Melko rempseä ja sosiaalinen työkaveri sanoo olevansa introvertti?!

Kyllähän introverttikin voi olla kaikkia noita, muttei vaan jaksa ihmisten seuraa määräänsä enempää. Työkaverisikin lienee työpäivän jälkeen saanut tarpeekseen ihmisten seurasta.

Mitäs sen tietää jos se on töissä sosiaalinen ja tarvii sitten koko loppuillan palautuakseen tuosta kaikesta sosiaalisuudesta. Kyllä introtkin voivat olla sosiaalisia mutta he tosiaan sitten tarvitsevat sen jälkeen paljon yksinolemista jotta pystyvät palautumaan.

Ei ole sekoittanut. Introvertin ja ekstrovertin ero on nimenomaan siinä, miten lataa akkuja ja kerää voimia. Introvertti saa energiaa yksinolosta, ekstrovertti toisten ihmisten kanssa olemisesta. Introvertti voi silti olla hyvinkin sosiaalinen ja ihmisrakas.

Olen tuollainen. Mitä ihmeellistä siinä on? Tykkään ihmisistä ja olen seurallinen kun olen ihmisten kanssa, mutta tarvitsen paljon omaa rauhaa. Väsyn herkästi ihmisten seurassa, mutta silti kaipaan myös seuraa. Oman perheen lisäksi kerta viikkoon tapaaminen jonkun kanssa on mukavaa. Asiakaspalvelutyö oli sellaista että vei minusta mehut aivan täysin.

Vietän valtaosan vapaa-ajastani lukemalla tai kävelemällä, mutta tietenkin tapaan ystäviäni ja sukulaisiani. Olen erittäin sosiaalinen ja puhelias, mutta väitän olevani introvertti. 

En koskaan pitkästy tai tylsisty, kun olen yksin, koska maailma on täynnä mielenkiintoisia asioita ja tapahtumia. 

Monella ihmisellä on tapana hakea huomiota kutsumalla itseään introvertiksi tms. vaikka ei oikeasti olisikaan, ikävä kyllä.

Minä olen juuri tuollainen. Eli tykkään töissä höpötellä ja olla tekemisissä ihmisten kanssa, mutta sitten illat tarvitsen omaa aikaa ja yksinoloa.

Minä olen puhelias, paljon naurava ja vitsaileva, puheissa melko suorasukainen. Huono kuuntelija ja huono sietämään hiljaisia hetkiä seurassa. Mutta akut kuluu sosiaalisissa tilanteissa ja oleskelen mieluiten yksin pitkiä aikoja. En tapaa nyt melkein ketään koskaan ja se on ihanaa.

Niin, introverttihän ei tarkoita samaa kuin ujo tai sosiaalisesti estynyt - ne ovat aivan eri asioita. Introvertti voi olla hyvinkin sosiaalinen, mutta sitten vaan tosiaan lataa akkujaan yksin. Tarvitsee siis paljon aikaa itsekseen oloon toisin kuin ehkä ekstrovertit. Työpäivän jälkeisissä harrastuksissa se intron ja ekstron ero ehkä tulee paremmin esiin.

Vierailija kirjoitti:

Monella ihmisellä on tapana hakea huomiota kutsumalla itseään introvertiksi tms. vaikka ei oikeasti olisikaan, ikävä kyllä.

Mitä huomiota sillä saa?

Ei introvertti tarkoita, että olisi epäsosiaalinen. Introvertti vain väsyy ihmisten seurasta ja tarvii yksinoloa palautuakseen.

Itsekin olen introvertti ja työskentelen sosiaalialalla. Viihdyn kovasti ihmisten seurassa, mutta se vie yksinkertaisesti voimat ja työpäivän jälkeen minun on vietettävä aikaa omissa oloissani, en jaksa nähdä esim. ystäviä iltaisin.

Sosiaalisesti taitava, huumorintajuinen ja ehkä älykäskin, ja introvertti. Ihan helppo yhdistelmä. Kuten myös päinvastoin. Ulos- tai sisäänpäinsuuntauneisuus ei vahvasti liity juuri mihinkään muuhun asiaan ihmisessä.

Kuvailit mut. Joskus kun on hauskaa seuraa, nauru raikaa eikä vitseistä tule loppua. En silti puhu paljoa, mutta huumoria kuluu. Eihän introverttiys tarkoita mörökölliä, introvertti eri vain jaksa ihmisiä liikaa. Mut tuntevat läheiset vitsailevatkin usein kuinka liukenen paikalta jos joku tulee ns. iholle.

https://www.evermind.fi/ambivertti-persoonallisuuden-piirteet/

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. Mitä ihmeellistä siinä on? Tykkään ihmisistä ja olen seurallinen kun olen ihmisten kanssa, mutta tarvitsen paljon omaa rauhaa. Väsyn herkästi ihmisten seurassa, mutta silti kaipaan myös seuraa. Oman perheen lisäksi kerta viikkoon tapaaminen jonkun kanssa on mukavaa. Asiakaspalvelutyö oli sellaista että vei minusta mehut aivan täysin.

Mä oon samanlainen

Kyllä mäkin olen puhelias ja humoristinen. Silti koen olevani introvertti. Olen yksin paljon enkä kaipaa ihmisseuraa.

Miksi jotkut edelleen sekoittavat introversion ujouteen tai muuhun estoon?

Vierailija kirjoitti:

Monella ihmisellä on tapana hakea huomiota kutsumalla itseään introvertiksi tms. vaikka ei oikeasti olisikaan, ikävä kyllä.

Mielenkiintoista syyttelyä täysin naurettavasta aiheesta. 

Käyttäydyn kuin ekstrovertti, mutta jokainen minut tunteva tietää, että olen introvertti.

Minä olen rempseä, hauska, usein porukassa se josta tehdään "johtaja" (esim. tiimityöskentelyssä), muista huolehtiva, ammatiksenikin esillä oleva (koulutukset ja ryhmän ohjaaminen, podcastia julkaiseva, vapaa-ajalla sosiaalisissa luottamustehtävissä toimiva introvertti.

Ei nuo asiat ole mitenkään ristiriidassa keskenään. Ennen työpäivää tarvitsen lenkin koiran kanssa ihan hiljaisuudessa; jos joudun matkustamaan työpaikalle niin istun bussissa tai junassa täysin omissa ajatuksissani; töiden jälkeen jälleen lenkki hiljaisuudessa ja sen jälkeen kotona rauhallinen koti-ilta ilman hälyä, ilman muita ihmisiä kuin puolisoni. Voin viihtyä esimerkiksi sohvalla neulomassa täysin hiljaisuudessa palautuakseni päivästä tai sitten otan kirjan ja menen sänkyyn. En vapaalla halua tavata ketään, pidän ystäviinikin yhteyttä nykyisin vain kirjoittelemalla ja joskus Google Meetissä tapaamalla.

"Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta[8] , mutta tämä on enemmän käyttäytymyksellinen kuin kognitiivinen kuvaus. Ennen kaikkea introvertti orientoituu omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie energiaa häneltä kuin ylläpitää sitä.

Tyypillinen introvertti on hiljainen, itseään tutkiskeleva (introspektiivinen) ja varautunut. Tutkimuksissa[9] on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita vaikutteille sekä olevan ekstrovertteja vähemmän seksuaalisesti aktiivisia." wikipedia