Miltä tuntuu olla kroonisesti masentunut?

Täällä masennuksesta eläkkeellä oleva, 40 vuotta masennuksesta kärsinyt ihminen. Se tulee aaltoina, välillä mennään suossa, nenä ehkä juuri pinnan yläpuolella, ja välillä jalkojen alla on kovaa maata. Koskaan enää ei lennä, kun ei pysty iloitsemaan mistään eikä olemaan ns. onnellinen. Järki sanoo kyllä, että nyt on asiat hyvin tai että tämä tilaisuus on todella hieno ja mahtava ja elähdyttävä eikä tule toistumaan, mutta "sydämeen" asti ei ilo yllä, että se tuottaisi jonkinlaista hyvää oloa. Tai terveet tietää sen, mitä on olla innoissaan jostain, minäkin muistan hamasta menneisyydestä sellaisia hetkiä. 

Jatkuvasti on vain tunne, että on musta pilvi pään päällä (tai pään sisällä) ja kivikuorma harteilla sekä rinnassa. Odottaa vain hetkeä, kun kaikki tämä päättyy ja pääsee lopullisesti lepoon.