Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita jotka haluaisivat siirtyä vaativammasta työstä ammattikoulutason työtehtäviin?
16.03.2021 |
Teen tällä hetkellä esimiestyötä kiireisessä ja hektisessä työympäristössä. Työpäivän jälkeen olen niin loppu, etten jaksa oikeastaan yhtään mitään. En ole ikinä nauttinut esillä olosta, enkä koe muutenkaan olevani uraihminen. Toisinsanoen en edes ymmärrä miksi olen ajautunut tähän työhön, kun mieluiten olisin vain myyjä tms asiakaspalvelija. Myös floristin työ kiinnostaisi.
Olen näistä ajatuksista puhunut ystävilleni ja kaikki ovat aivan pöyristyneitä asiasta. Heidän mielestään töitä tehdään palkan vuoksi ja iso palkka riittää syyksi jatkaa hommissa. Itse taas haluan tehdä työtä mistä ei tarvitsisi stressata, eikä töitä tarvitsisi miettiä kotona.
Ajatuksia?
Kommentit (31)
Minäkin vaihdoin 20 vuoden työuran ja esimiestehtävät suorittavan tason töihin. Opiskelin uuden ammattikoulutason tutkinnon ja olen tehnyt uusia hommia nyt n. 4 vuotta. Päivääkään en ole katunut!
Päivät saattavat olla silti hyvikin kiireisiä ja psyykkisesti raskaita, mutta silti työt jäävät työpaikalle. Oma ahdistuneisuus on hävinnyt ja yöunet todellakin parantuneet. Mielelläni saan nyt vähän huonompaa palkkaa, jos elämänlaatuni muuten on huomattavasti kohentunut. Työ ja status ei ole koko elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Duunarihomma taas on todennäköisesti fyysisesti raskasta. Tavaroiden nostelua, kantelua, kiirettä, hektistä aikataulua. Menee selkä, nivelet, ranteet, lihasrevähdyksiä, haavoja... Ihan yhtä väsynyt olet työpäivän jälkeen, mutta fyysisesti. Toisaalta taas, kun työpäivä päättyy, ei tarvitse enää kotona miettiä projektin läpiviemistä tai mitään muutakaan.
Jep. Asiantuntijatyössä on vielä se juttu että kun moni tekee nyt etätöitä ja koronan jälkeenkin varmaan aika moni ainakin jonkin verran niin se on yks kaks kun alkaa tulemaan sellainen työkulttuuri työpaikoille että jotenkin odotetaan että ihmiset ovat käytettävissä yks kaks nopiaan yhä laajemmin klo ajoin. Osa porukasta alkaa toimimaan hyvinkin joustavin työajoin niin ne vetää muitakin mukaansa ... esim. klo 14 tulee tieto että nyt on asiakkaalta tullut valitusta, pikaisesti tänään klo 17.10 workshoppia aiheesta .. siihen mennessä kaikki on varmaan hakeneet lapset päiväkodista yms.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin vuoden palkattomalla vapaalla ja tein keikkaa varastolla keräilijänä. Oli ihana vuosi kun ei tarvinnut huolehtia mistään. Palkallakin elin, sillä olen jo velaton. Nyt taas omassa duunissa, jossa deadlinet painaa päälle ja vastuuta + töitä on liikaa. Palkka tosin on hyvä.
Mielen perällä muhii ajatus uudellenkouluttautumisesta amiksessa vaikka logistiikka- tai sähköalalle. Joku ”miehinen” ala joka tapauksessa. Ehkä sitten viidenkympin villityksessä toteutan suunnitelmani.
Mä taas en ollenkaan pitänyt keräilystä, aivan loputtoman puuduttavaa hommaa. Samoin pelkkä hyllytys kaupassa on inhottavaa kun sitä useamman päivän suorittaa. Mutta jotkut tykkää näistä nimenomaan.
Juu, tuttua. Minä olen johtajana isossa firmassa enkä jaksaisi ”jatkuvaa kehittämistä”. Kokoajan pitäisi olla viemässä firmaa kohti visiota, joka ei tule koskaan toteutumaan. Kaiken pitää olla niin helvetin leaniä enkä jaksa enää pähkäillä strategioita. Muistelen kaiholla aikoja kun olin opiskelijana postilla joulukorttilajittelussa. Ihanan helppoa hommaa, joka ei todellakaan pitänyt valveilla öisin. Toistaiseksi kova palkka ja saavutettu elintaso, josta en ole vielä valmis luopumaan, pitää mukana oravanpyörässä.
Ymmärrän täysin. Itse teen 80% kiireetöntä leppoisaa duunarihommaa, jolle ei tarvi ajatusta uhrata kotona! Käteen jää n.2000e kuussa.. riittää hyvin minulle. En ole koskaan ollut näin levollinen ja onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto on yrittää vähentää sitä stressaamista.
Tässä työssäni on vaikeaa olla stressaamatta. Olen sote-alalla esimies ja jokainen tietää selittämättäkin miksi se stressaa.
Voisi niin olla minun kirjoitus. Olen myös sotepuolella esimiehenä. Korona ja isot muutokset ajaneet minut aivan katkeamispisteeseen. Työntekijät ovat ammattilaisia ja työt sujuvat. Minulla on taas koko ajan liikaa töitä ja huono omatunto, kun en juuri työntekijöitä näe. Olen jo yhden suunnitelman tehnyt pois lähtemiseksi. Vähän vielä nahkainen, kun oikeasti pidän työstäni ja työntekijöistä. En vain jaksa enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto on yrittää vähentää sitä stressaamista.
Tässä työssäni on vaikeaa olla stressaamatta. Olen sote-alalla esimies ja jokainen tietää selittämättäkin miksi se stressaa.
Voisi niin olla minun kirjoitus. Olen myös sotepuolella esimiehenä. Korona ja isot muutokset ajaneet minut aivan katkeamispisteeseen. Työntekijät ovat ammattilaisia ja työt sujuvat. Minulla on taas koko ajan liikaa töitä ja huono omatunto, kun en juuri työntekijöitä näe. Olen jo yhden suunnitelman tehnyt pois lähtemiseksi. Vähän vielä nahkainen, kun oikeasti pidän työstäni ja työntekijöistä. En vain jaksa enää.
Nahkainen=jahkailen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia fantasioita on ollut silloin, kun stressi on ollut liian suurta liian kauan. Minun ratkaisuni oli siirtyä 80 prosentin työaikaa. Aivan upeaa!
Itse harkitsen kirjanpitäjäksi tai johonkin toimistohommaan ryhtymistä. Pyrin kasvattamaan hetken vielä pääomaa, jotta voin ryhtyä hommiin, joissa ei tarvitse olla vastuussa ja ihmisten kanssa näin paljon tekemisissä kuin nyt.
Tiedän muutamia, jotka ovat näin tehneet. Muistan itse kuuluneeni heihin, jotka hämmästelivät ja olivat ihmeissään, että miksi joku vaihtaa korkeamman koulutetun työn duunarin hommiin.
Olen itse tehnyt useita vuosia eri kaupoissa töitä ja se oli leppoista ja mukavaa hommaa. Voisin sitäkin tarvittaessa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa, että vanhemmalle suominaisellekin on markkinat, vaikkakin pienet, pieru- ja sontaseksin tarjoajana. Työajatkin saatte päättää itse.
Itse olen sairaanhoitaja ja miettinyt usein siirtymistä ihan vaatekauppaan, kahvilaan tai ruokakauppaan. Näitä kaikkia olen joskus aikoinaan tehnyt eikä paljoa palkassakaan häviä, ruokakaupassa voisin tienata jopa enemmän jos menisin 24/7 aukiolevaan. Joskus pidin kahvilatyötä stressaavana, mutta kun aloitin nämä työt, mietin mikähän loppupeleissä minuakin stressasi silloin. Joo, on kiire ja pitää olla ripeä: so what. Vaatekaupastakin tykkäsin, mutta ruokakauppa ja kahvila istui minulle paremmin.