Päätin, etten jätä lapsilleni mitään perintöä. En lusikan lusikkaa. Meni monet välit omiin ja puolison sisaruksiin perinnönjaossa.

Suurin osa perheistä jakaa perinnöt kuitenkin sulassa sovussa. Kaikille tietysti tasan ja mökit ym. joko myydään tai joku lunastaa ne itselleen käypään hintaan. Irtaimisto on reiluinta jakaa periaatteella, että jokainen ottaa vuorotellen yhden haluamansa esineen. Tuntuu, että suurimmat riidat saadaan aikaiseksi pienimmistä perinnöistä.

Meillä riideltiin lähes kaksi vuotta mummon perinnöstä. Äiti ei halunnut mitään, joten jakajia oli minä ja neljä siskoa. Äiti käski meidän jakaa keskenämme perintöhuonekalut ja kaiken irtaimiston. Kahdesta mökistä riidellään edelleen. Kaikki haluavat oman mökin, mutta vain kahdelle riittää, eikä kukaan suostu ostamaan puoliksi. 

Edelleen kismittää se, että yhden siskon entinen mies otti itselleni rakkaan piirongin juuri ennen eroa ja sinne läksi minun lapsuuttani jonnekin hevonkuuseen sellaisen miehen luokse, joka ei perintöä arvosta yhtään. Kunhan tunkee sinne jotain työkalujaan, yli 100v vanhaan piironkiin.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa perheistä jakaa perinnöt kuitenkin sulassa sovussa. Kaikille tietysti tasan ja mökit ym. joko myydään tai joku lunastaa ne itselleen käypään hintaan. Irtaimisto on reiluinta jakaa periaatteella, että jokainen ottaa vuorotellen yhden haluamansa esineen. Tuntuu, että suurimmat riidat saadaan aikaiseksi pienimmistä perinnöistä.

Sitten on pieni osa perheitä joissa vanhempi on narsisti. Narsisti tekee tahallaan kiusaa perinnölläkin.

Olen narsistivanhemman ”syntisäkki” ja suosikkisisarukselle menee koko perintö. Voisin toki vaatia lakiosaa, ongelma vaan että sitä ei ole. On tässä viimeisen 10v aikana siirtänyt sille suosikkilapselle omaisuutta ja käteisvarat sitten siirtänyt lahjoihin. Suosikkilapselle ostettu pari autoa, kaksi asuntoa, mökki ja vene. Nyt ollaan siirtämässä metsäpalstaa.

Tälle epäreilulle menolle ei voi mitään. Itse en ole saanut killinkiäkään sen jälkeen kun täytin 18.

Onneksi ihmiset ei ole mitenkään ahneita ja tavarassa kiinni. :D :D :D

Järkevintä on vanhemman tehdä niin selkeä testamentti, että  siinä ei ole kenellekään yhtään mitään epäselvää.

Ja meidän suvussa ne oli kyllä ne kaikkein rikkaimmat, jotka sai aikaan sellaisen perintöriidan, ettei mitään rajaa. Kaikki siis jo valmiiksi miljonäärejä, jokaisella palkattuna oma tuomari, parilta meni mielenterveys, ja ennen läheinen perhe ei ole enää missään tekemisissä keskenään, eivät edes mene toistensa hautajaisiin.

T: Vähän etäämmältä suvusta

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ihmiset ei ole mitenkään ahneita ja tavarassa kiinni. :D :D :D

Tätähän ne kaikkein ahneimmat aina hokee. Heille kuuluu kaikki ja muut ovat ahneita, jos ehdottavatkaan, että saisivat edes lakiosansa.

Itse aion pistää kaikki tasan lasten kesken. Ja määrään etukäteen mitä kukin saa, niin ei lasten tarvitse riidellä ja myydä kaikkea.

Nämä perintöriidat ovat todella surullisia. Ei tarvita kuin yksi ja kaikki myrkyttyy.. Moni fiksumpi antaa periksi, koska ei jaksa. Ja kusipäät saavat tälla tavalla tahtonsa lävitse.

Testamentti on kyllä hyvä. Mutta kyllä siitäkin tappelu aikaiseksi saadaan ja välit poikki. 

Näin kävi meilläkin. Rikkaimmilla oli fantasioita, että olisin saanut salaa ennakkoperintöä. Palkkasivat oikein jonkun tutkimaan asiaa. Vaikka mitään en ollut saanutkaan, niin oikeasti heillä kytee ajatus, että jonnekin olen kätkenyt rahat. Luulen, että tuollaiset tunteet tulee sisaruskateudesta. Jotkut vain luulevat, että toinen saa enemmän. Kokemus on varmaan ihan aito, vaikkei toinen reaalielämässä saisi yhtään enempää ja näytyäisi tuntuvan pahalta kokea jäävänsä paitsi. Menetin siis molemmat sisarukseni samalla, kun äidin. Pahalta se tuntui, mutta minkäs teet. Hulluinta on, että olen vielä aina ollut perheen syntipukki, joten kai se sitten jatkui tässäkin. Riistin salaa äidin rahat ja rakkauden siitä itse täysin tietämättömänä.

Kukaan ei pysty tekemään sellaista testamenttia, jossa olisi joka ikinen villaneule, koristetyyny ja jukkapalmu eriteltynä. Niistäkin saa yllättävää kyllä isoja riitoja aikaan! 

En vaan pysty ymmärtämään miten perinnöstä saa sisarusten kesken aikaisesi riidan. Minun vanhempani ovat kuolleet ja perintö oli ensin isän jälkeen kymmeniä vuosia jakamatta ja äidin jälkeenkin useita vuosia koska osa sisaruksista halusi vielä käydä entisellä kotipaikalla. Nyt paikka on myyty ja kaikki on jaettu sulassa sovussa. Irtaimistosta jokainen sai ottaa sen mitä halusi ja loput menivät kaatopaikalle tai jäivät paikalleen, esimerkiksi osa huonekaluista. Rahat jaettiin sentilleen tasan ja vaikea siitä on riitaa saada aikaiseksi. Perintö oli tosin pienehkö, noin 30.000 euroa jokaiselle.

Vierailija kirjoitti:

En vaan pysty ymmärtämään miten perinnöstä saa sisarusten kesken aikaisesi riidan. Minun vanhempani ovat kuolleet ja perintö oli ensin isän jälkeen kymmeniä vuosia jakamatta ja äidin jälkeenkin useita vuosia koska osa sisaruksista halusi vielä käydä entisellä kotipaikalla. Nyt paikka on myyty ja kaikki on jaettu sulassa sovussa. Irtaimistosta jokainen sai ottaa sen mitä halusi ja loput menivät kaatopaikalle tai jäivät paikalleen, esimerkiksi osa huonekaluista. Rahat jaettiin sentilleen tasan ja vaikea siitä on riitaa saada aikaiseksi. Perintö oli tosin pienehkö, noin 30.000 euroa jokaiselle.

No varmaan siten, että useampi haluaa saman tavaran tai talon tms. Tai haluaa toimia eri tavalla, esim. myydä kokonaan pois vanhan talon ja joku toinen haluaa sen pitää vaikka ei olisi varaa. Mikä siinä niin vaikeaa on ymmärtää?

Lapsilla on kuitenkin oikeus lakiosaan, niin että ei heitä ihan perinnöttömäksi voi jättää. 

Tästä syystä kannattaa myydä asunto ja irtaimisto ajoissa pois ja siirtyä vuokralle kalustettuun asuntoon- Asumistukeakin saa  pienen eläkkeen lisäksi vaikka tilillä olisi miljoonia. Ei perintö tarvitse jälkipolville jättää, tuhlaa kaiken ja jos jotain on jäljellä niin testamenttaa ne vaikka kiinan yksisilmäisille kilpikonnille tai jollekin taholle minkä tietää ärsyttävän mahdollisia perijöitä.

Jätän tietenkin perintöä. Olen ainoa lapsi ja lapseni on ainoa lapsi. Kukaan ei riitele yksin.

Meillä varakkain oli raivoavin. Sai sentään välit poikki.

Eräs lakimies on sanonut, että ne puolisot ovat niitä myrkyttäjiä. Meillä myös. Veljeni kanssa olisi mennyt ihan hyvin, mutta veljen vaimo änki väliin.

Perintöriidat ovat aina ikäviä juttuja.

Mulla on erittäin varakas täti, jolla on nelikymppinen poika, ja tällä pojalla taasen on yksi lapsi, sekä vaimo, jolla taasen on kaksi omaa lasta. Tätini elää sairaalloisen säästäväisesti koska hänellä on pakkomielle siitä, että hänen ainoalle lapselleen jäisi mahdollisimman iso perintö. Absurdia tässä jutussa on se, että tätini pojan vaimo on sen tyyppinen henkilö, että hän elää miehensä rahoilla ja serkkuni lisäksi elättää va8monsa omia lapsia, eli siis jonkun vieraan miehen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä kannattaa myydä asunto ja irtaimisto ajoissa pois ja siirtyä vuokralle kalustettuun asuntoon- Asumistukeakin saa  pienen eläkkeen lisäksi vaikka tilillä olisi miljoonia. Ei perintö tarvitse jälkipolville jättää, tuhlaa kaiken ja jos jotain on jäljellä niin testamenttaa ne vaikka kiinan yksisilmäisille kilpikonnille tai jollekin taholle minkä tietää ärsyttävän mahdollisia perijöitä.

Eläkkeensaajan asumistukeen vaikuttaa myös tilin saldo.

Minä ainakin olen järjestänyt asiat niin että lapsille menee silkkaa rahaa, ja että sitä rahaa ei äy missään tileillä eikä muualla, joten ei tarvitse tapella perinnöstä eikä veroista.

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä kannattaa myydä asunto ja irtaimisto ajoissa pois ja siirtyä vuokralle kalustettuun asuntoon- Asumistukeakin saa  pienen eläkkeen lisäksi vaikka tilillä olisi miljoonia. Ei perintö tarvitse jälkipolville jättää, tuhlaa kaiken ja jos jotain on jäljellä niin testamenttaa ne vaikka kiinan yksisilmäisille kilpikonnille tai jollekin taholle minkä tietää ärsyttävän mahdollisia perijöitä.

Lakiosaa saa harvoin laistettua. Lakiosa joutaisi pois.  -Sukupuuton edetessä meillä yhä useampi kuolee perillisittä. Iäkäs potentiaalinen perinnön jättäjä yleensä ei tuhlaa itseensä, vaan jättää perillisilleen. Vaikka sai kehoituksen nauttia elämästään rahoillaan/omaisuudellaan. Mutta kun ei.