Luuletko että nykyinen kumppanisi on kokenut sinua kohtaan suurempia tunteita kuin ketään muuta kohtaan aiemmin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä parisuhteessa olevien kahden aikuisen välinen rakkaus on erilaista, kuin lapsen ja vanhemman välinen rakkaus. Ne eivät ole toistensa kanssa kilpailevia, tai toisiaan pois sulkevia. Lapsien hyvinvointi menee kuitenkin kaiken edellä.

Tämä on meidän tapamme elää ja nämä ovat meidän arvomme. Sinä voit nähdä asian toisin, jos se sinua helpottaa.

Hellyttävää itselleen valehtelua. Kyllä minua ainakin wituttaisi olla parisuhteessa lohdutuspalkinto, jossa toisella ihmisellä vanha elämä on ykkössijalla.

Lapset edellisestä liitosta ei ole mikään "vanha elämä", vaan nykyisyyttä, tätä päivää. 

eri

En luule. Mies on ollut aiemmin naimisissa 16-vuotiaana tapaamansa nuoruudenrakkautensa kanssa ja heillä 2 lastakin yhdessä. Minä taas olen päälle nelikymppisenä tavattu tapaus. Usein nuorena on tunteet kiihkeämpiä, joten uskoisin että on tuntenut exää kohtaan aikanaann enemmän kuin mua nyt.

Mulla sama, kyllä ne nuoruudenrakkaudet vaan oli niitä tunnetäyteisimpiä, silti vaikka ei olisi sovittu edes yhteen oiken mitenkään lopulta. Nyt aikuinen rakkaus on järkevää ja rauhallista, ei niin suuria tunteita mutta vakautta ja rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

On. Ja samaa voin sanoa itseni kohdalla.

Tapasimme 45-vuotiaina. Tapaamisemme oli molemmille veretpysäyttävä tilanne. Once in a lifetime.

Olitte yhdessä onnettomuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä parisuhteessa olevien kahden aikuisen välinen rakkaus on erilaista, kuin lapsen ja vanhemman välinen rakkaus. Ne eivät ole toistensa kanssa kilpailevia, tai toisiaan pois sulkevia. Lapsien hyvinvointi menee kuitenkin kaiken edellä.

Tämä on meidän tapamme elää ja nämä ovat meidän arvomme. Sinä voit nähdä asian toisin, jos se sinua helpottaa.

Hellyttävää itselleen valehtelua. Kyllä minua ainakin wituttaisi olla parisuhteessa lohdutuspalkinto, jossa toisella ihmisellä vanha elämä on ykkössijalla.

Noin voi todeta vain erittäin kateellinen, pettynyt ja itse suhteissaan itse epäonnistunut ihminen.

Aivan varmasti eronneet ja lesket voivat löytää uuden ja hyvän ja rakkautta täynnä olevan liiton, huolimatta siitä, että toisella osapuolella on lapsia.

Tai sitten joillakin on itsetunto -ja kunnioitus kohdillaan, eikä tarvitse elää itselleen valehdellen.

Ei aina tarvitse olla toiselle se elämänsä suurin rakkaus. Vaikka itse olisikin toiselle vasta esim hänen elämänsä kolmanneksi suurin rakkaus, niin silti suhde voi olla ihan kelvollinen.

Mitä väliä.

Haluan uskoa niin, mutta tiedän, ettei se välttämättä ole totta. En kuitenkaan ajattele asiaa. Tiedän kuitenkin, että avioliittomme on hänelle tärkeämpi kuin ensimmäisensä, koska on sanonut, että meni ensimmäisen kerran naimisiin vain yrityksenä pelastaa parisuhde - minkä tietää olleen erittäin hölmöä, mutta virheitä me tehdään kaikki. (Tuo ensimmäinen avioliitto oli lähinnä asumuseroa, joten siinä mielessä kyllä ihan uskottava väite.)

Juu. Ikinä ei ollut 50- vuotisen elämänsä aikana rakastunut niin syvästi eikä koskaan ollut aikaisemmin tuntenut mustasukkaisuutta. Ei tiennyt mitä se oli ennen kuin tavattiin (en antanut mustasukkaisuuteen aihetta).

Jotkut saattavat tästä kommentista jo arvatakin mihin suhde johti ja millainen ihmistyyppi sieltä lopulta sitten paljastuikaan.

En usko rakkauteen enää. Se on korkeintaan himoa ja menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Ei aina tarvitse olla toiselle se elämänsä suurin rakkaus. Vaikka itse olisikin toiselle vasta esim hänen elämänsä kolmanneksi suurin rakkaus, niin silti suhde voi olla ihan kelvollinen.

Heh, tämä oli osuvasti sanottu. Moni on todellisuudessa tässä tilanteessa, vaikka muuta väittäisivät. Edellinen elämä menee nyxän edelle, jos valintoja on pakko tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ketkä on tuommoista väittänyt on päätyneet pettämään.

Mieluummin tasainen ja turvallinen suhde.

Outoja käsityksiä sulla. Tasainen ja turvallinenhan sellainen suhde juuri on, missä rakkautta riittää ja ollaan toisilleen ainutlaatuisia. 

Jos heti suhteen alussa mies on sitä mieltä että nainen on parasta ja ihaninta ikinä, ei ole ikinä tuntenut näin ja haluaa heti muuttaa yhteen ja suunnittelee lapsia ja kihloja parin kuukauden sisään, niin kannattaa olla varuillaan.

Onko AP tyhmä vai vielä tyhmempi sosiaalisesti?

Olettaisin näin. Miksi hän muuten olisi kanssani naimisiin mennyt? Yksi pitkäaikainen suhde ennen minua ja hän oli jättäjä.

Kyllä oman ja myös mieheni määritelmän mukaan. Tietysti jos pitää jotain sekopäistä teini-ihastumista maailman suurimpana tunteena, niin tuskin. Myöskään joku parikymppisen panetus ei ole mikään maailman suurin tunne vaikka se sille parikymppiselle saattaa siltä tuntuakin ;)

Ollaan monesti puhuttukin tästä miten ei ole kumpikaan ikinä tuntenut näin syvää rakkautta, kiintymystä, kunnioitusta, ja hyväntahtoisuutta toista kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Myöskään joku parikymppisen panetus ei ole mikään maailman suurin tunne vaikka se sille parikymppiselle saattaa siltä tuntuakin ;)

Mua panettaa, annatko?

En usko. Hän ei sitä koskaan 20-vuotisen suhteemme aikana ole näyttänyt. Ei ole koskaan sanonut että rakastaisi minua, ei ole kohdellut hyvin. Luulen että on ollut kanssani vain koska on tottunut, olen pyörittänyt arkea ja valitettavasti luultavasti myös rahojeni vuoksi.

Nyt olen eroamassa hänestä, tämä suhde on jo nähty ja haluan muuta elämältäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aina tarvitse olla toiselle se elämänsä suurin rakkaus. Vaikka itse olisikin toiselle vasta esim hänen elämänsä kolmanneksi suurin rakkaus, niin silti suhde voi olla ihan kelvollinen.

Heh, tämä oli osuvasti sanottu. Moni on todellisuudessa tässä tilanteessa, vaikka muuta väittäisivät. Edellinen elämä menee nyxän edelle, jos valintoja on pakko tehdä.

Eipä se edellinen elämäkään häävi ole ollut. Siinäkin on ilmeisesti vain käytetty toista hyväksi, koska harvoin tiikeri juovistaan pääsee. tämä jatkuu sitten myös myöhemmissä suhteissa joissa valehdellaan omat tunteet jotta pääsisi höynäyttämään toista. Surullista. Entiset tunteet pitää käsitellä ennen kuin sotkee muita ihmisiä valheelliseen elämään jossa molemmat rakastavat eniten toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oman ja myös mieheni määritelmän mukaan. Tietysti jos pitää jotain sekopäistä teini-ihastumista maailman suurimpana tunteena, niin tuskin. Myöskään joku parikymppisen panetus ei ole mikään maailman suurin tunne vaikka se sille parikymppiselle saattaa siltä tuntuakin ;)

Ollaan monesti puhuttukin tästä miten ei ole kumpikaan ikinä tuntenut näin syvää rakkautta, kiintymystä, kunnioitusta, ja hyväntahtoisuutta toista kohtaan. 

Samaa mieltä. Jos joku kysyy, mikä on ollut elämäni katkerin vastoinkäyminen, en kerro kuinka kerran 3-vuotiaana en saanut tikkaria kaupasta. Vaikka se varmasti tuntuikin pahemmalta kuin moni "oikea" vastoinkäyminen aikuisiällä.

Uskon. Meillä on ollut niin paljon vastoinkäymisiä, ja edelleen ollaan tässä. En usko että oltais, jos jotain muuta kohtaan olis (ollut) suurempia. Nyt meille on lapsi tulossa, joten tilanne voi muuttua. Esikoinen, joten en tiedä vielä millaisia ne tunteet omaa lasta kohtaan on.

en luule vaan tiedän varmasti. 

No varmasti, erityisesti äkätessään että miehestä on tulossa kohtuu isotuloinen. Ja se kyllä on näkynyt hänen käytöksessään, erityisesti bonusten saapumisten tienoilla ollaan niin puutteessa...