoin itseni alttiiksi ja usein naurunalaiseksikin kun toinen piileskeli neuvonantajan roolissa.
- Neuvojen antaminen silloin kun en edes neuvoja kaivannut tuntui siltä kuin minua yritettiin korjata ja että olisin parempi ja kelpaavampi ihmisenä jos tunnelukkoni olisivat auenneet ja chakrani puhdistuneet.
- kaverin uskomusten voimistuminen: uskoo enkeleihin, tarot-kortteihin, maadoitusmattoihin, shamanismiin myös Zoomin välityksellä, yrtteihin, vaihtoehtohoitoihin ja minä olen enemmän tieteeseen uskova
- kontrolloiva luonne, on saanut miehensä toteuttamaan kaikki oikkunsa ja yritti hallita minunkin elämääni
-draamaa, elämässä yhä eksiä ja uusia ihastuksia vaikka on suhteessa mutta mikään ei ollut hänen vikansa, miehet vain tupsahtivat elämäänsä
-muiden diagnosointi huuhaa-teorioiden pohjalta, jos joku ei toiminut kuten kaveri halusi, se johtui tämän toisen osapuolen väärästä kuumerkistä, persoonallisuustyypistä tai narsismista
-erityisherkkyyden korostaminen: hänelle piti tehdä erityisjärjestelyjä asumisessa ja kanssakäymisessä että hän ei vaan "kuormitu"
Siinä muutama. En usko että palautteen antaminen hyödyttäisi mitään koska en voi muuttaa toista. kyseessä on syvät persoonan ominaisuudet jotka tarkoittavat että joko hyväksyn ne tai välttelen. Olen ottanut jälkimmäisen vaihtoehdon.
Vaikutat katkeralta. Eikö toinen saa uskoa mihin haluaa? Et kuulosta siltä, että olisit pitänyt ystävästäsi? Miksi sitten olitte ystäviä?
Arvostelusi vaikuttaa suoraan sanoen hieman ilkeältä, ehkä ystäväsi ei jää kaipaamaan sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi lopetit ottamasta yhteyttä?
- Koska huomasin olevani se joka teki aloitteen viestien laittamisessa ja tuottavani keskustelujen sisällön toisen passiivisesti peesatessa. Tuntui että minä laitoin itseni alttiiksi ja usein naurunalaiseksikin kun toinen piileskeli neuvonantajan roolissa.
- Neuvojen antaminen silloin kun en edes neuvoja kaivannut tuntui siltä kuin minua yritettiin korjata ja että olisin parempi ja kelpaavampi ihmisenä jos tunnelukkoni olisivat auenneet ja chakrani puhdistuneet.
- kaverin uskomusten voimistuminen: uskoo enkeleihin, tarot-kortteihin, maadoitusmattoihin, shamanismiin myös Zoomin välityksellä, yrtteihin, vaihtoehtohoitoihin ja minä olen enemmän tieteeseen uskova
- kontrolloiva luonne, on saanut miehensä toteuttamaan kaikki oikkunsa ja yritti hallita minunkin elämääni
-draamaa, elämässä yhä eksiä ja uusia ihastuksia vaikka on suhteessa mutta mikään ei ollut hänen vikansa, miehet vain tupsahtivat elämäänsä
-muiden diagnosointi huuhaa-teorioiden pohjalta, jos joku ei toiminut kuten kaveri halusi, se johtui tämän toisen osapuolen väärästä kuumerkistä, persoonallisuustyypistä tai narsismista
-erityisherkkyyden korostaminen: hänelle piti tehdä
erityisjärjestelyjä asumisessa ja kanssakäymisessä että hän ei vaan "kuormitu"
Siinä muutama. En usko että palautteen antaminen hyödyttäisi mitään koska en voi muuttaa toista. kyseessä on syvät persoonan ominaisuudet jotka tarkoittavat että joko hyväksyn ne tai välttelen. Olen ottanut jälkimmäisen vaihtoehdon.Vaikutat katkeralta. Eikö toinen saa uskoa mihin haluaa? Et kuulosta siltä, että olisit pitänyt ystävästäsi? Miksi sitten olitte ystäviä?
Arvostelusi vaikuttaa suoraan sanoen hieman ilkeältä, ehkä ystäväsi ei jää kaipaamaan sinua?
Ehkä ei jäänytkään jos ei kysellyt perään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi lopetit ottamasta yhteyttä?
- Koska huomasin olevani se joka teki aloitteen viestien laittamisessa ja tuottavani keskustelujen sisällön toisen passiivisesti peesatessa. Tuntui että minä laitoin itseni alttiiksi ja usein naurunalaiseksikin kun toinen piileskeli neuvonantajan roolissa.
- Neuvojen antaminen silloin kun en edes neuvoja kaivannut tuntui siltä kuin minua yritettiin korjata ja että olisin parempi ja kelpaavampi ihmisenä jos tunnelukkoni olisivat auenneet ja chakrani puhdistuneet.
- kaverin uskomusten voimistuminen: uskoo enkeleihin, tarot-kortteihin, maadoitusmattoihin, shamanismiin myös Zoomin välityksellä, yrtteihin, vaihtoehtohoitoihin ja minä olen enemmän tieteeseen uskova
- kontrolloiva luonne, on saanut miehensä toteuttamaan kaikki oikkunsa ja yritti hallita minunkin elämääni
-draamaa, elämässä yhä eksiä ja uusia ihastuksia vaikka on suhteessa mutta mikään ei ollut hänen vikansa, miehet vain tupsahtivat elämäänsä
-muiden diagnosointi huuhaa-teorioiden pohjalta, jos joku ei toiminut kuten kaveri halusi, se johtui tämän toisen osapuolen väärästä kuumerkistä, persoonallisuustyypistä tai narsismista
-erityisherkkyyden korostaminen: hänelle piti tehdä erityisjärjestelyjä asumisessa ja kanssakäymisessä että hän ei vaan "kuormitu"
Siinä muutama. En usko että palautteen antaminen hyödyttäisi mitään koska en voi muuttaa toista. kyseessä on syvät persoonan ominaisuudet jotka tarkoittavat että joko hyväksyn ne tai välttelen. Olen ottanut jälkimmäisen vaihtoehdon.Vaikutat katkeralta. Eikö toinen saa uskoa mihin haluaa? Et kuulosta siltä, että olisit pitänyt ystävästäsi? Miksi sitten olitte ystäviä?
Arvostelusi vaikuttaa suoraan sanoen hieman ilkeältä, ehkä ystäväsi ei jää kaipaamaan sinua?
"minä olin se joka kyseli ja teki myönnytyksiä ystävyyden eteen"
Ehkä tossun alla oleminen katkeroitti ap:n?
Ei kai kaverisuhde ole kuin parisuhde jossa pitäisi täyttää erohakemus tai ilmoittaa erityisesti lopettamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kaverisuhde ole kuin parisuhde jossa pitäisi täyttää erohakemus tai ilmoittaa erityisesti lopettamisesta?
Täten anon ystävyytemme katkaisua __.__.20__ alkaen, koska [_____3 tyhjää sivua tähän______]
Allekirjoitus: ____________
Liitteenä mielentilatutkimus ja psykologin puoltava lausunto.
Anna olla, jos kumpaakaan teistä ei enää kiinnosta yhteydenpito.
Maailmassa on mukaviakin ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla, jos kumpaakaan teistä ei enää kiinnosta yhteydenpito.
Maailmassa on mukaviakin ihmisiä.
Ja yksinkin pärjää. Me kuollaan kuitenkin kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kaverisuhde ole kuin parisuhde jossa pitäisi täyttää erohakemus tai ilmoittaa erityisesti lopettamisesta?
Täten anon ystävyytemme katkaisua __.__.20__ alkaen, koska [_____3 tyhjää sivua tähän______]
Allekirjoitus: ____________
Liitteenä mielentilatutkimus ja psykologin puoltava lausunto.
Ennen lopullista katkaisua on kuitenkin käytävä yhdessä terapeutin pakeilla 6 kertaa. On kuultava molempien näkökulma ja pyrittävä selvittämään suhteen ongelmat. Jos vielä terapiajakson jälkeen toinen teistä haluaa lopettaa ystävyyden, on täytettävä lomake. Lomakkeenjättöpäivästä alkaa 6 kuukauden harkinta-aika.
Minulla oli tilanne että olin alkanut voida huonosti vanhan ystäväni kanssa, hän puuttui asioihini, tiukkasi ja kuulusteli, puhui vain töistä, oli vaativa tapaamisten ja kestitsemisten suhteen sekä pyyteli palveluksia.Ystävyys tuntui pelkältä velvollisuudelta. Aloin miettiä että haluan arvostaa itseäni ja toistakin sen verran että ystävyys tulee sydämestä, haluaa tavata toista.
Aloin vähentää yhteydenpitoa, en itse ottanut yhteyttä ja vastasin lyhyesti. Lopulta hän kysyi ollaanko vielä väleissä. Sanoin että haluan lopettaa ystävyyden, mutta syitä en sanonut suoraan vaan jotain ympäripyöreää että halutaan eri asioita eikä keretä tapaamaan.
En halunnut loukata mutta en halunnut enää sluibailla tapaamisehdotuksista.
Syiden tarkka läpikäyminen on tarpeen vain jos haluaa saada ystävyyden taas toimimaan.
Jos toinen ei kysyisi niin antaisin olla.
No morjens
Katkaisen meidän kaveruuden koska koen että otat enemmän kuin annat. Olen tapaamistemme jäljiltä ihan kuollut.
Ei, en halua tästä keskustella eikä mieli tästä muutu. Moi!
Näinkö? Enkö pahoittaisi toisen mielen ihan kybällä?