Työkaveri minua 7v nuorempi ja puhuu minusta kuin muinaisjäänteestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24-vuotiaana 34 vuotiaat olivat mukamas "vanhoja", sehän ei ole totta. 

34-vuotiaana tunnen itseni tosi vanhaksi. Mitään en ole saavuttanut. Ja nyt on liian myöhä.

Samoin!

Pian 36v

Näin 28v mulla on pari 10v vanhempaa kollegaa ja aina unohdan, että ovat mua vanhempia. Tulee esiin tietty asioissa, missä se 10v enemmän kokemusta näkyy. Mutta luonteeltaan ovat tosi pirteitä ja positiivisia, joten ei sitä edes ajattele.

Aloittajan työkaveri voi olla törppö tai sillä on ikäkriisi tai jotain muuta. Ei kannata pahastua tai ottaa henkilökohtaisesti moista asiaa. Mikäli oikein ottaa päähän, niin voisit sanoa että moinen ikäeron korostaminen on sinun mielestäsi hieman outoa, ja onko kollegalla jotain muuta mielen päällä. Ehkä hän tajuaisi, että moiset ikäerojutut eivät kuulu välttämättä työpaikalle. Tai sitten ei tajua, mikäli etuotsalohkon kehitys on kesken.

Jotkut ihmiset on keski-ikäisiä jo syntyessään. Meillä on töissä nainen joka on 36, kun me muut ollaan 30-34. Hän on ihan täti, vaikka eroa vain pari vuotta. Samaistumme paljon enemmän yhteen 60v. kuin häneen. Ihan mukava tyyppi, mutta todella tätimäinen.

Tätimäisyys ei tosiaan aina liity ikään. Meillä on töissä tätimäinen 30v nainen ja eräs todella tyttömäinen 36v nainen. Molemmat ovat mukavia ihmisiä, yleinen olemus, "habitus", vain erilainen. 30v käyttäytyy kokeneemmin ja rauhallisemmin ja hän on erinomainen esiintyjä. 36v hymyilee paljon, liikkuu ja elehtii simpsakkaasti ja hänellä on erittäin nuori ääni ja nauru.

En edes tarkemmin tiedä työkavereitteni ikiä, koska ei ole tullut puheeksi. 

24 vuotias on henkisesti vielä aivan kakara, suhtaudu kuin lapseen suhtaudutaan, ei ole mitää syytä ottaa tosissaan tuonikäsien ns. mielipiteitä.

Kun olet 30, niin synonyymi sanalle iltapuku on pyjama. No eipä sentään, kyllä 30 v vielä on melko nuori ja jos mies niin vielä lapsellinenkin.

Työkaverini, minua n 15 vuotta nuorempi tyttönen loihe sanomaan että ”mä mietin tuossa juuri, että sä olet ollut nuorempana varmasti todella hyvännäköinen”.

Hymyilin niin että takahampaat näkyi ja sanoin vaan jotain että ” no tottakai, kiitos kiitos”.

Ajattelin että kyllä tulee sullekin, pikku tsirputtaja , äkkiä vastaan sekin päivä, kun koko baari ei pysähdykään katsomaan kun sä nojaat tiskillä eteenpäin ja tilaat sen sun sidukan, (joita tiedän sen vetävän n 15kpl pe ja la iltoina...) Tana.

Naiset ovat ulkonäkökeskeisiä, siksi on ihailtavampaa olla nuorempi ja tyhmempi.

Kai sitä nuorempiin samaistuu helpommin, koska just äskenhän minäkin olin tuon ikäinen.

Vanhempiin ei samaistu samalla lailla, koska enhän minä nyt sentään vielä noin vanha ole.

Ajatteleeko ap nelikymppisistä kuinka? He ajattelevat sinusta samalla lailla kuin sinä parikymppistä.

Eikös tuon ikäiset ole vielä koulussa :O

Mitä ihmettä nämä kolmekymppisiä kollegoitaan vanhoiksi haukkuvat luulevat itselleen tapahtuvan nelikymppisinä? Uskovatko kupsahtavansa ikivanhuuttaan?

Voisivat ennemmin miettiä, milloin kannattaa ryhtyä "vanhaksi", koska työelämää riittää varmaan 70 vuoden ikään asti. Ellei älyä alkaa sijoittaa viisaasti jo nyt.

31 vuotiaat ne vasta tietääkin kaikesta kaiken... ja neuvoo tåti ihmisiä...

Ettei se yritä tahallaan provosoida sua? Mä suhtautuisin tuollaiseen naureskellen.

T. Oikeasti fossiili muumio 57v.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin huvittaa kun työkaverini 24v puhuu minusta (31v) vanhana ihmisenä. Olen kyllä mielestäni nuorekas (laiha, liikunnallinen, pitkähiuksinen yms mitä nyt nuoretkin yleensä on) tai vähintäänkin ikäiseni kaltainen. Enkä siia itse koe että 31v ihminen olisi jotenkin vanha muutenkaan.

Tämä työkaveri puhuu tyyliin että miten hän aikoo sitten vanhana pukeutua, sitten kun on 30v. 😁

Kannattaa laittaa nopeasti ruotuun tällainen työkaveri. Esim. vihjailemalla, että vain vuosi enää aikaa, kun alamäki alkaa. Tuomalla lahjaksi lisäravinteita tai naamarasvoja, joiden avulla hän voi yrittää pysyä nuorekkaana. Vihjailemalla 25 ikävuoden kriisistä. Tuomalla vanhempien leidien vaatekuvastoja näkyville. Kohdistamalla intiimiä huomiota miespuoliseen nuorempaan harjoittelijaan, sitten kun sellainen työpaikalle tulee...

Öö, sinähän olet vanha häneen verrattuna. Teillä on 7 vuotta ikäeroa. Jos 24-vuotias vertaa itseään 7 vutta nuorempaan eli 17-vuotiaaseen, niin hän on kokenut siinä ajassa todennäköisesti monta muutosta ja kehitysvaihetta: itsenäistymisen, opiskelun, kotoa pois muuton, seurustelun aloittamisen, seksielämän aloittamisen, suhteen loppumisen, yo-kirjoitukset, valmistumisen, valmistumisen ammattiin, yliopistoon menon, työelämään siirtymisen, työpaikan saamisen...

Hän olettaa, että 7 vuodessa eteenpäin tulee yhtä paljon muutoksia. Jos ei yhtä konkreettisia, niin henkisiä. Varmasti myös elämäntilanteesi on edes hieman erilainen: olet tottunut työelämään, sinulla ei niitä ekoja kertoja ole enää niin paljon. Ystäväpiirissäsi/tuttavapiirissäsi on varmasti paljon enemmän lapsen saaneita kuin hänellä, sinun piireissäsi on totuttu vanhempien sairastumisiin ja jopa kuolemaan.

On myös toinen tapa laskea. Suhteessa sinuun on 41-vuotias yhtä vanha kuin sinä tuolle 24-vuotiaalle. 10 vuotta on neljäsosa sinun elämästäsi. Koetko, että vaikka 41-vuotias viettäisi samankaltaista elämää kuin sinä, niin hänessä ei olisi mitään iän tuomaa kypsyyttä sinuun verrattuna?

Olen itse 48. Voin kertoa, että mielestäni en vietä sen kummempaa elämää kuin 30-vuotiaana. Kumma kyllä, että niiden töissä 30-vuotiaiden mielestä olen kaiken kokenut osaaja, mamma, jolta saa neuvoja ja ohjausta tarvittaessa. Ja kyllähän minä tiedänkin, niin työasioista kuin tahranpoistosta ruoanlaittoon. Neuvoja saa, jos niitä pyytää. Pyytämättä en niitä anna.

Onko jotenkin paha asia olla vanha? Tässä ketjussa niin moni ajattelee, että se on loukkaus, jos mainitsee jonkun olevan vanhempi. Työelämässä se tuo kokemusta ja osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tyhmä olo, kun luulin olevani kovin vanha ja kokenut uuteen työntekijään verrattuna. Hän olikin minua vain viitisen vuotta nuorempi, yli kolmekymppinen. Hän näyttää minusta vähän ikäistään nuoremmalta, ja jotenkin suhtautuu asioihin kuin vastavalmistunut.

Onneksi en ollut sanonut mitään tyhmää. Korjasin ajatuksiani. Hän kyllä suhtautuu minun edelleenkin kuin senioriin:)

Mutta sinähän olet ollut työpaikalla kauemmin? Itselle käynyt siis sama juttu, mutta olen tuo joka näyttää nuorelta mutta onkin vanha. Eihän uudella työpaikalla kehtaa olla pätemässä tai olettaa että tietää kaiken?

Toki opastin häntä talon käytännöissä yms, mitä uusi ei voi tietää. Mutta eri-ikäisillä (ja muutenkin erilaisilla) ihmisillä on silti erilainen tapa tulla uutena taloon. Kyllä se vastavalmistunut tuo epävarmuuttaan ja tietämättömyyttään yleensä hyvin aktiivisesti esille, tai vaihtoehtoisesti on todella into piukeana näyttämässä kykynsä. Kun taas vanhemmalla ja kokeneemmalla uudelle työntekijälle ne uuden työpaikan erilaiset toimintavat ovat vain "rutiiniasioita, jotka pitää ottaa haltuun", ja se työrooli on olemassa alusta alkaen.

Kyse ei ole pelkästään uuden työntekijän omasta suhtautumisesta. Vanhemmille alanvaihtajille tuo lisähaastetta se, että vaikka henkilö itse olisi täysin valmis noviisin rooliin, niin muut helposti asemoivat häntä kokeneen työntekijän rooliin, ja siinä joutuu ikään kuin "pettämään" odotukset monta kertaa. Esim. kokouksissa siis haluttaisiin kuulla sen vanhemman alanvaihtajan mielipidettä eri tavalla kuin vastavalmistuneen, jonka suhteen kaikki ajattelevat, että "hän vielä opettelee". 

Mä jo rupesin miettimään, että kuinkas monta vuotta vanhempi mun yksi työkaveri on, että onko hän nyt tullut kirjoittamaan minusta tänne. Mutta ei, meillä on kyllä isompi ikäero. Mutta olen siis itse kaksi kertaa puhtaasti vahingossa kommentoinut sellaista, jonka on voinut ymmärtää niin, että pidän häntä vanhana. Se ei ole ollut mitenkään tarkoitukseni ja mielestäni molemmat kommentit on erittäin helposti selitettävissä ja perusteltavissa, eikä millään tavalla kannanottoja tämän toisen henkilön ikään. Mutta nää on tulleet sellaisissa tilanteissa, että en ole voinut tai tajunnut selittää tarkemmin, mitä tarkoitin. Nyt vaan toivon, ettei tämä henkilö ajattele, että pidän häntä ikäloppuna, koska eihän hän ole!

Olen saman ikäinen kuin ap ja minua on jo 11 vuotta luultu ensimmäisen vuoden opiskelijaksi yliopistossa. Pitäisikö olla paljonkin eroa heihin?