Mitä vanha, ikuinen työtön alkaisi opiskelemaan? Haluan edes joskus töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat että on satavarmasti aina töitä tarjolla niin lähihoitajaksi.  Saattaa kyllä myöhemmin kaduttaa kun joutuukin sit aina töihin eikä enää voikaan jäädä kotiin työkkärituella.

Voi kun pelaa korttinsa oikein.

En halua olla kotona enää hetkeäkään!

Haluan työkavereita ja säännöllisen rytmin. Tänään heräsin 9.30,vieläkin aamukahvilla, yöpaita päällä, hampaat pesemättä.

Ap

Kuitenkin sanot pelkääväsi sosiaalisia tilanteita ja muita ihmisiä. Päätä jo mitä haluat ;-)

Onko sinulla peruskoulun jälkeistä toisen tai kolmannen asteen tutkintoa alla? Jos on niin katsele vaikka ammattikoulujen opintolinja-tarjontaa ja laita hakemus kiinnostavalle alalle. Opiskelijat valitaan jatkuvan haun periaatteella ja opinnot voi aloittaa joustavasti. Oppisopimus on myös yksi vaihtoehto.

Haluan työkavereita, mutta en halua esiintyä. Sillan että muut istuu ja minä seison heidän edessään ja joudun pitämään pitkän yksinpuhelun.

Seuraa kaipaan.

Ap

Viestintä- ja opetus- ja konsultointialoilla on näitä tilanteita, mutta ei juurikaan muualla. Opiskelua ja pakollisia esitelmiä lukuunottamatta. Erilaisia uravaihtoehtoja ja koulutusmahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon, mieti mitä osaat ja mitkä ovat vahvuutesi ja lähde valitsemaan sopivaa alaa tältä pohjalta. Kun olet visuaalinen ja taiteellinen niin artenomilinja tai medianomilinja tai valokuvaajaksi opiskelu voisi olla sun juttusi.

Mulla on yksi ainoa vaatimus opiskelulle, ei pakollisia esitelmiä.

Mikä olisi sellainen ala opiskella? Nyt onneksi korona, niin ei varmaan esitelmiä missään? Läppärin välityksellä kyllä voin tehdä! :)

Ap

Mitä väliä sillä on jos opiskeluaikana joudut pitämään 3 esitelmää ja olet sitten pitämättä esitelmiä työssä 30 vuotta ? Miten ihmeessä tuo voi olla minkäänlainen kriteeri? Ketään ei kiinnosta mitä sinä siellä luokan edesä mumellat koska kaikki ovat kiinnostuneita vain itsestään ja jännitämiseen voit käydä pyytämässä jonkun rauhoittavan lääkkeen.

Se on jotenkin ylitsepääsemätön kamalaa. Siksi olen ollut kotona vuosia, ikävä kyllä :/

Ap

Sitten kannattaa mennä jonnekin kuntouttavaan ja yrittää saada osa-aikatöitä vaikka siivouksen parista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkä ole vielä vanha!!!

Enempi eloa vielä jäljellä kuin takana ja mahdollisia työvuosiakin vielä vuosikymmeniä.

Mikä kiinnostaa ja mihin rahkeet riittävät? Toiset kouluttautuvat tuossa iässä vielä lääkäreiksi...?

Mutta sosiaali ja terveysala varmaan työllistää, viittomakielen tulkki, S2-kielen kouluttajat, koodaus ym tietotekniikka,

En osaa matematiikkaa, kemiaa jne.

Pelkään sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä.

Osaan piirtää.

Ap

Aloituksessa väitit haluavasi joskus töihin, nyt toi tuuba kertoo, ettet oikeasti edes halua, sillä asioita voi opetella=opiskella, pelkojansa voi myös opetella hallitsemaan/sietämään... ihan vaan tiedoksesi

Voithan sä vaikka piirrellä kortteja ja myydä niitä.

Ensimmäinen asia minköä työhönvalmennuksessa opin oli, että persoonallisuuttaan ei voi muuttaa. Jos on introvertti ja kuormittuu ihmisten kanssa olemisesta, se ei koskaan tule muuttumaan, vaan lopputuloksena on ennen aikojaan loppuunpalanut ihminen. 

Tuo on minusta vähän tarpeettoman mustavalkoisesti ajateltu. Isoja muutoksia on hankala toki tehdä, mutta ei muutos kuitenkaan ole koskaan olematonta - tai mahdotonta. Jokainen muuttuu, on vain kyse muutoksen suunnasta ja hahmottamisesta.

Toinen vaikuttava tekijä on ympäristö. Harva kuormittuu kaikissa tilanteissa samalla tavoin, vaikka itse tilanne sisältäisi sinänsä samat asiat. Ilmapiiri ja se minkälaiseksi oman työnsä on voinut nyansseja myöten tehdä voi vaikuttaa paljon.

Tämä siis ihan vain tsemppinä tulevaan meille kaikille!

Mitä niillä tutkinnoilla tekee, kun ei niitä ujoja/jännittäjiä kuitenkaan palkata mihinkään työhön? Kaikkiin töihin löytyy joku sosiaalisempi. Homma tyssää työhaastatteluun.

t. ujo pitkäaikaistyötön, takana 3 tutkintoa

Eikö tuo välinehuoltaja olisi ihan ok työ? Ne on jossain sairaaloiden kellarissa desinfioimassa tarvikkeita. Tuskin kauheasti esiintymistä on koulussakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkä ole vielä vanha!!!

Enempi eloa vielä jäljellä kuin takana ja mahdollisia työvuosiakin vielä vuosikymmeniä.

Mikä kiinnostaa ja mihin rahkeet riittävät? Toiset kouluttautuvat tuossa iässä vielä lääkäreiksi...?

Mutta sosiaali ja terveysala varmaan työllistää, viittomakielen tulkki, S2-kielen kouluttajat, koodaus ym tietotekniikka,

En osaa matematiikkaa, kemiaa jne.

Pelkään sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä.

Osaan piirtää.

Ap

Et osaa vai et ole opetellutkaan? Ei kukaan osaa matematiikkaa tai kemiaa luonnostaan vaan niitä pitää opiskella ja harjoitella. Koulutukseen meneminen sillä asenteella että kaikki pitää sisäistää heti johtaa siihen että tiput pois viimeistään parin kurssin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkä ole vielä vanha!!!

Enempi eloa vielä jäljellä kuin takana ja mahdollisia työvuosiakin vielä vuosikymmeniä.

Mikä kiinnostaa ja mihin rahkeet riittävät? Toiset kouluttautuvat tuossa iässä vielä lääkäreiksi...?

Mutta sosiaali ja terveysala varmaan työllistää, viittomakielen tulkki, S2-kielen kouluttajat, koodaus ym tietotekniikka,

En osaa matematiikkaa, kemiaa jne.

Pelkään sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä.

Osaan piirtää.

Ap

Aloituksessa väitit haluavasi joskus töihin, nyt toi tuuba kertoo, ettet oikeasti edes halua, sillä asioita voi opetella=opiskella, pelkojansa voi myös opetella hallitsemaan/sietämään... ihan vaan tiedoksesi

Voithan sä vaikka piirrellä kortteja ja myydä niitä.

Ensimmäinen asia minköä työhönvalmennuksessa opin oli, että persoonallisuuttaan ei voi muuttaa. Jos on introvertti ja kuormittuu ihmisten kanssa olemisesta, se ei koskaan tule muuttumaan, vaan lopputuloksena on ennen aikojaan loppuunpalanut ihminen. 

Tuo on minusta vähän tarpeettoman mustavalkoisesti ajateltu. Isoja muutoksia on hankala toki tehdä, mutta ei muutos kuitenkaan ole koskaan olematonta - tai mahdotonta. Jokainen muuttuu, on vain kyse muutoksen suunnasta ja hahmottamisesta.

Toinen vaikuttava tekijä on ympäristö. Harva kuormittuu kaikissa tilanteissa samalla tavoin, vaikka itse tilanne sisältäisi sinänsä samat asiat. Ilmapiiri ja se minkälaiseksi oman työnsä on voinut nyansseja myöten tehdä voi vaikuttaa paljon.

Tämä siis ihan vain tsemppinä tulevaan meille kaikille!

Ei ole kyse mustavalkoisesta ajattelusta, vaan siitä, että jokaisella on omat vahvuutensa. Introverttius ei tarkoita sosiaalista kyvyttömyyttä, eikä ammatteja joissa ei koskaan joutuisi olemaan muiden kanssa tekemisissä juuri ole olemassa. Kyse on siitä, että introvertilla ihmisten kanssa oleminen vie energiaa silloinkin, kun kohtaamiset ovat positiivisia. Pidemmän päälle se aiheuttaa liikaa kuormitusta ja työn ulkopuolinen elämä ja yleinen jaksaminen kärsivät. Tämä on synnynnäinen, muuttumaton ominaisuus. Sen muuttaminen on sama kuin vaatia ekstroverttia elämään koko elämänsä erakkona.

Aloittajassa ei vaikuta olevan muuta "vikaa" kuin ihmisarkuus ja esiintymispelko. Silti hän vetkuttelee kouluun ja töihin menoa ja elää veronmaksajien rahoilla. Neljääkymppiä lähestyvän olisi korkea aika maksella saamiaan tukia takaisinpäin, ja ryhtyä tuottavaksi kansalaiseksi. Eikö työkkärikään ole patistellut sinua kuntouttavaan tai työharjoitteluun?? Vai nostatko tt-tukia joka kuukausi tai elät kumppanin tuloilla. Miten olet ylipäätään voinut olla kotona vuosikaudet ilman mitään toimenpiteitä TE-keskuksen tms. puolelta??

Kertokaas ujot/introvertit/esiintymiskammoiset työssäkäyvät, mihin työhön olette päässeet ja miten?

Vierailija kirjoitti:

Tartunnanjäljitykseen tarvitaan porukkaa.

Koronajäljitystä voi opiskella ilmaisella, kaikille avoimella verkkokurssilla – Jäljitystyötä on tarjolla myös ilman terveysalan koulutusta

https://yle.fi/uutiset/3-11836969

Ei ole ikuista työtä. Loppuu, kun kotona saadaan aisoihin.

Lähetin työ on fyysisesti ja psyykkisesti tosi raskasta. Jos on pakko sille alalle, niin osastosihteeripuolelle tai hammashoitajaksi. Tosin hammashoitajan työ startista rasitusta. Lähäreille työtä, mutta ei kannata, kun tvoidaan pakottaa töihin kriisien aikana ja muuten. Huono palkkasitäpaitsi

Ole ap fiksu, ja opiskele miesvaltaiselle alalle. Naisvaltaisille aloille ei kannata lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Opettele koodaamaan. Se on itsenäistä ja sitä voi tehdä ja opiskella hyvin etänä.

Sehän on tiimityötä jos mikä. Hän sanoi pelkäävänsä sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajassa ei vaikuta olevan muuta "vikaa" kuin ihmisarkuus ja esiintymispelko. Silti hän vetkuttelee kouluun ja töihin menoa ja elää veronmaksajien rahoilla. Neljääkymppiä lähestyvän olisi korkea aika maksella saamiaan tukia takaisinpäin, ja ryhtyä tuottavaksi kansalaiseksi. Eikö työkkärikään ole patistellut sinua kuntouttavaan tai työharjoitteluun?? Vai nostatko tt-tukia joka kuukausi tai elät kumppanin tuloilla. Miten olet ylipäätään voinut olla kotona vuosikaudet ilman mitään toimenpiteitä TE-keskuksen tms. puolelta??

Sanopa rehellisesti, palkkaisitko itse ap:n, koulutuksella tai ilman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat että on satavarmasti aina töitä tarjolla niin lähihoitajaksi.  Saattaa kyllä myöhemmin kaduttaa kun joutuukin sit aina töihin eikä enää voikaan jäädä kotiin työkkärituella.

Voi kun pelaa korttinsa oikein.

En halua olla kotona enää hetkeäkään!

Haluan työkavereita ja säännöllisen rytmin. Tänään heräsin 9.30,vieläkin aamukahvilla, yöpaita päällä, hampaat pesemättä.

Ap

Kuitenkin sanot pelkääväsi sosiaalisia tilanteita ja muita ihmisiä. Päätä jo mitä haluat ;-)

Onko sinulla peruskoulun jälkeistä toisen tai kolmannen asteen tutkintoa alla? Jos on niin katsele vaikka ammattikoulujen opintolinja-tarjontaa ja laita hakemus kiinnostavalle alalle. Opiskelijat valitaan jatkuvan haun periaatteella ja opinnot voi aloittaa joustavasti. Oppisopimus on myös yksi vaihtoehto.

Haluan työkavereita, mutta en halua esiintyä. Sillan että muut istuu ja minä seison heidän edessään ja joudun pitämään pitkän yksinpuhelun.

Seuraa kaipaan.

Ap

Viestintä- ja opetus- ja konsultointialoilla on näitä tilanteita, mutta ei juurikaan muualla. Opiskelua ja pakollisia esitelmiä lukuunottamatta. Erilaisia uravaihtoehtoja ja koulutusmahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon, mieti mitä osaat ja mitkä ovat vahvuutesi ja lähde valitsemaan sopivaa alaa tältä pohjalta. Kun olet visuaalinen ja taiteellinen niin artenomilinja tai medianomilinja tai valokuvaajaksi opiskelu voisi olla sun juttusi.

Mulla on yksi ainoa vaatimus opiskelulle, ei pakollisia esitelmiä.

Mikä olisi sellainen ala opiskella? Nyt onneksi korona, niin ei varmaan esitelmiä missään? Läppärin välityksellä kyllä voin tehdä! :)

Ap

Mitä väliä sillä on jos opiskeluaikana joudut pitämään 3 esitelmää ja olet sitten pitämättä esitelmiä työssä 30 vuotta ? Miten ihmeessä tuo voi olla minkäänlainen kriteeri? Ketään ei kiinnosta mitä sinä siellä luokan edesä mumellat koska kaikki ovat kiinnostuneita vain itsestään ja jännitämiseen voit käydä pyytämässä jonkun rauhoittavan lääkkeen.

Se on jotenkin ylitsepääsemätön kamalaa. Siksi olen ollut kotona vuosia, ikävä kyllä :/

Ap

Etkä ole hakeutunut esimerkiksi hypnoositerapiaan tai tavalliselle esiintymispelkoja hoitavalle terapeutille. Noin kova ja elämistä estävä jännitys ei ole normaalia. Olethan sinä käynyt peruskoulun eli olet pitänyt jonkinlaisia esitelmiä aikoinaan. Ja päässyt niistä hyväksytysti läpi. En minäkään erityisemmin nauti suullisesta esiintymisestä luokan edessä, mutta olen silti hoitanut homman kotiin. Koska muuten ei pääse eteenpäin opinnoissa eikä saa tutkintopapereita.

Yläasteella tein esitelmän kaverin kanssa, toisesta lintsasin.

Lukion lopetin 2001,juurikin siksi, että siellä olisi ollut esitelmiä.

Oikeasti, ne on ihan hirveitä. Aikuisena ei onneksi ole pakko tehdä mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat että on satavarmasti aina töitä tarjolla niin lähihoitajaksi.  Saattaa kyllä myöhemmin kaduttaa kun joutuukin sit aina töihin eikä enää voikaan jäädä kotiin työkkärituella.

Voi kun pelaa korttinsa oikein.

En halua olla kotona enää hetkeäkään!

Haluan työkavereita ja säännöllisen rytmin. Tänään heräsin 9.30,vieläkin aamukahvilla, yöpaita päällä, hampaat pesemättä.

Ap

Kuitenkin sanot pelkääväsi sosiaalisia tilanteita ja muita ihmisiä. Päätä jo mitä haluat ;-)

Onko sinulla peruskoulun jälkeistä toisen tai kolmannen asteen tutkintoa alla? Jos on niin katsele vaikka ammattikoulujen opintolinja-tarjontaa ja laita hakemus kiinnostavalle alalle. Opiskelijat valitaan jatkuvan haun periaatteella ja opinnot voi aloittaa joustavasti. Oppisopimus on myös yksi vaihtoehto.

Haluan työkavereita, mutta en halua esiintyä. Sillan että muut istuu ja minä seison heidän edessään ja joudun pitämään pitkän yksinpuhelun.

Seuraa kaipaan.

Ap

Viestintä- ja opetus- ja konsultointialoilla on näitä tilanteita, mutta ei juurikaan muualla. Opiskelua ja pakollisia esitelmiä lukuunottamatta. Erilaisia uravaihtoehtoja ja koulutusmahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon, mieti mitä osaat ja mitkä ovat vahvuutesi ja lähde valitsemaan sopivaa alaa tältä pohjalta. Kun olet visuaalinen ja taiteellinen niin artenomilinja tai medianomilinja tai valokuvaajaksi opiskelu voisi olla sun juttusi.

Mulla on yksi ainoa vaatimus opiskelulle, ei pakollisia esitelmiä.

Mikä olisi sellainen ala opiskella? Nyt onneksi korona, niin ei varmaan esitelmiä missään? Läppärin välityksellä kyllä voin tehdä! :)

Ap

Ei sellaista alaa taida ollakaan, paitsi jos osallistut 100% etänä suoritettavaan tutkinto-opetukseen. Mutta niihin on kova tunku eli vaikea päästä ja osa on jopa maksullisia. Aika erikoista että aikuinen keski-ikäinen kammoaa noin paljon jotain esitelmiä. Täytyyhän sinun selviytyä esimerkiksi työhaastatteluista kunnialla ennen kuin pääset työelämään kiinni. Samaa esiintymistä nekin ovat.

Voin maksaa koulutuksesta jossa ei ole esitelmiä.

Ja työhaastattelussa ei tarvitse esiintyä vaan jutellaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aloittajassa ei vaikuta olevan muuta "vikaa" kuin ihmisarkuus ja esiintymispelko. Silti hän vetkuttelee kouluun ja töihin menoa ja elää veronmaksajien rahoilla. Neljääkymppiä lähestyvän olisi korkea aika maksella saamiaan tukia takaisinpäin, ja ryhtyä tuottavaksi kansalaiseksi. Eikö työkkärikään ole patistellut sinua kuntouttavaan tai työharjoitteluun?? Vai nostatko tt-tukia joka kuukausi tai elät kumppanin tuloilla. Miten olet ylipäätään voinut olla kotona vuosikaudet ilman mitään toimenpiteitä TE-keskuksen tms. puolelta??

Olen ollut säätiöllä ompelemassa 9e päivä. 6kk.Ei esiintymistä.

Olin kuukauden päiväkodissa 9e päivä, ihan hirveää, koko ajan olisi pitänyt olla iloinen ja puhelias.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat että on satavarmasti aina töitä tarjolla niin lähihoitajaksi.  Saattaa kyllä myöhemmin kaduttaa kun joutuukin sit aina töihin eikä enää voikaan jäädä kotiin työkkärituella.

Voi kun pelaa korttinsa oikein.

En halua olla kotona enää hetkeäkään!

Haluan työkavereita ja säännöllisen rytmin. Tänään heräsin 9.30,vieläkin aamukahvilla, yöpaita päällä, hampaat pesemättä.

Ap

Kuitenkin sanot pelkääväsi sosiaalisia tilanteita ja muita ihmisiä. Päätä jo mitä haluat ;-)

Onko sinulla peruskoulun jälkeistä toisen tai kolmannen asteen tutkintoa alla? Jos on niin katsele vaikka ammattikoulujen opintolinja-tarjontaa ja laita hakemus kiinnostavalle alalle. Opiskelijat valitaan jatkuvan haun periaatteella ja opinnot voi aloittaa joustavasti. Oppisopimus on myös yksi vaihtoehto.

Haluan työkavereita, mutta en halua esiintyä. Sillan että muut istuu ja minä seison heidän edessään ja joudun pitämään pitkän yksinpuhelun.

Seuraa kaipaan.

Ap

Viestintä- ja opetus- ja konsultointialoilla on näitä tilanteita, mutta ei juurikaan muualla. Opiskelua ja pakollisia esitelmiä lukuunottamatta. Erilaisia uravaihtoehtoja ja koulutusmahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon, mieti mitä osaat ja mitkä ovat vahvuutesi ja lähde valitsemaan sopivaa alaa tältä pohjalta. Kun olet visuaalinen ja taiteellinen niin artenomilinja tai medianomilinja tai valokuvaajaksi opiskelu voisi olla sun juttusi.

Mulla on yksi ainoa vaatimus opiskelulle, ei pakollisia esitelmiä.

Mikä olisi sellainen ala opiskella? Nyt onneksi korona, niin ei varmaan esitelmiä missään? Läppärin välityksellä kyllä voin tehdä! :)

Ap

Mitä väliä sillä on jos opiskeluaikana joudut pitämään 3 esitelmää ja olet sitten pitämättä esitelmiä työssä 30 vuotta ? Miten ihmeessä tuo voi olla minkäänlainen kriteeri? Ketään ei kiinnosta mitä sinä siellä luokan edesä mumellat koska kaikki ovat kiinnostuneita vain itsestään ja jännitämiseen voit käydä pyytämässä jonkun rauhoittavan lääkkeen.

Se on jotenkin ylitsepääsemätön kamalaa. Siksi olen ollut kotona vuosia, ikävä kyllä :/

Ap

Etkä ole hakeutunut esimerkiksi hypnoositerapiaan tai tavalliselle esiintymispelkoja hoitavalle terapeutille. Noin kova ja elämistä estävä jännitys ei ole normaalia. Olethan sinä käynyt peruskoulun eli olet pitänyt jonkinlaisia esitelmiä aikoinaan. Ja päässyt niistä hyväksytysti läpi. En minäkään erityisemmin nauti suullisesta esiintymisestä luokan edessä, mutta olen silti hoitanut homman kotiin. Koska muuten ei pääse eteenpäin opinnoissa eikä saa tutkintopapereita.

Yläasteella tein esitelmän kaverin kanssa, toisesta lintsasin.

Lukion lopetin 2001,juurikin siksi, että siellä olisi ollut esitelmiä.

Oikeasti, ne on ihan hirveitä. Aikuisena ei onneksi ole pakko tehdä mitään.

Ap

Nyt alan olla sitä mieltä että tuet pois sinunlaisiltasi. Hieman sylettää ajatella, että porukkaa herää aamulla klo 5-6 ja lähtee töihin oli marraskuu tai maaliskuu, jotta ap:n kaltaiset kaikestakieltäytyjä-lusmut saavat jatkaa elämäntapatyöttömyyttään. Häpeäisit edes jos osaat. Aikuinen ihminen, kohta 40-vuotias ja noin lapsekas ja kehittymätön ajatusmaailma.

Mä haluaisin opiskella kanttoriksi, mutta kun en enää kuule kuin toisella korvallani, ja selkä on romu ollut jo vuosikausia, niin istuminen urkujen ääressä voisi olla haasteellista.

Turhaa enää haaveilla toisen ammatin opiskelusta, koska kunto on mikä on ja ikälukema yli sallitun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkä ole vielä vanha!!!

Enempi eloa vielä jäljellä kuin takana ja mahdollisia työvuosiakin vielä vuosikymmeniä.

Mikä kiinnostaa ja mihin rahkeet riittävät? Toiset kouluttautuvat tuossa iässä vielä lääkäreiksi...?

Mutta sosiaali ja terveysala varmaan työllistää, viittomakielen tulkki, S2-kielen kouluttajat, koodaus ym tietotekniikka,

En osaa matematiikkaa, kemiaa jne.

Pelkään sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä.

Osaan piirtää.

Ap

Aloituksessa väitit haluavasi joskus töihin, nyt toi tuuba kertoo, ettet oikeasti edes halua, sillä asioita voi opetella=opiskella, pelkojansa voi myös opetella hallitsemaan/sietämään... ihan vaan tiedoksesi

Voithan sä vaikka piirrellä kortteja ja myydä niitä.

Ensimmäinen asia minköä työhönvalmennuksessa opin oli, että persoonallisuuttaan ei voi muuttaa. Jos on introvertti ja kuormittuu ihmisten kanssa olemisesta, se ei koskaan tule muuttumaan, vaan lopputuloksena on ennen aikojaan loppuunpalanut ihminen. 

Tuo on minusta vähän tarpeettoman mustavalkoisesti ajateltu. Isoja muutoksia on hankala toki tehdä, mutta ei muutos kuitenkaan ole koskaan olematonta - tai mahdotonta. Jokainen muuttuu, on vain kyse muutoksen suunnasta ja hahmottamisesta.

Toinen vaikuttava tekijä on ympäristö. Harva kuormittuu kaikissa tilanteissa samalla tavoin, vaikka itse tilanne sisältäisi sinänsä samat asiat. Ilmapiiri ja se minkälaiseksi oman työnsä on voinut nyansseja myöten tehdä voi vaikuttaa paljon.

Tämä siis ihan vain tsemppinä tulevaan meille kaikille!

Ei ole kyse mustavalkoisesta ajattelusta, vaan siitä, että jokaisella on omat vahvuutensa. Introverttius ei tarkoita sosiaalista kyvyttömyyttä, eikä ammatteja joissa ei koskaan joutuisi olemaan muiden kanssa tekemisissä juuri ole olemassa. Kyse on siitä, että introvertilla ihmisten kanssa oleminen vie energiaa silloinkin, kun kohtaamiset ovat positiivisia. Pidemmän päälle se aiheuttaa liikaa kuormitusta ja työn ulkopuolinen elämä ja yleinen jaksaminen kärsivät. Tämä on synnynnäinen, muuttumaton ominaisuus. Sen muuttaminen on sama kuin vaatia ekstroverttia elämään koko elämänsä erakkona.

Olemmekin aiheesta aikalailla samaa mieltä. Se ainoa pieni ero on, että kannustin suhtautumaan muutokseen avoimesti. Mieli on moniulotteinen, siksi siihen on hyvä suhtautua yhdenmukaisten nimitysten sijaan sopivalla joustavuudella.

Aloittaja taitaa olla provo, mutta vastataanpa silti huvin vuoksi. Töissäkäynti ja opiskelu ovat sulle sellaisia kivoja fantasioita, joilla on kiva leikitellä hetken ja palata sitten samaan vanhaan. Et sinä aio oikeasti koskaan mennä kouluun, se on liian tylsää ja vaikeaa ja joutuisi liiaksi pois mukavuusalueeltaan. Eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja taitaa olla provo, mutta vastataanpa silti huvin vuoksi. Töissäkäynti ja opiskelu ovat sulle sellaisia kivoja fantasioita, joilla on kiva leikitellä hetken ja palata sitten samaan vanhaan. Et sinä aio oikeasti koskaan mennä kouluun, se on liian tylsää ja vaikeaa ja joutuisi liiaksi pois mukavuusalueeltaan. Eikö niin?

Teen mitä vaan maan taivaan väliltä, mutta en esitelmää.

Ap