Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päätin, etten jätä lapsilleni mitään perintöä. En lusikan lusikkaa. Meni monet välit omiin ja puolison sisaruksiin perinnönjaossa.
16.03.2021 |
Ollaan kumpikin suurista perheistä. Minulla neljä sisarusta, miehellä viisi. Kummankin vanhemmat ovat kuolleet, joten perintöasioita on jouduttu käsittelemään.
Oltiin ennen todella hyvissä ja lämpimissä väleissä kaikkien sisarusten kanssa. Kummeja ristiin rastiin, yhtä isoa perhettä. Ei pahaa sanaa kenestäkään.
Perinnönjaot muuttivat kaiken. Maailman kilteimmästä siskosta kuoriutui ahne hirviö, kultaisimmasta langosta petollinen matonaltavetäjä jne. Meillä ei ollut vaatimuksia tai vahvoja toiveita minkään suhteen ja peräännyttiin monessa kohdassa riitelijöiden keskeltä pois. Annettiin perintöhuonekalujen ja astiastojen mennä ja mökistä tai autosta ei alettu riidellä. Silti meni välit kolmeen sisarukseen.
Ihan käsittämätöntä ja hirveän surullista. Nyt on sitten yhdellä sisaruksella suvun yhteinen kesäpaikka omana mökkinä, jonne kukaan ei saa koskaan jalallaan astua. Yksi vei anopin kaikki vanhat Arabiat salaa, eikä kerro, minne piilotti. Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Päätin, etteivät minun lapseni joudu tappelemaan mistään. Rahaa voi periä kukin yhtä paljon, mutta mitään tavaraa en jälkeeni tapeltavaksi jätä.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan pysty ymmärtämään miten perinnöstä saa sisarusten kesken aikaisesi riidan. Minun vanhempani ovat kuolleet ja perintö oli ensin isän jälkeen kymmeniä vuosia jakamatta ja äidin jälkeenkin useita vuosia koska osa sisaruksista halusi vielä käydä entisellä kotipaikalla. Nyt paikka on myyty ja kaikki on jaettu sulassa sovussa. Irtaimistosta jokainen sai ottaa sen mitä halusi ja loput menivät kaatopaikalle tai jäivät paikalleen, esimerkiksi osa huonekaluista. Rahat jaettiin sentilleen tasan ja vaikea siitä on riitaa saada aikaiseksi. Perintö oli tosin pienehkö, noin 30.000 euroa jokaiselle.
No varmaan siten, että useampi haluaa saman tavaran tai talon tms. Tai haluaa toimia eri tavalla, esim. myydä kokonaan pois vanhan talon ja joku toinen haluaa sen pitää vaikka ei olisi varaa. Mikä siinä niin vaikeaa on ymmärtää?
Jos useampi haluaa välttämättä saman tavaran niin silloin sille määritellään hinta. Jos kyseessä on asunto tms. niin se laitetaan myyntiin siinä vaiheessa kun joku vaatii perinnönjakoa. Kyllä näistä voidaan sopia ja keskustella sisarusten kesken riitelemättä ja äänestetään vaikka enemmistöpäätös jos sopua ei muuten löydy. Esimerkiksi yksi haluaa pitää kotipaikan, mutta toinen haluaa siitä eroon. Sisarusten kesken sovitaan tai äänestetään kummin tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaa nämä tekopyhät kommentit av-palstalla aina kun perinnöstä tulee puhe, "mä en sitten halua mitään" ja "olen sanonut vanhemmilleni että törsäävät kaikki rahansa itseensä". Jep jep, ja silti niitä perintöriitoja tulee. Onko tuo joka sanoo ettei halua mitään valmis kieltäytymään miljoonan euron perinnöstä jos sellaainen tulisi? Tuskin.
Itse toiminut juristina vuodesta -97 (asianajajana vuodesta 2010 (?), en muista enää tarkasti). Kyllähän jakohommat (lapsiriitojen lisäksi) on ne pahimmat.
Tosin itselläni taito saada turhat riitelyt jakohommissa (kuolema tai avioero-ositus) aika nopeasti selvitettyä. Ei siis pahoja riitoja ole ollut 24 vuoteen.
Tästä TODELLA iso kiitos opiskeluaikana jo edesmenneelle asianajajalle Kittilässä (olen sieltä syntyisin). Tämä viisas asianajaja otti minut mukaan mukaan v. 95 todella riitaiseen avioero-ositukseen, jossa puolisot riiteli loppujen lopuksi jostain pahuksen sohvasta, kun kaikki muu jo jaettu. Kyseinen AA aikansa riitelyä kuunneltuaan haki autonsa peräkontista moottorisahan ja sahasi sohvan puoliksi. Kysyi sitten, että kumpi ottaa kumman puoliskon. Siihen jäi riita.
Ihan näin dramaattista en ole itse tehnyt, mutta irtaimiston kohdalla viime kädessä vedetään arpaa, kuka saa valita ensimmäisenä. Ei ole tarvinnut tehdä kuin 5 kertaa koko aikana.
Pesänjakajana ei tätä ongelmaa ole, mutta yleensä ihmiset kuitenkin saa jotenkin sovittua. Jos toimin pesänjakana, niin turhia vinkumisia en kuuntele. Sovintoa tietenkin yritetään tällöinkin, mutta jos ei onnistu, teen sen sen jaon kuten näen viisaaksi. En ole vielä joutunut oikeuteen perinnönjaon moitekanteen vuoksi.
Ihmiset tappelee tunteiden vuoksi. Hyvä asianajaja saa ne tunteet karsittua pois ja raamitettua sen, mistä nyt riidellään. Ei todellisuudessa riidellä siitä sohvasta tai astiastosta, vaan kyse on yleensä siitä, että Sirpa sai vuonna 1998 rahalahjan arvoltaan 10 000 ja minä en. Sitten huomataan, että Sirpa sai sen ja sinä sait uuteen kotiisi kylpyhuoneremontin tai joululahjaksi kalliin kaulakorun.....
F, asianajaja, joka näiden ongelmien kanssa tapellut jo 24 vuotta
ps. ÄLKÄÄ ikinä ottako yhteisomistukseen kesämökkiä tai venettä tai mitä vaan..... Riitely jatkuu vuosia. Heti vaan asiat selviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina jaossa tapellaanm. Ei siinä ylimielinnen asianajaja mitääb helpota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina jaossa tapellaanm. Ei siinä ylimielinnen asianajaja mitääb helpota
Ei tarvitse olla ylimielinen, vaan kertoa vaan suoraan miten homma menee. Jos ei sovita, niin sitten näin. Yleensä se kakkosvaihtoehto ei miellytä kumpaakaan, siksi lopulta sovintoon päästään. VAIKKA olisin pesänjakaja.
Ihmiset = riitelijät tarvitsevat yleensä aivan selkeät rajat. Naurettavaa tämä sanoa, mutta ne rajat riitelylle pitää asettaa aivan kuin äiti/isä laittaa rajat lapsille. Kun se auktoriteetti sanoo, että nyt toimitaan näin, valitse kahdesta vaihtoehdosta, riitelijät löytävät aika helposti sovinnon. Tuo ulkopuolinen "AA" ei saa päättää meidän asioita. Tämän vuoksi riitelijät pitää saada "kuosiin". Molemmille osapuolille järjestetään omat tapaamiset eikä järjestetä heidän keskinäistä kohtaamista. Sopimus saadaan tehtyä 95 % tapauksista.
F, se, jolla 24 vuoden kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisu: vain yksi lapsi. Hälle toivon jättäväni enemmän kuin tarpeeksi, jotta hänen elämänsä olisi helpompaa mitä meidän.
N32
Minulta ei jää kuin tuulenhuuhtoma p*rse jos nyt lusikat heitän.. Joutuvat lapset lähinnä riitelemään kumpi joutuu tyhjentämään asuntoni, pitäisi aloittaa se kuolinsiivous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä periaate. Mun äidille ja sen sisaruksille ja niiden puolisoille kävi kans niin, että kaikki muut sisarukset petti äidin. Mummon vanhaa lahoa tönöä ei kukaan halunnut eikä haluttu yhteiseksi ja sitten keksittiin että se pakkomyydään äidille. Ja se myytiin aivan älyttömällä hinnalla. Köyhä äiti joutui maksamaan lähes koko omaisuutensa sisaruksille lahosta vanhasta tönöstä, jota ei edes tarvi. Muutama sisaruksista on vielä hyvin varakkaita, niin siinä mielessä oli tosi röyhkeää. Lisäksi kaikki muut sisarukset kyllä haali sitä ennen tuosta tönöstä kaiken arvokkaan omaisuuden eli juurikin kaikki Arabiat ja muut arvoastiat, arvokkaat kultakorut ja vanhat hienot huonekalut. Hyökkäsivät penkomaan heti kun mummo kuoli. Ahneimpia oli tässäkin tapauksessa mummon poikien vaimot. Vielä sen jälkeenkin kun talo oli jo myyty äidille, niin muutama kehtasi käydä hakemassa vintille unohtuneita arvokkaita tavaroita vanhoilla vara-avaimilla. Hulluinta on että äiti vielä lähimpänä asuvana ja hyväsydämisenä ihmisenä piti eniten mummosta huolta vanhoilla päivillä, vuosikymmeniä. Hoiti kauppa-asiat, apteekkiasiat, käytti lääkärissä ja muut missä vain apua tarvi. Itse tehtyä ruokaakin teki tai vei usein mummolle ja leipoi pakkaseen. Siivoili ja hoiti pihaa. Kävi melkein joka päivä töiden jälkeen jututtamassa ja jotain auttamassa. Kesäisinkin viihdytti lähes koko kesän mummoa, kun oli pitkät lomat ja aikaa istua pihalla rupattelemassa, istutti mummolle kukkia, kasteli niitä, kulki mummon kanssa torilla ja kesätapahtumissa. Palkkana kaikesta avusta meni lähes koko omaisuus sekä sisarukset ja jäljelle jäi laho vanha tönö täynnä pelkkää kaatopaikkatavaraa.
Ollaan siskon kanssa puhuttu tosta perintöjutusta. Meitä on vain minä, pikku siskoni ja pikkuveljeni.
Jotenkin en usko että riitaa tulisi, varsinkin jos kolmistaan jaetaan ettei puolisot sotkeennu. Eikä puolisot ole sellaisia että heitä niin kiinnostaisi eli tuskin olisivat paikalla.
Meillä onneksi molemmat vanhemmat elää ja perinnöt jaetaan kunnes molemmat kuolleet. Veikkaan että tulevat tuosta vielä muuttamaan vanhoilla päivillään jonnekin rivariin tms. Ei varmaan mitään kovin isoa perintöä edes jää kun varmaan talorahoilla reissaisi vielä ja ostelisi palveluita itselleen.
Mitä jää niin ne myyntiin ja kolmeen osaan.
Tavaroilla ei niin tunnearvoa ole koska huonekalut on yhtä peilipöytää vaille uusia. Meillä kaikilla sisaruksilla myös uudet huonekalut.
Tuskin kaikilla on tarvetta keittiön ruokaryhmälle samaan aikaan eli jos joku tarvitsee niin se ottaa ja jos kukaan ei tarvi niin myyntiin.
Kastemekko on ainut jonka haluan. Mekko on virallisesti minun kun sen on mummuni tehnyt minulle mutta olen halunnut säilyttää sitä vanhemmillani ja sitä sitten lainattu. Se on ainut mistä riitelisin mutta ei siitä riitaa tule koska sillä ei ole mitään tunnearvoa sisaruksilleni eli eivät sitä halua. Siskoni vela ja veljeäni ei tuollaiset jutut kiinnosta.
Peilipöytä on toinen joka itselleni tärkeä mutta sillä ei ole väliä kuka sen ottaa. Pääasia että sen saa joku joka sitä arvostaa. Meille se ei edes mahdu mihinkään mutta ottaisin sen jos kukaan ei sitä haluaisi ja se muuten menisi myyntiin. On max 400 euron arvoinen eli ei mikään arvokas sekään mutta tunnearvo.
En tiedä kun tilanne joskus ehkä eteen tulee että kuinka käy.
Olen aika tunteellinen ihminen loppujen lopuksi samoin kuin sisarukseni että pystytäänkö myymään toisen elämä tori.fi:ssä vai raahataanko nurkkiimme kaikki tavarat kolmeen osaan 😬
Toivottavasti ei olla tuossa tilanteessa pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä periaate. Mun äidille ja sen sisaruksille ja niiden puolisoille kävi kans niin, että kaikki muut sisarukset petti äidin. Mummon vanhaa lahoa tönöä ei kukaan halunnut eikä haluttu yhteiseksi ja sitten keksittiin että se pakkomyydään äidille. Ja se myytiin aivan älyttömällä hinnalla. Köyhä äiti joutui maksamaan lähes koko omaisuutensa sisaruksille lahosta vanhasta tönöstä, jota ei edes tarvi. Muutama sisaruksista on vielä hyvin varakkaita, niin siinä mielessä oli tosi röyhkeää. Lisäksi kaikki muut sisarukset kyllä haali sitä ennen tuosta tönöstä kaiken arvokkaan omaisuuden eli juurikin kaikki Arabiat ja muut arvoastiat, arvokkaat kultakorut ja vanhat hienot huonekalut. Hyökkäsivät penkomaan heti kun mummo kuoli. Ahneimpia oli tässäkin tapauksessa mummon poikien vaimot. Vielä sen jälkeenkin kun talo oli jo myyty äidille, niin muutama kehtasi käydä hakemassa vintille unohtuneita arvokkaita tavaroita vanhoilla vara-avaimilla. Hulluinta on että äiti vielä lähimpänä asuvana ja hyväsydämisenä ihmisenä piti eniten mummosta huolta vanhoilla päivillä, vuosikymmeniä. Hoiti kauppa-asiat, apteekkiasiat, käytti lääkärissä ja muut missä vain apua tarvi. Itse tehtyä ruokaakin teki tai vei usein mummolle ja leipoi pakkaseen. Siivoili ja hoiti pihaa. Kävi melkein joka päivä töiden jälkeen jututtamassa ja jotain auttamassa. Kesäisinkin viihdytti lähes koko kesän mummoa, kun oli pitkät lomat ja aikaa istua pihalla rupattelemassa, istutti mummolle kukkia, kasteli niitä, kulki mummon kanssa torilla ja kesätapahtumissa. Palkkana kaikesta avusta meni lähes koko omaisuus sekä sisarukset ja jäljelle jäi laho vanha tönö täynnä pelkkää kaatopaikkatavaraa.
No on tuossa kyllä äitisi omaakin vikaa.
Ei hänen olisi sitä tönöä tarvinnut ostaa. Sen olisi voinut myydä ulkopuolisille ja rahat kolmeen (vai kuinka moneen) osaan.
Ei aina kannata olla kynnysmatto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä periaate. Mun äidille ja sen sisaruksille ja niiden puolisoille kävi kans niin, että kaikki muut sisarukset petti äidin. Mummon vanhaa lahoa tönöä ei kukaan halunnut eikä haluttu yhteiseksi ja sitten keksittiin että se pakkomyydään äidille. Ja se myytiin aivan älyttömällä hinnalla. Köyhä äiti joutui maksamaan lähes koko omaisuutensa sisaruksille lahosta vanhasta tönöstä, jota ei edes tarvi. Muutama sisaruksista on vielä hyvin varakkaita, niin siinä mielessä oli tosi röyhkeää. Lisäksi kaikki muut sisarukset kyllä haali sitä ennen tuosta tönöstä kaiken arvokkaan omaisuuden eli juurikin kaikki Arabiat ja muut arvoastiat, arvokkaat kultakorut ja vanhat hienot huonekalut. Hyökkäsivät penkomaan heti kun mummo kuoli. Ahneimpia oli tässäkin tapauksessa mummon poikien vaimot. Vielä sen jälkeenkin kun talo oli jo myyty äidille, niin muutama kehtasi käydä hakemassa vintille unohtuneita arvokkaita tavaroita vanhoilla vara-avaimilla. Hulluinta on että äiti vielä lähimpänä asuvana ja hyväsydämisenä ihmisenä piti eniten mummosta huolta vanhoilla päivillä, vuosikymmeniä. Hoiti kauppa-asiat, apteekkiasiat, käytti lääkärissä ja muut missä vain apua tarvi. Itse tehtyä ruokaakin teki tai vei usein mummolle ja leipoi pakkaseen. Siivoili ja hoiti pihaa. Kävi melkein joka päivä töiden jälkeen jututtamassa ja jotain auttamassa. Kesäisinkin viihdytti lähes koko kesän mummoa, kun oli pitkät lomat ja aikaa istua pihalla rupattelemassa, istutti mummolle kukkia, kasteli niitä, kulki mummon kanssa torilla ja kesätapahtumissa. Palkkana kaikesta avusta meni lähes koko omaisuus sekä sisarukset ja jäljelle jäi laho vanha tönö täynnä pelkkää kaatopaikkatavaraa.
No on tuossa kyllä äitisi omaakin vikaa.
Ei hänen olisi sitä tönöä tarvinnut ostaa. Sen olisi voinut myydä ulkopuolisille ja rahat kolmeen (vai kuinka moneen) osaan.Ei aina kannata olla kynnysmatto.
Kukaan ulkopuolinen ei ois sitä taloa sillä hinnalla ostanut. Muka hinta oli arvioitukin, mutta arvioja taisi olla jonkun kaveri tai sitten sille oli maksettu yläkanttiin tehdystä arviosta tai joku oli valehdellut talon kunnosta tai sitten se oli arvioinut talon arvon antiikkihuonekaluineen. Ne kaikki antiikkihuonekalutkin sitten vaan vietiin sieltä eikä jätettykään äidille.
Aina kuvitellaan, että ei meidän lapset riitele perinnöstä. Tosiasia on, että yleensä riidellään. Se, millä tasolla riidellään, on eri asia. Suosittelen tekemään selkeän testamentin ja jos jotain terveysongelmaa, pyytämään lääkärinlausuntoa siitä, että on kykenevä testamentin tekoon. Erityisesti, jos on yli 80 v tai jotain aivoinfarktia taustalla (tai muuta vastaavaa). Poistaa turhan riitelyn.
Kirjoittelin jo aikaisemmin asioista.
F, asianajaja
Pitäisiskö minun siis hankkia lääkärinlausunto. olen ihan kunnossa.
v77
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on kuitenkin oikeus lakiosaan, niin että ei heitä ihan perinnöttömäksi voi jättää.
Lakiosaa pitää osata vaatia. Jollei vaadi, sitä ei tule automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä periaate. Mun äidille ja sen sisaruksille ja niiden puolisoille kävi kans niin, että kaikki muut sisarukset petti äidin. Mummon vanhaa lahoa tönöä ei kukaan halunnut eikä haluttu yhteiseksi ja sitten keksittiin että se pakkomyydään äidille. Ja se myytiin aivan älyttömällä hinnalla. Köyhä äiti joutui maksamaan lähes koko omaisuutensa sisaruksille lahosta vanhasta tönöstä, jota ei edes tarvi. Muutama sisaruksista on vielä hyvin varakkaita, niin siinä mielessä oli tosi röyhkeää. Lisäksi kaikki muut sisarukset kyllä haali sitä ennen tuosta tönöstä kaiken arvokkaan omaisuuden eli juurikin kaikki Arabiat ja muut arvoastiat, arvokkaat kultakorut ja vanhat hienot huonekalut. Hyökkäsivät penkomaan heti kun mummo kuoli. Ahneimpia oli tässäkin tapauksessa mummon poikien vaimot. Vielä sen jälkeenkin kun talo oli jo myyty äidille, niin muutama kehtasi käydä hakemassa vintille unohtuneita arvokkaita tavaroita vanhoilla vara-avaimilla. Hulluinta on että äiti vielä lähimpänä asuvana ja hyväsydämisenä ihmisenä piti eniten mummosta huolta vanhoilla päivillä, vuosikymmeniä. Hoiti kauppa-asiat, apteekkiasiat, käytti lääkärissä ja muut missä vain apua tarvi. Itse tehtyä ruokaakin teki tai vei usein mummolle ja leipoi pakkaseen. Siivoili ja hoiti pihaa. Kävi melkein joka päivä töiden jälkeen jututtamassa ja jotain auttamassa. Kesäisinkin viihdytti lähes koko kesän mummoa, kun oli pitkät lomat ja aikaa istua pihalla rupattelemassa, istutti mummolle kukkia, kasteli niitä, kulki mummon kanssa torilla ja kesätapahtumissa. Palkkana kaikesta avusta meni lähes koko omaisuus sekä sisarukset ja jäljelle jäi laho vanha tönö täynnä pelkkää kaatopaikkatavaraa.
No on tuossa kyllä äitisi omaakin vikaa.
Ei hänen olisi sitä tönöä tarvinnut ostaa. Sen olisi voinut myydä ulkopuolisille ja rahat kolmeen (vai kuinka moneen) osaan.Ei aina kannata olla kynnysmatto.
Kukaan ulkopuolinen ei ois sitä taloa sillä hinnalla ostanut. Muka hinta oli arvioitukin, mutta arvioja taisi olla jonkun kaveri tai sitten sille oli maksettu yläkanttiin tehdystä arviosta tai joku oli valehdellut talon kunnosta tai sitten se oli arvioinut talon arvon antiikkihuonekaluineen. Ne kaikki antiikkihuonekalutkin sitten vaan vietiin sieltä eikä jätettykään äidille.
Mutta miksi äitisi suostui ostamaan talon? Tuskin sentään kukaan piti asetta ohimolla, kun hän allekirjoitti paperit.
Alue: Aihe vapaa
Olen tuo edellä sopuisasta perinnönjaosta raportoija. Meillä miniät ja vävyt eivät olleet mukana kun perintöasioista keskusteltiin, se kai on itsestään selvää. Tuskin siitä riitoja olisi tullut vaikka olisivat olleet paikalla, mutta he eivät edes olisi suostuneet tulemaan samaan tilaan.