Taidan kuolla tähän yksinäisyyteen :(

Vierailija kirjoitti:

Ap pääsee sentään treffeille ja on hyvä mahdollisuus löytää joku. Minä en pääse edes viestittelemään kenenkään kanssa. Repikää siitä.

Justhan tuossa viestittelet. Kyllä tämäkin lasketaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et ohjelmoi Pythonilla?

Enpä olisi uskonut, että nauran itsekseni ääneen ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon juuri tässä surullisessa ketjussa.

Ei ap.

Tajusin kaksoismerkityksen vasta tästä kommentista. Tätä se on kun on liikaa omissa oloissaan.

Silti, suosittelen kokeilemaan jonkun lyhyen ohjelmapätkän tekemistä jos ei ole koskaan aiemmin ohjelmoinut.

Ja yksinäisyyden tunne katoaa ainakin hetkeksi jos löytää todella hyvän kirjan.

Kosketusta saa kun menee hierojalle.

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta ei vaan voi pakottaa. Olin samanlainen vuosia... ihan epätoivoinen ja hellyydenkipeä. Sitten päätin keskittyä itseeni. Omaan hyvinvointiini, harrastuksiin. Nyt olen yksin mutta en yksinäinen. Seuraani halutaan ja olen antanut pakkejakin. Tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi.

Tee itse itsesi onnelliseksi niin ihmiset kiinnostuvat susta.

Ymmärrän sen ettei rakkautta ja kemiaa voi pakottaa. Se tässä surullista on, kun muuten olisi kaikki kunnossa, mutta se jokin puuttuu. Tämä alkaa jo vaikuttamaan siihen etten uskalla lähestyä ihmisiä tositarkoituksella, kun pelkään kuulevani nuo samat fraasit. Sen jälkeen menee monta viikkoa ellei kuukausi ennen kuin pääsen asiasta yli. Ja sitä ennen menee monta viikkoa jännittäessä tapaamista.

Samalla huomaan että omat voimat kehittää itseäni jatkuvasti ja jatkuvasti alkaa huveta. Se mistä saisin voimaa olisi parisuhde. Ekaa kertaa elämässä pelkään etten tosiaankaan selviä tästä ja voimat vain loppuu siitä kaikesta yrittämisestä :/

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene Tinderiin ja ala kirjoitella ihmisten kanssa. Tuntuu kivalta huomata, että on olemassa ja voi ottaa kontaktia ihmisiin.

Minulla oli viikonloppuna treffit, mutta ilmeisesti ei ollut kipinää tarpeeksi ja mitään muuta syytä ei ollut kuin se. Muuten meillä natsasi ajatus, harrastukset, kiinnostuksen kohteet ja näin. Seksuaalinen kipinä vain puuttui ja sen takia toinen ei halua jatkaa. Jäädään varmaan kavereiksi kyllä. Sattuu vaan tosi paljon, kun ei saa edes mahdollisuutta todistaa omaa kyvykkyyttä vaan se on heti poikki kerrasta :( Jäin vain miettimään, et jos tämänkään jälkeen en kelpaa kenellekkään, niin miten jaksan yrittää. Olen kuulemma silti tosi ihana :/

Ap

Ei ole kyse kelpaamisesta vaan tunteista. Kukaan ei tunne vetovoimaa kaikkiin ihmisiin, eikä se tarkoita, että kummassakaan olisi mitään vikaa. Ota juttelut ja treffit ajanvietteenä ja harjoituksena. Opit samalla ihmisistä ja varsinkin itsestäsi. Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Olen itse samassa tilanteessa. Siksi täytän aikani erilaisilla puuhilla ja projekteilla. Viihdyn itseni kanssa, ehkä jonain päivänä joku toinenkin viihtyy kanssani. Jos ei, niin minulla on silti hyvä olla. Keskity itseesi ja mieti, mitkä asiat sinua kiinnostavat. Tee niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta ei vaan voi pakottaa. Olin samanlainen vuosia... ihan epätoivoinen ja hellyydenkipeä. Sitten päätin keskittyä itseeni. Omaan hyvinvointiini, harrastuksiin. Nyt olen yksin mutta en yksinäinen. Seuraani halutaan ja olen antanut pakkejakin. Tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi.

Tee itse itsesi onnelliseksi niin ihmiset kiinnostuvat susta.

Ymmärrän sen ettei rakkautta ja kemiaa voi pakottaa. Se tässä surullista on, kun muuten olisi kaikki kunnossa, mutta se jokin puuttuu. Tämä alkaa jo vaikuttamaan siihen etten uskalla lähestyä ihmisiä tositarkoituksella, kun pelkään kuulevani nuo samat fraasit. Sen jälkeen menee monta viikkoa ellei kuukausi ennen kuin pääsen asiasta yli. Ja sitä ennen menee monta viikkoa jännittäessä tapaamista.

Samalla huomaan että omat voimat kehittää itseäni jatkuvasti ja jatkuvasti alkaa huveta. Se mistä saisin voimaa olisi parisuhde. Ekaa kertaa elämässä pelkään etten tosiaankaan selviä tästä ja voimat vain loppuu siitä kaikesta yrittämisestä :/

Ap

Et voi tietää, saisitko voimaa parisuhteesta. Sinä uskot tällä hetkellä niin, mutta et ole siinä tilanteessa. Elä hetkessä, haaveile, mutta älä oleta.

Kerrankin keskustelu johon voin samaistua.

Jos nainen on hoikka, samanikäinen tai nuorempi ja perusnätti ja lapseton niin 99% todennäköisyydellä tulee "vaikutat mukavalta mutta ei kipinää/kemiaa/ihastumista.

Jos nainen on pullukka niin tilanne kääntyy toisin päin, nainen pyytää uusia treffejä vaikka itseä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene Tinderiin ja ala kirjoitella ihmisten kanssa. Tuntuu kivalta huomata, että on olemassa ja voi ottaa kontaktia ihmisiin.

Minulla oli viikonloppuna treffit, mutta ilmeisesti ei ollut kipinää tarpeeksi ja mitään muuta syytä ei ollut kuin se. Muuten meillä natsasi ajatus, harrastukset, kiinnostuksen kohteet ja näin. Seksuaalinen kipinä vain puuttui ja sen takia toinen ei halua jatkaa. Jäädään varmaan kavereiksi kyllä. Sattuu vaan tosi paljon, kun ei saa edes mahdollisuutta todistaa omaa kyvykkyyttä vaan se on heti poikki kerrasta :( Jäin vain miettimään, et jos tämänkään jälkeen en kelpaa kenellekkään, niin miten jaksan yrittää. Olen kuulemma silti tosi ihana :/

Ap

Ei ole kyse kelpaamisesta vaan tunteista. Kukaan ei tunne vetovoimaa kaikkiin ihmisiin, eikä se tarkoita, että kummassakaan olisi mitään vikaa. Ota juttelut ja treffit ajanvietteenä ja harjoituksena. Opit samalla ihmisistä ja varsinkin itsestäsi. Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Olen itse samassa tilanteessa. Siksi täytän aikani erilaisilla puuhilla ja projekteilla. Viihdyn itseni kanssa, ehkä jonain päivänä joku toinenkin viihtyy kanssani. Jos ei, niin minulla on silti hyvä olla. Keskity itseesi ja mieti, mitkä asiat sinua kiinnostavat. Tee niitä.

Kiitos viestistä ja kaikille muille myös. Tänään on jo helpompaa ja ei kai se auta kuin mennä eteenpäin ja jatkaa omia juttuja sekä kehittyä niissä. Yllättävän paljon helpotti kun sai purkaa tunteet jonnekin. Pahoittelut avautumisesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta ei vaan voi pakottaa. Olin samanlainen vuosia... ihan epätoivoinen ja hellyydenkipeä. Sitten päätin keskittyä itseeni. Omaan hyvinvointiini, harrastuksiin. Nyt olen yksin mutta en yksinäinen. Seuraani halutaan ja olen antanut pakkejakin. Tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi.

Tee itse itsesi onnelliseksi niin ihmiset kiinnostuvat susta.

Ymmärrän sen ettei rakkautta ja kemiaa voi pakottaa. Se tässä surullista on, kun muuten olisi kaikki kunnossa, mutta se jokin puuttuu. Tämä alkaa jo vaikuttamaan siihen etten uskalla lähestyä ihmisiä tositarkoituksella, kun pelkään kuulevani nuo samat fraasit. Sen jälkeen menee monta viikkoa ellei kuukausi ennen kuin pääsen asiasta yli. Ja sitä ennen menee monta viikkoa jännittäessä tapaamista.

Samalla huomaan että omat voimat kehittää itseäni jatkuvasti ja jatkuvasti alkaa huveta. Se mistä saisin voimaa olisi parisuhde. Ekaa kertaa elämässä pelkään etten tosiaankaan selviä tästä ja voimat vain loppuu siitä kaikesta yrittämisestä :/

Ap

Et voi tietää, saisitko voimaa parisuhteesta. Sinä uskot tällä hetkellä niin, mutta et ole siinä tilanteessa. Elä hetkessä, haaveile, mutta älä oleta.

Olet oikeassa ja ikinä ei saisi olettaa mitään. Tämä viimeinen ihminen oli vain melkein täydellinen persoonan ja ulkoisen olemuksen puolesta. Tultiin hyvin juttuun, meillä oli hauskaa ja uskoisin, että olisin kyseisen ihmisen kanssa onnellinen. Ei tämä sureminen varmaan auta tän enempää, pääasia että jäätiin kavereiksi, niin saan nähdä häntä edes välillä :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta ei vaan voi pakottaa. Olin samanlainen vuosia... ihan epätoivoinen ja hellyydenkipeä. Sitten päätin keskittyä itseeni. Omaan hyvinvointiini, harrastuksiin. Nyt olen yksin mutta en yksinäinen. Seuraani halutaan ja olen antanut pakkejakin. Tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi.

Tee itse itsesi onnelliseksi niin ihmiset kiinnostuvat susta.

Ymmärrän sen ettei rakkautta ja kemiaa voi pakottaa. Se tässä surullista on, kun muuten olisi kaikki kunnossa, mutta se jokin puuttuu. Tämä alkaa jo vaikuttamaan siihen etten uskalla lähestyä ihmisiä tositarkoituksella, kun pelkään kuulevani nuo samat fraasit. Sen jälkeen menee monta viikkoa ellei kuukausi ennen kuin pääsen asiasta yli. Ja sitä ennen menee monta viikkoa jännittäessä tapaamista.

Samalla huomaan että omat voimat kehittää itseäni jatkuvasti ja jatkuvasti alkaa huveta. Se mistä saisin voimaa olisi parisuhde. Ekaa kertaa elämässä pelkään etten tosiaankaan selviä tästä ja voimat vain loppuu siitä kaikesta yrittämisestä :/

Ap

Et voi tietää, saisitko voimaa parisuhteesta. Sinä uskot tällä hetkellä niin, mutta et ole siinä tilanteessa. Elä hetkessä, haaveile, mutta älä oleta.

Olet oikeassa ja ikinä ei saisi olettaa mitään. Tämä viimeinen ihminen oli vain melkein täydellinen persoonan ja ulkoisen olemuksen puolesta. Tultiin hyvin juttuun, meillä oli hauskaa ja uskoisin, että olisin kyseisen ihmisen kanssa onnellinen. Ei tämä sureminen varmaan auta tän enempää, pääasia että jäätiin kavereiksi, niin saan nähdä häntä edes välillä :)

Ap

Hän vaikutti siltä, mutta et oikeasti tunne häntä. Mä tiedän tuon tunteen! Hyvä jos helpotti vähän.