Lue keskustelun säännöt.
Ystävä lakkasi pitämästä yhteyttä, kestääkö tämä nyt loppuelämän?
15.03.2021 |
Ennen tavattiin kohtalaisen usein. En tarkoita että pitää tavata niin usein, mutta nyt ei kuulu mitään.
Minä viimeksi otin yhteyttä.
On aikaisemmin jättänyt kavereitaan.
Eli mulleko nyt tehdään sama?
Kommentit (53)
Mäkään en tykkää tekstiviesti ystävyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jätin sen navettatöihin yksin ja välit vek!
Mikset auttanut?
Olen lomittaja ja oli riistoa. Työaikojen ja -tapojen suhteen
Minusta tuo katkeruus ja kateus voi hyvinkin olla aika yleistä. Se voi olla tiedostamatonta, joku vaan ärsyttää kaverissa ja sitten alkaa piikittelemään sitä, eikä itsekään tajua miksi. Olen itse ollut tällaisen kohteena.
Toivon että omat ystäväni ovat sellaisia, että eivät istu iltaisin pohtimassa kumpi on ottanut viimeksi yhteyttä ja milloin ja onko ystävyys yhä voimassa. Välillä on hiljaisia kausia, ei jaksa tai tee mieli pitää yhteyttä. Kovin raskaaksi menee elämä jos tulkitsee tällaisen aina aktiiviseksi hylkäämiseksi. Äitini on vähän tällainen ihminen, ja raskas tyyppi. Ystävät on tosi tärkeitä, mutta ystävyys on vapaaehtoisuuteen perustuva suhde. Ystävää kohtaan ei ole velvollisuuksia. Ajattelen jopa että ystävää ei ole velvollisuus tukea jos hänellä on rankkaa. Ystävää toki haluaa tukea, mutta aina oma elämäntilanne ei mahdollista sitä juurikaan. Aikuinen ihminen seisoo omilla jaloillaan. Ystävät rikastuttavat hänen elämäänsä, mutta eivät pidä häntä pinnalla vuodesta toiseen.
On se hyvä tavatakin. Ei pelkkä viestittely riitä.
Saa nähdä mitä ens kesänä, olenko " vapaa" ja istuuko tämä ihminen koko kesän sohvallaan.
Itse haluaisin viettää kesää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin kieltämättä mietin mikä hiertää, kun kaverini alkoi jotenkin piikikkääksi seurassani. Ja sitten ei jaksanut oikein jutella tai tavata.
Ahaa. Mulla ei ollut tuota varsinaisesti mutta kerran teki ilkeän tempun, luuli varmaan etten tajunnut sitä.
Sukulaiseni kuoli ja yhden muun syyn takia myös tapaaminen estyi.
Parin päivän päästä teki ilkeytensä.
Itse olen ollut aika uupunut vuoden etätöistä, vaikka siinä ei ole mitään järkeä eikä varsinkaan syytä, en ole jaksanut pitää melkein kehenkään yhteyttä, vaan olen vetäytynyt itseeni. En ihan masentunut, mutta ei paljon puutu. Voisiko ystävällesi olla jotain vastaavaa? Kysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä otan aina välillä etäisyyttä syyttävään pilkallisiin kommentteihin ja sanomisiin. Ei haittaa yhtään jos tämä henkilö katkaisee välit lopullisesti sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Toivon että omat ystäväni ovat sellaisia, että eivät istu iltaisin pohtimassa kumpi on ottanut viimeksi yhteyttä ja milloin ja onko ystävyys yhä voimassa. Välillä on hiljaisia kausia, ei jaksa tai tee mieli pitää yhteyttä. Kovin raskaaksi menee elämä jos tulkitsee tällaisen aina aktiiviseksi hylkäämiseksi. Äitini on vähän tällainen ihminen, ja raskas tyyppi. Ystävät on tosi tärkeitä, mutta ystävyys on vapaaehtoisuuteen perustuva suhde. Ystävää kohtaan ei ole velvollisuuksia. Ajattelen jopa että ystävää ei ole velvollisuus tukea jos hänellä on rankkaa. Ystävää toki haluaa tukea, mutta aina oma elämäntilanne ei mahdollista sitä juurikaan. Aikuinen ihminen seisoo omilla jaloillaan. Ystävät rikastuttavat hänen elämäänsä, mutta eivät pidä häntä pinnalla vuodesta toiseen.
Tämä. Täällä puhutaan ettei olla nähty "viikkoihin" - korona-aikana!! Perheellisellä voi mennä puoli vuotta eikä ystävyys siitä katkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon että omat ystäväni ovat sellaisia, että eivät istu iltaisin pohtimassa kumpi on ottanut viimeksi yhteyttä ja milloin ja onko ystävyys yhä voimassa. Välillä on hiljaisia kausia, ei jaksa tai tee mieli pitää yhteyttä. Kovin raskaaksi menee elämä jos tulkitsee tällaisen aina aktiiviseksi hylkäämiseksi. Äitini on vähän tällainen ihminen, ja raskas tyyppi. Ystävät on tosi tärkeitä, mutta ystävyys on vapaaehtoisuuteen perustuva suhde. Ystävää kohtaan ei ole velvollisuuksia. Ajattelen jopa että ystävää ei ole velvollisuus tukea jos hänellä on rankkaa. Ystävää toki haluaa tukea, mutta aina oma elämäntilanne ei mahdollista sitä juurikaan. Aikuinen ihminen seisoo omilla jaloillaan. Ystävät rikastuttavat hänen elämäänsä, mutta eivät pidä häntä pinnalla vuodesta toiseen.
Hyvin sanottu. Minusta ystävyyssuhteet liittyy vapauteen ei velvollisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon että omat ystäväni ovat sellaisia, että eivät istu iltaisin pohtimassa kumpi on ottanut viimeksi yhteyttä ja milloin ja onko ystävyys yhä voimassa. Välillä on hiljaisia kausia, ei jaksa tai tee mieli pitää yhteyttä. Kovin raskaaksi menee elämä jos tulkitsee tällaisen aina aktiiviseksi hylkäämiseksi. Äitini on vähän tällainen ihminen, ja raskas tyyppi. Ystävät on tosi tärkeitä, mutta ystävyys on vapaaehtoisuuteen perustuva suhde. Ystävää kohtaan ei ole velvollisuuksia. Ajattelen jopa että ystävää ei ole velvollisuus tukea jos hänellä on rankkaa. Ystävää toki haluaa tukea, mutta aina oma elämäntilanne ei mahdollista sitä juurikaan. Aikuinen ihminen seisoo omilla jaloillaan. Ystävät rikastuttavat hänen elämäänsä, mutta eivät pidä häntä pinnalla vuodesta toiseen.
Hyvin sanottu. Minusta ystävyyssuhteet liittyy vapauteen ei velvollisuuteen.
Vapaus = täydellinen yksinäisyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika yksinhän siinä jää jos kaveri ei kiinnosta enää. Ei niitä voi laittaa selittämättä hyllylle odottamaan. Jos siis on kiireinen kausi, kertoo sen.
Itsekin kieltämättä mietin mikä hiertää, kun kaverini alkoi jotenkin piikikkääksi seurassani. Ja sitten ei jaksanut oikein jutella tai tavata.