Lue keskustelun säännöt.
Menetin elämäni rakkauden, haaveet murskaksi, miten selvitä?
15.03.2021 |
Seurustelin kahden vuoden ajan miehen kanssa, jonka kanssa luulin olevani elämäni loppuun saakka. Suunnittelimme perheen perustamista ja yhteisen kodin ostoa. Kaikki näytti varmalta. Sitten suhteessa ja suhteen ulkopuolisessa elämässä tapahtui asioita jotka ajoivat meidät äkilliseen kriisiin. Tämän myötä mies ilmoitti, että tunteet ovat hävinneet. En pysty käsittämään tätä asiaa, vielä hetki sitten hän sanoi rakastavansa ja suunnittelimme yhteistä lasta. Kaikki on romahtanut parin kuukauden sisällä. Nyt olemme eronneet. Tunnen menettäneeni elämäni rakkauden ja kaikki haaveet ovat murskana. Olen pian 31v ja mukana on myös pelko etten löydä enää kumppania ja ehdi perustaa perhettä. Kaipaisin näkökulmia ja kokemuksia selviämisen tueksi. Tällä hetkellä kaikki tuntuu täysin toivottomalta ja olen hyvin masentunut.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin halunnut vielä taistella vaikeuksien voittamiseksi koska kaikki tapahtui niin äkillisesti. Mies tuntuu luovuttaneen, koska tunteet ovat hävinneet. Tätä asiaa minun on vaikeaa ymmärtää miten näin voi käydä, kun vielä hetki sitten asiat oli täysin toisin. Itse en usko tunteiden kokonaan hävinneen vaan ovat ehkä jääneet nyt kaiken stressin ja negatiivisen alle. Mies kuitenkin halusi ratkaista asian eroamalla. Ajattelee, että ehkä muuttaa mielensä jälkeenpäin. Itse en jaksa tähän uskoa enkä voi jäädä toivoon elämään. Tuntuu musertavalta, että hetki sitten kaikki unelmat olivat käymässä toteen ja nyt olen taas yksin lähtöpisteessä, josta pitäisi jaksaa rakentaa kaikki taas aivan alusta. Olen ajautunut todella masentuneeseen tilaan, ahdistus on jatkuvaa ja sängystä ylös nouseminen aamulla tuntuu tuskalliselta. Joudumme olemaan miehen kanssa vielä tekemisissä liittyen yhteisten asioiden hoitamiseen. Ap
Mieti, jos mies olisi tehnyt saman, kun teillä on kaksi pientä lasta. Väistit luodin. Tsemppiä suruaikaan, anna sen tulla, se lähtee pois aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika
No niinhän se mies jättikin.
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa. Ei koskaan kannata sitoa omia haaveitaan toiseen ihmiseen vaan koittaa ihan itse toteuttaa ne.
Teoreettinen ajatus. Jos haluat vaikka perheen, haaveesi liittyy väistämättä toiseen ihmiseen. Kaikkia haaveita ei voi toteuttaa yksin.
Minä en saanut itselleni miestä, ja huomaan vaan ajatusmaailmani sen suhteen muuttuneen niin, etten sitä edes enää tavoittele. Taustalla juuri sen luokan pettämisiä, mikä jättää ne kaikista suurimmat arvet. Näin ollen elämän onni on pitänyt löytää ja rakentaa muista asioista. Onneksi minulla on esim. lapset, mikä on ollut aina yksi suurimmista haaveistani ellei sitten suurin. Viimeaikoina olen myös opiskellut ja sitä kautta saanut parannettua asemaani työmarkkinoilla. Välillä on hyvä ottaa myös näitä haasteita esim. opiskelu ei nyt itselle ole niitä kaikista luontaisempia. Mutta itse asiaan: jos sulle sitä miestä ei ala löytymään, niin suosittelen, että hankit kuitenkin itsellisenä naisena lapsen. Kovin montaa vuotta ei kuitenkaan kannata odottaa, naisen biologia kun on monesti tässä asiassa melko armoton. Tsemppiä tulevaisuuteen!
Ei siitä selviä ikinä. Omalle kohdalle kävi samoin, maailma vei erilleen 27v sitten. Toipumiseen meni muutamia vuosia, perustin perheen ja elän normaalia elämää niin hyvin kuin kykenen.
10v sitten sain yhteyden tähän henkilöön ja järkytys oli suuri koska molempien tunteet oli ennallaan. Yritimme moneen kertaan katkaista yhteydenpitoa mutta se on täysin mahdotonta. Tänäänkin tapasimme "vain ystävinä" ja totesimme taas ettemme tule koskaan pääsemään irti toisistamme, rakkautemme on liian syvää vielä näin 35 vuoden tuntemisen jälkeenkin. Mutta elämä on muualla ja meille jäi murut.
Olemme ikuisesti katkeria kaikesta menetetystä mutta nyt on jo myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi sama, menetin 3,5 vuoden suhteen jälkeen elämäni rakkauden hänen palattuaan yllättäen (mm. lapsiin liittyvistä hyvin hankalista ongelmista johtuen) yhteen ex vaimonsa kanssa.
Mikään ei ollut viitannut tähän ennen tapahtumia ja asialle ei vain ollut mitään enää tehtävissä, tyrmistys ja epäusko oli päällimmäisinä tunteina. Olin surullinen ja todella aivan maassa, luulin että en ikinä selviä siitä tai voi olla onnellinen. Niin vain 4 vuotta tapahtuneen jälkeen en enää muista koko tyyppiä, suurin syy siihen on uusi ihastus joka kestänyt jo vuoden.
Uskon ja toivon että näin käy sinullekin, sure surut rauhassa mutta ole avoin uudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä selviä ikinä. Omalle kohdalle kävi samoin, maailma vei erilleen 27v sitten. Toipumiseen meni muutamia vuosia, perustin perheen ja elän normaalia elämää niin hyvin kuin kykenen.
10v sitten sain yhteyden tähän henkilöön ja järkytys oli suuri koska molempien tunteet oli ennallaan. Yritimme moneen kertaan katkaista yhteydenpitoa mutta se on täysin mahdotonta. Tänäänkin tapasimme "vain ystävinä" ja totesimme taas ettemme tule koskaan pääsemään irti toisistamme, rakkautemme on liian syvää vielä näin 35 vuoden tuntemisen jälkeenkin. Mutta elämä on muualla ja meille jäi murut.
Olemme ikuisesti katkeria kaikesta menetetystä mutta nyt on jo myöhäistä.
Nyt kannattaisi viimeistään päästää haavekuvasta irti. Tuo mies ei rakastanut sinua niin paljoa, että olisi taistellut puolestasi. Hän luovutti, koska muut asiat olivat hänelle tärkeämpiä. Syvä rakkautenne on sinun omaa haaveiluasi, ei todellisuutta.
Vetovoimaa välillänne voi silti toki olla. Mutta älä haavoita itseäsi enempää roikkumalla kiinni päiväunessa. Mies saattaa jopa nauttia siitä, että on saanut sinut uudelleen tunnekoukkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa. Ei koskaan kannata sitoa omia haaveitaan toiseen ihmiseen vaan koittaa ihan itse toteuttaa ne.
Teoreettinen ajatus. Jos haluat vaikka perheen, haaveesi liittyy väistämättä toiseen ihmiseen. Kaikkia haaveita ei voi toteuttaa yksin.
Nainen voi hankkia perheen itsekin. Tämä ap:n kannattaa muistaa. Lapsia voi hankkia myös naiskumppanin kanssa, vaikka ne eivät olekaan toisen biologisia lapsia. Mies ei ole ainut vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa. Ei koskaan kannata sitoa omia haaveitaan toiseen ihmiseen vaan koittaa ihan itse toteuttaa ne.
Teoreettinen ajatus. Jos haluat vaikka perheen, haaveesi liittyy väistämättä toiseen ihmiseen. Kaikkia haaveita ei voi toteuttaa yksin.
Nainen voi hankkia perheen itsekin. Tämä ap:n kannattaa muistaa. Lapsia voi hankkia myös naiskumppanin kanssa, vaikka ne eivät olekaan toisen biologisia lapsia. Mies ei ole ainut vaihtoehto.
Mulla taas lapsihaave on sidoksissa nimenomaan siihen, että haluaisin lapsen kumppanin kanssa, jakaa sen kokemuksen rakastamani ihmisen kanssa. En siis näkisi koskaan hankkivani lasta yksin, se ei tunnu lainkaan omalta jutulta. Ap
Ennemmin kannattaa ehkä olla tyytyväinen, että pääsee miehestä joka ei kykene selvittämään asioita eikä kestä vaikeuksia vaan heti erotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan helpota tieto, että et ole yksin. Suuri osa on kokenut menetyksiä ja silti rakentaneet elämäänsä eteenpäin. Ajattelen, että näinhän se elämä usein etenee ja on ihan normaalia.
Löydät tilalle jotain uutta, parempaakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä selviä ikinä. Omalle kohdalle kävi samoin, maailma vei erilleen 27v sitten. Toipumiseen meni muutamia vuosia, perustin perheen ja elän normaalia elämää niin hyvin kuin kykenen.
10v sitten sain yhteyden tähän henkilöön ja järkytys oli suuri koska molempien tunteet oli ennallaan. Yritimme moneen kertaan katkaista yhteydenpitoa mutta se on täysin mahdotonta. Tänäänkin tapasimme "vain ystävinä" ja totesimme taas ettemme tule koskaan pääsemään irti toisistamme, rakkautemme on liian syvää vielä näin 35 vuoden tuntemisen jälkeenkin. Mutta elämä on muualla ja meille jäi murut.
Olemme ikuisesti katkeria kaikesta menetetystä mutta nyt on jo myöhäistä.
Nyt kannattaisi viimeistään päästää haavekuvasta irti. Tuo mies ei rakastanut sinua niin paljoa, että olisi taistellut puolestasi. Hän luovutti, koska muut asiat olivat hänelle tärkeämpiä. Syvä rakkautenne on sinun omaa haaveiluasi, ei todellisuutta.
Vetovoimaa välillänne voi silti toki olla. Mutta älä haavoita itseäsi enempää roikkumalla kiinni päiväunessa. Mies saattaa jopa nauttia siitä, että on saanut sinut uudelleen tunnekoukkuun.
Syy miksi suhde katkesi 27v sitten ei ollut rakkauden tai taistelutahdon puute. Velvollisuudet veivät hänet kauas maailmalle enkä voinut seurata, oli pakko lopettaa suhde. Päätös oli minun ja kadun sitä ikuisesti
Tottakai kyse on myös molemminpuolisesta riippuvuussuhteesta mutta miksei tämä voisi olla rakkautta? Rakkautena tätä pidämme ja arvostamme toisiamme todella paljon. 35v on aika pitkä aika vain koukuttaa toista huvikseen.
Näin kuusikymppisenä lapsrlliset haavekuvat on kyllä kadonneet aikaa sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa. Ei koskaan kannata sitoa omia haaveitaan toiseen ihmiseen vaan koittaa ihan itse toteuttaa ne.
Tätä kuulee paljon ja tavallaan olen ihan samaa mieltä. Mutta entäs jos on aina haaveillut omasta perheestä, kumppanista ja lapsista? Minulla isoimmat haaveet ovat juuri nämä ja sen takia tämä tilanne on musertava, kun olin juuri saamassa sen mistä haaveilin. Olen ison osan aikuiselämää viettänyt eläen itsenäistä elämää ja nauttinut siitä, eli siitä ei ole kyse. En vaan halua sitä enää vaan haluaisin päästä elämässä eteenpäin. Ap
Jos haaveenasi on lapsi ja perhe, lapsen voit ainakin hankkia itse, vaikka käymällä Virossa tai Tanskassa hedelmällisyysklinikalla ovulaation aikaan. Saat valita lapselle sperman kautta tiettyjä ominaisuuksia, tietää spermanluovuttajan koulutuksen jne.
Tämä on ihan hyvä vaihtoehto varsinkin, jos uuden parisuhteen rakentaminen tuntuu rankalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa. Ei koskaan kannata sitoa omia haaveitaan toiseen ihmiseen vaan koittaa ihan itse toteuttaa ne.
Tätä kuulee paljon ja tavallaan olen ihan samaa mieltä. Mutta entäs jos on aina haaveillut omasta perheestä, kumppanista ja lapsista? Minulla isoimmat haaveet ovat juuri nämä ja sen takia tämä tilanne on musertava, kun olin juuri saamassa sen mistä haaveilin. Olen ison osan aikuiselämää viettänyt eläen itsenäistä elämää ja nauttinut siitä, eli siitä ei ole kyse. En vaan halua sitä enää vaan haluaisin päästä elämässä eteenpäin. Ap
Jos haaveenasi on lapsi ja perhe, lapsen voit ainakin hankkia itse, vaikka käymällä Virossa tai Tanskassa hedelmällisyysklinikalla ovulaation aikaan. Saat valita lapselle sperman kautta tiettyjä ominaisuuksia, tietää spermanluovuttajan koulutuksen jne.
Tämä on ihan hyvä vaihtoehto varsinkin, jos uuden parisuhteen rakentaminen tuntuu rankalta.
Tätä en ollenkaan näen omalla kohdalla mahdolliseksi. Kyllä se tuntuu tärkeältä, että olisi se kumppani rinnalla tässä lapsiasiassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin kannattaa ehkä olla tyytyväinen, että pääsee miehestä joka ei kykene selvittämään asioita eikä kestä vaikeuksia vaan heti erotaan.
Tämä on varmasti totta, tällä hetkellä en vielä pysty tätä ajatusta sisäistämään, mutta toivottavasti myöhemmin. Ap
Ymmärrän tuskasi ap, kuulen sen tänne. En oikein osaa vastata, sillä olen itkenyt yön, halusin vaan sanoa, että et ole yksin. Olen kokenut yksipuolista rakkautta, rakastan ystävääni, hetken luulin, että hänkin minua. Tai varmaan rakastaakin, mutta ei sillä tavalla kuin toivoisin tai sitten ei pysty toimimaan sen mukaan, en tiedä. Joka tapauksessa tämä on mun osalta ohi ja se raastaa, todella raastaa. Sulla on tuo perhetoive, ymmärrän niin hyvin, että miten vaikealta nyt tuntuu.
Ja olen samaa mieltä, että ei mies rakastanut sua tarpeeksi tai aidosti. Ei muuten olisi pystynyt tuohon.
Nyt tuntuu pahalta Ap mutta pääset tuntemuksistasi yli. 11-vuotta kestänyt suhde päättyi 2,5 vuotta sitten kun olin 29-vuotias. Mies paljastui joksikin ihan muuksi kuin olin vuosikaudet kuvitellut. Menetin parhaan ystävän sekä sekä paljon ystäviä jotka tuntia miehen kautta sekä tietysti yhteys katkesi myös hänen perheeseensä. Pian eron jälkeen exä oli löytänyt jo uuden.
Meillä ei onneksi ollut lapsia ja kuvittele Ap jos teille olisi ehtinyt tulla lapsia ja vasta sen jälkeen teille tulisi ero. Olet paljon paremmassa tilanteessa nyt uutta perhettä ajatellen.
Itse olen edelleen sinkku enkä haikaile uuteen suhteeseen, ehkä vähän jopa pelkään ryhtyä suhteeseen. Toisin kuin sinä en kuitenkaan toivo lapsia.
Katsopa youtubesta Matthew Husseyn videoita. Exäsi ei ollut elämäsi rakkaus, se rakkaus ei jätä sinua kriisin keskellä. Husseyn oppien mukaan on helpompaa ja lohdullisempaa surra sitä, että tämä ihminen ei ollut elämäsi rakkaus kuin ajatella, että menetit elämäsi rakkauden. Voimia, selviät kyllä.