Päätin, etten jätä lapsilleni mitään perintöä. En lusikan lusikkaa. Meni monet välit omiin ja puolison sisaruksiin perinnönjaossa.

Meillä ei siskon kanssa ollut oikeastaan mitään jaettavaa vaan niin tuli riita siitäkin. Ja kaikki jaettava oli ns. paskaa. Sisko ei olisi halunnut jakaa pesää, koska tarvitsi minut mukaan kulujen maksajaksi. Hänellä omat intressinsä mm. pitää autiotalossa sähkösopimusta, jonka kuluista maksatti minulla puolet. Viimein vaadin pesän jakoa. Lahjoitin kaiken hänelle ja sekään ei meinannut sopia. Saa maksaa nyt itse sähkölaskut kun ei halua irtisanoa sopimusta. Välit meni.

(Ja jos joku aikoo esittää, että vakuutusyhtiö vaatii sähkösopimusta, niin vakuutus oli jo irtisanottu paljon aiemmin. Kyseessä purkukuntoinen talo).

Suomen lain mukaan vanhempi ei voi jättää omaa biologista lastaan perinnönjaon ulkopuolelle. Lapsi on oikeutettu saamaan lakiosan.

Vanhempi voi toki yrittää tuhota OMAN elämänsä (myydä kaiken, tuhlata rahat, joutua asunnottomaksi, hankkia itselleen luottohäiriömerkinnän, yms) niin että hänelle kertyy paljon velkaa. Kuoleman jälkeen ulosottomies tulee ja vie kaikki rahat (ne vähät mitä pankkitilillä on) ja myy kaiken omaisuuden. Perillisille ei jää mitään "jaettavaa".

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan pysty ymmärtämään miten perinnöstä saa sisarusten kesken aikaisesi riidan. Minun vanhempani ovat kuolleet ja perintö oli ensin isän jälkeen kymmeniä vuosia jakamatta ja äidin jälkeenkin useita vuosia koska osa sisaruksista halusi vielä käydä entisellä kotipaikalla. Nyt paikka on myyty ja kaikki on jaettu sulassa sovussa. Irtaimistosta jokainen sai ottaa sen mitä halusi ja loput menivät kaatopaikalle tai jäivät paikalleen, esimerkiksi osa huonekaluista. Rahat jaettiin sentilleen tasan ja vaikea siitä on riitaa saada aikaiseksi. Perintö oli tosin pienehkö, noin 30.000 euroa jokaiselle.

No varmaan siten, että useampi haluaa saman tavaran tai talon tms. Tai haluaa toimia eri tavalla, esim. myydä kokonaan pois vanhan talon ja joku toinen haluaa sen pitää vaikka ei olisi varaa. Mikä siinä niin vaikeaa on ymmärtää?

Jos useampi haluaa välttämättä saman tavaran niin silloin sille määritellään hinta. Jos kyseessä on asunto tms. niin se laitetaan myyntiin siinä vaiheessa kun joku vaatii perinnönjakoa. Kyllä näistä voidaan sopia ja keskustella sisarusten kesken riitelemättä ja äänestetään vaikka enemmistöpäätös jos sopua ei muuten löydy. Esimerkiksi yksi haluaa pitää kotipaikan, mutta toinen haluaa siitä eroon. Sisarusten kesken sovitaan tai äänestetään kummin tehdään.

Meillä riitaa aiheutti mökki. Kaikille äärettömän rakas kesänviettopaikka. Tonttia ei voitu lohkoa, eikä kukaan suostunut mihinkään yhteisomistukseen. Jokainen olisi halunnut mökin omaksi. No, kiinteistönvälittäjä otettiin mukaan ja mökille määriteltiin hinta. Kävi sitten niin, ettei kenelläkään ollut varaa ostaa sitä, joten se meni täysin ulkopuoliselle ostajalle. Ei mielestäni mitenkään reilua, mutta joo, oli tasapuolinen ratkaisu kaikille.

Tähän on kolmen kohdan ratkaisu: kunnon testamentti, kunnon testamentti ja kunnon testamentti.

Heh. Puolison suvussa tapeltiin yhdestä pystyyn mätänevästä mökistä 20 vuotta :D

Vierailija kirjoitti:

Tähän on kolmen kohdan ratkaisu: kunnon testamentti, kunnon testamentti ja kunnon testamentti.

Millainen testametti pitää tehdä, ettei kukaan muka pystyisi riitelemään mistään?

Vierailija kirjoitti:

Itse toiminut juristina vuodesta -97 (asianajajana vuodesta 2010 (?), en muista enää tarkasti). Kyllähän jakohommat (lapsiriitojen lisäksi) on ne pahimmat.  

Tosin itselläni taito saada turhat riitelyt jakohommissa (kuolema tai avioero-ositus) aika nopeasti selvitettyä. Ei siis pahoja riitoja ole ollut 24 vuoteen. 

Tästä TODELLA iso kiitos opiskeluaikana jo edesmenneelle asianajajalle Kittilässä (olen sieltä syntyisin). Tämä viisas asianajaja otti minut mukaan mukaan v. 95 todella riitaiseen avioero-ositukseen, jossa puolisot riiteli loppujen lopuksi jostain pahuksen sohvasta, kun kaikki muu jo jaettu. Kyseinen AA aikansa riitelyä kuunneltuaan haki autonsa peräkontista moottorisahan ja sahasi sohvan puoliksi. Kysyi sitten, että kumpi ottaa kumman puoliskon. Siihen jäi riita. 

Ihan näin dramaattista en ole itse tehnyt, mutta irtaimiston kohdalla viime kädessä vedetään arpaa, kuka saa valita ensimmäisenä. Ei ole tarvinnut tehdä kuin 5 kertaa koko aikana. 

Pesänjakajana ei tätä ongelmaa ole, mutta yleensä ihmiset kuitenkin saa jotenkin sovittua. Jos toimin pesänjakana, niin turhia vinkumisia en kuuntele. Sovintoa tietenkin yritetään tällöinkin, mutta jos ei onnistu, teen sen sen jaon kuten näen viisaaksi. En ole vielä joutunut oikeuteen perinnönjaon moitekanteen vuoksi. 

Ihmiset tappelee tunteiden vuoksi. Hyvä asianajaja saa ne tunteet karsittua pois ja raamitettua sen, mistä nyt riidellään. Ei todellisuudessa riidellä siitä sohvasta tai astiastosta, vaan kyse on yleensä siitä, että Sirpa sai vuonna 1998 rahalahjan arvoltaan 10 000 ja minä en. Sitten huomataan, että Sirpa sai sen ja sinä sait uuteen kotiisi kylpyhuoneremontin tai joululahjaksi kalliin kaulakorun.....

F, asianajaja, joka näiden ongelmien kanssa tapellut jo 24 vuotta

ps. ÄLKÄÄ ikinä ottako yhteisomistukseen kesämökkiä tai venettä tai mitä vaan..... Riitely jatkuu vuosia. Heti vaan asiat selviksi.

Tämä sohvan poikki sahaaminen on näköjään kovin yleistä kun näitä näkee netissä vähän väliä ja jossain telkkarisarjoissakin on tullut vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä kannattaa myydä asunto ja irtaimisto ajoissa pois ja siirtyä vuokralle kalustettuun asuntoon- Asumistukeakin saa  pienen eläkkeen lisäksi vaikka tilillä olisi miljoonia. Ei perintö tarvitse jälkipolville jättää, tuhlaa kaiken ja jos jotain on jäljellä niin testamenttaa ne vaikka kiinan yksisilmäisille kilpikonnille tai jollekin taholle minkä tietää ärsyttävän mahdollisia perijöitä.

Ja kuinka paljon aiemmin ajattelit, että tämä kuolinsiivous pitäisi tehdä, ja luopua maallisesta omaisuudestaan, ja alkaa kädet ristissä odottaa kuolemaa?

Omituista tuo riitely. Miehen isä kuoli toissa viikolla ja joudumme tyhjentämään sen ainoan omaisuuden, vuokrakaksion ja vauhdilla. Oltiin viime viikonloppuna siellä miehen siskon kanssa ja sovittiin mitä kukakin ottaa, yhden halusi  muistoksi kumpikin, niin heittivät kolikkoa. Muut joko laitetaan roskikseen, pistetään päreiksi ennen roskiskuskausta tai viedään kierrätykseen, ei niitä kaupitella jaksa tässä tilanteessa, ihan on ollut tekemistä hautajaisjärjestelyissä ja virkatodistusten hommaamisessa, sen jälkeen perunkirjoitukset.

Valokuvat talteen ja skannataan pilveen, josta niitä voi jakaa. Heittäkää vaikka kolikkoa, älkää nyt ruvetko romuista välejä pilaamaan...

Ei tuosta riitaa aikaan saatu. Mietittiin vaan miten pääsee eroon tavaroista helpommalla ja kenelle niillä on eniten käyttöä. 

Se, että ap kutsuu omia ja miehensä sisaruksia ahneiksi, kertoo kyllä ap:n omastakin ahneudesta. Rakastat ilmeisesti tavaraa ja rahaa enemmän kuin sisaruksiasi kun annat maallisen mammonan pilata välinne. Jos oma sisäreni olisi halunnut olisin kernaasti antanut kaiken vanhemmiltani jääneen hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pysty tekemään sellaista testamenttia, jossa olisi joka ikinen villaneule, koristetyyny ja jukkapalmu eriteltynä. Niistäkin saa yllättävää kyllä isoja riitoja aikaan! 

Et tiedä lakiasioista mitään en kyllä myöskään minkään. Olen tehnyt testamenti ja varmistanut, että perintöä jää niille keille se kuuluu. Omat vanhemmat eivät saa mitään. Mulla on luettelo omaisuudesta jos joku ottaa ilman lupaa eli varastaa pesänjakaja tekee rikosilmoituksen varkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan pysty ymmärtämään miten perinnöstä saa sisarusten kesken aikaisesi riidan. Minun vanhempani ovat kuolleet ja perintö oli ensin isän jälkeen kymmeniä vuosia jakamatta ja äidin jälkeenkin useita vuosia koska osa sisaruksista halusi vielä käydä entisellä kotipaikalla. Nyt paikka on myyty ja kaikki on jaettu sulassa sovussa. Irtaimistosta jokainen sai ottaa sen mitä halusi ja loput menivät kaatopaikalle tai jäivät paikalleen, esimerkiksi osa huonekaluista. Rahat jaettiin sentilleen tasan ja vaikea siitä on riitaa saada aikaiseksi. Perintö oli tosin pienehkö, noin 30.000 euroa jokaiselle.

No varmaan siten, että useampi haluaa saman tavaran tai talon tms. Tai haluaa toimia eri tavalla, esim. myydä kokonaan pois vanhan talon ja joku toinen haluaa sen pitää vaikka ei olisi varaa. Mikä siinä niin vaikeaa on ymmärtää?

Jos useampi haluaa välttämättä saman tavaran niin silloin sille määritellään hinta. Jos kyseessä on asunto tms. niin se laitetaan myyntiin siinä vaiheessa kun joku vaatii perinnönjakoa. Kyllä näistä voidaan sopia ja keskustella sisarusten kesken riitelemättä ja äänestetään vaikka enemmistöpäätös jos sopua ei muuten löydy. Esimerkiksi yksi haluaa pitää kotipaikan, mutta toinen haluaa siitä eroon. Sisarusten kesken sovitaan tai äänestetään kummin tehdään.

Meillä riitaa aiheutti mökki. Kaikille äärettömän rakas kesänviettopaikka. Tonttia ei voitu lohkoa, eikä kukaan suostunut mihinkään yhteisomistukseen. Jokainen olisi halunnut mökin omaksi. No, kiinteistönvälittäjä otettiin mukaan ja mökille määriteltiin hinta. Kävi sitten niin, ettei kenelläkään ollut varaa ostaa sitä, joten se meni täysin ulkopuoliselle ostajalle. Ei mielestäni mitenkään reilua, mutta joo, oli tasapuolinen ratkaisu kaikille.

Olihan se reilua. Minustakin olisi kiva omistaa mökki, johon minulla ei ole varaa, mutta elämässä on realiteetteja. Miksi kenenkään sisaruksen olisi pitänyt saada se mökki muiden kustannuksella, eli käytännössä osin heidän maksamana.

Minun vanhemmat taas pystyivät ainoina ostamaan suvun mökin yleisestä huutokaupasta. Silti meni välit kaikkiin sisaruksiin, käytännössä en tunne setiä, tätejä enkä serkkuja. He saivat paremman rahan kuin olisivat saaneet vieraalta, mutta oli liikaa heille, että mökki jäi yhdelle sisarukselle yksin. Ehkä olisi ollut parempi ettei mökki olisi jäänyt sukuun.

Vierailija kirjoitti:

Aina kuvitellaan, että ei meidän lapset riitele perinnöstä. Tosiasia on, että yleensä riidellään. Se, millä tasolla riidellään, on eri asia. Suosittelen tekemään selkeän testamentin ja jos jotain terveysongelmaa, pyytämään lääkärinlausuntoa siitä, että on kykenevä testamentin tekoon. Erityisesti, jos on yli 80 v tai jotain aivoinfarktia taustalla (tai muuta vastaavaa). Poistaa turhan riitelyn.

Kirjoittelin jo aikaisemmin asioista.

F, asianajaja

Minulla taas on se käsitys että nimenomaan testamentista riidellään useimmiten. Tietysti jos testamentti on luokkaa omaisuus jaetaan tasan lasten kesken, niin silloin on vähän riidan aihetta, mutta toisaalta testamenttikin on melko turha. Tosin se ehkä kannattaa silti tehdä, jotta voi rajata vävyt ja miniät ilman perintöosuutta siltä varalta että lapsilla ei ole avioehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Se, että ap kutsuu omia ja miehensä sisaruksia ahneiksi, kertoo kyllä ap:n omastakin ahneudesta. Rakastat ilmeisesti tavaraa ja rahaa enemmän kuin sisaruksiasi kun annat maallisen mammonan pilata välinne. Jos oma sisäreni olisi halunnut olisin kernaasti antanut kaiken vanhemmiltani jääneen hänelle.

Kyse ei ole tavarasta, vaan siitä järkytyksestä, miten röyhkeästi tutut ihmiset voivat käyttäytyä. Siinä silmät aukeavat heidän luonteensa suhteen, ja sen suhteen, että he arvostavat tavaraa enemmän kuin sukua. Kyse ei ole siitä, etteikö itse antaisi tavaran, jos sisko sitä pyytäisi. Mutta kun hän ei kunnioita niin paljon että pyytäisi, vaan vain ottaa tai vaatii tai jopa piilottaa. Se ne välit vie, ei se että olisi ollut sitä tavaraa vailla.